11 kysymyksen haaste ja päivänasu

Ollaan vauvan kanssa nyt remonttipakolaisina anoppilassa miehen tehdessä siellä viikonlopun yli hommia. On ollut taas mielettömän kiireinen viikko kaiken raivaamisen, makkarin tyhjentämisen ja sen sellaisen kivan pikkupuuhan parissa, joten mitään erityisempiä ei olla edes ehditty tekemään. Ajattelinkin tässä aikani kuluksi käydä luonnoksia läpi (josta löytyy useampia kymmeniä puolivalmiita tekeleitä...) ja löysin asukuvien höysteeksi tämän haasteen Annina Joanna blogista. Tämä tuli ennen joulua, siksi keväiseen ajankohtaan verrattuna pari vähän hassua kysymystä.  

 

 

Farkut ja silkkipaita Zara, saappaat Clarks, vyö H&M

 

1. Miten vietät joulua tänä vuonna? Viime vuoden vietin joulupäivän anoppilassa Englannissa, ja jouluaattona pidettiin omat juhlat meillä suomalaisine tarjottavineen apen ja miehen sisaren perheen kera. Yleensä yritetään viettää joulut vuorovuosin eri maissa, eli tänä vuonna toivottavasti päästään Suomeen viettämään joulua.

 

2. Lempi drinkkisi? Hmm. En erityisemmin juo alkoholia. Yleensä tuoppiin ilmaantuu alea. Drinkeistä lemppari on varmaan Rasberry Collins, jäävadelmilla.

 

3. Ikimuistoisin lomakohde? Näitä on niin monta. Japani, Uganda, Thaimaa, Disneyworld. Lähiaikoina ehkäpä Rwandalla oli suurin vaikutus, alle viikon aikana ehdin näkeä ja kokea niin monta asiaa.

 

4. Koska aloitit bloggaamisen? Taisi olla 2008 Halloweenin aikoihin. Mutta ensimmäiset postaukset poistin sillä ne oli niin noloja, hah.

 

5. Lempi kappale? Ed Sheeranin Small Bump.

 

 

 

6. Ihanne työpaikka? Jotain opiskeluihin liittyvää missä saa painia yhteiskunnallisten asioiden ja ihmisten auttamisen kanssa. Jotain missä saa olla ihmisten kanssa(kin) tekemisissä eikä työ ole pelkkää paperinpyörittelyä. Jotain jossa pääsee etenemään ja jossain vaiheessa toivottavasti johtamaan.

 

7. Eniten itseäsi kuvaava sana? Tenacious.

 

8. Kirja vai elokuva? Ei varmaan kumpikaan vaan tietokone! Hah, mun on tosi vaikea keskittyä elokuviin, yleensä katson alun ja lopun, ja keskiosan hommailen kaikenlaista muuta. Kirjassa kestää niin kauan että niitä harvoin tulee avattua, valitettavasti.

 

9. Lempi herkku? Suklaa, ylläripylläri!

 

Pakollinen vauvakuva loppuun - Vauva maistoi jätskiä eikä näköjään maittanut...

 

 

10. Lempi bändi? Ed Sheeranista oon tykännyt paljon viimeaikoina.

 

11. Mitä rakastat joulussa? Kaikkia suomalaisia jouluruokia, suklaata, pitempää lomaa töistä ja lahjojen ostamista.

 

Okei, ja sitten enää 47 luonnosta jäljellä...

Vauva 9kk

Aika menee aivan liian nopeaa ja äitiysloman loppu lähenee vääjättömästi... Liian nopeasti. Viime keskiviikkona vauva täytti tasan yhdeksän kuukautta. Mihin se aika on oikein mennyt?

 

 

 

Viime kuukauden aikana vauva on petrannut taitojaan ilman tukea seisomisessa. Hän onnistuu seisomaan useamman sekunnin ilman tukea, paikallaan hytkyen. Hän osaa myös nousta seisomaan tukea käyttämättä, sellaisesta karhukävelyasennosta. Muutaman kerran olen huomannut vauvan yrittävän ottaa askelia. Lihakset eivätkä tasapainotaito taida olla vielä toiveitten tasalla, sillä vauva pelästyy ja pyllähtää alta aikayksikön. Jotenkin luulen että ensimmäiset askeleet otetaan vielä tämän kuukauden aikana. Tai viimeistään ensi kuukauden aikana.

