Toivepostaus: Videokuulumiset

Hei. Toivepostauksena videomoikat teille! Teille jotka eivät viitsi videoita katsella (minäkään en ikinä niitä katsele sillä ne vievät ainakin minuutin! enemmän kuin tekstin pikainen selailu) niin alla pari tärkeintä juttua tekstinä. Videossa on oikeasti vähän enemmän sepitystä muistakin jutuista :)

 

 

Mentiin puistoon istuskelemaan sillä unohdin avaimet kotiin. Jouduttiin siis pyytämään miehen äitiä tuomaan meille avaimet puolen tunnin ajomatkan päästä... Huomenna lähdetään Suomeen, joten blogi on noin viikon ajan pikku tauolla, paria ajastettua postausta lukuunottamatta. Livebloggaamaan tuskin ehdin.

 

Tälläiset kuulumiset meillä!

Blogin seuraaminen

Laitoinpa sitten blogin Facebookkiin myös. Jos tykkäätte siis seurailla blogeja fbookin kautta, niin tuolla sivupalkissa löytyy siihen linkki, ja allaoleva kuva linkkaa siihen myös. Tein blogille fbook-sivut jo aikaa sitten, mutta se sitten vauvatohinoissa jäi huomioitta, mutta nyt olen säätänyt sen kuntoon ja blogin postaukset päivittyvät sinne reaaliajassa. Sinne voisi myös päivittää sillointällöin jotain pientä mitä varten ei jaksaisi vääntää kokonaista blogipostausta. Nyt jos sinne saisi vielä muutaman tykkääjän, onhan se mälsää jos blogi- sivuistani ei kukaan tykkää! :)

 

Itse käytän blogien seuraamiseen Blogilistaa. Sen käyttämisen aloitin vuosia sitten ja siihen olen jämähtänyt.

Bloglovinin linkin lunastin itselleni kun löysin blogini sieltä joskus vuosia sitten. Molempien linkit löytyvät sivupalkista. Nyt sitten Facebookin jälkeen tekisi mieli vielä valloittaa Instagram. No, se jää vielä tulevaisuuden hommiksi.

 

Mitäs kautta te tykkäätte blogeja seurailla? Tuolta sivupalkistani löytyy nyt Blogilista, Bloglovin ja Facebook, ja oletettavasti jokin RSS-syöte, joka tuli joskus lisättyä mutta jonka funktiota en oikeastaan tiedä. Sen voisin itseasiassa poistaa sillä käyttäneekö sitä kukaan... Nyt olisi jokatapauksessa hyvä sauma toivoa jotain tiettyä seuraamistapaa tuonne sivupalkkiin jos sellainen toive löytyy, voin sen sitten sinne lisäillä ehtiessäni.

Bank Holiday Monday

Tänä viikonloppuna oli bank holiday weekend, eli yksi näitä ylimääräisiä vapaita joita odotetaan kuin kuuta nousevaa pitkin vuotta. Kun nuoremmat (ja hipemmät ja menevämmät) tyypit viettävät viikonloppunsa Notting Hill karnevaalin tuoksinassa, tälläiset tylsät perheelliset kuten me tuppaavat käydä sukuloimassa. Karnevaalit ovat muistoissa säilyneet ihan mukavina kekkereinä, jossa saa tungoksen keskellä nauttia musiikista ja jerk chicken kanasta, mutta kyllä se miellyttävämpää on vaan surauttaa autolla valmiiseen pöytään anopille. Tylsä mikä tylsä!

 

Hame Mango, sandaalit Ugandasta,  liivi New Look

 

 

Tämä asuhan on jo nähty, mutta sama voittokombo jatkuu. Viimeiset mahdollisuudet pitää näitä kesävaatteita ennenkuin pitää pakata kepeät vaaleat vintille ja taas siirtyä tummiin ja paksuihin syksyjuttuihin.

Potkupuku Mothercare

 

Vauvaparka - yritin tässä tehdä vauvan "päivän asu" kuvan hauskasti, mutta melkoiseksi retuuttamiseksi kamelinvarpaineen meni. Ihan tyytyväisenä vauva siinä kuitenkin himmaili.

 

 

 

Tuli otettua paljon kuvia, varsinkin kun meidän vauva tapasi ensimmäistä kertaa Yorkshiren serkkusarjan. Ala-asteikäiset tytöt olivat innoissaan hellimässä vauvaa mutta esiteinipoika jätti vauvan tällä kertaa väliin. Muuten tuli musisoitua yllättävän paljon - muutamakin tarttui kitaraan ja laulaa lurautti muutaman laulun. Miehen bravuurina on (hänen ainoa kokonaan osaamansa laulu) Rocky Raccoon by Beatles.

 

 

Tälläinen viikonloppu meillä! Toivottavasti teilläkin oli yhtä mukavaa!

