Luukku 23 ja 24 - Joulukortti

Heh, loppua kohden meni vähän penkin alle tämä joulukalenteri, mutta ei se mitään. Joulunvieton valmistelu kesti sen verran etten edes blogiin ehtinyt ennenkuin jouluaaton viimeiset vieraat poistuivat ja vauva oli saatu unten maille.

 

Vietimme jouluaaton täällä meillä - ja kutsuimme myös miehen sisaren perheineen tänne suomalaiseen joulunviettoon. Väänsin joulupöytään lanttu- ja bataattilaatikon, riisipuuroa, luumu- ja omenakanelitorttuja, ja pipareita yllinkyllin. Mies teki kokiksessa haudutetun kinkun (huisin hyvää), ja alkupaloina tarjoiltiin munavoita, ruisleipiä, kylmäsavustettua lohta ja serranokinkkua. Jälkkärin ominaisuudessa oli vielä juustopöytä, mutta eipä taida olla kovakaan yllätys ettei sitä kukaan enää jaksanut syödä. Kovat oli suunnitelmat - mietin aikaisemmin että olisin tehnyt myös porkkanalaatikon ja karjalanpiirakoita (ja vähän muitakin juttuja) mutta mitä lähemmäs joulua tultiin sitä matalammalle rima putosi. Hyvä tosin näinkin - jääkaapissa on mukavasti vielä välipäiviksi meille jouluruokia ja ne onnistutaan sieltä varmasti syömään poiskin. Huomenna menemme sitten englantilaiseen joulunviettoon anoppilaan, ja siellä vietetään tapaninpäiväkin, eli enää ei tarvitse huhkia keittiössä.

 

Kun vielä joululahjatkin piti tehdä (meidän hampereissä oli itsetehtyjä suklaakonvehteja, pipareita ja sitä Christmas Pudding vodkaa) tuli tosiaan vietettyä keittiössä ihan liikaa aikaa. Ehdinpä silti näkemään vielä NCT-kaverit tyttöjen illan merkeissä aatonaattona - vauvat kotona isin hoivissa. Oli ihan mukava päästä tuulettumaan muutamaksi tunniksi kivan keskustelun ääreen. Kaikki muuten olivat samaa mieltä että jouluinen olo puuttuu ihan täysin - johtuisikohan se sitten siitä että kun kaikki ollaan äitiyslomalla, ei ole tullut fiilisteltyä sitä tulevaa lomaa, kun kaikki päivät ovat jokseenkin samanlaisia. Eipä sillä, ei valittamista, äitiysloma on ollut ihanaa aikaa!

 

 

 

 

Tässä muuten meidän tämän vuoden joulukortti. Mitäs tykkäätte? Oli muuten vaikea saada vauvasta kuvaa, pimeään vuodenaikaan, pimeässä englantilaisessa talossa. Nyt tosin hommasin vihdoista vihdoinkin itselleni reflectorin, eli toivotaan että se auttaa tulevaisuudessa vauvakuvauksissa. Vauvalla oli tuo Marimekon tonttulakki päässä joulupöydässä, ja onnistui sotkemaan sen alta aikayksikön soseeseen... Pitääkin pestä se pikaisesti huomista varten!

 

Nyt tässä joulunaikana onkin juttuja mietittävänä. Sain sen toisen työtarjouksen ja nyt joudun miettimään kumman ottaisin. En tiedä vielä mihin mennessä minun tulee päättää, luultavasti uudenvuoden jälkeen pitää olla selvänä asiat. Tässäpä sitä pohdittavaa - molemmat hyvin erilaisia, molemmat hyviä, kumpaan suuntaan haluan lähteä rakentamaan uraani. Molemmissa on myös pari kommervekkiä mitkä vaikeuttavat asian päättämistä. Vaihtelen mielipidettäni jatkuvasti kumman ottaisinkaan - yhtenä hetkenä toinen tuntuu paremmalta, toisena se toinen.

 

Tälläisiä joulukuulumisia.

 

Hyviä jouluja vielä sinnekin suuntaan!