Kuvapostaus: Yliopistolla

Muistatteko silloin kun joskus kaaaaaaun aikaa sitten kyselin kuvaideoita? Valotus/sää/koulukiireteknisistä syistä homma vain siirtyi ja siirtyi mutta tällä viikolla yliopistolla pyöriessä ehdin näpsäistä kuvia eräästä ehdotuksesta, eli yliopistosta. Kuvat ovat edellisestä yliopistostani, jossa suoritin kandin, ihan vain siitä syystä että se on tutumpi ja läheisempi kuin uusi mesta.

Koulu perustettiin vuonna 1916 ja se toimi alunperin brittiläisten kolonialistien opintomekkana. Pitäähän kunnon maailmanvalloittajien oppia ja ymmärtää valloittamiensa maiden kulttuuria ja kieltä, etteivät alamaiset voi salassa alkaa kapinoimaan! Nykyään koulu keskittyy mihin tahansa Aasiaan ja Afrikkaan liittyviin aiheisiin.
 

Tämmöinen ukkeli meillä nököttää pihalla. Tiru Valluvar, joku runoilija. Tuo ei muuten ole oma kuvani, vaan täältä, juuri tuo kyseinen kohta on tällä hetkellä remontissa.

Joka arkipäivä lounasaikaan Hare Krishna -tyypit tulevat tänne pyörineen ja tuovat hyvän karman vegaaniruokaa nälkäisille opiskelijoille. Vapaaehtoinen lahjoitus, joskin monet sikailevat ruokaa ihan ilmaiseksi. Ruoka on melko maittavaa, mutta itse en kyllä jaksa jonotella...

Opiskelijoitten chillaushuoneessa oli juuri pikkumarkkinat. Koruja, kakkuja, orgaanisia kuivatuotteita. Täällä järjestetään aika paljon väittelyitä, keskustelutapahtumia, musiikkiesityksiä sun muita iltaisin.

Meillä on jopa oma baari! Tai niin on kyllä jokaisella enkku-yliopistolla.

Että japanilainen puutarha. Täällä voi rentoutua, tosin en ole vielä kertaakaan nähnyt tätä käytettävän.

Yliopistolta löytyy myös oma pikku taidenäyttely. Täällä on peruskokoelman lisäksi aina vaihtuvia pikkunäyttelyitä kaikkeen Afrikkaan, Lähi-Itään tai Aasiaan liittyvästä. Tällä kertaa oli Fancy Stitch -hyväntekeväisyysyhdistyksen kirjailutöitä Afrikasta.

Kirjastokin luonnollisesti löytyy, en vain jaksanut mennä ottamaan kuvia pölyisistä kirjoista. Oma ehdoton lempparipaikka koko talossa on muuten maisteri/jatko-opiskelijoitten seurusteluhuone, jossa on pehmoiset sohvat, mikro, vedenkeitin, ja tarpeeksi rauhaa nokosten vetämiseen.

Miltäs vaikutti?

Listailua

Viimeiset kolme hullunmyllynpäivää ovat nyt vihdoinkin ohi. Aamulla lähtö kahdeksan maissa, kotio takaisin kymmenen maissa, välissä 8h töitä ja 3h luentoja. Tänään tulin aikaisin kotio, ja aion vain rentoutua telkkarin ääressä (ja tehdä vähän rästiin jääneitä siivous/kokkaushommia). Huomenna baarikierrokselle! Aivot ovat kyllä tällä hetkellä sen verran vieläkin jäässä, että tämä haaste tuntui hauskimmalta postaukselta.


1. Kolme viimeistä ostostani olivat Italian BMT-subbari, iso latte tripla-shotilla, ja mäkkärin tuplajuusto. Jos ruoka/lounas-ostokset jätetään sikseen, niin ostokset olisivat olleet Good Will Hunting -DVD, kuivashampoo ja pilkulliset sukkahousut.

2. Isoin julkkis, jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni Öhöm, eipä taida löytyä julkkiksia. On joku sosiologian professori, kaipa tunnettu omissa piireissään.

3. Viimeksi googlasin reseptejä leek-vihannekselle. Siis se on joku sipulin tyyppinen, en tiedä nimeä suomeksi.

4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni on varmaankin ne monet vaatteet jotka eivät ole eksyneet päälle kertaakaan.

