Luistelureissulla keskustassa

Oma talvisesonki käynnistettiin eilen luistelemalla mahtavissa maisemissa Somerset House -palatsin kentällä. En ole mikään maailman paras luistelija, mutta brittien ja muiden tasajalkaa köpöttävien ulkomaanelävien keskuudessa näytin lähes Kiira Korven veroiselta luistelijalta. Jos nyt vähäsen saa liioitella :)

Tämä on muuten Lontoon ehdottomasti suosituin luistelukenttä ja liput tänne myydään loppuun heti kauden alussa. Muita kauniita kenttiä ovat kuulemma myös Natural History Museum ja Tower. 

Kihlattu luisteli yllättävän hyvin britiksi. Minä tosin jouduin pelastamaan hänet kaatumiselta parisen kertaa. Ja onnistui hän pyllähtämäänkin kunnolla silmän välttäessä... Mentiin tosiaankin yhdessä yliopistoni Nordic Society -kerhon kera - oli tosi kivaa!

Tiffany & Co muuten sponsoroi tätä kenttää, ja kentän reunoilta löytyikin Tiffanyn oma pikku kauppa, suloisen lahjapaketin sisältä. Käytiin sisälläkin, ja seinät olivat täynnä herkullisia namusia, sekä koruja. En kehdannut pyytää kuvauslupaa sisältä, mutta löysin vastaavan kuvan netistä. Eikös näytäkin herkulliselta?

Melkein koko porukka! 

Tietenkin käytiin myös vielä lämmittelemässä kaakaon (jota tosin sulatettu suklaa kuvailisi paremmin) merkeissä ennen kotiin paluuta, ja samalla luistelevia katselemassa. Hitto kun oli kylmä - varmaan oli pakkasasteita muutamia!

Keltainen party-mekko... Pitääkö vaiko eikö?

Ääääääääh en osaa päättää. Auttakaa kiltit! Pitäisikö tämä pitää vai viedä pois?

Plussat:
Söpö ja keltainen - varsinainen huutomerkkimekko
Limited edition - ei varmaan tulisi kellään samanlaista vastaan
Täyttäisi vaatekaapin aukon - vihdoinkin cocktailmekko biletilaisuuksiin

Miinukset:
Hinta - £100
Kangas - jäykähköä puuvillapolyamidisekoitetta (tällä hinnalla toivoisin vähintään silkkisekoitetta)
Viimeistelemättömät reunat - oli kuinka tahansa "Lanvin-tyyliä" se on vaan laiska toteutus
Minua ei ikinä kutsuta mihinkään kunnon biletilaisuuksiin :(

Kihlattu on muuten sitä mieltä että takaisin kauppaan.

Mitäs mieltä te olette?

My Lanvin Loot

Tulipa sitten käytyä... Nimittäin H&M:n Lanvin-malliston ostorynnäyksessä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä idiootimmalta tuntuu olla siellä paikalla muiden hullujen seassa, ja yritinkin pakoilla jättimaisen huivin sisässä kaupassa kuikuilevien katseilta ja varoin visusti tallentumasta kenenkään kameranäpäytyksiin. Nojoo, halusin ehdottomasti ne pari juttua joten piti raahautua paikalle aamusesta. Ja ne sainkin myös eli hyvä juttu!

Nämä olivat siis tavoitteena.

Ja nämä tarttuivat mukaan.

Mukaan tarttui siis se kukkakaulakoru, joka mukaili aika reippaasti Lanvinin parin vuoden takaista luomusta, sekä siihen sopiva rannekoru. Nämä pidän (no, tätä rannekorua mietin vielä vähän). 

Aikamoinen pettymys oli muuten malliston hintalaatusuhde - materiaalit olivat suurimmalta osalta sitä tavallista puuvilla/polyamidi-linjaa, mutta hintaa niihin oli saatu designer-nimen puolesta lisättyä roimasti. Otin kuitenkin keltaisen ja mustan yksiolkaimisen röyhelömekon ja mustan röyhelöminihameen kotisovitukseen, joskin ne taitavat palata kauppaan. Seepratakin jätin kauppaan. Katselen sitten jos mikään näistä sattuisi tulemaan aleen niinkuin ne viimeiset pari mallistoa :) Kengät muuten olivat tappavan liukkaita, ja kokonumeroihinsa nähden kokoa pienempiä eli suurinkin koko liian tiukka omaan jalkaan... Eli nekin jäivät.

Ostitteko mitään?