Meidän pikku Britti

Parisen viikkoa sitten saime vihdoinkin käsiimme passin pienimmälle. Oli muuten tehty hakeminen vaikeaksi. Ensin täytyi lapsi rekisteröidä, henkilökohtaisesti virastossa, ja ajanvaraus onnistui vasta kolmen viikon päähän syntymästä. Passikuva ei ihan sellaisenaan myös kelvannut. Vauvan passikuvan piti todistaa hänen omaksi kuvakseen ja tähän piti olla joku monivuotinen ystävä ammatiltaan poliisi, lakimies, lääkäri, opettaja, tilintarkastaja tms. muu virallinen sertifioitu ammattinimike, jonka tuli kirjoittaa passikuvan taakse että I certify that this is a true likeness of...  Sitten piti täyttää lomake mustalla kuulakärkikynällä ja lähettää se passikuvan kera käsiteltäväksi. 

No arvatenkin, mies täytti lomakkeen mustalla geelikynällä ja hakemus tuli bumerangina takaisin, ja taas koko höskä uudestaan. Ja tämä lakimieskaveri oli jossain Nizzassa aurinkoa ottamassa. Mutta saatiin passi sitten vihdoinkin muutaman viikon viiveellä. Ja sitten mitä pikimmin ostettiin liput Suomeen että päästään näyttämään vauveliinia isovanhemmille (uudestaan) ja isoisovanhemmille (ensimmäistä kertaa).  Nyt ollaan tosiaan lähdössä Suomeen lomalle ensi viikonloppuna.

Ja tämä kuva seuraavat viisi vuotta... Aww...

Nyt vain jännittää tuo ensimmäinen lentomatka. Lennetään Finnairilla Lontoosta Helsingin kautta Tampereelle. Ollaan nyt harjoiteltu tuota kantorepun käyttämistä ja ajattelin varautua kertakäyttökorvikepulloilla jos ei imetys noustessa/laskeutuessa onnistu, mutta mihin muuhun pitäisi varautua? Kolme vaatekertaa mukaan sekä isälle, äitille ja vauvalle?

Ja mites sen turvakaukalon kanssa? Jos se on pakko laittaa ruumaan niin voi tulla vaikeuksia. Lentokoneeseen sen saa mukaan jos on tilaa mutta Lontoo-Helsinki-koneet tuppaavat olemaan aina aika täysiä. Meillä on nimittäin aika tiukka siirtyminen Helsingissä, ja jos turvakaukalo jää sinne, niin milläs me päästään lentokentältä keskellä yötä vanhemmilleni... Enkä muutenkaan mielellään laittaisi turvakaukaloa ruumaan, sillä vähän arvelluttaa kovat kolaukset. Jos noita turvakaukaloita kovasti kolauttelee, niin niiden teho oikeassa onnettomuudessa huononee, samalla periaatteella kuin pyöräilykypärä, enkä oikein usko lentokenttämiesten kohtelevan mitään hellällä kädellä... Mites te olette hoitaneet asian?

Blogin elinkaari

Olen tässä vähän miettinyt tätä blogiani, sen menneisyyttä ja tulevaisuutta. Aloitin tämän kirjoittamisen syksyllä 2008, muistaakseni Halloweenin aikoihin (ihan ensimmäisen postauksen ja monet kuvat olenkin poistanut sillä ne olivat niin noloja). Olin viimeisen vuoden kandiopiskelija Lontoossa. Viikon kuluttua blogin aloittamisesta menin kihloihin Pariisin Riemukaaren alla.
 

Ensmmäisiä omakuvia blogissa 2009

Aloitin blogin kirjoittamisen eräänlaisena tyyli/lifestyle-blogina, kunnes havaitsin etten ole tyylikäs ja elämäni keskittyi lähinnä koulunkäynnin ympärille. Jatkoin kuitenkin kirjoittamista muista jutuista, sillä halusin pitää yllä suomenkielentaitoani, joka varsinkin kirjallisena oli huimaa vauhtia rapistumassa. Tykästyin siihen että minulla oli paikka jonne kirjoitella ajatuksia ja kuulumisia ja mitä sitä tulikaan tehtyä, ja halusin jatkaa kirjoittelua. Olenkin tähän blogintekeleeseen vuosien varrella viitannut minun visuaalisena päiväkirjanani.

Venäjällä työharjoittelussa 2009

Blogin ensimmäiset kolme vuotta opiskelin kokoaikaisesti ja silloin tuli kirjoitettua paljon juurikin siitä. Väliin mahtui kesä Venäjällä ja kesä Cityssä työskentelyä. Joskus kuvailin päivän asujani ja kosmetiikkaa. Blogini olisi voinut varmaan luokitella opiskelija-blogiksi.

Valmistuin syksyllä 2011 erityisen kiireisen kesän jälkeen. Olin mennyt samaisena kesänä naimisiin, häät vietimme Suomessa. Aloin etsimään töitä ja kävin monen monessa työhaastattelussa syksyn mittaan. Aloitin kokoaikaiset työt helmikuussa 2012. Kirjoittelin työnhausta, jonkun verran työelämästäkin, ja muusta elämästä Briteissä ja Lontoossa. Blogi en enää ollutkaan opiskelija-blogi, vaan ihan sellainen tavallinen lifestyle-blogi, ripauksella ulkosuomalaisuutta.