5. Käsilaukussani on puoli elämää. Tällä hetkellä tyhjä vesipullo, kotiavaimet, lompakko, kännykkä, ipod, The Economist, mikroekonomian oppikirja, kansio, haarukka, sateenvarjo, sakset, teippiä, muutama kuulakärkikynä, lippulappusia ja kuitteja, ripsari, peitevoide ja huulikiilto, peili...

6. Suosikkikatuni koko maailmassa on varmaankin Marchmont St. Siellä asuin ekan vuoden Lontoossa, tosi idyllinen pikkukatu keskellä keskustaa.

7. Tyypillisin asuni tällä hetkellä on harmaat farkut, niittisaapikkaat, t-paita, nahkatakki ja Longchampin ostoslaukku (loistava kirjojen kuljetukseen!)

8. Hienoin/kallein ostokseni on varmaankin ollut lumilauta, joka tällä hetkellä homehtuu yksinäisenä Suomessa, tai sitten läppäri.

9. Olen riippuvainen netistä, kofeiinista ja lukemisesta.

10. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla selkeä, koruton, simppeli.

11. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa, se olisi H&M. Hyvä ja usein vaihtuva valikoima, leikkausten sopivuus omalle vartalolle, ja kohtuulliset hinnat.

12. En ole ikinä ostanut mitään mistään luksusöverikaupasta (esim. Dior, LV, jne.). Odotellaan ensimmäistä kunnon palkkakuittia.

13. Parhaat outlet-löydöt teen TK Maxxista.

14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin mahdollisesti Carrie Bradshawin tai Coleen Rooneyn.

15. Seuraava suuri hankintani on maisterikoulutus. Törkeän kallista täällä Enkuissa.

16. Tyyli-ikonini on ei mulla kyllä ole.

17. Kenkävalikoimassani on liikaa korkeakorkoisia kenkiä, liian vähän matalia jokapaikansaappaita.

18. Unelmieni laukku on Mulberryn Bayswater konjakinvärisenä. Jotenkin vain niin kivan klassisen näköinen, miellyttänyt silmää jo monta vuotta.

19. Käytän kuukaudessa vaate- yms. shoppailuun £0-150.

20. Verkossa shoppailen mieluiten mitä tahansa muuta kuin vaatteita.

21. Suosikkimuotiblogini on sellainen, jossa on hyviä, selkeitä kuvia ja mielenkiintoisia pukeutujia. Mutta sanottakoot, seuraan enemmänkin ulkosuomalaisblogeja.

22. Olen kauneimmillani hyvin levänneenä.

23. Makutuomarinani toimii kihlattu, jolla on yllättävän hyvä maku.

24. Hiukseni ovat punertavanruskeat, taipuisat, ja keskiselkään.

25. Toiveammattini on maailmanparantaja.

Joulumarkkinoilla

Tänä vuonna kun poikkeuksellisesti vietetään joulu Englannissa, oli ihan must-juttu käydä suomalaisen merimieskirkon järjestämillä joulumyyjäisillä. Hyllyt pursotti kaikista mahdollisista suomalaisista lempparituotteista, ja oli kuin jossain aivan muualla kuin Lontoossa. Oli myös kahvilaa ja tuoretta pullaa, ja grillimakkaraa ja lohta muusin kanssa. Namnamnam. Että pieni valikoima Aarikkaa, Iittalaa ja joulukoristeita. Mukana matkassa oli kihlatun äiti, jolle sitten selitin innoissani että mitä kaikkea nämä tuotteet ovatkaan, ja mitä kannattaa ostaa mukaan maistettavaksi. Häntä lähinnä innostivat joulukoristeet, kuulemma niin ihanan perinteisiä.

Namnamnam...

Ainoa ongelma oli että paikka oli ihan tuhottoman täynnä. Tuntui kuin jokainen Lontoossa ja lähiympäristössä asuva suomalainen perheineen oli tullut ostoksille. Tavara liikkui melko nopeasti hyllyiltä, eli kannattaa käydä siellä mielummin ennemmin kuin myöhemmin, jos on mennäkseen. Viime vuosina kuuleman mukaan ei myyjäisten loppuvaiheilla ollut jäljellä paljoa muuta kuin hernekeittoa.