Kotikotona

Noni. Nyt on sukuloimiset tehty, ja siinä ohessa käyty muunmuassa Turussa, nähty kavereita ja istuttu pitkiä iltoja pubeissa, ja ja muuten vain lepäilty ja ladattu pattereita koulunkäyntiin. Ja kävin myös pikkuveljen tyttöystävän konsertissa, joka oli melko vaikuttavaa. Ja sitten vain pitkä matka takaisin kotio tänne Lontooseen.

Minulla oli tarkoitus rahdata tänne mukaan taas melkoinen kasa perisuomalaisia herkkuja, vaan Ryanairin lähtöselvityksessä jouduin sitten ojentamaan äiteelle pari kiloa suklaata, riistamakkaroita, perunapiirakoita ja ruisleipiä. Arvatkaapas kuinka jäi harmittamaan! Muutamia juttuja tuli sitten vain tuotua - osa vain kuvassa. Paketti (yksi vain) riistamakkaroita, kolme ruisleipää, suomalaista luettavaa, dippi-kastikkeita, peruna- ja karjalanpiirakoita, ja tietenkin jauhettua kardemummaa, jottei viime vuoden piparkakkuhäsläys pääse toistumaan. Itseasiassa, kotona tuosta viime vuodesta kerrottuani, minulle pakattiin mukaan n. 200g jauhettua kardemummaa... Riittää useampaankin leipomiskertaan!

Kuukauden kuluttua kun poikkea pikaisella pre-joulu-visiitillä otan kyllä tyhjän matkalaukun mukaani! Joulusuklaata, makkaroita, ruisleipiä, piirakoita, ja ehkä jopa pari laatikkoa tuon sitten tänne jouluksi. Pahin Fazer-himo taltutetaan tällä välin ensi viikonlopun merimieskirkon joulumyyjäisillä :)

Shoebox Appeal

Hei muistatteko kun kerroin siitä joululahjakeräyksestä? Pikakertauksena, kysehän oli siis keräyksestä jonka järjestin meidän yliopistollamme, ja ideana oli kerätä hirmuisesti erilaisia joululahjoja, jotka sitten pakattaisiin kenkälaatikkoihin ja lähetettäisiin Itä-Euroopan köyhille perheille.

Ja saatiin yhteensä yhdeksän laatikkoa, joten ihan kunnioitettava määrä näinkin lyhyellä varoitusajalla. Pyydettiin ihmisiltä yliopistossa lahjoituksia keräykseen, ja vähän yllätyksenä tuli se että ihmiset innostuivat enemmänkin tuomaan kokonaisia laatikoita kuin yksittäisiä lahjoituksia.  Minusta on jotenkin hirveän ihana ajatella, että yhdeksän perhettä saavat iloa ja hauskuutta jouluunsa meidän tempauksemme avulla.

Tein keksejä myöskin myyntiin, ja oikein hyvällä menestyksellä nämä katosivat parempiin suihin. Tässä vietiin viimeistä. Voisin varmaan tännekin lisätä reseptin, sen verran herkullisia nämä Smarties-keksit olivat. Ja todella helppotekoisia kaikenlisäksi! Voitot menivät tietenkin kokonaisuudessaan keräyksen hyväksi. Sori muuten tytöt, en muistanut kysyä suoraan lupaa saanko liittää kuvat tänne, vaikka mun "visual diary" -blogista kerroinkin. Jos tänne eksytte ja haluatte, niin poistan kuvat toki :)

Tämmönen oli muuten mun boksini. Sieltä löytyy miesten paksut sukat, viivoitinpenaalisetti, pehmokoira, pallo, hammasharjoja ja -tahnaa, saippuaa ja pesulappuja, rintaneuloja, väriliidut, ja namusia. Toivottavasti siitä on iloa!

IntraLasik Plus

Hyvin meni!

Eilen oli siis leikkaus, tänään jo näen selkeästi. Aivan uskomatonta, kun näkee aivan normaalisti. Hyvä fiilis.

Minulle siis tehtiin eilen silmien laser-leikkaus silmälaseista eroon pääsemiseksi Terveystalo Kampissa. Operaatio tekniseltä nimeltään oli IntraLasik Plus. Tämä tekniikka (näin Terveystalon esitteitä vapaasti mukaillen) on kaikista uusin, ja paras, ja mahtavin, ja hienoin. Nojoo, vakavasti puhuen nyt, niin tämä tekniikka on tosiaan lasereissa uusinta uutta, sekä niistä turvallisin sillä mitään mekaanista höylää ei käytetä, vaan koko läppäleikkaus tehdään laserilla, ja leikattava silmä on koko ajan kirurgin valvovan silmän alla (no pun intended).

