Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Ulkosuomalaisen äidin merkintojä

Tällä viikolla Miten minusta tuli ulkosuomalainen -sarjassa Petra, joka kirjoittaa blogia Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä Turkista käsin.

 

Näin Petra kertoo itsestään ja blogistaan

 

Ulkosuomalainen äiti bloggaa Turkin Izmiristä. Blogi alkoi aikoinaan Ankarasta kun tyttö oli noin 1.5 v. ja mulla liikaa omaa aikaa. Nyt olemme muuttaneet maan toiselle laidalle ja olen työnhaussa ja tyttö aloittanut juuri tarhan. Aika on enemmin taas kortilla mutta bloggaaminen on jäänyt harrastukseksi. Olen ollut Turkissa opashommissa, kohdepäällikkönä ja työskennellyt Suomen Ankaran suurlähetystössä. Blogi kertoo Turkista, turkkilaisuudesta ja ulkosuomalaisen äidin arjesta täällä, osansa on myös paikallisilla resepteillä ja tarinoilla hassuista naapureista, rakkaasta paikallisesta suvusta ja arkisista kommelluksista.

 

1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?

Olin 7-vuotiaana eka kertaa ulkomailla vanhempien kanssa, olimme Espanjan aurinkorannikolla ja mieleen jäi myöhäiset ravintolaillat, uima-altaat ja jätski.

 

2. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?

Vanhempien kanssa kävin kerran vuodessa ulkomailla, Kreikassa, Marokossa, Itävallassa... Lukion jälkeen lähdin töihin ja kieltä oppimaan Englantiin, myöhemmin vaihtariksi Malesiaan, matkustin ristiin rastiin Kaakkois-Aasiaa ja valmistuttuani lähdin aika pian Aurinkomatkoille töihin, sillä reissulla ollaan edelleen.

 

3. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?

Asuin 90-luvun lopussa Englannin Bournemouthissa, olin kielikoulussa ja samaan aikaan töissä hotellilla, tykkäsin kovin, meitä oli paljon nuoria eri maalaisia joiden kanssa hengattiin ja hotellin henkilökunta oli kerrassaan mieleenpainuvaa! Luulin osaavani lukioenkulla hyvinkin kieltä mutta alkuviikot olin häpeästä sekaisin kun en ymmärtänyt puoliakaan paikallisten puheista ja he vielä vähemmin minun.

Malesiassa olin reilun vuoden vaihtarina, kaikki lomat ja vapaa-ajat reissattiin Malesiassa ja lähialueilla, todella mieleenpainuva kokemus. Ikuinen rakkaus Aasiaan syntyi tuolloin. Opiskelin Malesian kieltä muiden aineiden ohessa, harmi että on unohtunut, rakastin malesialaista ruokaa ja luontoa.

Valmistumiseni jälkeen lähdin pian Aurinkomatkoille töihin oppaaksi, olin talvet töissä Thaimaassa tai Vietnamissa, pitkämatkalaisten kanssa Turkissa ja kesäkaudet aina Turkissa. Mielenkiintoisin työ, mitä olen tehnyt ja ihanat kolleegat, hetkeäkään en vaihtaisi pois.

 

 

 

4. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?

 

Jäin opasvuosien jälkeen tänne, olimme tavanneet mieheni kanssa reilu vuosi ennen kuin päätin lopettaa Aurinkomatkoilla. Muutimme Bodrumista Ankaraan ja aloitimme elämän siellä, uudet työt, uusi kaupunki, kodinhankinta ja  sen laittaminen, lopullinen sitoutuminen siihen, että asuinpaikaksi valikoitui Turkki.

 

5. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?

Ei varmaan oppaaksi lähtiessä. Kaikokaipuu oli kyllä vahvassa osassa jo lukion lopussa ja ajattelin että voisin asua jonkun aikaa ulkomailla. Muista maista ikävä oli kuitenkin aina Turkkiin, tuntui alusta asti, että täällä olen kuin kotonani monessa  mielessä. Miehelle olisi sopinut alussa muutto Suomeenkin, minä halusin jäädä tänne. Olen aina viihtynyt täällä, silloinkin kun byrokratia rassaa ja asiat ei etene. Suomeen paluu tuntuisi vuosien jälkeen vaikealta. Tosin vanhempani muistelevat teini-ikääni osuvilta Turkin lomamatkoiltani syvän tylsistymisen kohteeseen, olin sanonut että tänne en tule enää koskaan. Kuinka väärässä olinkaan!

6. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?