2012 syksyllä tulin (ihan tarkoituksella) raskaaksi. Raskaudesta kerroin blogissa vasta vuoden 2013 puolella, jonka jälkeen blogiin pikkuhiljaa soluttautui useampi raskaus-aiheinen postaus. Huhtikuussa jäin (oikein mielelläni) äitiyslomalle, työpaikastani jonne en toivottavasti joudu palaamaan ikinä. Kesäkuussa syntyi tyttäreni ja siitä lähtien blogi onkin ollut täynnä vauva-aiheisia postauksia. Vauvavauvavauva, sitä se elämäni tällä hetkellä on. Nyt tämän blogin voisi ehkä jo luokitella äitiysblogiksi. Postaukset vauvasta, lapsista, lapsiperheen elämästä ja muusta tähän liittyvästä tulevat varmasti lisääntymään vauvan kasvaessa isommaksi.

Tämä blogi on elinkaarensa aikana muuttunut moneksi, opiskelijablogista ulkosuomalaisblogiksi ja ehkä nyt viimeiseksi mammablogiksi.  Tästä blogista on tullut osa elämääni. Ja se elämä on viidessä vuodessa muuttunut paljon. Olen jatkanut blogia näinkin pitkään sillä tänne on kiva kirjoitella kuulumisia ja tekemisiä, ja muita ajatuksia. Ja blogi on ollut yllättävän kätevä kinastellessa miehen kanssa jonkun tietyn jutun ajoituksesta - sen kun vain tarkastan blogista milloin kinasteltu asia tapahtui, ja minulla on oikeassaolostani vedenpitävä todiste.

En ole lopettamassa blogia, mikäli joku sitä uumoili postauksen alkusanat lukiessaan. Jatkan tällä tutulla linjalla hamaan tulevaisuuteen saakka, siihen saakka jolloin tuntuu oikealta ajalta jättää tämä blogi taakseen. Se aika ei kuitenkaan ole vielä tullut. Ehkä tämä vielä muuttuu mammablogista joksikin muuksi.

Pääpointtina kuitenkin se että minusta on ihana nähdä että täällä on vielä muutamia lukijoita ja kommentoijia jotka muistan aivan blogin alkuajoilta. Ja on ihana että tänne on ilmaantunut muutamia uusiakin naamoja. Kommentit ja vuorovaikutus ovat tämän blogin kirjoittamisessa parasta antia, sen oman päiväkirjan kirjoittamisen ja lukemisen ilon lisäksi. Tykkään erityisesti käydä katsomassa lukijoitten omia blogeja, ja niistä olenkin löytänyt monia suosikkejani. Minusta olisi kiva kuulla milloin olette tänne päätyneet ja mistä olette. Ja jos teillä on omia blogeja linkatkaa ne kommenttilaatikkooni - olisi kiva tutustua!

Päivä kuvina - Äitiyslomalla

Tai paremminkin - päiväni vauvakuvaspämminä ;)

 

 

Herään aamukolmelta - ihan ihmeissäni siitä että vauva ei ole minua vieläkään herättänyt vaikka meni unille iltakahdeksalta. Painun alakertaan laittamaan lataamaan pyykit ja astianpesukoneen, ja steriloimaan rintapumpun, olo on nimittäin todella tukala... Puoli neljältä kuulen vauvan ääntelevän yläkerrassa ja mennään syömään. Syötön jälkeen himmailen alakerrassa omiani ja menen nukkumaan aamuviideltä. Uusi ennätys muuten - syöttöjen välissä peräti 7.5 tuntia! Tästä ne kunnon yöunet alkaa.

 

 

 

Aamukahdeksalta herään taas, vauvan nukkuessa käyn pesemässä hampaat. Kuulen vauvan ääntelevän yläkerrassa, ja tälläinen hymytyttö minua odottaa.

 

 

 

Vauva syö, ja sitten laitan itselleni aamiaista. Marjoja kreikkalaisella jugurtilla, ja mausteeksi hunajaa. Vauva laitetaan hengailemaan Stokke-tuoliinsa.  

 

 

 

Aamiaisen jälkeen jutellaan (jokellellaan) kunnes vauva alkaa taas kitistä. Laitan vauvan rauhoittumaan leikkimatolleen jonne hän puoli yksitoista nukahtaa. Ripustan pyykit, putsaa keittiön. Pumppaan liiat maidot pois, huh kun helpotti.

 

Puoli kaksitoista vauva herää ja vaihdetaan vaipat. Yritän vauvan syöttöä, mutta vauva vetää kauheat raivarit eikä suostu syömään. Tutti suuhun ja kehtoon, josko olisi väsy. Raivarit ovat tottakai ensimerkkejä jostain harvinaisesta ja vaarallisesta sairaudesta joten seuraavat puoli tuntia kyselen tohtori Googlelta miksi "vauva on uninen ja raivoaa". Vauva.fi opastaa minua rintaraivareitten maailmaan - kuulemma normaali kehitysvaihe.
 

