3 eri Halloween asua vauvalle... Mikä valitaan?

Meillä olisi nyt tiukka valinta - mikä Halloween puku vauvalle? Innostun joka vuosi Halloweenista, ja odotan jo innolla sitä että päästään vauvan kanssa karkkikierrokselle naapurustoon. Ennen sitä, kotioloissa varaudutaan säkkikaupalla karkkia ja kivoilla asuilla. Tänä vuonna en vaan osaa päättää...

 

 

 

Vauvalepakko?

 

 

 

 

Pieni musta kissa?

 

 

 

Vai mini Luke Skywalker?

 

Minkäs te valitsisitte?

 

 

Mä tykkään kyllä kaikista, mutta lepakko on kyllä söpöin. Miehen lemppari (ei mitenkään yllättävää) on tuo mini-jedi. Tuo valomiekka on muuten mini-replika Luke Skywalkerin valomiekasta - niitä aikuisleluja joita kaupataan Star Wars -hurahtaneille aikuisille (miehille)...

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Matkalla Jonnekin

Tällä viikolla Miten minusta tuli ulkosuomalainen -sarjassa Emmi, joka kirjoittaa blogia Matkalla Jonnekin Houstonista käsin.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Näin Emmi kertoo itsestään ja blogistaan

 

Heippa! Olen Emmi, alunperin Vaasasta kotoisin oleva tyttö. Asun tätä nykyä Houstonissa Teksasissa amerikkalaisen mieheni kanssa. Tapasimme vuoden 2011 loppupuolella kun hän oli Suomessa pelaamassa jääkiekkoa.

Helmikuussa 2014 yliopistosta valmistuttuani muutin sitten tänne Houstoniin miehen perässä. Kesällä sain työluvan ja aika nopeasti sen jälkeen löytyi myös (toimisto)työ eräässä öljyalan yrityksessä, mikä helpotti suuresti, koska olin suoraan sanottuna aika kyllästynyt olemaan yksin kotona päivät pitkät vailla sen kummempaa tekemistä ja seuraa.

Blogiani Matkalla Jonnekin (http://yksimenolippukiitos.blogspot.com/) aloin kirjoittamaan siinä toivossa, että sitä kautta löytyisi muita Houstonissa asuvia suomalaisia. Ja toimiihan se myös hyvänä “yhteydenpitovälineenä” kotiväen kanssa!

1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?

Meidän perhe on matkustellut aina, enkä edes muista ensimmäisiä lomamatkojani. Me käytiin perinteisillä aurinkolomilla keskimäärin kerran vuodessa, ja on vaikea sanoa, mikä olisi eka matka, josta muistan jotain, koska olin niin pieni kun ekat matkat tehtiin. Lähinnä muistan sen ihanan odottamisen tunteen. Ja lämmön ja uima-altaat tietysti:)

2. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?

Viimeisen kerran kun koko perheen voimin reissattiin taisin olla 17-vuotias. Sen jälkeen aloin reissaamaan kavereiden kanssa. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän matkustelu alkoi houkutella.

3. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?

Yliopiston alettua alkoi ajatus vaihtoon lähdöstä kiinnostaa. Kolmantena opiskeluvuotena, eli 2010, lähdinkin sitten Puolan Varsovaan, joka valikoitui aika arpapelillä ja sen kummempia miettimättä. Kuvittelin tuolloin vaihto-opiskelun olevan todella suosittua joten otin varman päälle ja hain paikkoihin, joiden tiesin olevan vähemmän suosittuja. Varsova yllätti kuitenkin positiivisesti ja tuona aikana tajusin, että Suomeen en halua valmistuttuani jäädä! Kesällä 2011 lähdin Nordkursille Ruotsin Uppsalaan ja seuraavana keväänä, 2012, uudelleen vaihtoon. Paikkana tällä kertaa Göteborg. Ruotsi valikoitui kohteeksi siksi, että luin yliopistossa pääaineena ruotsin kieltä. Ruotsissa oli kuitenkin niin paljon suomalaisia opiskelijoita, että kaveripiiri muodostuikin lähinnä suomalaisista. Ruotsin treenaaminen käytännössä sitten vähän jäi :D

4. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?

