Tuntuu erikoiselta ajatella että huomisesta lähtien minun ei enää ikinä tarvitse käyttää silmälaseja. Todella kummallinen fiilis. Olen käyttänyt silmälaseja kahdeksanvuotiaasta lähtien, ja näköni on aina ollut sen verran huono etten ole ilman laseja pärjännyt. Tänään käyn esitutkimuksessa, ja jos mitään erikoista ei löydy niin huomiseksi minulle on jo varattu leikkausaika silmien laserointiin.
1992
Olen toisaalta todella innoissani siitä etten enää joudu vekslaamaan lasien ja piilareiden kanssa. Liikunta ja harrastaminen tulee olemaan helpompaa. Minun ei enää tarvitse kärsiä piilareiden epämukavuudesta, tai niiden kuivattamista silmistä. Minun ei enää ikinä tarvitse käsikopelolla etsiä väärään paikkaan unohtamiani laseja. Saan herätä aamulla kirkkaaseen ja selkeään päivään. Minun ei enää tarvitse kärsiä tilapäisestä sokeudesta aina talvisaikaan sisätiloihin siirtyessä. Minun ei enää tarvitse hinkata alituisesti likastuvia linssejä. Tulen näkemään selkeästi myös sivulle ja ylös ja alas joutumatta kääntämään päätäni katseen mukana.
1992
Toisaalta minua harmittaa luopua laseista. Olen käyttänyt laseja jo niin pitkään, että ne ovat lähes muodostuneet osaksi identiteettiäni. Olin koulussa just se muiden lasten haukkuma rillipää ja silmälasikäärme, ja vaikka silloin teini-ikäisenä piilolinssejä käyttämällä visusti piilotin tämän puolen itsestäni, näin aikuistuessa olen itseasiassa käyttänyt laseja mielelläni. Ne sopivat minulle, ovat hyvännäköisiä ja tyylikkään näköisiä. Jotkut toverit ovat myös väittäneet minun olevan paljon fiksumman näköinen ne päässäni. Ja haukkukaa vain materialistiksi, mutta minusta on ollut kiva pitää aina pientä luksusta arkipäivässä Chanelien, Dolce & Gabbanoiden tai muiden luksusmerkkien lasien muodossa. Tällä hetkellä nenänpäältä löytyvät melkoisen näpsäkät Bvlgari-kehykset.
1997
Pienestä turhamaisesta jutusta tosin pääsen mielelläni eroon. Silmälasieni kuparinen metalli on aika tiukasti rajannut koruvalintojani , ja tätä on kestänyt jo vuosia sillä edelliset lasini olivat myös kupariset. En käytä piilolinssejä lähes ollenkaan silmien kuivumisen takia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt jättää kaikki kauniit hopeiset korut joko korulippaaseen tai ostopäätöksen hetkillä kauppaan. Nytpä pääsen käyttämään muitakin metallivärejä!
1999
Melkoista haikailua. Viimeisiä silmälasikäärmepäiviä viedään... Ehkä voin silti pitää aina joskus imagolaseja sitten tulevaisuudessakin :)
2010
Mä ainakin oon ajatellut, että jos en joskus tarvi laseja, vaihdatutan linssit vahvuuksilla ihan vaan lasiksi :) Imagopleksit!
VastaaPoistaItse kävin viime viikolla silmälääkärissä, jotenkin sain sellasen käsityksen että ei leikkausta.. Mikä on vähän idioottia, koska kyllä tästä eriparisuudesta kuitenkin kärsii. Mutta emmä saanut siitä lääkäristä oikein selvää, ehkä meen vaan parin vuoden päästä uudestaan jollekin toiselle ja katotaan sitten.. Nyt vasen silmä siis +-0 ja oikea -3,25.
Itse en elellyt silmälasien kanssa kuin kahdeksanvuotiaasta reiluksi parikymppiseksi asti (näkö -5 kieppeillä, vähän ylikin muistaakseni), mutta usko pois, kyllä siihen lasittomuuteen tottuu hyvinkin nopeasti! Eikä niitä sen jälkeen osaa enää edes kaivata, kun huomaa kuinka ihanan helppoa elämä onkaan ilman laseja :)
VastaaPoistaOnnea matkaan! Minäkin oman esitarkastukseni läpäisin ja ensi viikon torstaina on sitten leikkaus. Jännää! =)
VastaaPoistakertoisitko sitten leikkauksesta ja toipumisesta yms? :)
VastaaPoistaolen pohtinut myös tuota vaihtoehtoa, mutta jostain syystä se vähän "pelottaa"..