 

Perjantaisin yleensä käydään kirjastossa Baby Rhyme Time leikkilaulutuokiossa, mutta ajattelin jättää raivopään (joka raivosi edellisiltanakin paljon) lepäämään ja syön oman lounaan, ruisleipää (venäläistyyppistä) leikkeleillä ja käyn suihkussa.

 

Raivopää herää puoli kolmelta yllättävän hyväntuulisena, joten syönnin jälkeen päätetään lähteä käymään kaupungilla asioilla, pankissa ja shoppailemassa. Mietin mitäs vaatteita vauvalle tänään.

Paita Next, farkkuhame Next, sukkikset M&S, panta itsetehty

 

Tälläiset sitten valikoitui! Vauva on innoissaan lähdössä vaunulenkille. Yritetään päivittäin käydä vetämässä vaunulenkki - vauvalle raitista ilmaa ja äidille vähän liikuntaa.

 

Tälläisiä maisemia meillä on. Perinteistä esikaupunkiseutua. Pitemmillä vaunulenkeillä muuten tulee nähtyä jos jonkinmoista maisemaa täällä, puistoista kauniisiin perinteisiin taloihin ja kunnon council estate alueisiin (rumia betonimörskäleitä joihin sijoitetaan sosiaalitukitapaukset). Joskus voisinkin kuvata maisemia täällä meilläpäin!

 

Välillä pysähdyn kuvailemaan ihan vain vauvaa.

 

Kotiin päästyä otetaan kaverikuvia!

 

Ja sitten harjoitellaan masulla oloa. Vauva on käynyt vähän laiskaksi masullaan eikä enää nosta päätään kunnolla.

Oloasu Joha

 

Vaihdetaan vähän mukavempiin kotivaatteisiin, ja samalla kuvaan nuo päivän ostosreissulta löytyneet Benettonin T-paidat.

 

Laitan vauvan köllöttelemään reisille, ja vauva nukahtaa siihen. Mies tulee kotiin seitsemältä, ja ojennan vauvan hänelle ja dataan hetkisen.

 

 

Kahdeksalta alan tekemään ruokaa, mies kylvettää ja hieroo vauvan, ja sitten menen yläkertaan hänet syöttämään. Viimeiseksi yritän lukea vauvalle vielä sadun, mutta sehän rinnalle nukahtanutta vauvaa harmittaa, ja vien pikapikaa kahlatun muumikirjan jälkeen vauvan omaan sänkyyn unille.

 

En tosiaan jaksanut kokata mitään ihmeellistä, joten mozzarella-basilika-tomaatti salaatti sekä bruschetat iltapalaksi. Päästään viimeistä viimein syömään kymmeneltä. Karsea nälkä, vaikka kokatessa ehdinkin napostella vähän juustoa, ja mieheltä pari haukkua valkosipulileipää ja Daimia.
 

 

Viimeiseksi katsellaan Batman elokuvaa ja itse syön vielä vesimelonia. Nuokun telkkarin ääressä puoli kahteentoista, jolloin viimein painun unten maille kylppärin kautta. Mies jää vielä himmailemaan alakertaan. Nukahdan melkein heti sänkyyn päästyäni.  

Brittien neuvolakäytäntöä - syntymän jälkeen

Ajattelin kirjoitella nyt Brittien neuvolakäytännöstä syntymän jälkeen, vähän niinkuin jatkumona tälle neuvolakäytäntöpostaukselle. Olipas sanahirviö.

 

Täällä synnytys hoidetaan periaatteella "tulos ja ulos". Sairaalassa ei turhia makoilla ja komplikaatiottomat synnyttäjät pääsevät yhden yön jälkeen pois, hyvin sujuneen keisarinleikkauksen jälkeen ollaan sairaalassa kaksi yötä. Ennen sairaalasta pois pääsemistä vauva tarkistetaan, yleensä pediatrien toimesta. Meidän vauvan kuulo myös tarkistettiin, alueesta riippuen tämä tehdään joko sairaalassa tai sitten myöhemmin jossain neuvolassa / lääkärin vastaanotolla.

 

 

 

Sairaalasta pois lähtiessä saa tämän terveyskirjasen, johon merkitään kaikenlaista vauvan ja sitten taaperon terveyteen liittyen. Kaikki käynnit sairaalassa/tk-lääkärillä/neuvolassa pitäisi tähän merkitä, ja tämä "the Red Book" pitäisi aina olla mukana kun käy lapsen kanssa jossain näistä ylläolevista paikoista. Jos sen hävittää joutuu maksamaan sakkoa uudesta!