Mieheni muutti tänne marraskuussa 2012. Itselläni oli tuolloin vielä koulu kesken enkä voinut siis vielä lähteä Suomesta. Tuolloin mulla oli myös aika välinpitämättömiä (tai jopa negatiivisia) ajatuksia koko maasta. Vaikka ulkomaille halusinkin muuttaa, en ollut edes ajatellut USAa vaihtoehtona. Jostain syystä se ei vain kauheasti koskaan kiinnostanut.

Vuodenvaihteessa 2013-14 alkoi valmistuminen olla lähellä ja ajatus Houstoniin muutosta oli saanut kypsyä. Kävin täällä myös lomailemassa kahdesti vuoden 2013 aikana ja vaikka en kaupunkiin rakastunutkaan päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden. Helmikuun 2014 alussa pakkasin siis kimpsuni ja kampsuni ja lähdin (taas vähän takki auki) matkaan. Viisumia, asuntoa, töitä tai paljon muutakaan ei täällä ollut odottamassa. (Mies asui tuolloin enonsa kanssa). Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi ja nyt löytyy nuo kaikki: viisumi, asunto ja työ :)

5. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?

Mitään suunnitelmaa muuton pysyvyydestä ei ollut eikä ole vieläkään. Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

6. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?

48 tuntia on aika lyhyt aika kaupungissa, jossa välimatkat ovat näin pitkät. Auto pitää siis ehdottomasti olla käytössä. Midtownin/downtownin kautta voisi edetä tänne etelään ja katsastaa Seabrookin & Kemahin alueet. Suosittelisin myös Galvestonin saarta tässä Houstonin eteläpuolella. Voisin kuvitella että meno ja meninki on siellä aika New Orleans-maista, vaikken New Orleansissa (vielä) olekaan käynyt!

 

7. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?

Kolme parasta: Ehdottomasti ihmisten ystävällisyys, lämmin ilmasto, hyvä työtilanne.

Kolme huonointa: julkisen terveydenhuollon puute, auton pakollisuus/julkisen liikenteen puute, heikko asiakaspalvelu (ja nyt en tarkoita niitä yliystävällisiä tarjoilijoita).

8. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?

Edellisen kohdan vastaukset pätee aika hyvin tähän. Olen kirjoittanut aiheesta myös blogissani mm. Tässä postauksessa: http://yksimenolippukiitos.blogspot.com/2014/08/halpa-ja-kallis-amerikka.html

9. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?

En ole vielä käynyt Suomessa tänne muuttoni jälkeen. Liput on varattu jouluksi ja suunnitelmissa olisi käydä kerran vuodessa. Ollaan tehty lyhyitä (viikonloppu)reissuja mm. Dallasiin, San Antonioon ja Chicagoon. Haluaisin matkustella enemmän, mutta täällä USAssahan lomapäiviä ei tunnetusti jaella kovin runsaalla kädellä.

10. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

En tiedä. On niin paljon paikkoja, jotka haluaisin nähdä ja kokea. Alunperinhän myös nimenomaan halusin Suomesta pois. Nyt kuitenkin jälkeenpäin sitä tajuaa kuinka hyvin tietyt asiat Suomessa ovatkaan. Kaikkea ei tietenkään voi saada eikä mikään paikka ole täydellinen.

11. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?

Kannattaa yrittää olla mahdollisimman avoin kaikelle uudelle ja erilaiselle eikä yrittää väkisin pistää vastaan (kuten minä olen tehnyt ja teen vieläkin). Helpottaa elämää huomattavasti :)

 

Tässä linkki vielä Emmin blogiin, jossa hän kirjoittaa ulkosuomalaisuudesta, Amerikoitten ja Suomen eroista ja kulttuurien arkielämästä USA:ssa.

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos haluaisit mukaan haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com

Sunnuntaina käytiin me maatilalla

Viikonloppuna otettiin rennosti ja vietettiin aikaa ihan meidän pikku perheen kera. Meidän lähistöllä vietettiin omena-festivaaleja ja me lähdimme katsahtamaan mitä sieltä löytyikään. Käytiin siinä maatilan eläimiä katsomassa, ja juoksenneltiin ympäri hakoja. Vauva oli ihan innoissaan.  