 

Kasvoihin on tullut aivan uudella tavalla ilmaisukykyä. Vauva naureskelee ja hymyilee paljon enemmän kuin aikaisemmin. Jos jätämme vauvan leikkikehäänsä hän siellä kuikuilee ja katseen tavatessa voi pojat mikä hymy sieltä väläytetään. Ja paljon naureskellaan myös pepun hytkyttelylle ja pomppimiselle leikkikehässä, onhan se kauhean hauskaa kyykätä kuin viimeistä päivää. Varjot naurattavat vauvaa myös, nepä vasta mielenkiintoisia kun liikkuvat samaan tahtiin kuin itse. Ja valokuvat naurattavat, onhan se hassua että niin pieneen tilaan mahtuu ihmisiä. Meidän seinällä on yksi hääkuvistamme, ja sitä vauva on aina joskus ihmetellyt, katsonut meitä, katsonut kuvaa, ja nauranut.

 

 

 

Ruoan pitää nyt olla jo vähän erikoisempaa. Tylsät peruskasvissoseet eivät enää kelpaa (paitsi avokado), lihaa sen olla pitää. Kuukausi sitten vauva meni ihmeellisen hedelmistäkieltäytymis-vaiheen läpi. Nyt jo omena maittaa, ja makeammat puurotkin uppoavat taas. Sormiruokailua ollaan treenailtu sellaisilla maissinaksuilla (Ella's Kitchen maissipalleroisilla) joita vauva imuroisi kitusiinsa pussikaupalla. Keksiäkin on kokeiltu, vähän kurkkupaloja, omenanpaloja, paprikaa ja lettujakin. Maitoa menee nykyisin lähinnä öisin, nukkumaanmenoaikaan ja päiväunille mennessä. Aamulla maito ei kiinnosta enää ollenkaan vaan pitää päästä syömään kunnon puuroa.

 

 

 

Yritän tehdä mahdollisimman paljon vauvanruokia itse (huomenna on esimerkiksi tarjolla bangers & mash ja spaghetti carbonara), mutta kiireisinä päivinä tai kun ollaan liikkeessa purkkiruokakin kelpaa. Valitettavasti liiankin hyvin, joskus tuntuu siltä että äidin pöperöt eivät vauvalle oikein maita.

 

Yölliset pinnasänkybileet ovat lisääntyneet ja aiheuttaneet äidille useampia harmaita hiuksia. Syytä oltiin jo aavisteltu vauvan jatkuvasti järsiessä ja hieroessa ikeniä - sieltä se ylähampuli on tulossa. Vasemmalle. Pientä valkoista röpöläistä pintaa näkyy jo, eiköhän se tule pian. Ilman hampaan tuloakin vauva on tosin nukkunut huonosti, ja heräilee useimmiten joka kolmas tunti, maidolle tai muuten vain jutustelemaan. Äiti on vähän väsynyt.

 

 

 

8.55kg oli viime viikon punnituksen mittoina, nätisti kasvaa omalla käyrällään. Täällähän ei mitata vauvoja ollenkaan (eikä tuota ikiliikkujaa oikein edes saisi mitattua), mutta epäilisin vaatekoon perusteella n. 72cm.

Kuulumisia vk 10

Huh. Tällä viikolla ollaan oltu menossa joka päivä. Viimeksi taisinkin päivitellä melkeinpä viikko sitten?

 

 

 

Maanantaina aloitettiin yrittämällä suomalaiseen muskariin. Yritys hyvä, mutta ennätettiin paikalle jäähyväislaulun aikaan. Eipä se mitään, jäätiin sitten vain kahvittelemaan ja käytiin kävelyllä Regents Parkissa.

 

 

 

Tiistaina kävin punnitsemassa vauvan. Maanantain meininki jatkui ja ehdin paikalle viimeiseksi punnitsijaksi (8.5kg muuten, hyvin kasvaa). Sen jälkeen käytiin kaupungilla shoppailemassa ja mentiin vauvakerhoon. Laskiaisena täällä muuten syödään lettuja. Meillä aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Vauvakin sai omansa, aluksi vähän epäluuloa mutta suostui syömään.

 

 

 

Keskiviikkona käytiin pitkällä kävelyllä ja mamma kävi reippailemassa ulkoilmapunttarilla. Myöhemmin päivällä käytiin vielä vauvajoogassa, joka nyt ei kovin rentouttavaa ollut tuollaisen ikiliikkujavauvan kera. Seuraavaksi ajattelin kokeilla jotain muuta, meidän läheltä nimittäin löytyy jos vaikka mitä vauvatoimintaa. Samana päivänä vauva kiukutteli niin paljon vaunuissaan että ostin hälle uuden viihdykemadon.