 

Kotiuttamisen jälkeisenä päivänä tulee kätilö kotikäynnille, ja tsekkaa sekä vauvan että äidin kunnon. Missään nimessä ei kuulemma saisi minnekään lähteä sinä päivänä, sillä mitään tiettyä aikaa kätilökäynnille ei anneta, vaan kätilö tupsahtaa milloin kerkeää. Mehän ei tätä tiedetty vaan lähdettiin ostamaan kaikenlaista tärkeää vauvatavaraa heti aamusta, onneksi kätilö sitten ennätti meille vasta iltapäivällä. Siinä sitten kyseltiin vauvan vointia, minun vointiani, ja tsekattiin syömistä, ja kaikenlaista muutakin. Vauvalta otettiin verikoe muutaman harvinaisen sairauden varalta.

 

 

 

Seuraava kätilön kotivisiitti on viidentenä päivänä syntymästä ja viimeinen yhdeksäntenä päivänä. Vauvan voinnista kysellään, vauva punnitaan ja vähän äidinkin vointia tarkastellaan. Yhden kotivisiitin aikana oltiin muuten juuri käyty hakemassa lounas Mäkkäristä, kun vauvan kanssa ei vaan ehditty tekemään mitään. Kätilö vähän paheksui epäterveellistä valintaa, mutta rauhoittui nähdessään että ranskalaisten ja limun sijasta olin kuitenkin valinnut salaatin ja smoothien. Jonkun toisen kotivisiitin aikana (toinen) kätilö sitten paheksui vauvan kuivaa ihoa, ja ihmetteli että kai te nyt sentään kosteutatte tätä ihoa. Joo joo, minkä keretään, muutaman kerran päivässä ainakin.

 

Siinä heti sairaalasta päästyä ja vauvan kanssa yötä myöten valvoessa oli kyllä niin sekainen olo, että aika hämäräksi jäi mikä tarkoitus näilläkin visiiteillä oli. Ja unohtui aika hyvin mitä niillä oikein tehtiinkään ja pitikin vilkaista tuosta punaisesta kirjasta muistiinpanoja, joita ei erityisemmin kyllä näistä visiiteistä ollut. Sen muistan että vauvaa punnittiin, ja kyseltiin syömisestä ja siitä millainen olo minulla oli. Käsittääkseni näistä kotivisiiteistä ollaan myös pikkuhiljaa luopumassa, ja tulevaisuudessa nämä hoidetaan jossain klinikalla.

 

Jos ihan totta puhutaan, minusta nämä visiitit olivat aika turhia. Toisaalta oli ihan hyvä että vauvaa käytiin tarkastamassa tiuhaan tahtiin, ja oletan että jos vauvalla olisi ollut joku hätä, niin se olisi siinä bongattu. Ehkä. Vauvan puolesta siis hyvä juttu, mutta mielestäni kätilöt eivät erityisemmin osanneet auttaa asioissa jotka liittyivät minun kuntooni, muuten kuin sanomalla että joojoo, paranee paranee, syö vitamiineja.  

 

Sitten 10-14 päivää synnytyksen jälkeen tulee kotiin käymään health visitor. Nimestä oletin että tämä on joku kodin hygienia-tarkastus, tai että ehkä sairaalassa itkeskelyn takia meille tulee joku ylimääräinen tyyppi käymään. Health visitorin (vauvoihin/lapsiin erikoistunut sairaanhoitaja) soittaessa meille aikaa sopimaan tiukkasinkin mitä he tulevat meille tekemään, ja kuulemma kyseessä oli vain joku pikavisiitti, jolloin meille kerrottaisiin alueen tarjonnasta lapsille. Tämä myöskin oli jonkun verran turha visiitti mielestäni, sillä tämä health visitor siis periaatteessa vain poikkesi meillä, antoi pinkan monisteita, kertoi osoitteen missä pitää käydä vauva punnitsemassa ja pikaisesti kirjoitteli terveyskirjaan muutaman lauseen vauvan ja minun kunnostani. Anekdoottina - myös vauvan etninen tausta merkittiin kirjaan - vauva on kuulemma mixed vaikka ollaan molemmat niin kalpeanvalkoisia kuin olla voi...

 

 

Kahdeksan-viikkoisena vauvalla on tarkastus terveyskeskuksessa, jossa tsekataan vauvan kunto perusteellisesti ja annetaan ensimmäiset rokotukset. No näitten kotivisiittien ja terveyskeskus-tarkastuksen jälkeen ollaan melkein ihan täysin omillaan. Mitään tiettyä neuvolaa ei ole, eikä vauvaa tarkasteta enää uudelleen kuin vasta 8-12 kuukautisena. Sitä seuraava tarkastus on kaksi-vuotiaana, ja koulun aloittaessa tarkastetaan silmät, kuulo, pituus ja paino ja siinäpä se.

 

Näitten tarkastuksien välillä terveyden seuraaminen on paljolti vanhempien oman aktiivisuuden varassa. Sitä voi käydä terveyskeskuslääkärillä tai lapsi-klinikalla kyselemässä health visitoreilta mutta mitään säännöllistä neuvolaa täällä ei Suomen tapaan ole. Eikä tämä meidän läheinen lapsi-klinikka ole edes usein auki - kerran viikossa kaksi tuntia, soittaa sentään saa päivittäin. Vauva tulisi käydä punnitsemassa kerran kuukaudessa tällä lapsi-klinikalla, mutta enpä tiedä tulisiko kukaan kotiin kyselemään jos siellä ei kävisi.