Vaikka me asutaankin Lontoossa ehkäpä meidän elämäntyyli on enemmänkin sellaista tyypillistä brittiläistä meininkiä. Keskustaan ei kauheasti eksytä viikonloppuna. Istun junassa viikoittain reippaasti yli kymmenen tuntia, viikonloppuisin ei kauheasti tee mieli enää matkustaa, eikä muutenkaan seikkailla metroverkostossa joka ei vieläkään, 2010-luvun paremmalla puolella ole step-free. Meillä sentään on vain vaunut joiden kanssa joutuu säätämään, pyörätuolimatkaajien puolesta sapettaa.  

 

Ja mitäs se tyypillinen brittiperhemeininki sitten on? No tälläisissä paikallisissa pikkutapahtumissa käyntiä, maatiloilla eläinten katsomista, ehkä joskus käydään ravintolassa tai farmers market -tapahtumissa. Käydään puistoissa. Kärrätään lapsia harrastuksesta toiseen jos he siinä iässä jo ovat.

Nuo siiderit muuten ovat tehty kaupunkiomenoista, jotka muuten heitettäisiin hukkaan. Loistoidea!

Minä lisäksi osallistuin omenankuorimiskilpailuun. Huimana palkintona oli vuodeksi ilmainen perhelippu tälle samaiselle maatilalle. Kuorin kuorin ja kuorin, valitsemaani (mahdollisimman isoa) punaista omenaa monta minuuttia, yrittäen saada mahdollisimman ohutta mutta silti tarpeeksi vahvaa nauhaa. Se mitattiin.... Ja se oli 42cm.... Ja yksi pisimpiä.... Ja pari senttiä pisimmästä seuraava! Mies yritti myös mutta hän sai aikaiseksi vain muutaman sentin. Lohdutuspalkinnoksi saimme syödä omenat, jotka karvaasta tappiosta huolimatta maistuivat varsin makeilta :) 

Kyseinen omena...

Muuten katseltiin vain ympärillemme, nautittiin paikallisesta ukulelebandista ja tanssahdeltiin vauvan kera.

Sellainen oli meidän sunnuntaipäivä - mites teillä meni?

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Ulkosuomalaisen äidin merkintojä

Tällä viikolla Miten minusta tuli ulkosuomalainen -sarjassa Petra, joka kirjoittaa blogia Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä Turkista käsin.

 

Näin Petra kertoo itsestään ja blogistaan

 

Ulkosuomalainen äiti bloggaa Turkin Izmiristä. Blogi alkoi aikoinaan Ankarasta kun tyttö oli noin 1.5 v. ja mulla liikaa omaa aikaa. Nyt olemme muuttaneet maan toiselle laidalle ja olen työnhaussa ja tyttö aloittanut juuri tarhan. Aika on enemmin taas kortilla mutta bloggaaminen on jäänyt harrastukseksi. Olen ollut Turkissa opashommissa, kohdepäällikkönä ja työskennellyt Suomen Ankaran suurlähetystössä. Blogi kertoo Turkista, turkkilaisuudesta ja ulkosuomalaisen äidin arjesta täällä, osansa on myös paikallisilla resepteillä ja tarinoilla hassuista naapureista, rakkaasta paikallisesta suvusta ja arkisista kommelluksista.

 

1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?

Olin 7-vuotiaana eka kertaa ulkomailla vanhempien kanssa, olimme Espanjan aurinkorannikolla ja mieleen jäi myöhäiset ravintolaillat, uima-altaat ja jätski.

 

2. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?

Vanhempien kanssa kävin kerran vuodessa ulkomailla, Kreikassa, Marokossa, Itävallassa... Lukion jälkeen lähdin töihin ja kieltä oppimaan Englantiin, myöhemmin vaihtariksi Malesiaan, matkustin ristiin rastiin Kaakkois-Aasiaa ja valmistuttuani lähdin aika pian Aurinkomatkoille töihin, sillä reissulla ollaan edelleen.

 

3. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?

Asuin 90-luvun lopussa Englannin Bournemouthissa, olin kielikoulussa ja samaan aikaan töissä hotellilla, tykkäsin kovin, meitä oli paljon nuoria eri maalaisia joiden kanssa hengattiin ja hotellin henkilökunta oli kerrassaan mieleenpainuvaa! Luulin osaavani lukioenkulla hyvinkin kieltä mutta alkuviikot olin häpeästä sekaisin kun en ymmärtänyt puoliakaan paikallisten puheista ja he vielä vähemmin minun.