Minustakin tuo leikkaus on vähän "pelottavan" kuuloinen, pitää silmää auki kun sitä laseroidaan. Ei se siis varmaankaan tunnu miltään, mutta ajatus on jotenkin inhottava :)
VastaaPoistaOlen myös lukenut jostain joskus (tosi vakuuttavaa, juu), että jos miinusta on paljon, ei laserleikkauksen jälkeenkään välttämättä pääse kokonaan eroon laseista vaikka näkö paraneekin huomattavasti. Mutta ehkä se on jo vanhaa tietoa. Tuntuisi jotenkin hölmöltä maksaa kallis leikkaus ja sitten joutua kuitenkin käyttämään laseja.
Mutta mielenkiinnolla odotan lisää juttua leikkauksesta ja toipumisesta.
Kävin itse laserin alla kolmisen vuotta sitten ja olen ollut super tyytyväinen. Näköni oli molemmissa silmissä n. -3,5. Seuraavana päivänä näin kirkkaasti. Tosi kauan hapuilin aamuisin laseja yöpöydältä ja iltaisin mietin, että pitäisi ottaa piilari jo pois.
VastaaPoistaAinoa ikävä puoli on, että silmäni jäivät leikkauksen takia helposti kuivuviksi eli käytän silmätippoja lähes päivittäin. Aika pieni vaiva tosin verrattuna siihen mukavuuteen minkä leikkaus toi. Ajatella, että oikeasti näen uimahallissa jotakin :D
Eipä tälläinen ilman silmälaseja elämäänsä tallannut maallikko ole koskaan edes ymmärtänyt tuollaisia asioita.. millaisia ongelmia silmälasit tuovat tullessaan ja miten niihin kuitenkin jää jotenkin kiinni.. miten ne tulevat osaksi omaa itseä.
VastaaPoistaToivottavasti pääset leikkaukseen ja saat jatkaa matkaasi vapaampana <3 Mutta nuo imagopleksit ei muistelohetkellä ole varmaan ollenkaan huono vaihtis :D
bubble, jos se oikeasti sua haittaa ja sun silmät ovat pysyneet samoissa lukemissa jo pari vuotta niin sit rohkeesti vaan aikaa sinne laseriin (mä kävin helsingin terveystalossa). He kertovat sitten onko operaatiota mahdollista tehdä ylipäätänsä, ei noi tavalliset lääkärit niistä välttämättä osaa sanoa. Kelakorvauksia näihin ei kyllä valitettavasti taida saada millään..
VastaaPoistaAlva, heh aika hyvä kuulla. Kun olen tosiaankin miettinyt että mitenköhän siihen sopeutuu, kun itse olen lähes kaksi vuosikymmentä jo laseja käyttänyt, eli suurimman osan elämääni :)
Oona, onneksi olkoon! Hyvä juttu. Tuuthan sitten tänne kertomaan miten sulla meni!
Anonymous, kerron ehdottomasti. Mulla vain valitettavasti leikkaus on jouduttu siirtämään hamaan tulevaisuuteen, esitarkastuksessa havaittujen muiden silmäongelmien vuoksi :(
Agatha, tekniikkahan näissä on kehittynyt ihan huimaa vauhtia vuosien varrella, joten en tiedä. Aikaisemminhan noin oli, että pystyttiin korjaamaan max. joku 8 astetta (heitän ulkomuistista tätä, voi olla että oon väärässä). Mut veikkaan et nykyään saadaan aika hyvin kaikki korjattua. Ainoa on tietty se että kun se ei ole mitään tarkkaa tiedettä, niin voi tulla ali- tai ylikorjauksia, joita joudutaan sitten säätämään lisäleikkauksilla.
Katariina, tota kuivuutta mäkin oon miettinyt mut tullut siihen lopputulokseen et ei ne tipat niin paljoa haittaa. Nehän sanoo et vuoden kuluttua pitäis olla silmänkosteudet taas normaalit, mut hyvä tietää että voi jatkua pitempäänkin! Niin osaa varautua.
Jellona, joo tää on ihan jännä juttu tosiaankin. Jotenkin on jopa kiintynyt näihin laseihin ja ne ovat jo osa minua itseäni. Vaikka kyllä ne aika paljon raivostuttaakin joskus, kun itsellä on (ollut) melko vauhdikkaita harrastuksia, joissa lasit ja piilarit on olleet ihan selkeitä haittatekijöitä.