Leikkaus meni nappiin. Tein tietoisen valinnan siitä etten ottanut etukäteen selvää itse leikkaustapahtumasta, että voisin ottaa rauhassa ja olla vain ammattitaitoisen lääkärin vietävänä. Etukäteen annettu rauhoittava lääke auttoi rentoutumista myös... Puudutusaineet toimivat niin hyvin ettei mitään kipua esiintynyt ollenkaan. Imukuppivaiheessa (eli se läpän laserointi) silmässä tuntui painetta, ja erityisesti toisessa silmässä se tuntui todella epämukavalta. Ei kivuliaalta, mutta erittäin epämukavalta. Toisessa silmässä tämä imukuppi ei kumma kyllä haitannut ollenkaan. Tämä vaihe oli kuitenkin nopeasti ohi, ja lääkäri kertoi koko ajan kuinka paljon vielä oli laserointia jäljellä. Loppuvaiheet laseroinnista olivat nopeasti ohi, eivätkä tuntuneet missään. Ainoa epämukava osio oli laseroinnin kakkosvaihe, jolloin sarveiskalvoa muotoiltiin, ympärillä surisi ja tuntui palaneen kätkyä. Mutta kipua ei tosiaankaan ollut lainkaan. Nopea keikka muuten, per silmä meni ehkä n. 10 minuuttia. 

Leikkauksen jälkeen näki jo, vähän kuin kelmun läpi katselisi. Hapuilin jo laseja leikkauspöydän vierestä kunnen tajusin ettei niitä enää tarvitse. Silmät punoittivat, muttei mitään pahoja verenpurkauksia tahi mustelmia ollut. Lepäilin tunnin verran pimennetyssä huoneessa, ennenkuin lääkäri tsekkasi silmät, antoi kipulääkettä ja päästi kotio. 

Saattajaksi tuli äiti, ja mentiin siitä sitten Forumin läpi juna-asemalle Tampereen junaan. Jos näin jälkikäteen jotain, niin olisin kyllä vaatinut taksia siihen ovelle, sen verran hirveää se oli vetää siellä kävellen kevyissä pöllyissä, ja silmät kipeinä, vaikka matka todella lyhyt olikin. Eli joko taksi, tai saattajan kannattaa tulla ovelle autolla vastaan. Silmäni olivat myös todella arat valolle, ja jouduin pitämään jättimäisiä aurinkolaseja sekä ulkona, iltapäivän hämärässä ja lumisateessa, että siellä Forumin sisällä. Yllättävän paljon häikäisivät ihan pelkät katuvalotkin. Taisin olla melkoinen näky...

Heti jälkikäteen ja illan aikana silmät olivat todella kipeät. Niinkään roskan tunnetta silmässä minulla ei ollut, vaan kipu oli enemmänkin tykyttävää ja painon tunnetta. Otin toisen kipulääkkeen parin tunnin kuluttua ja se tuntui auttavan. Silmiä suositeltiin pidettävän mahdollisimman paljon kiinni parantumisen edistämiseksi, eikä niitä tosiaan kivulta ja näön suttuisuudelta tehnyt mieli availla. Sen verran niitä voi availla että vessassa ja syömässä voi käydä. Kotiin päästyä silmät olivat visusti kiinni ja nukahdinkin aika nopeasti sohvalle niissä rauhoittava/kipulääkepöllyissäni.

Seuraavana päivänä näen jo todella hyvin. Silmät tuntuvat melko väsyneiltä, ja olivat varsinkin aamusesta melko turvonneet, mutteivät enää erityisen kipeät. Näön suttuisuus jo poissa, ja näin aivan selkeästi. Kävin myös jälkitarkastuksessa täällä Tampereen puolella ja lääkärin mukaan "todella kaunista jälkeä". Eli suosittelen lämpimästi Terveystaloa.

Tässä nyt on näitä aivan ensimmäisiä fiiliksiä leikkauksesta. Muistan että tämä aihe nyt joitakin täällä kiinnosti, eli kirjoittelen varmaan kuukauden parin kuluttua jatkokertomusta tervehtymisestä jne. Jos jotain kysymyksiä aiheesta / minun kokemuksistani on, laittakaa kommenttilaatikkoon kysymyksiä, ja lupaan sitten ottaa ne huomioon seuraavassa aihepostauksessa :)

Kakkososa paranemisesta tässä. 

Lisätietoa leikkauksesta löydät näistä kolmesta linkistä.

Jännää!