Pukkeja, tonttuja, olkipukkeja, enkeleitä... Vaikka mitä jouluun liittyvää.

Itselle mukaan tarttui muutama piskuinen joulukoriste (huovutettu omena, ja pari tonttua). Ja leipää, ruisjauhoja, tummaa siirappia, suklaata, glögitiivistettä, laatikoita, vaikka mitä. Meni ehkä vähän lapanen käsistä. Ehkä randomein ostos oli kolme kiloa jäädytettyä mustikkaa, joka lähti superhalvalla päivämääränsä takia. Kaikista ehdoton tuote oli kuitenkin luumumarmeladi, mulle joulu ei ole mitään ilman joulutorttuja. Ja niitä meinaankin leipoa paljon! Kai kolmella purkilla pääsee ainakin alkuun...

Joulua odotellessa...

Omat joulukoristeet

Tämä on muuten neljäs joulu jonka vietän muualla kuin Suomessa. Eka oli Japanissa, toinen ja kolmas Ranskassa. Japanissa joulu sujui silloisen poikaystävän kanssa pizzaa syödessä, ja host-perheen kanssa jaettiin joulukakku. Jostain kummasta syystä siellä siis on tapana joulupäivänä syödä täytekakku. Ranskassa joulu taas kului vaihtelevasti töissä tai baarissa. Ei se joulu oikein ikinä tunnu oikeasti miltään, jos sitä ei ole viettänyt Suomessa. Toivottavasti nyt tällä panostuksella omasta Englannin joulusta saa enemmän jouluntuntuisen.

Graduation cap

Ravintolassa odotellessa

Parin viikon takaiset synttärisurkeudet korvattiin tuossa muutama päivä sitten jättisuurella illallisella ravintolassa ja (myöhässä) tulleella uudella charmilla.

Vähän sitä jo ehtditty sormeilla ja asetella korua sormenjäljistä päätellen

Tämä charmihan menee viime vuonna saamaani charm-rannekoruun. Tarkoituksena on siis keräillä elämän tärkeistä hetkistä pieniä muistoja yhteen paikkaan. Tätä pikku graduation cap -charmia olenkin jo katsellut sillä silmällä kesästä lähtien, sillä täytyyhän kolmen vuoden panostus opiskeluihin jotenkin noteerata, varsinkin kun edes niihin valmistujaispippaloihin en itse päässyt. Parasta lakissa on tuo vapaasti liikkuva piskuinen kultainen strassi!


P.S. Oli muuten helkkarin huono päivä eilen. Sain £20 punnan sakot lipuntarkastajalta liputta matkustamisesta. Lippukone lähtöasemalla ei toiminut eikä rautatieyhtiö nykyään viitsi pitää lipunmyyjää pikkuasemilla. Enkä ehtinyt vaivaisen kolmenkymmenen sekunnin junanvaihdon välillä ostamaan junalippua vaihtoasemalla. Olis kuule pitänyt, häntä ei kiinnosta, £20 tänne kiitos. Uskomatonta mitä skeidaa täällä saa sietää! Lähetän muutaman vihaisen kirjeen ympäriinsä, mutta voin jo nyt arpoa että penniäkään en tuu saamaan takaisin. Tällä tavalla ne nimittäin nyhtävät joka ikisen pennosen mitä saavat irti matkustajista, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää paska-National Railia.

As of Today

Kihlatun bändi keikkaili taas viimekin viikonloppuna ja itse olis siellä tottakai mukana fanina ja kuvaajana. Klikatkaa täältä tai täältä poikien musiikkia soimaan. Proge-metalli varmaankin kuvaisi bändiä parhaiten, vaikutteina esimerkiksi Cult of Luna tai Porcupine Tree. Vaikka en itse erityisemmin metallista edes välitä, niin mulle tämä musiikki uppoaa ei vain suhdepoliittisista syistä, vaan ihan oikeasti bändin musiikillisen taidon ansiosta. Pojat ovat todella lahjakkaita muusikkoja.