Malesiassa olin reilun vuoden vaihtarina, kaikki lomat ja vapaa-ajat reissattiin Malesiassa ja lähialueilla, todella mieleenpainuva kokemus. Ikuinen rakkaus Aasiaan syntyi tuolloin. Opiskelin Malesian kieltä muiden aineiden ohessa, harmi että on unohtunut, rakastin malesialaista ruokaa ja luontoa.

Valmistumiseni jälkeen lähdin pian Aurinkomatkoille töihin oppaaksi, olin talvet töissä Thaimaassa tai Vietnamissa, pitkämatkalaisten kanssa Turkissa ja kesäkaudet aina Turkissa. Mielenkiintoisin työ, mitä olen tehnyt ja ihanat kolleegat, hetkeäkään en vaihtaisi pois.

 

 

 

4. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?

 

Jäin opasvuosien jälkeen tänne, olimme tavanneet mieheni kanssa reilu vuosi ennen kuin päätin lopettaa Aurinkomatkoilla. Muutimme Bodrumista Ankaraan ja aloitimme elämän siellä, uudet työt, uusi kaupunki, kodinhankinta ja  sen laittaminen, lopullinen sitoutuminen siihen, että asuinpaikaksi valikoitui Turkki.

 

5. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?

Ei varmaan oppaaksi lähtiessä. Kaikokaipuu oli kyllä vahvassa osassa jo lukion lopussa ja ajattelin että voisin asua jonkun aikaa ulkomailla. Muista maista ikävä oli kuitenkin aina Turkkiin, tuntui alusta asti, että täällä olen kuin kotonani monessa  mielessä. Miehelle olisi sopinut alussa muutto Suomeenkin, minä halusin jäädä tänne. Olen aina viihtynyt täällä, silloinkin kun byrokratia rassaa ja asiat ei etene. Suomeen paluu tuntuisi vuosien jälkeen vaikealta. Tosin vanhempani muistelevat teini-ikääni osuvilta Turkin lomamatkoiltani syvän tylsistymisen kohteeseen, olin sanonut että tänne en tule enää koskaan. Kuinka väärässä olinkaan!

6. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?

 

Izmir on ihana joten 48t  tuntuu lyhyeltä! Izmirissä pitäisi syödä katukojusta täytettyjä simpukoita, herkutella rantabulevardien tuntumassa kahvilassa, fiilistellä tunnelmaa vuokraamalla citypyörät, kuljeskella Kemeraltin historiallisessa basaarissa ja rauhoittua kauniissa ja laajassa Kültürparkin puistossa. Museoissakin pitäisi ehtiä vierailla. Ilta pitää ehdottomasti päättää johonkin lukuisista balik&rakı -ravintoloista, joissa herkutellaan alkupaloilla eli mezeillä, anisviinalla eli rakılla ja kalalla.

 

 

 

7. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?

Kolme parasta: Avoimet ja ystävälliset ihmiset, turkkilainen ruokakulttuuri ja värikäs elämä, joka kuhisee 24 t kaduilla.

Kolme huonointa: Elintasoerot, geo-poliittisen aseman luoma epävarmuus ja byrokratia.

8. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?

Suomen koulutustaso ja tasa-arvoisuus ovat turkkilaisille utopistisia asioita, Suomessa valtio huolehtii ja hoivaa kansalaisiaan. Turkissa jokainen on oman onnensa seppä, hyvänä puolena se laittaa yrittämään ja ideoimaan. Turkki on ympäristönä aisteja stimuloiva ja ideoita herättävä. Suomessa kaikki perustellaan järjellä, Turkissa tunteet ovat suuremmassa asemassa, ilo ja suru ovat lähellä toisiaan ja läsnä arjessa. Turkin epävarmuus yhteiskuntana on toisinaan raastavaa mutta toisaalta on ollut hienoa seurata eturivipaikalta maan kehitystä yli 12 vuodena aikana. Turkissa elämä ei ole koskaan tylsää, yhteisöllisyys lämmittää sateisenkin talvipäivän ja ihmisillä on aina aikaa toisille. En koskaan tehnyt listaa kummassa maassa on parempi asua, jokaisessa maassa on puolensa, me teimme päätöksen asua täällä, kaikenlaista olen kokenut mutta pääasiallisesti elämä on ollut täällä hyvää. Rakastan Turkin hektisyyttä, ihmisten kykyä elää hetkessä, ilmastoa ja arvaamattomuutta, samat asiat toki aika ajoittan puuduttavat.

9. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?

 

Aiemmin kävin Suomessa usein, nyt taukoa on ollut yli 2 vuotta! Ensi vuonna mennään taas, muutto maan toiselle laidalle, uusien töiden ja kodin etsintä oli iso asia. Viime vuosina olemme lomailleet Espanjassa, jossa omat vanhempani asuvat. Tänä kesänä lomailtiin Izmirin lähialueilla. Tulevina vuosina haluaisin tutustua juurikin länsirannikon pieniin viihtyisiin kohteisiin.

10. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

 

Tällä hetkellä ajattelen että en palaa. Turkin tilannetta pitää toki aina seurata, joten sellainen mahdollisuus on aina olemassa. Toivoisin voivani kuitenkin asua täällä, Turkki tekee minut monien asioiden takia onnelliseksi.

 

 

 

11. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?

Tutustu paikallisiin vaikka ainakin muutama ulkomaalainen, saman kulttuuripiirin alueelta oleva ystävä, on parasta lääkettä huonoina päivinä kun koko uusi maa mättää. Jos muutat kumppanin takia, mieti tarkkaan kulttuurikysymyksiä ja onko kumppanisi arvomaailmaltaan samanlainen, eriarvoisissa yhteiskunnissa parinvalinta on erilaista kun esimerkiksi Suomessa, jossa roskakuski voi naida ekonomin. Nauti ja heittäydy kulttuuriin, niin ja opettele paikallinen kieli, se on ainoa väylä ymmärtää uuden kotimaan kulttuuria.

Onko mitään muuta mitä haluaisit sanoa ajastasi ulkomailla, Suomesta, maastasi tai mistään ulkosuomalaisuuteen liittyvästä?

Ulkomailla asuminen tekee hyvää, oli se sitten pitkä- tai lyhytaikaista. Sen aikana oppii sisäistämään sen, että ei ole olemassa yhtä toimivaa mallia, eri paikoissa asiat tehdään erilailla, ihmiset ovat kuitenkin monissa asioissa samanlaisia haaveineen ja arjen ongelmineen.

Tsekatkaapa Petran mielenkiintoinen blogi täältä - hän kirjoittaa Turkista, arkielämästä ja kulttuurieroista, ja postaa aivan ihania reseptejä turkkilaisesta keittiöstä.

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos haluaisit haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com

Kutikuti!

 

Masu, kainalo, jalkapohjat, siinäpä ne parhaimmat paikat. Jaa mille? No kutitukselle!

Sen voi tehdä yhtäkkiä, napata kainaloon ja hyökätä parhaimpien palojen kimppuun. Tai pikkuhiljaa, hiipien, vaanien, niin että kutina tuntuu jo ennenkuin sormet ovat päässeet lähellekään, edes hipaisemaan.

Mutta aina se on vaan yhtä hauskaa!

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Meriannen

Sarjassa "Miten minusta tuli ulkosuomalainen" tällä kertaa haastattelussa Meriannen blogista Meriannen mielessä

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näin Meriannen kertoo itsestään ja blogistaan

Meriannen, Bournemouth, Englanti
lapsensa omaishoitaja ja kotiäiti
Blogi: Meriannen mielessä, http://www.meriannen.com

 

 

Tässä uskomattoman avoimessa mutta hyväntuulisessa blogissa käydään läpi arkoja ja koskettavia tarinoita erityisperheen arjesta. Mitä on perhearki, kun tyttärellä on cp-vamma ja vakava kuulonalenema? Auttavatko sisäkorvaistutteet keskosena syntynyttä tytärtä kuulemaan ja kuinka paljon? Miten perheen vanhin lapsi, Meriannen puolison esikoinen, suhtautuu siskonsa vammaisuuteen? Minkälaista on olla äiti ulkosuomalaisena, mitä apua perhe saa tilanteessaan? Meriannen blogi herättää tunteita, puskee hymyn huulille ja tiristää välillä liikutuksenkin kyyneleen silmäkulmasta.



1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?
 

Olin noin vuoden ikäinen, kun vanhempani ottivat minut mukaan Italiaan rantalomalleen. Jostain ihan kummallsiesta syystä en muista siitä mitään! .. Ties mitä ruokaani olivat sotkeneet, mokomat. Vanhempani tekivät perhelomia ulkomaille säännöllisen epäsäännöllisesti koko lapsikatraan kanssa, joten aivan alusta asti opin uteliaaksi tutkimusmatkailijaksi!

2. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?
 

Kyllä, edelleen vanhempieni kanssa mutta myös jo omia reissuja tehden. Lähdin seurakunnan järjestämille Eurooppaan suuntautuville matkoille mukaan ja kavereiden kanssa minireissuille, ja heti lukiosta valmistauduttuani lähdin muille maille vierahille.

3. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi? 

 Jos reppumatkailua voidaan kuvailla ”maassa asumiseksi”, asuin kaksi vuotta Australiassa. Halusin lähteä niin kauas kuin vain mahdollista kotoisista ympyröistäni, ja Australia tuntui tarpeeksi kaukaiselta mutta turvalliselta. Enkä päätöstäni katunut! Siellä minä uiskentelin ihastellen Suurta Koralliriuttaa, tein töitä banaanifarmilla ja opiskelin japania japanilaisten opettamana, bailasin sademetsän keskellä ja tutustuin mitä upeimpiin persooniin! Viimeisimmässä työpaikassani Australiassa minusta pidettiin niin paljon, että ylenin tiiminvetäjäksi alle viikossa palkkaamisesta ja he olisivat hankkineet minulle Australian kansalaisuuden, jos olisin suostunut jäämään heille työntekijäksi. Melkein jäinkin – mutta jokin veti takaisin Euroopan suuntaan.

Asuin myös 5 kuukautta Ateenassa Kreikassa, työskennellen pääasiallisesti hostellin vastaanotossa, mutta myös vuoroja baarissa ja siivoojanakin tehden. Parasta oli, kun pian minulla oli omat paikalliset kaverit ja oma ”Papa”, joka piti minusta huolen ja varoitteli yöelämässä, jos joku paikallinen oli tyypillinen ”malaka” eli mies, josta pysyä kaukana. Opettelin kreikkaa paikallisten kavereideni kanssa, ja pian ymmärsin jo keskusteluita ympärilläni.. Vieläkin osaan tilata kreikaksi ison oluen!

 

 4. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?
 

Alunperin tulin tänne vaihto-oppilaana vuoden 2011 syksyllä. Tarkoitukseni oli pysyä täällä vain yhden lukuvuoden verran..

5. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?

 Ei. Tarkoitukseni oli palata Suomeen hankkimaan koulutuksestani paperit ja lähteä sitten maailmalle. Mutta tapasinkin Elämäni Miehen, ja nyt sitä sitten pyöritetäänkin oikein tyytyväisesti perhearkea!

6. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?

 Kokea Open Mic- ilta joko Chaplins – pubissa tai Dancing Jug’ssa, hypätä Bournemouth Balloonin  (http://bournemouthballoon.com/) kyytiin kirkkaana hetkenä ja ihastella upeita merenrantamaisemia, käydä uimassa meressä.. Ottaa kuva Bournemouthin rannalla palmujen katveesta, merenranta siintäen taustalla, ja nimikoida kuva otsikolla ”Uskoisitko, että olen Englannissa?”. Käydä moikkaamassa Frankenstainin kirjoittajaa tämän haudalla ja syödä suklaakakkua lempparikahvilassani Frieda’s Tearoomilla.

7. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?

 Plussat: 1. NHS – ilmainen terveydenhuolto niin lapsille kuin raskaanaolevillekin 2. Erityisperheen saama tuki. 3. Englannin kieli!
Miinukset: 1. Lattiamatot. Kaikkialla. Julkisissa tiloissakin. Lisää yhtälöön brittien tapa pitää kenkiä sisällä! 2. Byrokratia. Täällä tosiaan osataan (NOT) paperisota. 3. Perinteiden kunnioittaminen liiankin kanssa. ”Kun aina ollaan tehty näin” – niin, mutta näin olisi parempi! Niin paperiasioissa kuin vaikka talojen rakentamisessa..

 

 8. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?

 Kummassakin on omat hyvät puolensa. Tärkeimpänä Suomen etuna on se, että siellä tuo meikäläisen omat verisukulaiset asustavat. Kun taas Englanti vain on niin ihana - jo säänkin puolesta!

9. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon? 