 

 

 

Torstaina mentiin uimaan, mutta vauvan nukahdettua kovan sukeltelutreenauksen jälkeen ei ennätetty enää perinteiseen iltapäivämuskariin. Päiväunien jälkeen kerettiin kahvittelemaan kavereitten kanssa.

 

 

 

Perjantaina taidettiin ottaa kohtalaisen rauhallisesti päiväsaikaan, tarkkaillen paralympialaisten alkua ja syöden skonsseja (plus tottakai cornish clotted cream ja vadelmahillo) teen kera. Illalla poikkesin kaverin synttäreillä kukkakimpun kera.

 

 

 

 

Lauantaina käytiin moikkaamassa serkkuja ja otettiin valokuvausstudiossa kuvia. Yllättävän väsyttävää muuten! Siinä ja matkoissa kuluikin koko päivä, ja nukahdin illalla sohvalle. Alkoi pikkuhiljaa väsyttämään koko viikon ja huonojen yöunien edestä. Vauva nimittäin on alkanut pitämään parin tunnin pinnasänkybileitä aamuyöstä...

 

 

 

 

Sunnuntaina käytiin aamusella tapaamassa suomalaisia äitejä ja isiä (ja itä-lontoolaisia ankkoja) täällä meidän lähistöllä, ja iltapäivästä poikettiin Ikeassa (just joo, "poikettiin", kaikkihan tietää että Ikeaan mennään pikaisesti hakemaan lihapullia ja sieltä tullaan pois neljän tunnin kuluttua pari säilytyskoria, orkidea, kukkaruukku, ja vaniljakynttilä mukana, kaks sataa köyhempänä ulos). Me ostettiin kengille säilytysratkaisu, tilpehööriä ja tietty niitä lihapullia.  

 

Huh mikä viikko. Sit seuraavalla viikolla huilitaan. Eikunjoo, eipäs huilitakaan, kun joka päivälle on jotain aktiviteettia jo varattu, ja torstaina tulee remonttimiehet... Ääääh!

Kartanokävelyllä

Meidän lähistöltä löytyy kartano. Okei. Englannissa kartanoita on ihan kaikkialla ja joka esikaupungissa on oma pikku kaupunginkartanonsa, joten mitenkään kummallisesta asiasta ei ole kyse. Meidän alueen kartano oli erään paikallisen rikkaan kangaskauppiaan talo 1600-luvulla, ja alueella sijaitsi muinoin myös Henry VIII:n metsästysmaja. Nykyään tönö on museona ja siellä järjestetään pieniä tapahtumia. Alueella on kiva kävellä, ja aina silloin tällöin tulee vierailtua paikalla.

 

 

Harjoittelin taas vähän kuvausta. Sattumalta satuin paikalle kun täällä poltettiin kokkoa - se oli jotain toiseen maailmansotaan ja paikan pommittamiseen liittyvää.

 

 

 

Täältä löytyy myös viinitarha - viiniä on kuulemma luvassa piakkoin ja ajattelin että sitten kun sitä saa niin pitää nauttia paikallisista antimista.

 

 

Sitten kun vauvasta tulee vähän isompi käydään varmasti myös saman paikan "eläintarhassa" - sieltä löytyy muutama possu, kana ja poni joita saa silitellä.

 

 

 

Tämmöinen kuvailu/kävelypäivä. Olen kyllä tyytyväinen siitä että meiltä, niinkuin olen aikaisemmin jo sanonut, löytyy tätä kierreltävää lääniä. Asuin joskus ihan ydinkeskustassa, kivenheiton päässä British Museumilta, ja kaipaan tottakai keskusta-asumista, mutta on tässä lähiöasumisessakin puolensa!

 

Vauvan päivänasuja viime viikolta ja lastenvaatepohdintaa

Hah, päivänasukuvia luvassa, mutta tällä kertaa kuvissa ei komeilekaan meikäläinen vaan mini-me.

 

Lemppari villatakki ja lempparimekko

 

 

Tykkään pukea vauvan pikkuaikuistyyliin, silloin kun siis lähdetään ulos jonnekin. Kotosalla, kuten vanhempasakin, hän käyttää jotain mukavia verkkareita tai muita paituleita, mutta kylällä käydessä pitää olla vähän siistimmän oloinen. Kotosalla saa olla vähän kotikutoisen näköinen ja silmiin sattuva printtisekamelska hyväksytään, mutta muuten yritän laittaa vauvalle jotain nättiä ja tyttömäistä.