Paikka oli muuten aika mieletön, keskellä ei-mitään rakennustyömaalla, ja vieressä oli kaikenlisäksi vielä joku metallitehdas. Mutta enpä voi sanoa kadehtivani keikkailevan bändin elämää. Sain ihan tarpeekseni siitä pakkaamisesta, odottelusta, pitkistä matkoista vain yhden päivän osalta. Me lähdettiin poikien studiolle puoli neljältä hakemaan soittimet, kotiin tultiin keikan jälkeen vasta kahden jälkeen. Ja poikien oma osa keikasta kesti varmaankin 45 minuuttia.

Oli muuten aika tuskaista ottaa kuvia keikalla. Salamaa on ikävä käyttää, sillä se saa kuvista lättänät, ja vie fiilistä katsojilta. Valotus keikkapaikalla taas oli suoraan sanoen perseestä punaisine spotteineen, ja lisätään siihen vielä yleinen pimeys, pitkät valotusajat ja jalustan puuttumattomuus tuli useimmista kuvista ns. tunnelmakuvia. Kamerakin oli lainakamera, joten iso osa ajasta kului sen kanssa leikkimiseen ja opetteluun. Bändin pojat olivat kyllä ihan tyytyväisiä kuviin (vaikka näistäkin lähti varmaan valehtelematta 3/4 roskiin). Miten keikoilla saa otettua oikeasti hyviä kuvia ilman helkutan hyvää tuuria?

Kihlattu on muuten rumpali. Se oli ihan piilossa vehkeittensä takana ja sain herrasta peräti yhden menettelevän kuva. Ja varmaan parisenkymmentä laulajasta ja kitaristista. Bändi on oikeasti viisimiehinen, vaikkakin näissä kuvissa näkyy vain kolme hemmoa. Basisti ja kakkoskitaristi eivät olleet kovin kuvauksellisella tuulella.

 En tajua tukanheiluttelun ideaa? Mulla ainakin alkaisi sattua päähän, ja ärsyttäisi tukan sekaistuminen.

Choochoochoo

Sori teille kaikille joilta alkaa Jimmyt pursuamaan korvista, mutta tulipa itsekin käytyä eilen ostoksilla ja tuotua kotiin muutama valittu pala. On ollut muuten todella hektinen viikonloppu, shoppauksineen, keikkoineen, perhejuhlineen, ja töineen ja vasta nyt ehdin oikeasti istahtamaan tähän tietokoneen ääreen päivittelemään vähän.

Odotin kauheaa kaaosta H&M:llä, ja noh, tottapuhuen koko ajan siellä pyöriessä tuli mieleen että hullujen hommaahan tämä. Itsellä kävi sen verran onnekkaasti että satuin just siihen henkkamaukkaan jossa jono oli järkevä ja olin paikalla kun viimeisiä rannekkeita jaeltiin. Jonosysteemi oli niin kätevä, ei tarvinnut jonotella ja kävin siinä sitten Primarkissa ja Topshopissa shoppailemassa odotellessa omaa vuoroa käydä siellä. Ja nappasin mukaan kaiken jonka halusinkin, vaikkakin harminpaikka oli että just ne kengät joita odotin eniten eivät sitten istuneetkaan omaan jalkaan.

Nämä kengät lähtivät sitten mukaan. En aluksi perustanut niistä lainkaan, mutta näin jonkun tytön sovittelevan niitä ja ne näyttivät jalassa tosi makeilta mutta klassisilta, eli varmaan löytyy käyttöä tulevaisuudessakin. Paras merkki oli kuitenkin kun tulin kotiin ja kihlattu ihastui kenkiin aivan älyttömästi. Mies, jota eivät kengät tosiaankaan kiinnosta.

Toinen mukaan lähtenyt juttu oli tämä niittivyö. Tai no, jos itseasiassa aivan totta puhutaan, niin useampi muukin juttu lähti mukaan, mutta vain nämä taidan ihan oikeasti pitää. Koruista tykkäsin todella paljon, mutta tylsänä korunkäyttäjänä ei kannata rohmuta vaikka kuinka ihania metallikasoja olisivat olleet. Eli taitavat palata takaisin kauppaan. Varaan tietenkin mahdollisuuden vielä muuttaa mieleni :)

Splash of red

Syysmasis, koti-ikävä, tylsyys. Mutta onneksi elämä jatkuu, pitää vain muistaa porskuttaa eteenpäin. Eilen kävin vain koulussa, mustanpuhuvana.Vain pieni punainen kukka napinlävessä toi vähän väriä asuun.

