perjantai 20. tammikuuta 2012

Our ♥ story

Tammikuussa 2006 olin lähettämässä hakupapereita englantilaisiin yliopistoihin. Hain lähinnä Skotlantiin, mutta viime hetkillä lähetin hakupaperit myös lontoolaiseen jokeriin. Kiirettä piti, sillä olin lähdössä laskettelumatkalla tuttavan kanssa Chamonixiin - kaupunkiin jossa olin asunut aikaisemmin ja jonne halusin palata tapaamaan vanhoja kavereita. 



Chamonixiin tullessa poikkesin välittömästi tutuilla baarinurkilla ja sovimme laskettelutreffit isolle porukalle seuraavaksi päiväksi. Mukaan oli tulossa myös minulle uusia tuttavuuksia, sen vuoden kausityöläisiä. Seuraavana päivänä oli melko kurja ilma ja lunta pyrytteli, mutta urheasti taistelimme tiemme rinteeseen. Laskettelin jonkun aikaa jonkun englantilaisen pojan kanssa, jolla oli harvinaisen typerän näköinen pipo. Tuolihississä hän kyseli mistä päin Suomea olen ja takkini sisään kaivautuneena, kylmästä kangistuneena ja tylsistyneenä tiuhaan toistetuista kysymyksistä vastasin että en ole Helsingistä, etkä kuitenkaan tiedä kotikaupunkiani, ja viiletin mäkeen. Tämä oli siis se meidän ensikohtaamisemme - minusta hän oli höntin näköinen, hänen mielestään minä olin uskomattoman töykeä.




Illemmalla lähdettiin sitten porukalla vakibaariin istumaan. Kun saavuimme kavereitten pöytään huomasin heti kivannäköisen pojan istumassa meitä vastapäätä ja ajattelin että olisi kiva päästä juttelemaan, ja nyt sillä oli ihan kivannäköinen lakkikin. Pikkuhiljaa ajauduimme keskustelemaan kaikenlaisista asioista, ja vietimmekin koko illan lähes pelkästään toistemme seurassa. Vaihdettiin numeroita ja luvattiin että mentäisiin seuraavana päivänä laskettelemaan. Seuraavana päivänä minä menin kavereideni kanssa, ja hän varmaan peloissaan (mistä lie, heh) jäi odottelemaan omia kavereitaan eikä koskaan uskaltautunut meidän mukaamme. 





Tekstasin vielä perään, ja kun miehestä ei mitään kuulunut päätin poiketa hänen työpaikallaan myöhemmin. Hän siis oli rumpuja soittamassa sen minun ja kavereitteni vakkaribaarissa iltaisin, ja menin sinne viettämään iltaa. Jäin sinne sitten istuskelemaan valomerkin jälkeen, ja jutustelemaan siinä mukavia. Siitä jatkettiin iltaa ensin työpaikan takahuoneissa ja siirryttiin muistaakseni jonnekin klubiin aamun tunneiksi ja siitä se sitten lähti. Seuraavina päivinä mentiin illalla syömään, käytiin "treffeillä" ja vietettiin aikaa muutenkin yhdessä. Pian oli kuitenkin lähtö edessä, sillä lähdettiin tuttavan kanssa Les 3 Vallees alueelle tapaamaan muita kavereitani. 




Tekstiviestit lentelivät puolesta toiseen ja Suomeen palatessa ajatus uudesta Chamonixin lomasta kutkutti ja varasinkin uuden matkan kevään loppupuolelle, ja tulin miehen luo kyläilemään. Siinä pikkuhiljaa tunteet syvenivät kunnolliseksi lomaromanssiksi. Palasin lopulta taas Suomeen, pienten mutkien kautta. Mies lähti viemään minua lentokentälle, ajoi harhaan, missasin lennon. Siinä vaiheessa kun tajusin että uudet lennot seuraavaksi päiväksi maksoivat minulle €300, ja että työpaikkani joutui pitämään ovet kiinni minun poissaoloni vuoksi, ja palatessa olisi palaveri pomon kanssa, ei paljoa naurattanut vitsit siitä että hän ajoi harhaan kun halusi pitää minut siellä päivän pitempään. Suomeen palatessa viestittelimme vielä, mutta paljon edellistä harvempaan tahtiin. Kun hän palasi takaisin kotiinsa Lontooseen yhteydenpito pikkuhiljaa kuivui kasaan, vaikka ajatuksissa hän usein olikin.




Kesällä varmistui sitten minun lähtöni Englantiin opiskelemaan. Pikkuhiljaa se Lontoon jokeriyliopisto alkoi vaikuttamaan parhaalta vaihtoehdolta, ja mielessä siinsi sekin että Lontoossa olisi jo joitakin kavereita, eikä vähimpänä se mies sieltä lomareissulta. Viikkoa ennen Lontooseen lähtöä ilmoitin miehelle että minä olen nyt muuttamassa sinne ja hän tuli hakemaan minut lentokentältä. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti uudestaan.




Ei siis ollut mikään rakkautta ensisilmäyksellä, eikä mikään yhdessä kuin paita ja peppu -tarina, heh. Tuuria ja sattumia, mutta jotain erityistä meidän välillämme oli jo heti alussa, sillä niin paljon hän pyöri ajatuksissani ja minä hänen. Olen aina ollut sitä mieltä että kyllä sen huomaa kun on tosi kyseessä, ja siitä kannattaa pitää kiinni ja antaa toinenkin ja kolmaskin mahdollisuus kukoistaa. Ja kai se toimi sillä nyt ollaan jo naimisissa.




