Meillähän on vähän tavallista erikoisempi asetelma kotioloissa, josta joskus kuulee kyselyjä ja kommentteja - minä käyn töissä ja mies on kotona hoitamassa vauvaa.
Kommentit ovat yleensä neutraaleita, yleensä koskien sitä että on kiva että toinen vanhempi saa olla kotona, mutta joskus kommentit koskevat myös sitä että mies tekee itselleen ja työuralleen näin hallaa. Jälkimmäinen kommentti on ihan periaatteessa totta ja varmaankin miehelle kotona lapsen hoitaminen on vaikeampaa selittää CV:ssä kuin naiselle, ihan vain siitä johtuen että se on tavallisuudesta poikkeavaa.
Mutta kumman vanhemman sitten pitäisi olla kotona... Minun mielestäni on oikeastaan ihan se ja sama kumpi vanhemmista on kotona. Molemmat sukupuolet ovat yhtä hyviä vanhempia, ja hoitavat hommat yhtä hyvin. Luonnehan näissä asioissa ratkaisee. Luin kerran myös eräästä tutkimuksesta että itseasiassa isän kotonaoleminen on parempi lapselle kuin äidin - syynä oli se että lapsi-isäsuhde jää helposti etäisemmäksi jos isä käy töissä, kun taas lapsi-äitisuhde on yhtä läheinen olipa äiti kotona hoitamassa lasta tai kokopäivätöissä.
Mitäs mieltä minä sitten olen mieheni kotona olemisesta, meidän parisuhteessamme? Olen todella tyytyväinen. Minä saan keskittyä uraani, jos minun täytyy olla töissä myöhään, minun ei tarvitse kiiruhtaa kotiin tai lastentarhaan. Ja koska minä olen aina saanut parempaa palkkaa kuin mies, on meidän järkevämpää satsata minun uraani.
Ja miten mieheni sitten hoitaa kotia? Ihan hyvin, varmasti paremmin kuin minä. Taaperon kanssa on erityisen vaikeaa olla kotona eikä siinä onnistu oikein mikään muu kuin taaperon elossa pitäminen (kokeiltu on toissapäivänä kun yritin tehdä etäpäivän). Mies onnistuu kuitenkin tekemään useimmiten herkullista ruokaa meille illaksi, ja muutenkin pitämään talon niin pystyssä kuin sitä voikaan tälläisen sottapyttyvaimon ja tuhotaaperon seurassa.
Kun vaihdoimme "roolia" äitiyslomani jälkeen oli opettelun aika... Täytyy vain oppia siihen että toinen ihminen tekee asiat erilailla kuin itse. Mieheni keskittyy eri asioihin kuin mihin minä keskityin - hän keskittyy enemmän meidän ruokaamme ja siivoamiseen, kun minä kotona ollessa keskityin enemmän vauvan viemiseen leikkiryhmiin, vauvan ruokien kokkailuun ja pyykkiin sun muuhun pikkujuttuihin. Ne pikkujutut saattavat unohtua mieheltä ja miehen jäätyä koti-isäksi pitkän aikaa vauva eli pelkillä kaupan purkkiruoilla... Nykyään hänkin saa isin tekemää ruokaa.
Haluaisinko minä mielummin olla kotona? No, en tiedä. Tykkään työstäni, se on mielenkiintoista, ja samanaikaisesti on kiva palata kotiin. Ideaaleinta olisi jos voisin tehdä töitä joskus kotona ja jos työmatkani olisi lyhyempi että saisin viettää enemmän aikaa vauvan kanssa (tai taaperohan hän nykyään on). Muuten olen ihan tyytyväinen siihen että minä käyn töissä ja mieheni on kotona. Jos olisin kotiäitinä, tuskinpa olisin vain kotiäiti - minulla oli pääkopassa monta projektia/firmaideaa joita olisin voinut toteutella!