Lokakuun lopuilla ja marraskuun alussa näitä kukkia tulee vastaan täällä melkeinpä jokaisen rintapielessä. Verenpunainen unikko muistuttaa toisessa maailmansodissa kuolleiden sotilaitten uhrauksesta vapauden tähden. Yleisemmin ottaen unikko muistuttaa myös viimeaikaisten sotien sotilasuhreista, ja on osa varainkeruuta vammatuneitten sotilaitten ja kuolleiden sotilaiden perheiden hyväksi. Iso juttu täällä, täältä kun on lähtenyt paljon porukkaa Afghanistaniin ja Irakiin. Ja monet palaavat takaisin lyijyarkussa.

Kauniina symbolina mielestäni on mielenkiintoista että kukka kerää osakseen melkoista polemiikkia. Osa vastustaa kukan käyttöä ja kutsuu sitä "poppy fascism" -nimikkeellä. Että on pakko käyttää kukkaa tai muut alkavat valittamaan. Tai jopa että kukka symboloi sodan puolustamista.

Toinen hassu asia on "poppy etiquette", ja näitä etikettisääntöjä tuntuu olevan melkeinpä yhtä paljon kuin käyttäjiä. Yleisesti ottaen nämä etikettisäännöt toitottavat että kukkaa käytetään vasemmalla puolella, ja marraskuun alusta aina Armistice-päivään saakka (joka siis oli eilen). Jotkut määräävät jopa lehden asennon! Toiset sanovat että etikettiä ei kukan suhteen ole ja ainoa "sääntö" on että sitä kannetaan ylpeydellä.

Itse kannan kukkaa sotilaitten muistolle. Eikä tunnu yhtään tekopyhältä, vaikka olenkin suomalainen.

Katoamistemppu?

Voehan tylsä elämä! Viikonloppu (ja omat synttärit siinä samassa) menivät ohi täysin non-eventtinä. En juhlistanut niitä MILLÄÄN tavalla. Kunnossa en ollut lauantainakaan ja kihlatun bändin keikka Leicester Squarella jäi kokonaan väliin. Isänpäiväjuhlinnat hoituivat tekstiviestitoivotuksilla. Mahtava koti-ikäväkin iski.

Joskus tuntuu todella surkealta että oma perhe ja vanhat kaverit ovat niin kaukana täältä. Ja nyt pikkuhiljaa iskee kotiin etten ole menossa Suomeen jouluksi, joten en pääse lohduttautumaan edes sillä että näen itselleni niitä tärkeimpiä ihmisiä edes joululomalla. Olenkin pohdiskellut ihan vakavissani sitä jos palaisin takaisin Suomeen, opiskelemaan vielä vähän lisää ja sitten töihin. Vaakakupissa painaa aika monta asiaa, eikä koti-ikävä ole kaikista suurin itseasiassa, onhan täältä helppo lentää koto-Suomeen käväistäkseen kylillä. Enemmän vaakakupissa painavat elämänlaatu, ja asumisen järkevä hinta. Ette uskoisi mitä idioottimaisia hintoja Lontoossa pyydetään sekä vuokrakämpistä että omistusasunnoista!

Surkeat fiilikset selittävätkin osaltaan pienoisen katoamistempun; kun ei ole mitään kivaa kerrottavaa, ei tee mieli kirjoitella tännekään. Mutta parannusta fiiliksiin on toivottavasti luvassa. En ole ikinä etsiskellyt tai aktiivisesti viettänyt aikaa suomalaispiireissä ulkomailla ollessa (tuntuu vähän hassulta etsiytyä suomalaisseuraan jos ei ole Suomessa) mutta tälläisissä fiiliksissä mitä nyt lähiaikoina on ollut, on todella piristävää päästä vähän tuulettamaan tunteita suomeksi. Ja tänään menenkin suomalaisten järkkäämään pubi-iltaan. Ensi viikolla alkavat joulubasaarit suomalaisella kirkolla, ja sieltä meinasinkin mennä metsästämään vähän joulunkorviketta täksi jouluksi täällä Englannissa. Muitakin piristäviä tapahtumia tällä viikolla on vielä joten ehkä jaksan taas hymyillä pitkästä aikaa :)

Shoppailijan paratiisi - Lontoo

Postaus omista lempparishoppailupaikoista täällä Lontoossa on ollut jo pitempään suunnitteilla, joten pitemmittä puheitta!