Voi, jos voittaisin lotossa, niin kyllä ja kyllä! Nyt olemme rahallisen tilanteemme takia olleet ”jumissa” kotona, mutta suunnitelmissa on ottaa paku alle ja lähteä näyttämään lapsille kesäistä Eurooppaa joskus vuosien päästä! Ja Suomeen on tarkoitus tehdä säännöllisiä visiittejä useamman kerran vuodessa, sitten kun siihen vain taloudellisesti kykenemme.

10. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

 Aiemmin uskoin, että kyllä. Oman perheeni takia.. Mutta mitä pidempään olen asunut täällä, sitä tutummaksi erityisperheen saamat tukitoimet täällä minulle tulevat ja sitä vakuuttuneempi olen, että täällä meidän on hyvä olla. Täällä tyttärestämme pidetään parhaiten huolta, täällä meidän ei tarvitse tapella saadaksemme tyttärellemme apua ja tukea.
Täällä on hyvä.

11. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle? 

Ole oma, avoin ja utelias itsesi. Älä lukittaudu sisälle vaikka jännittäisikin, vaan uskaltaudu. Mene ja kokeile, kysy ja tutki! Kysy itseltäsi päivittäin, että "mikä minut tekisi juuri nyt onnelliseksi" - ja toteuta se. Päästä paikalliset ihmiset lähellesi, esitä kysymyksiä, vastaa heidän uteliaiseen kommunikointiin.. Kaiken kaikkiaan, ole avoin ja ennakkoluuloton, ja elä oppiaksesi uuden maasi kulttuuri ja tavat. Sillä pääsee jo pitkälle!

Tästä pääsee Meriannen blogiin vierailulle.Sieltä löytyy arkipäivän tarinoita Englannista ja vertaistukea erityisperheille.

Ja ensi viikon maanantaina siirrytään rapakon taakse... Tsekatkaa blogi maanantai-aamulla kahdeksalta Suomen aikaa!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos haluaisit haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com

Kävelyllä isin kanssa

Käsi kädessä, isin kanssa. Taaperretaan puistoon, pikkuhiljaa, askel askeleelta. Ehkä käydään vähän koputtamassa siihen jännään oveen siinä matkanvarrella, heilutetaan naapurin porttia, kiljaistaan kun nähdään koira, kiljaistaan toisen kerran kun nähdään kissa. Yritetään juosta kissan perään. Poljetaan maata kun ei päästetä.

 

 

 

 

Kyllä me sinne puistoon loppujen lopuksi ehdittiin. Pienten kiertomatkojen ja seikkailujen jälkeen. Ja kyllä tuo pienoinen on melkoinen maratonijuoksija, täytyy sanoa.  

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Home Sweet England

Sarjassa "Miten minusta tuli ulkosuomalainen" tällä kertaa haastattelussa Krista Home Sweet England blogista.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näin Krista kertoo itsestään ja blogistaan
Olen Krista. 32v. kotiäiti ja Home Sweet England blogin kirjoittaja.

Olen syntynyt ja kasvanut Etelä-Suomessa. Muutimme Suomesta Englantiin talvella 2012. Perheeseeni kuuluu englantilainen aviomies, kaksi poikaa ja yksi tyttö.

Otan ilon irti arjen pikku jutuista, rakastan musiikkia, kauniita kuvia, jumittaudun mielelläni Pinterestin ihanaan maailmaa, pakkomielteeni ja rakkauteni on valokuvaus ja Instagram.

Blogini on paikka, jossa haluan jakaa kaikenlaisia juttuja, jotka lämmittävät sydäntäni. Lapsiperheen arkea ja äidin omia juttuja. Suosikki reseptejä ja DIY ideoita. Kirppislöytöjä ja inspiraatioita.

1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?

Olin vuoden ikäinen (muistaakseni) ja matkustimme perheeni kanssa Jugoslaviaan. Mittän ei jäänyt mieleen, koska olin niin pieni. Hurmasin kuulemma kaikki pulleilla poskillani ja vaaleilla hiuksilla. 

2. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?
 Olin onnekas ja sain matkustella paljon lapsena. Äitini ja isäni kuskasivat minua eri paikkoihin. Myös isovanhemmat ja kummipariskunta otti minut mukaan erilaisille reissuille.

3. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi? 
 En ole asunut muualla kuin Suomessa ja nyt Englannissa.

4. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?
 Muutin Englantiin tammikuussa 2012. Koska mieheni on englantilainen ja ei saanut töitä helpolla Suomesta, päätimme kokeilla hänen kotimaata ja hän saikin heti töitä täältä ja minä pääsin kokeilemaan rajojani kotiätinä (Suomessa asuessa mieheni oli koti-isi ja minä kävin töissä).

5. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?
 Mikään ei ole koskaan varmaa, tulevaisuus sen näyttää missä asumme esimerksi 10v. päästä. Voi olla, että Englanti on pysyvä kotimaa, mutta voi olla että muutamme takaisin Suomeenkin joskus. Ei voit tietää!

6. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?

Suosittelen yöpymistä Bed & Brekfast: ssa. Aurinkoisena päivänä ei kannata menettää ihanaa rantaa. Siellä on kaunista ja ihana kävellä vaikka aika tuulinen onkin. Hastings:n keskustassa on monia ihania ravintoloita ja kahviloita. Jos olet Englannissa ensimmäistä kertaa niin totta kai suosittelen kokeilemaan Fish "n" Chips annosta! Vanhakaupunki on ihana ja siellä kannattaa vierailla. Samalla kannattaa käydä kokeilemassa Cliff Railways eli vaunu joka vie sinut jyrkännettä pitkin huipulle, josta taas on mahtavat maisemat. Maisemakuvani on juuri tuolta huipulta.

7. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi? 
 Kolme parasta asiaa asuinmaassani: Meri, lyhyt talvi ja ystävälliset ihmiset. Kolme huonointa asiaa asuinmaassani:  Koulu alkaa liian aikaisin, käytännölliset asiat esim. asunnon hankinta on mielestäni hankalaa ja Englantilainen sade joka menee luihin ja ytimiin (ihan erilainen kuin suomalainen sade).

8. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?
 Englannissa on edullisempaa elää (ruoka ja päivittäiset käyttötavarat). Asunto asioissa olisi toivomisen varaa ja vaikka tiedän kokolattiamattojen hyödyn varsinkin talvella niin silti tahtoisin laminaatit asuntoihin niin kuin monissa kodeissa Suomessa on. Myöskin asuntojen kosteusongelmat haluaisin samallaisiksi kuin Suomessa. Mutta en paljon vertaile kahta maata kun molemmissa on hyviä ja huonoja puolia.

 

9. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?

Pyrin käymään kerran vuodessa Suomessa. Mutta ikäväkseni olen viimeksi päässyt Suomeen vierailulle syksyllä 2012. Mutta onneksi vanhempani vierailevat meillä usein!

Emme muutenkaan matkusta paljon, ainakaan tällä hetkellä.

10. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

En osaa sano, tulevaisuus näyttää.  Elämme päivän kerrallaan. Tällä hetkellä on hyvä elää Englannissa, tykkään olla kotona nuorimman kanssa, pojilla on alkanut kouluelämä kivasta ja he ovat saaneet ystäviä sitä kautta. Itsekkin olen tehnyt tuttavuuksia erilaisten ihmisten kanssa ja saanutkin muutaman hyvän ystävän.

11. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?
 Mielestäni kannattaa hommata työ ennen kuin edes harkitsee muuttaa ulkomailla. Tai muu keino jolla hoitaa elämisen. Ota selvää tulevasta asuinmaastasi jo paljon ennen muuttoa.

Jotain muuta vielä?

Lasten kannalta pidän tärkeänä, että minulla on myös muutamia suomalaisia kavereita joilla on suomalaisia lapsia. Näin ollen pystyn tarjoamaan suomenkieltä myös lapsilleni. Meillä siis kasvatetaan kaksikielisiä lapsia. Mieheni puhuu englantia lapsille ja minä suomea. Mieheni ja minä puhumme keskenämme englantia. Siis jos on mahdollista niin kannattaa etsiä myös suomalaisia uudesta asuinmaasta. Tämä auttaa myös koti-ikävään välillä.

Tsekatkaapa Kristan Home Sweet England blogi - sieltä löytyy kivoja postauksia brittiläisestä perhe-elämästä ja kotiäidin mietteistä.

Ensi viikolla tuttuun tapaan Suomen aikaan klo 8 aamulla uusi haastattelu. Tsekatkaa täältä kuka onkaan vuorossa!

 

---

 

Haluaisitko olla mukana "Miten minusta tuli ulkosuomalainen" haastattelu-sarjassa? Mailaa minulle suklaatajakahvia (a) gmail.com!