Kesällä kirjoittelin laser-leikkaukseen menosta. Noh, silloin ei esitarkastuksen jälkeen onnistunut, mutta nyt on varattu uusi aika LASIK-leikkaukseen ja se on miltei hetikohta. Maanantai-illasta lähden Helsinkiin, olen siellä yötä ja treffaan äidin seuraavana päivänä ja menen leikkaukseen. Ja pääsen vihdoinki eroon laseista, jes!

Pakko myöntää että jännittäähän sitä vähän. Hullunmyllymeno muussa elämässä on tosin pitänyt siitä huolen ettei paljoa ole ehtinyt koko leikkausta miettiä, eli hyvä niin, muuten voisi jännittää vielä enemmän. Ehkä ne perhoset alkavat jyllätä mahassa kunnolla vasta klinikan ovilla :)

Toivotaan että tämä olisi nyt vihdoinkin se viimeinen silmälasipäinen kuva minusta. Täytyy myöntää että laseja voi tulla vähän ikävä - minusta ne sopivat minulle mainiosti!

Ylläripäivä

... jota on synttäripäiväksikin kutsuttu. Eilen täytin vuosia 27! Tässä iässä ei enää edes oikein muista kuin monia niitä vuosia onkaan kertynyt, joten tuotakin vuosimäärää piti miettiä hetken hiljaisuudessa ja laskea sormilla syntymävuodesta. Mutta ei kai se niin justiinsa, vanha mikä vanha :)

Syntymäpäivälahjaksi sain oikean elämyspäivän ja ylläreitä ylläreitten perään. Mitään suunnitelmia minulle ei etukäteen paljastettu. Iltapäivästä sitten lähdettiinkin laskettelemaan Milton Keynesiin (sisätiloissa oleva tekolumimesta), minä tietty päästelin menemään laudalla. Tätä vähän aavistelinkin jo etukäteen muuten, ja se piti paljastaa vähän etukäteen, että ehdin hakemaan kaikki tarvittavat vehkeet mukaan. Mutta aivan puun takaa tuli se että lisäylläriksi kihlattu oli kutsunut erään vanhan laskukaverini mukaan. Luulin juttua suureksi sattumaksi kunnes minulle paljastettiin että ihan suunniteltu ylläri tämäkin. 

Eikä siinä vielä kaikki! Laskettelun jälkeen mentiin kävelemään ympäriinsä, kunnes minulle paljastettiin että vielä on jotain aktiviteettia luvassa, ja mentiin "laskuvarjohyppäämään" tuulitunneliin. Siis leijailemaan sellaisessa hervottoman kokoisessa tuulitunnelissa. Aivan tajuttoman hauskaa!

 Meikä lentää!

Minun syntymäpäiväni muutenkin ajoittuu tosi hauskasti. Suomessa on liputuspäivä (ruotsalaisuuden päivä), täällä Englannissa taas on ilotulitteita koko viikonlopun Guy Fawkesin päivänä. Päivä sitten päätettiinkin ilotulitusten ihailuun sisätilojen lämpimyydestä rose-kuohuviinin seurassa. Hyvät synttärit!

Halloween 2010

Tämän Halloweenin pukujuhlat sekä Diwalit skippasin täysin ja jäin kotio parantelemaan alkavaa flunssaa teen ja muiden herkkujen avulla. Kaipa se Simpsonien Halloween-Special-jaksojen tuijottelu auttoi, sillä nyt tuntuu jo kuin uudelta naiselta.

Toffeeomena on selkeä Halloween-namunen, ja vaikken niistä oikeasti edes pidä, pitihän se nyt kerrankin. Muuten täällä löytyy hirmuisesti hyviä Halloween herkkuja. Lemon & Slime - jaffakeksit ovat omia suosikkejani, ja ovat muuten himputisti parempia kuin ne tavalliset. Olemme vakavasti harkinneet näiden herkkujaffojen ympärivuotista valmistamista vaativan adressin postittamista McVitiesille.

Viime vuonna meiltä loppuivat karkit kesken, ja tänä vuonna varauduinkin hyvänkokoisella pussilla namusia ovelle koputtavien noitien ja kummitusten lepyttelemiseen. Mutta ei meillä käynyt kuin viisi lasta. Aika surkeaa. Olin jo ihan fiilistellyt koti-iltaa, kauhuelokuvia ja ovella ramppaavia tenavia, vaan ei kun ei. Ne jotka kävivät ovellamme olivat sentään todella hienosti pukeutuneita. Ehkä ensi vuonna parempi tuuri?