High-street

Oxford Street -kadulla kannattaa ehdottomasti vierailla, sillä saman tienvarren ääreltä löytyy melkeinpä kaikki käymisen arvoiset kaupat. Omia lempikauppoja ovat mm. Urban Outfitters, TopShop ja perusketjukaupat kuten Zara, Mango ja H&M, jotka kaikki löytyvät suoraan Oxford Circuksen lähistöstä. Carnaby Streetiltä löytyy myös pienempiä kauppoja, ja oma lemppari sieltä on sivukaduilta löytyvä Onitsuka Tiger.

Oxford Circukselta kannattaa lähteä kävelemään Bond Streetiä pitkin jos haluaa poiketa kalliimmissa designliikkeissä. Itään, tai Tottenham Court Road -asemalle päin kävellen pääsee käymään monissa paikallisissa vaatekaupoissa, ja muutamia halpisurheiluvaatekauppoja löytyy myös. Länteen päin kävelemällä pääsee esimerkiksi Primarkkiin (tuohon monien muotibloggareittenkin suosimaan halpavaatekauppaan) ja Selfridges -tavarataloon (molemmat Bond Street aseman läheisyydessä). Varsinkin alennuskausien aikana kannattaa Selfridgesissä poiketa, merkkituotteita voi löytää todella edullisesti!




Nuoret suunnittelijat, vintage

Viikonloppuisin Spitalfields-market (joka löytyy Liverpool St aseman yhteydestä) on aivan ehdoton. Paljon nuoria suunnittelijoita ja käsintehtyä tuotetta, että mielenkiintoisia pientuontitavaraa. Marketista voi suunnistaa Brick Lanen suuntaan, josta löytyy sivukaduilta monia mielenkiintoisia vintage-liikkeitä kuten muunmuassa Beyond Retro. Brick Lanelta löytyy myös mielenkiintoisia baareja, kaupungin parhaita (ja huokeita) intialaisia ravintoloita, ja pieniä taidenäyttelyitä. Tämä mesta tuntuu olevan myös monien streetstyle-sivujen suosiossa, ja melkeinpä jokainen näpäisty otos näillä sivuistoilla tuntuu olevan Brick Lane- alueelta.

Vintageliikkeitä löytyy myös Sohon alueelta (kätevästi Oxford Streetin läheltä) joista esimerkkinä Bang Bang. Valittevasti vintage-liikkeet tuppaa olemaan melko tyyriitä täällä, ja minun mielestä melkeinpä aina ylihinnoiteltuja. Itse suosisin enemmän seuraavaa kategoriaa, eli hyväntekeväisyyskauppoja.





Second-hand, charity

Näitä on nätisti ripoteltu ympäri Lontoota. Valittevasti näissäkin on melko kovat hinnat. Mutta, menevätpähän voitot hyväntekeväisyyteen! Paremman tavaran, ja satunnaisen merkkilöydön perässä kannattaa mennä Lontoon superrikkalle alueille kuten High Street Kensingtonin läheisyyteen. Näihin hyväntekeväisyyskauppoihin just ne öljysheikkien vaimot ja aatelisvesat dumppaavat edelliskauden Chanelinsa (jos hentovat luopua näin talouskriisin aikoina).




Muut mielenkiintoiset

TK Maxx - vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa, kodintuotteita jne jne edellisiltä kausilta todella halvoilla hinnoilla. Jämävaatekauppa, josta silloin tällöin tekee erinomaisia löytöjä. Itse olen esimerkiksi ostanut Dieselin ja Victori Beckhamin farkkuja 30-40 punnan hinnoilla. Eräs kaupoista mm. High Street Kensingtonilla.

Covent Garden - samantyyppisiä high street -kauppoja kuin Oxford Streetillä, mutta myöskin pieniä mielenkiintoisia liikkeitä, ja Covent Garden Marketilta englantilaisia käsitöitä sekä antiikkia. Torilla löytyy joskus myös hauskoja esiintyjiä, joista oma lemppari on ollut moottorisahalla ja kirveellä jonglööraava mies.