 

 

 

 

Ennen synnytystä ajattelin että vauva käyttää kaikenlaista käytännöllistä ja unisexiä joka menee sitten mahdollisille pikkuveljillekin, että tästä äidistä ei ainakaan tule sellaista vauvanvaatehömppäilijää. Tositilanteessa tämä tyttömäinen vauvanvaatetus onkin yllättävän hauskaa. Ja arvatkaa mikä on parasta tässä vauvavaateharrastuksessa? Joka kolmas kuukausi pitää ostaa uusi vaatevarasto! Eipä pääse kyllästymään!

 

 

 

Eniten tykkäillään Benettonin, Nextin, Monsoonin ja Marks&Spencersin vaatteista. Määrällisesti eniten on varmaan Benettonia. Muuten vaatevalikoimista löytyy kaikenlaista Sainsburyn (paikallisen Cittarin) lastenvaatteista Bonpointtiin. Suomalaisista lastenvaatteista Marimekko on ollut suosikki.

 

Kotirönttövaatteita

 

Olen muuten satunnaisesti lueskellut suomalaisia lapsiperhe/lastenvaateblogeja, enkä oikein ymmärrä miksi Pop ja MiniRodin sun muut trikoovermeet (huomaatte varmaan kirjoitusasusta etten ole ihan kauhean perehtynyt tähän Suomessa suosittuun lastenvaatemaailmaan) ovat niin suosittuja. Vaikuttavat todella kalliilta, ja kuosit, nojoo, ei minun makuuni. Suomessa (tai ehkä tämä on vain näissä lastenvaateblogeissa) tuntuu olevan kova kilpavarustelu sillä kuka löytää kalleimmat ja räikeimmät trikoovermeet. Mutta niinpä se taitaa olla kaikissa harrastuksissa että äitimaailmassa muutenkin, kellä on parasta ja kalleinta voittaa.

 

Jos teillä on vauvoja/lapsia, millaiseen vaatetyyliin heitä puette?

Kävelyllä Westminsterissä

Kävin tänään pienellä kävelyllä keskustassa. Kävin tutustumassa uuteen työpaikkaan ja kauniin päivän innoittamana nappasin kameran kätösiin ja menin ihailemaan turistimaisemia. Lontoosta löytyy paljon kauniita maisemia, ja tämä alue on yksi niitä parhaita.

 

 

Westminsterin metroasemalta kannattaa kääntyä vasemmalle itään päin ja kävellä rantakatua pitkin. Pelkkiä maisemia ei tarvitse ihailla, vaan matkalta löytyy monia pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia jos pitää silmänsä auki.

Horse Guards Parade alueella kannattaa käydä vilkaisemassa sotilaita. Perinteinen turistinähtävyys. Minusta on aina mielenkiintoista seurata turistien ja sotilaitten vuorovaikutusta. Sotilaat eivät saa liikkua, eivätkä hymyillä, ja turistit yrittävät parhaansa mukaan saada heidät reagoimaan. Aina joskus, jonkun tungetellessa hivenen liian lähelle, sotilaat vetäisevät asennonvaihdot (mieluiten mahdollisimman kovaäänisesti) saaden tungettelijan hypähtämään poispäin. Kuvailin tuossa tuon sotilaan takana, kun juurikin tuo vuorovaikutustilanne tapahtui. Pienen miekanpyörityksen ja täyskäännöksen jälkeen sotilas väläytti ilkikurisen hymyn turistilauman luota pois marssiessaan ja minua nauratti.

 

St. James Park puistossa kannattaa käydä. Se ei ehkä ole niin suosittu tai tunnettu kuten Hyde Park, mutta se on kaunis. Varokaa vain noita ylitungettelevia oravia. Vaati minulta melko paljon rohkeutta saada tuo kuva, kun aina oravaa lähestyessäni se kääntyi vipeltämään minua kohti. Juoksin muutaman kerran pakoon...

Komeita rakennuksia! Ehkä ennen seuraavaa kertaa voisin vähän mietiskellä ja opiskella arkkitehtuuri-kuvailun saloja, täältä löytyy vaikka mitä makeita urbaaneja kuvailupaikkoja.

 

Sellainen kuvapläjäys. Hassua miettiä että nämä maisemat ovat ihan arkipäivää jo minulle. Täytyy aina joskus muistuttaa itselle että sitä ei tarvitse aina mennä kädet korvilla ja laput silmillä paikasta toiseen, vaan joskus voi jopa pysähtyä ja ihastella sitä omaa asuinympäristöään. Ja muistaa että sitä asuu ihan oikeasti kauniissa kaupungissa.