 

Tuntuu vähän että postauksen punainen lanka katosi tässä kirjoitellessa, mutta jos tuli nyt mieleen jotain kysymyksiä tai muita kommentteja niin laittakaa kommenttilaatikkoon. Kuvituksena vaan kuvia tästä the Red Book kirjasesta (ja minun mahtavista pyjamahousuistani). Ja teille joita nämä vertailut yleisesti kiinnostaa, niin blogikolleegani TyyneKyllikki kirjoitteli omista neuvolakokemuksistaan myöskin :) 

Supernopea kylmäsavulohipasta

Tämä on muuten yksi arkiruokabravuureistani - arkiruokana haluan että ruoka on nopeasti valmistettu ja siitä jää mahdollisimman vähän tiskiä. Tämän saa pöytään haarukoitavaksi 15 minuutissa, ja tiskiä ei jää muuta kuin kattila, kauha, keittiöveitsi, siivilä, ruokakulho ja ruokailuvälineet.

 

 

Ja sitten menoksi!

Tarvitaan (3-4 henkeä):

Kylmäsavulohta n. 150-200g

Pakasteherneitä n. ruokakulhollinen

Pastaa (n. 5 kourallista)

Tuorejuustoa n. 175g

suolaa, mustapippuria ja vapaavalintaisesti tilliä/persiljaa

 

Ja itseasiassa nuo mitat ovat hyvinkin summittaisia, ja itse laitan ihan maun mukaan. Joskus enemmän ja joskus vähemmän.

 

 

 

Ja sitten valmistukseen:

Vedet vedenkeittimeen, pastat suolan kera kattilaan. Aseta tulille 5 minuutiksi. Pastan kiehuessa leikkele kylmäsavulohi ohuiksi siivuiksi pakkauksessaan. Pastan kiehuttua 5 minuuttia laita pakasteherneet samaan kattilaan ja aseta tulille vielä 5-6 minuutiksi.

 

Kun pasta ja herneet ovat keittyneet tarpeeksi, nappaa muutama kauhallinen keitinvettä yhteen ruokakulhoon. Valuta herne-pastaseos, ja kippaa takaisin kattilaan. Lisää tuorejuusto ja tarpeeksi vettä notkistamaan seos ja sekoita. Ihan viimeisenä lisää mausteet ja lohi, joka kypsyy ihan pikkuisen kuuman pastan vaikutuksesta ja sekoita hyvin. Tässä vaiheessa voi lisätä vielä vähän keitinvettä jos tuntuu liian tönköltä lohen lisäämisen jälkeen. Ja tarjoile!

 

Tätä on myös helppo muutella ja siihen voi lisäillä kaikenlaista mitä sieltä jääkaapista myös löytyy. Mm. limetin ja sitruunanmehu toimii kivana lisänä, lisätä voi myös esim kapriksia tai oliiveja tai vaihtaa tavallisen tuorejuuston tilalle jokin maustettu tuorejuustoversio. Itse tällä kertaa lisäsin limetinmehua ja oliiveja, niitä kun sattui olemaan jääkaapissa menossa vanhaksi.

 

 

 

Toinen kiva versio on laittaa herneiden sijasta sokeriherneitä, lohen tilalle jättikatkaravunpyrstöjä (valmiiksi kypsennettyjä eli niitä vaaleanpunaisia) ja tavallisen tuorejuuston tilalle sweet chilli- mausteista tuorejuustoa. Nam!

Brittien työkulttuurista

Tämä tuli toivepostauksena taannoiseen kysymyspostaukseeni ja ajattelin alkaa pikkuhiljaa näitä toivepostauksia toteutella. Vielä on tulossa (jossain vaiheessa...) alkuopas Britteihin muuttamiseen, juttu työnhaun ihanuuksista ja kamaluuksista täällä Briteissä, ja joskus hamassa tulevaisuudessa myös Lontooseen liittyviä shoppailu- ja turistikohdepostauksia.

 

Mitäs tästä työkulttuurista nyt kertoisi... Nyt kun olen äitiyslomalla, ei työelämä sinällään ole itselleni niin ajankohtainen, mutta onhan täällä Briteissä tullut työskenneltyä ja oleskeltua jo pitemmän aikaa. Kokemuksia on niin Citystä kuin sitten tavallisemmista työpaikoista. Lontoon ulkopuolelta minulla ei ole kokemuksia. Lontoon ilmapiiri voi siis näitä minun fiiliksiäni vähän värittää.
 