Kirjoja - vanhojen ja/tai erikoiskirjojen ystävien kannattaa kävellä Charing Cross -katu päästä päähän (Tottenham Court Road asemalta). Sen varrelta ja sivukaduilta löytyy hyviä antikvariaatteja ja erikoiskirjakauppoja.

Portobello Road lauantaisin. Antiikkia, satunnaista vintagea, kivoja pikkukauppoja, mutta kannattaa mennä aikaisin ellei halua tukahtua väenpaljouden keskelle.





Löytyikö uusia ideoita seuraavalla shoppausreissulle? Mitkä ovat omat lempikauppanne Lontoossa?

Seitsemän satunnaista faktaa

Anttiksen suunnasta haastettiin paljastamaan seitsemän satunnaista faktaa itsestäni, joita muut eivät vielä tiedä. Tämä haaste näyttää kulkeneen aika lahjakkaasti kaikissa muissa blogeissa jo, joten jätän eteenpäin jakamisen tällä kertaa sikseen. Saa napata kuitenkin jos haluaa paljastella!





1. Luonteeltani olen peruslaiska. Jos voisin vapaasti valita päiväohjelmani se muodostuisi sängyssä makoilemisesta ja maailmanmenon miettimisestä, hyvien kirjojen lukemisesta ja joogailemisesta.

2. Olen elämäni aikana asunut kolmella mantereella, ja kuudessa maassa.




3. Ujostelen helposti tuntemattomien ihmisten kohdalla, varsinkin suuremmissa ihmisjoukoissa, mistä syystä monet pitävät minua melko koppavana ja kylmänä.

4. Inhoan tatuointini toteutusta.

5. Minulla on (vain) yksi sisarus, pikkuveli, ja meillä on kahdeksan vuotta ikäeroa. Kinusin vanhempiani hankkimaan minulle pikkusisaruksen pitkään ja äitini on tunnustanut että osasyy toisen lapsen (eli veljeni) hankkimiseen löytyikin tästä vuosia kestäneestä väsytystaistelusta minun ja vanhempieni välillä.





6. Vihaan imuroinnin ääntä. Kylmät väreetkin kulkee kun edes mietin sitä imuääntä. Kärsin mielummin roskaisista lattioista kuukausia kuin alistaisin itseni tuohon kidutukseen.

7. Minulla ei ole yksiäkään legginsejä.

Kilometreittäin omenia

Aika makaaberisti siirryn verisestä viikonlopusta omppuihin. Viitaten edelliseen postaukseen omenoita meillä on aika hitosti ja jotain pitäisi keksiä! Näitä ohjeita ollaan kokeiltu omenavaraston pienentämiseksi ja aika herkullisia olivat joten halusin jakaa ne täälläkin. Tässä kilometripostauksessa ohjeet on muuten häpeämättömästi kopioitu Pastanjauhajista ja Voisilmäpelistä. Omat arvostelulöpinät aina reseptin lopussa. Vinkatkaa muuten jos teillä on joitain omia lemppariomenareseptejä, meiltä löytyy vielä kaksi muovisäkillistä niitä ja jotain uutta pitäisi keksiä!

American apple pie

Täyte:
noin 1 kg omenoita, 6–7 kpl (Granny Smith tai muita kirpeitä vihreitä)
1¾ dl (hillo)sokeria
1 tl kanelia
1 maustemitallinen muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita nokareina

Taikina:
4½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g kylmää voita
vajaa 1 dl jäävettä