Minä voisin riemusta kiljuen vaihtaa miehen kanssa osia! Onhan se toki kivaa olla vauvan kanssa kotona kun näkee mitä kaikkea hän oppii ja tekee, mutta välillä on aivan kuolettavan tylsää... Meillä valitettavasti tilanne on sellainen, että osien vaihto ei ihan heti vaikuta järkevältä, sillä mun virallinen statukseni on opiskelija ja mies taas on "oikeissa" töissä. Taloudellisesti tulisi siis ongelmia aika nopeasti. Mutta jos tilanne tulevaisuudessa muuttuu, niin menisin kyllä mielelläni töihin. Ja tiedän, että mies jäisi mielellään kotiin.
VastaaPoistaTaloudelliset syythän näissä yleensä painaa eniten, kuten vähän aina kaikessa mitä tehdään. Mun täytyy kyllä sanoa että olisin itse varmasti ihan yhtä tyytyväinen kotona ollessani kuin töissäkin - mä tykkäsin äitiyslomastani tosi paljon eikä mulla ikinä käynyt aika tylsäksi. Mulla tietty oli paljon kavereita lähistöllä joilla samanikäisiä vauvoja, ja täällä on paljon muutakin vauvatoimintaa. Mutta ymmärrän kyllä miksi se ei kaikkia niin miellytä :)
PoistaMielenkiintoinen postaus ja oli kiva lukea sun ajatuksia asiasta! Mä tietty aina toivon ettei kenenkään tarvitsisi kirjoittaa tälläistä ja todeta että tilanne on "erilainen" sen takia että mies on kotona tai että hänelle on sen takia vaikeampi palata työelämään.... Mutta ehkä nää asenteet muuttuu joku päivä! :)
VastaaPoistaNo ihan samaa mieltä olen - se on harmi että tosiaan se on miehelle vaikeampi jäädä kotiin kuin naiselle. Kun se pitäisi olla vaan mikä on parempi perheelle.
PoistaJust pari päivää sitten kirjoittelin itse samasta aiheesta. Siitä, että minä mahdollisesti menen vauvan syntymän jälkeen vuorostaan töihin - jos saan töitä. :)
VastaaPoistaPaskamutsi töihin ja isä kotiin (asiaa myös kotihoidontuen kiintiöinnistä).
Voisin linkata sunkin blogin tuohon oman postauksen loppuun, jos käy? :) Saako kysyä mitä tai minkä alan hommia teet? Ja miten puolisosi suhtautuu muiden ihmetteleviin (Arvosteleviin?) kommentteihin?
Joo saa linkata. Noin yleisesti ottaen mun postauksia saa kyllä linkata mihin haluaa, oli samaa mieltä tai ei. Mä teen analyyttisia hommia - mun nimike taitaa olla jotain tutkijaan viittaavaa mut teen kyl niin paljon kaikkea sen lisäksikin että vaikea keksiä sellaista hyvää kuvaavaa nimikettä.
PoistaTäällä Briteissähän monet toki ovat hyvin kohteliaita, eikä kommentit ole suorasti arvostelevia. Ei siinä se kummempaa, mies suhtautuu vaan niin että no meidän asiahan se on, eikä kuulu muille, kuten ei se kuulukaan.
Kävin tsekkaamassa postauksesi, tosi mielenkiintoinen!
Hyva postaus, mun mies halusi jossain vaiheessa olla pidempaan kotona, mulla ei ollut viela kansalaisuutta ja sita kautta työlupaa joten ainoa mahdollisuus tuli eteen kun tuli työpaikan vaihdos, siina valissa mies piti sitten 4kk valin ( tuntui lompakossa) ja oli kotona, nautti tytön kanssa olosta taysilla. Turkkilainen yhteiskunta on viela ihan eri kun Eurooppa, taalla moni nainen mielellaan edelleen heittaytyy kotirouvaksi eika kiinnostu patkan vertaa rahallisesta puolesta perheessa, ei tietenkaan kaikki mutta iso osa. Sen lisaksi naiset kylla haluavat apua kotiin aika paljon, siivoojia ja lastenhoitajia silla kotona oleminen ei valttamatta tarkoita vaan lapsen kanssa oloa.