 

Yleisesti ottaen Brittien työkulttuuri on mielestäni aika sisäänsä imaiseva. Päivät ovat pitkiä ja töissä ollaan helposti ylitöitä. Ylitöistä ei useammin makseta, eikä niitä saa ylimääräisinä vapainakaan. Joillain työpaikoilla jos menee todella myöhään, saa tulla aamulla vähän tavallista myöhemmin paikalle.

 

Jos sattuu kova työsuma ja paljon deadlineja, voi tietyissä työpaikoissa joutua olemaan yökausia. Osa tuttavistani, jotka ovat työskennelleet Cityssä (esim. asianajohommissa tai M&A:ssa) ovat olleet töissä tosiaan aamutunneille, ja sitten joutuneet tulemaan takaisin aikaisin aamulla jatkamaan töitä. Siinä sopii sitten miettiä minkälaista työpanosta sitä nukkumatta saa annettua... Jos joutuu olemaan työpaikalla yömyöhään, työnantaja tarjoaa taksin kotiin, ja useimmiten iltapalan toimistoon tilattuna. Tottakai, paikoissa joissa työnantaja velvottaa tekemään ylimääräistä työtä ja pitkiä iltoja/öitä, on yleensä melkoisen hyvät palkat, noin ainakin vuositasolla. Työtuntien perusteella jos palkan laskee, sitten voikin jo alkaa harmittamaan. Toisaalta, näissä paikoissa voi saada myös vuosibonuksia, jotka ainakin ennen finanssikriisiä olivat melko mittavia. Nykyään taitavat olla pienenemään päin.

 

Tämäntyyppisissä City-paikoissa tuppaa myös olemaan paljon aktiviteetteja työporukalle, esimerkiksi vuosittaisia leikkipäiviä (jossain ryhmähenkeä nostavassa aktiviteetissa), ja työporukkaa kannustetaan viettämään paljon aikaa keskenään eri jalkapallo/sulkapallo/mikäliepallo-klubeissa ja muissa firman sisäisissä liikuntaharrastuksissa. Olenpa kuullut myös työpaikan järjestämistä bändeistä joiden odotetaan sitten soittavan firman joulujuhlissa. Työpaikka tavallaan järjestää itsensä myös siksi elämän sisällöksi. HR sanoisi että se on sen takia että nostaisi työntekijöiden motiivia ja viihtymistä, raadollisesti voisi sanoa että se tekee laukkujen pakkaamisen vaikeammaksi kun harrastukset ja elämä jäisivät sinne vanhalle työpaikalle samalla. Tämä tosin varmasti houkuttelee monia ihmisiä täällä Lontoossa - tänne kun monet muuttavat (hyvän) työn perässä, joten se että työpaikka järjestää sen työn ulkopuolisen elämän tekee muuton ja Lontooseen sopeutumisen varmasti helpommaksi.

Ihan anekdoottina - olin joskus kesän töissä paikassa jossa ylläolevien juttujen lisäksi oli myös ilmaiset (todella kattavat) välipalat ja juomat. Kovasti promottiin sitä että se oli työntekijöille "tapaamispaikka" jossa "rentoutua" - itse epäilin syyn olevan ihan vain se että porukka ei työpaikalta poistu turhan takia, eli saadaan mahdollisimman hyvin mehut irti porukasta kun ei tarvitse poistua työpaikalta ravinnonhakutarkoituksissa.

 

Sitten toisaalta täältä löytyy myös se toinen työkulttuuri. Se missä työpaikalle ilmaannutaan pari minuuttia ennen aamuyhdeksää ja lähdetään iltakuudelta sen sillä kellonlyömällä kotiin. Kaikki tauot pidetään minuutilleen ja töissä käydään tekemässä ne vaaditut työt, mutta niitä ei tosiaankaan jäädä tekemään ylimäräistä, eikä niitä todellakaan raahata kotiin. Työpaikan ulkopuolella ei välttämättä tehdä mitään sen erikoisempaa työkavereiden kanssa, eikä työpaikka järjestä, jotain pakollista joulujuhlaa lukuunottamatta, mitään aktiviteettia työntekijöilleen.

 

Yleisesti ottaen silti minusta täällä Briteissä vietetään todella paljon aikaa työpaikalla. City-paikoissa voi olla työpaikalla töissä kiinni (ja puhelimen välityksellä kotonakin) jatkuvasti, ja muissakin paikoissa on usein melko pitkät työajat. Pitkät työmatkat (ainakin Lontoossa) myös tarkoittavat sitä että kauheasti aikaa millekään muulle kuin työnteolle ja arjenpyörittämiselle ei ole. Monet myös tulevat Lontooseen vartavasten töihin, eikä niitä ennestään olevia kavereita ja tukiverkkoja välttämättä ole. Siksi ei ole ihmekään että työkavereiden kanssa vietetään paljon aikaa. Työpäivän jälkeen (ainakin perjantaisin) jäädään usein työkavereitten kanssa olusille, ja usein voidaan tapailla muutenkin läheisimpien työkavereitten kanssa. En ole ihan varma mitä mieltä itse tästä työkavereitten kanssa kaveeraamisesta olen. Toisaalta on kiva saada uusia kavereita työkavereista. Toisaalta on harmi, että monien kanssa se kaveeraaminen sitten työpaikkaa vaihtaessa jää.