Päälle:
kuohukermaa
sokeria






1. Tee ensin täyte. Kuori omenat ja poista siemenkota. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.
2. Sekoita sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot. Ripottele seos tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon.
3. Tee sitten taikina. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja leikkaa voi herneenkokoisiksi paloiksi. Murusta seos sormin tai tehosekoittimessa.
4. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.
5. Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä palloiksi. Kasta toinen palloista vehnäjauhoihin ja kaaviloi kahden leivinpaperin välissä ohut, pyöreä levy, joka peittää pyöreän vuoan (halkaisija 23–24 cm) pohjan sekä reilusti reunat. Kaaviloi toinen taikinapallo piirakan kanneksi.
6. Nosta omenaviipaleet vuoan keskelle korkeaksi keoksi ja vuole päälle voi. Voitele reunat vedellä, peitä piiras taikinakannella ja nipistele reunat kiinni.
7. Voitele pinta kermalla ja ripottele päälle hieman sokeria. Pistele haarukalla tai leikkaa pintaan höyryaukkoja.
8. Pane piiras 200-asteiseen uuniin alatasolle 15 minuutiksi. Laske lämpöä ja kypsennä 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Tämä piiras koettelee kyllä hermoja. Kärsivällisyyttä tarvitaan sillä se tuoksuu jumalaisen hyvälle mutta sen täytyy antaa jäähtyä useampi tunti... Voi sitä lämpimänäkin syödä (kuten me kärsimättömät), mutta se hajoaa ja litistyy, eikä ole aivan yhtä makoisaa kuin jäähtyneenä. On muuten TODELLA herkullista, paras omenapiirakka minkä olen tehnyt.



Omena-inkiväärisose

2 dl vettä
1 kanelitanko
10 keskikokoista omenaa (perusmakeat omenat sopivat mainiosti)
1-2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

(halutessasi sokeria)





Laita kattilaan vesi ja kanelitanko ja anna kiehua hiljalleen sillä aikaa kun valmistelet omenat. Jätä niihin kuoret mutta poista siemenkodat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Pistä kattilaan kiehuvan veden ja kanelitangon seuraksi. Anna porista aina välillä hämmentäen, kunnes omenat ovat pehmenneet mutta eivät vielä ihan sohjoa. Vettä voi lisätä tarpeen vaatiessa.

Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Poista kanelitanko. Lisää ensin 1 tl raastettua inkivääriä, testaa ärhäkkyys ja lisää sen jälkeen toinen mokoma, jos haluat. Soseuta ja sokeroi maun mukaan (itse en laittanut sokeria ollenkaan).

Kanelitankoa ei kaapista löytynyt joten korvasin sen tavallisella kanelijauheella (1-2 tl). Inkivääriä laitoin 2 tl, se tuo mukavaa potkua soseeseen. Itse ajattelin tätä erityisesti possun seuraksi, ja se oli ihan jees. Parhainta varmaan pullan tai puuron päällä.

Recovering from a Horrid Halloween....

No, oikeasti Halloween-biletykset olivat aika hauskoja. Käytiin kaverin kotibileissä, ja kotiin tullessa naapurin tyttö repi meidät vielä väkisin sisälle heidän Halloween-pippaloihin. Saatiin siis koko rahan edestä Halloween-juhlintaa. Ja meininki oli aika veristä.

Yritän näyttää kauhistuneelta ja kuolemankielissä olevalta...

Mun "pukua" kehuttiin kauheasti illan aikana :) Ja matkalla bileisiin poikettiin kaupassa hakemassa muutamia olusia, ja myyjätyttökin oli kovin otettu silvotusta kurkustani. Mehän pukeuduttiin parivaljakkona, eli minä olin kotiväkivallan uhri ja kihlattu riivattu murhamies. Kun saavuttiin bileisiin pari tuntia myöhässä annettiin selitykseksi, että sori kun kesti, meillä tuli vähän riitaa.

Happy couple

Oli muuten aika epätoivoista saada tuota kurkkua aikaiseksi. Iholateksi multa unohtui täysin, ja tuota massaa oli mahdoton saada tasaiseksi. Meni älyttömästi aikaa tuohon, mutta kyllä sydäntä lämmitti kun niin monet ihmiset kehuivat työntulostani, vaikka jälki olikin melko kotikutoisen näköistä. Onneksi bilepaikalla oli halloweenmaisen hämärää ja ihmiset jo melko juopuneessa tilassa :)

En olekaan aikaisemmin kokeillut tehdä mitään special effects -juttuja, ensi vuonna voisi kokeilla jotain muuta hauskaa. Varmaan onnistuisikin paremmin tämän vuoden virheistä opittua.

P.S. Miksei fancy dress -pippaloita järjestetä enempää? Tää on ihan törkeän hauskaa!
P.P.S. Kaulassani on edelleenkin verijälkiä pitkän puunauksen jälkeen...