 

Izmir on ihana joten 48t  tuntuu lyhyeltä! Izmirissä pitäisi syödä katukojusta täytettyjä simpukoita, herkutella rantabulevardien tuntumassa kahvilassa, fiilistellä tunnelmaa vuokraamalla citypyörät, kuljeskella Kemeraltin historiallisessa basaarissa ja rauhoittua kauniissa ja laajassa Kültürparkin puistossa. Museoissakin pitäisi ehtiä vierailla. Ilta pitää ehdottomasti päättää johonkin lukuisista balik&rakı -ravintoloista, joissa herkutellaan alkupaloilla eli mezeillä, anisviinalla eli rakılla ja kalalla.

 

 

 

7. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?

Kolme parasta: Avoimet ja ystävälliset ihmiset, turkkilainen ruokakulttuuri ja värikäs elämä, joka kuhisee 24 t kaduilla.

Kolme huonointa: Elintasoerot, geo-poliittisen aseman luoma epävarmuus ja byrokratia.

8. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?

Suomen koulutustaso ja tasa-arvoisuus ovat turkkilaisille utopistisia asioita, Suomessa valtio huolehtii ja hoivaa kansalaisiaan. Turkissa jokainen on oman onnensa seppä, hyvänä puolena se laittaa yrittämään ja ideoimaan. Turkki on ympäristönä aisteja stimuloiva ja ideoita herättävä. Suomessa kaikki perustellaan järjellä, Turkissa tunteet ovat suuremmassa asemassa, ilo ja suru ovat lähellä toisiaan ja läsnä arjessa. Turkin epävarmuus yhteiskuntana on toisinaan raastavaa mutta toisaalta on ollut hienoa seurata eturivipaikalta maan kehitystä yli 12 vuodena aikana. Turkissa elämä ei ole koskaan tylsää, yhteisöllisyys lämmittää sateisenkin talvipäivän ja ihmisillä on aina aikaa toisille. En koskaan tehnyt listaa kummassa maassa on parempi asua, jokaisessa maassa on puolensa, me teimme päätöksen asua täällä, kaikenlaista olen kokenut mutta pääasiallisesti elämä on ollut täällä hyvää. Rakastan Turkin hektisyyttä, ihmisten kykyä elää hetkessä, ilmastoa ja arvaamattomuutta, samat asiat toki aika ajoittan puuduttavat.

9. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?

 

Aiemmin kävin Suomessa usein, nyt taukoa on ollut yli 2 vuotta! Ensi vuonna mennään taas, muutto maan toiselle laidalle, uusien töiden ja kodin etsintä oli iso asia. Viime vuosina olemme lomailleet Espanjassa, jossa omat vanhempani asuvat. Tänä kesänä lomailtiin Izmirin lähialueilla. Tulevina vuosina haluaisin tutustua juurikin länsirannikon pieniin viihtyisiin kohteisiin.

10. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

 

Tällä hetkellä ajattelen että en palaa. Turkin tilannetta pitää toki aina seurata, joten sellainen mahdollisuus on aina olemassa. Toivoisin voivani kuitenkin asua täällä, Turkki tekee minut monien asioiden takia onnelliseksi.

 

 

 

11. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?

Tutustu paikallisiin vaikka ainakin muutama ulkomaalainen, saman kulttuuripiirin alueelta oleva ystävä, on parasta lääkettä huonoina päivinä kun koko uusi maa mättää. Jos muutat kumppanin takia, mieti tarkkaan kulttuurikysymyksiä ja onko kumppanisi arvomaailmaltaan samanlainen, eriarvoisissa yhteiskunnissa parinvalinta on erilaista kun esimerkiksi Suomessa, jossa roskakuski voi naida ekonomin. Nauti ja heittäydy kulttuuriin, niin ja opettele paikallinen kieli, se on ainoa väylä ymmärtää uuden kotimaan kulttuuria.

Onko mitään muuta mitä haluaisit sanoa ajastasi ulkomailla, Suomesta, maastasi tai mistään ulkosuomalaisuuteen liittyvästä?

Ulkomailla asuminen tekee hyvää, oli se sitten pitkä- tai lyhytaikaista. Sen aikana oppii sisäistämään sen, että ei ole olemassa yhtä toimivaa mallia, eri paikoissa asiat tehdään erilailla, ihmiset ovat kuitenkin monissa asioissa samanlaisia haaveineen ja arjen ongelmineen.

Tsekatkaapa Petran mielenkiintoinen blogi täältä - hän kirjoittaa Turkista, arkielämästä ja kulttuurieroista, ja postaa aivan ihania reseptejä turkkilaisesta keittiöstä.

 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos haluaisit haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com