No tälläisiä mietteitä on minulle työelämästä jäänyt. Millaisia kokemuksia teillä on tullut, ja mitäs fiiliksiä teille on työelämästä täällä jäänyt?

P.S. Ja toivepostauksia saa jättää jos tulee jotain mieleen, toteuttelen niitä inspiksen iskiessä! 

Uusi ulkoasu!

Noniin - edellinen ulkoasu oli paikallaan muistaakseni jo alkuvuodesta 2009 saakka. Blogin aloitin loppuvuodesta 2008, eli ehkä olikin jo aika pienelle vaihtelulle. Kun kerran kotoa löytyy oma graafikko, päätin valjastaa miehen taidot kerrankin järkevään käyttöön (!) ja saada blogilleni vihdoinkin uuden ulkoasun. Puolisen tuntia mies jaksoi käyttää blogin bannerin tekaisemiseen - ideana oli se että Suklaata sanaa syödään ja Kahvia sanassa on kahvipapuja. Ja kahvi ja suklaa on ruskeaa.

 

Kun vähän purnasin sitä vastaan että minun blogiini käytettiin niin vähän mietintäaikaa, mies ilmoitti vaan että no jos on ammattilaiset asialla ei sitä aikaa mene niin kauaa. Ja kuulemma kun en ole mikään Toyota vaatimassa uudelleenbrändäystä, en voi odottaakkaan kovaa paneutumista asiaan. Heh. Kiitoksia vaan rakas!

 

No miltäs vaikuttaa uusi banneri ja blogin lookki? Vaihtui musta-harmaa-sinisestä nyt sitten tälläiseen suklaanruskeaan värimaailmaan. Tuossa alla onkin tuo minun aikoinani väsäämäni banneri muistin virkistämiseksi. Muistan että siinä kesti ties kuinka monta tuntia saada se kunnolliseksi, senpä takia taisi se blogin bannerina majaillakin nelisen vuotta...

 

 

Pientä fiksailua vielä vaaditaan kun nämä sivupalkkikuvat sun muut laitettiin paikalleen hyvin pikaisesti ja osa noista sivupalkin widgetgadgeteista jäivät vähän tönköiksi. Linkkien ja tekstin väriä saatan vielä muutella, pikaisesti vain valkkasin jotain ruskean värimaailmaa niihin sen kummemmin miettimättä. Mutta tällä mennään nyt jonkun aikaa, ehkä seuraavat neljä vuotta?

 

Mitäs tykkäätte uudesta blogi-lookista?

Kaksikuukautisraportti

No, nyt (eilen) vauva on jo täyttänyt kaksi kuukautta. Aivan uskomattoman nopeasti on tämä aika mennyt.

Vauva pitää päätään pystyssä hienosti, ja muutaman kerran punnertanut kunnolla 90 asteen asentoon. Muutaman kerran hän on myös jo onnistunut kiepahtamaan mahalta selälleen, ja kerran selältä mahalleen, vähän ison pään ja painovoiman avulla tosin. Meidän genius-baby.

 

Tykkää kun häntä pidetään istuma-asennossa, mutta inhoaa olla sylissä makuuasennossa. Tykkää nenänkutittelusta ja poskipusuista, inhoaa kallista Tripp Trapp tuoliaan. Kovasti harjoitellaan sen käyttöä kuitenkin, kun kerran se ostettiin. Tykkää jutella ja jokellella, ja naureskelee kun äiti tai isä toistaa hänen tekemiään ääniä.

 

On löytänyt kätensä ja peukalonsa ja tykkää lutkuttaa peukaloaan ja nyrkkiään entistä enemmän. Tuttia yritän aina tarjota peukalon tilalle, mutta peukalo maistuu nykyään paremmalta.

 

Vähän on jäänyt pää lättänäksi yhdeltä puolelta. Monta kertaa päivällä ja yöllä yritän kääntää vauvan päätä hänen nukkuessaan ettei pää litistyisi sen enempää, mutta vauva kääntää päänsä aina sinne samalle puolelle. Lattialla leikkiessä menen aina sinne ei-lituska-puolelle jotta vauva innostuisi kääntämään päätään minun suuntaani. Harvemmin innostuu. Eikä kiinnosta strategisesti ei-lituskapuolelle sijoitetut lelut tai mobilet.

 

Ai niin - ja strategiset mitat ovat 5310g ja vaatekokona 60-62cm tuntuu parhaalta. Pipona 41cm eli isopäinen vaaveli! Vauvojen pituutta ei muuten täällä mitata, kuulemma liian venkuloita ovat eivätkä mitat ole tarpeeksi tarkkoja.

Tänään vauva sai myös rokotukset - voi pikkuparkaa. Koko päivä vain nukuttu ja herätty tunnin välein huutamaan ja itkemään kipuja :(