VastaaPoistaJuu siellä se miehen kotonaolo taisi olla todella erikoista! Todella hyvä kuitenkin että teillä oli siihen mahdollisuus ja mies sai tosiaan nauttia siitä ajasta, se pikkulapsiaika kun menee niin nopeasti ohi. Turkki on kyllä varmasti muutenkin aika vanhoillinen maa, missä naisilta odotetaan sitä kotiin jäämistä - ja työssäkäyvä nainen ei kai ihan tavallisin ole?
PoistaTurkki on niin iso maa etta tanne mahtuu kaikenlaista, meidan asuipaikassa suurin osa naisista kay töissa mutta itaosissa taas naiset ovat perinteisemmin jaaneet kotiin, erot ovat tosi isoja, omassa tuttavapiirissa suurin osa naisista on ollut töissa mutta tietyissa tapauksissa lastenhoitojutut, lyhyt aitiysloma etc. ovat aika isoja houkutuksia jaada kotiin. Kaupungeissa naisten ei ehka enaa odoteta jaavan kotiin mutta aika moni haluaa kuitenkin jaada eli sellaista tasa-arvoahakuisuutta ei valttamatta ole aina naistenkaan taholta.
PoistaMielenkiintoista, eli siellä tosiaan on paljon erilaisia näkemyksiä asiaan. Täällä Briteissä muuten kanssa useimmiten naiset jäävät kotiin lapsia hoitamaan, mut ainakin Lontoossa koti-isät tuntuvat olevan nykyään lisääntymään päin.
PoistaTäytyy myöntää, että jollain tapaa kaipaan jo töihin. En aivan kokopäiväiseksi duunariksi, mutta osa-aikaiseksi. Meillä mies on joutunut jo esikoisen synnyttyä olemaan osa-aikainen koti-isä Englannissa asuessamme. Molemmat tehtiin osa-aikaista työtä, että lasta ei tarvinnut viedä hoitoon (ne järkyttävän korkeat päivähoitomaksut). Mies oli koti-isänä 3 päivää viikosta kun itse olin yöt töissä ja päivät nukuin. Pyykkivuori kasvoi ja villakoirat juoksi nurkissa, mutta daddy vietti lapsen kanssa todellista laatuaikaa.
VastaaPoistaOsa-aikaisuus (jos siitä saiskin yhtä hyvää palkkaa) olisi kyllä luksusta, kun saisi työkokemusta mut sit myös viettää enemmän aikaa perheen kanssa.
PoistaNoi päivähoitomaksut, ihan hulluja. Meillähän olis mennyt yksi palkka niihin kokonaan, mitäpä järkeä mennä töihin...
Meillä on juurikin niin, että mies hoitaa kotona lapsia ja minä käyn töissä. Itse asiassa olen juurikin torstaina palaamassa taas töihin ja mies jää siis nyt molempien lasten kanssa kotiin. Vauvalla ikää inan alle 3kk ja mä olen ihan valmis töihin. Meillä homma toimii näin päin loistavasti. Lapset tulee hoidettua melkeinpä paremmin kun mies tekee sen enkä minä. Mies jäi kotiin kun esikoinen oli 7kk ja on nyt ainakin vuoden kotona. Kyllä se duunipaikka siellä odottaa! :) ärsyttäviä kommentteja saa kyllä kuulla tästä erilaisesta ratkaisusta. Mun mielestä kun jokainen perhe tekee niin kuin itselle on parhaaksi. :)
VastaaPoistaMä olen aika hyvin välttynyt näiltä ärsyttäviltä kommenteilta - siis mulle sanotuilta. Siis joskus on kyllä kyselty että enkö minä mielummin olisi kotona vauvan kanssa, mutta muuten ei ole arvosteltu tai kommentoitu mitenkään muuten kuin että kiva kun mies on voinut jäädä kotiin.
PoistaMeilläkin mies on oikein mainio lastenhoitaja ja mikäs sen parempaa kun siitä vielä tykkää :)