P.S. Tätä meidän tapaamis/rakkaustarinaa on toivottu jo muutamaan kertaan että sori teille joita ei siirappi voisi vähempää kiinnostaa. Minun näkökulmastani tällä kertaa, miehen näkökulmasta tarina on tietenkin erilainen. Kuvituksena on vaan tälläisiä vanhoja kuvia meistä. 

17 kommenttia:

  1. Haha, ei ne ensikohtaamiset ole aina välttämättä rakkautta ensisilmäyksellä :D Muistan kun tapasin poikaystäväni ekaa kertaa ja ensi ajatukseni hänestä ei ollut todellakaan positiivinen vaan kaikkea muuta..Vaikka aina sanotaan et ensivaikutelma on yleensä tärkein, mutta näköjään joskus sekin pettää :)Kivoja kuvia teistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niinhän sitä sanotaan, mutta aika usein se ensivaikutelma pettää. Oon samaa huomannut joskus ihan ystävyyssuhteissakin. Oon kyllä kuullut aikaisemmin muiltakin että omasta miehestä/poikaystävästä se ensivaikutelma ei ollut mikään mahtava, että kaipa se tavallista on :D

      Poista
  2. Kiva postaus, kiitos tästä. Pääasia että lopputulos oli mieluinen :) Mun on nyt pakko kysyä kun noi erimaalaisten suhteet kiinnostaa, että oliko se sun miehelle jotenkin positiivista että olit muualta kuin englannista vai oliko se ihan merkityksetöntä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kuulemma positiivista, sen takia että on eksoottinen, maailmaa nähnyt ja avoimempi uusille kokemuksille (kuin brittinaiset) ja kuulemma nätimmän näköinen kuin brittitytöt. Hassua tosin kuvitella että suomalainen on eksoottinen :)

      Poista
  3. Oi hauska tarina ja nuo sattumat tosiaan vie välillä :). Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kiitos :) Sattumiahan täynnä elämä on...

      Poista
  4. Söpöä, ihanaa kun jaoit :)

    Tykkään ajatuksesta tällasesta "realistisesta" rakkaustarinasta; jotenkin tuntuu, että tarina joka lähtee käyntiin vähän yskähdellen ja jotenkin "toisen heti alkuun ihan vaan ihmisenä" nähden on kestävämmällä pohjalla kuin nämä "Oih, hän vei heti jalat altani, unelmieni prinssi ilmestyi sumun keskeltä suutelemaan minua ja palvon häntä elämäni loppuun" -tyyliset tarinat :D :D

    Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, on siinä varmaan sellaista kestävyyttä että on jo nähty joitain ongelmia ja niistä selvitty, eli tulevat ongelmat ei niin paljoa välttämättä hätkäytä. Romanttiset elämänrakkaustarinat asia erikseen, ne taitavat olla melkoisia harvinaisuuksia.

      Poista
  5. Ihana siirappi tarina tuo teidän Lova Story. Sanoisin että ihan oikea Rosamunde Pilcher!
    Tykkään Pilcher'in romattisista tarinoista. niistä joko tykkää tai ei. Poikani sanookin että ensin pauhaa se sama alkumusiikki ja sitten ajaa Range Rover ja kohta jo tietää miten lopussa käy....niin se on ja niin hyvä.
    Mutta teidän tarina on aivan ihana ja luulen että juuri sellaiset mutkien kautta ja ei heti rakastumiset ne kauimmin todellisuutta kestää. Ei ainakaan ole sellaista teennäistä tuputtamista ensi tapaamisella.
    Tiedän erään jonka tyttöystävä kertoi että äitinsä neuvoa noudatten meni ensi treffeille ilman meikkiä
    ja tukka ihan vaan tavallisesti ja ei pukeutunut mitenkään erikoisesti. He ovat tavanneet mutkien kautta
    sattumalta mutta niin samanlaisia sieluja että ihmettelen.
    Kiitos sinulle tämän viikonloppuni Pilcher tarinasta :-)
    -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh. En ookkaan Pilcherin tarinoita lukenut koskaan. Se on ihan hyvä neuvo mennä ihan tavallisena niille ensitreffeille - sitten ainakin tietää onko kyseessä oikea ihastuminen siihen oikeaan minään, eikä ihastuminen siihen vaikutelmaan. Vaikka ei siinä meikkauksessa tai laittautumisessa mitään vikaa ole (itse olisin kyllä laittautunut :D), kunhan vaan antaa oman persoonansa sieltä loistaa :) Sehän se siinä tärkeintä on, ei ulkomuoto (oli se sit häikäisevä tai tavallinen).

      Poista
  6. Teillä on molemmilla ihan uskomattoman kauniit silmät! :)<3

    VastaaPoista
  7. Ihana tarina, oli kiva lukea! :)

    Mä kyllä komppaan siinä, ettei se ensivaikutelma aina kaikkea kerro. Mun ajatus mun nykyisestä poikakaverista oli ensitapaamisella, että tuossa on selkeästi todella ärsyttävä tyyppi. :D Mutta mielikuva muuttui nopeasti, kun oppi tuntemaan. Ja samaa olen kyllä huomannut ystävyyssuhteissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eikö olekin hassua kuinka se mielikuva voikaan muuttua :) Mut parempi niin päin, kuin että mielikuva muuttuu negatiivisemmaksi tutustuttua. Niinkin on joskus käynyt (ystävyyssuhteissa), se kyl on tosi pettymys aina.

      Poista
  8. Kiva postaus! Tällaisia tosielämän rakkaustarinoita on niin parasta lukea :).

    VastaaPoista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails