Matkanvarrelta

No nyt ollaan taas Suomessa. Seuraavat kaksi viikkoa nautitaan pakkaskeleista, kiitoksia vaan niista kaikista hyvista vinkeista mita laitoitte edelliseen postaukseen. 

Matkanvarrelta tuli otettua useampia napsyja. Taytyy kylla sanoa etta vaikka matkustaminen itsessaan on melkoisen puuduttavaa, lapsen kanssa siina on kuitenkin aina jotain haipakkaa ettei tekemista ainakaan puutu. Nostan hattua monen lapsen kanssa matkustaville, jo tassa yhdessa sylilapsessa oli tarpeeksi tekemista.

Kaytiin Heathrowin family loungessa - sita voin lampimasti suositella kaikille lapsiperheille. Se on vahan piilossa mutta kunhan sinne loytaa se on kuin rauhan keidas keskella meluisaa eramaata. 

Teki kauheasti mieli kahvia mutta kiire kun tuli kaiken vaipanvaihtamisen ja vauvan syottamisen keskella, nappasin vain mukaan tuollaisen koyhan miehen version vauvanruokaostoksien seuraksi. Vauva ainakin tykkasi! (Okei olihan se jo tuossa vaiheessa ryystetty parempiin suihin)

Muutenkin nykyaan parhaat lelut ovat niita joita aiti kayttaa, kuten vaippalaukku. Tai sitten se tyhja kahvikuppi.

Ehdin kayda juomassa viela ihan oikeat kahvit Helsingin kentalla. Sit jaksoi viela viimeisen taipaleen Tampereelle.

Perinteiseen tapaan blogi hiljenee seuraavaksi kahdeksi viikoksi Suomen loman ajaksi. En lupaa mitaan puoleen tai toiseen, paivittelen mobiilisti ehka tai sitten en :) fiilisten mukaan :) viimeistaan nahdaan blogin puolella sitten kahden viikon kuluttua!

Toivepostaus: Kaksikielisyyden alkuvaiheita

Meidän "kaksikielisyyttä" on nyt kestänyt seitsemisen kuukautta. Vauva jokeltelee kovasti ja juttelee meille, joskus kovinkin äänekkäästi. Vielä jää nähtäväksi onko ensimmäinen sana suomea vai englantia. Mamamama ja vavavava ovat suosittuja, vavavava erityisesti silloin kun tapahtuu jotain mistä hän ei pidä (puetaan unipussiin, käytetään nenä-friidaa, annetaan lääkettä...) ja mamamama silloin kun hän haluaa saada huomiota. Siitä se lähtee.

Lontoon Marimekko-pop upissa

 

Aluksi vauvalle puhuminen tuntui todella oudolta. Ihan millä tahansa kielellä se tuntui oudolta, sillä eihän vauva mitään ymmärtäisi. Mutta pikkuhiljaa kun alkoi itseään petrata, ja pakotti itsensä juttelemaan vauvalle kaikenlaisia turhanpäiväisyyksiä, alkoi juttu luonnistua. Olen yrittänyt puhua vauvalle lähinnä vain suomeksi sillä kaksikielisyys on tavoitteena. Nykyään huomaan myös että jutellessani kavereitten vauvoille, tuntuu englanninkieli jotenkin väärältä, sillä se ei ole sitä vauvakieltä.  

 

Ihan aina pelkän suomenpuhuminen ei kuitenkaan onnistu. Miehenihän ei puhu suomea ollenkaan. Hän ymmärtää toki joitain sanoja, erityisesti nykyään vauvasanasto alkaa olla hallussa, ja osaa sanoa joitain sanoja, mutta siinäpä se. Jos siis juttelen vauvalle niin että mies on jutussa mukana, puhun englanniksi. Usein kotona ollessa juttelen vauvalle suomeksi, ja tarvittaessa käännän asian miehelle, mutta joskus on vain helpompaa jutella vauvalle englanniksi. Varsinkin jos mies on siinä vierellä ja kärkkyy mitä sitä tulikaan nyt sanottua.

 

Jos olemme jossain kylässä, esimerkiksi sukulaisilla, harvoin tulee juteltua vauvalle (sillä hän tietenkin kiertää sukulaiselta sukulaiselle), mutta silloin oikeastaan aina puhuttelen häntä suomeksi. Se voi ehkä tuntua jostakusta epäkohteliaalta, yleensähän jutskaillaan sillä kielellä mitä kaikki ymmärtää, mutta päätin olla välittämättä asiasta. Mies joskus sanoi että ei pitäisi puhua suomeksi jos kukaan muu ei ymmärrä suomea. Ongelma on vaan siinä että tulemme olemaan suurimman osan ajasta tälläisissä tilanteissa - jos aina puhuisin englantia, eihän tästä kaksikielisyyteen kasvattamisesta tulisi mitään. Ne jotka loukkaantuvat, voivat ihan vain mennä itseensä. Itse en vastaavassa tilanteessa loukkaantuisi.

 

Ihan hyvin tämä on lähtenyt käyntiin tässä vaiheessa, mutta toki paljon on vielä mutkia matkalla. Tämän hetken ärsyttävin mutka taitaa olla se kun mies puhuu vauvalle suomeksi jotain, hän kun sanoo pari sanaa vahvasti murtaen, joka nyt ei taida auttaa yhtään mitenkään ei miehen eikä vauvan suomenkielentaitoa.

 

Muita asioita mitä ollaan tehty kaksikielisyyden tukemiseksi on tottakai tiuhat Skype-palaverit isovanhempien ja isoisoisän kanssa. Soivasta laulukirjasta tulee myös lauleskeltua suomalaisia lastenlauluja. Popsi popsi porkkanaa ja Täti Monika raikaavat tässä huushollissa usein. Joskus tanssahdellaan Hevisaurusten tahtiin, Youtubesta sitäkin materiaalia löytyy. Vauva muuten tykkää Hevisauruksista ja SauruXista todella paljon! Seuraava etappi voisi sitten olla näissä suomalaisen kirkon/koulun järjestämissä pallerokerhoissa käynti. Kun vaan jaksaisikin raahautua niihin, matka tuntuu melko ylitsepääsemättömältä...

Onko kellään teillä yritystä kaksikielisyyteen? Mites meni alkuvaiheet?

Pakkaseen?

Sinne meillä on matka perjantaina... Nyt onkin mietinnöissä että miten meidän lauhaan keliin tottunut pikku Britti-vauva pärjäilee Suomen mojovissa pakkasissa. Joulupakettina tuli Columbian talvihaalari, ja viime kerralla Suomesta saatiin mukaan Ruskovillan aluskypärä ja Kivat-merkin paksu kypärämyssy. Pään puolesta kaikki on siis OK, eiköhän hän tuolla varustuksella tarkene, mutta talvihaalari on melko ohut. Siinä on ohut tuulen/sateenpitävä kuori, ja alla ohut fleece, vähän samantyyppinen ratkaisu kuin jossain laskettelutakissa. Ajattelin pukea vauvalle alle päälle tarpeeksi lämmintä päälle, jotain lämpimiä villa-alusvaatteita, fleecehousuja ja villapusero. Ja tietty jotain lämpimiä villatumppuja/villasukkia alle.

 

 

Mitäs veikkaatte, pärjääkö sillä vai pitääkö ostaa paksumpi haalari? Vaunuissa on toki paksu vaunupussi, eikä ihan kauheita lenkkejä ajateltu vetää kovimmissa pakkasissa. Miten te puette/puitte vauvanne pahimpiin pakkassäihin?

Ketjuravintola-lempparini Lontoossa

Tykkäilen käydä aina sillointällöin syömässä ulkona, lounaalla kavereitten kanssa tai sitten miehen kanssa. Aika usein tulee valittua joku ketjuravintola, ihan vain helppouden takia. Ruoan laadussa tai hintaluokassa ei tule yllätyksiä, ja kun on jo annoksia maistellut, tietää jo vähän mitä viitsii tilata.
 

 

Pizzapaikoista omia lemppareitani ovat Pizza Express ja Prezzo. Molemmat ovat perinteisiä "italialaisia" joista saa pizzaa, pastaa, risottoa sun muuta sellaista, pizzat mielestäni menuun parhaimmistoa. Näitä löytyy melkeinpä kaikkialta Lontoosta, ja muualtakin maasta. Prezzon menuusta löytyy myös minijälkkäreitä jonka yhteyteen saa kupin kuumaa - olen käynyt Prezzossa useamman kerran nappaamassa vain laten ja minijuustokakun kahvihammasta kolottaessa.

Mies on erityisesti meksikolaisten raflojen perään. Näistä Wahaca on aivan mahtava, ja suosittelen siellä poikkeamaan sopivan tilaisuuden tullessa. Benitos Hat on meksikolainen pikaruokala, konseptina samanlainen sämpylän (tässä tapauksessa burriton) kokoaminen kuin Subwayssa.

Muista "etnisistä" ruokaloista Wagamama ihastuttaa aasialaisine fuusioruokineen. Sanovat itse sen olevan japanilaista ruokaa, itse näen ruoassa paljon muitakin vaikutteita. Varsinaisia sushi-paikkoja, jos sellainen japanilainen innostaa, on nykyään useita Lontoossa. Itse pidän erityisesti Wasabista, joka on enemmänkin sushi-takeaway, tai sushi-pikaruokala, josta saa muutamia lämpimiä japanilaisia ruokiakin. Itsu on samanlainen konsepti, mutta jos Wasabi on perinteisiä reseptejä, Itsussa löytää mielenkiintoisia ja kokeileviakin yrityksiä. Jos sushia haluaa syödä paikan päällä, Yo-Sushia suosittelen. Siinä saa napata ohikulkevalta liukuhihnalta houkuttelevat annokset, jotka maksetaan lautasen värin mukaan.

 

Giraffessa on vähän kaikille jotain, ja luulisi että nirsommatkin ruokailijat löytävät aika laajasta ruokavalikoimasta jotain houkuttelevaa. Cafe Rougessa tykkään itse käydä jos haluan simpukoita, ne ovat tämän ranskalaisteemaisen raflan ykkösruokaa. Kahviloista Pret a Manger tarjoaa parhaimmat sämpylät ja muut ruoat - lisäbonuksena kaikki on samana päivänä tehtyä ja iltaisin ylimääräiset leivät jaetaan kaupungin kodittomille.

 

Sitten hampurilaispaikoista, olen kuullut paljon hyvää Byronista ja Gourmet Burger Kitchenistä. Harmittaa oikein etten ole ikinä ehtinyt näissä käymään - aina kun ollaan näitten ohi kävelty ollaankin päädytty johonkin muuhun ravintolaan. Jos olette itse käyneet näissä, kertokaas, ovatko ne niin mahtavia mitä väitetään?

Noniin, jäikö jokin ihan ehdoton lempparipaikka mainitsematta? Onko teillä mitään suosikkeja täällä?

Sunnuntaikävelyllä

Luin joskus että 20 minuuttia raittiissa ilmassa kävelyä pitää pirteänä ja auttaa jaksamaan arkipäivässä. Yritän käydä vauvan kanssa joka päivä pienellä vaunulenkillä. Joskus se on pitempi, tunninkin, joskus lyhyempi, muutaman korttelin ympäri. Joskus se on reippaampi, lenkkarit ja juoksutrikoot yllä, ja joskus se on vaan tälläistä sunnuntaikävelyä jonka lomassa ehtii ottamaan muutaman kuvan ympäristöstään.

 

Meidän lähellä on kivaa se että täältä löytyy tätä lääniä missä vaellella riittämiin. Isoja puistoja ja metsääkin.

Uudet buutsit, Clarksista. Konjakinvärisiä saappaita etsin pitkään ja hartaasti, ennenkuin ne vihdoin tämän talven alennusmyynneistä löytyivät. Seuraava asia listalla on kampaaja. Kun nyt ei muuta akuuttia tarvetta kampaajalle ole kuin oma fiilis karvareuhkasta, säästelen käyntiä tuonne Suomen-loman puolelle ensi viikolle. Täällä maksan yleensä £60 hiustenleikkuusta, Suomessa hinta taitaa kymmenisen vähemmän ja euroissa.  

Tällä kertaa vähän paremmin meni kuin kaksikymmentä minuuttia - kotiin taidettiin päästä vasta noin tunnin kuluttua. Raitista ilmaa yllinkyllin ja huonot yöunet tuntuvat taas vähän siedettävemmiltä.

Ravintolassa vauvan kanssa

On ollut mukavaa että vauvan tulon jälkeenkin olemme päässeet elämään ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin. No melkein, mutta kuitenkin. Päästää käymään ravintoloissa, joskin illallisen sijasta käydään lounaalla. Päästään käymään tapahtumissa, joskin keskusta-Lontoon sijasta käydään nykyisin paikallisissa kinkereissä. Päästään tekemään kaikenlaista, mutta ehkä vähän muunneltuna vauva-arkeen sopivaksi.

 

 

 

 

Perjantaina käytiin koko perheen voimin lounaalla Prezzossa. Kun vanhemmat herkuttelivat pizzalla, vauva herkutteli omilla omena-eväillä. Lounastelu meni vauvan käytöksen puolesta loistavasti. Vähän riemunkiljahduksia omenasoseen tullessa esille, vähän kurottelua äidin pizzaa ja isän espressoa kohti, ja vain vähän pelästysitkua ikävän melun (huoltomiehet porasivat jotain) takia. Kovasti pahoittelivat sekä huoltomiehet että ravintolan esimies - onneksi itkut oli nopeasti itketty ja vauva palasi takaisin aurinkoiseksi itsekseen.

 

 

 

 

Ajattelin aikaisemmin että ei se vauvan tulo varmaankaan erityisemmin muuta meidän elämäämme, tarkoittaen siis sitä että pääsemme tekemään kaikkea sitä mitä aikaisemminkin. Toki, eihän me aikaisemminkaan käyty yötämyöhään klubbailemassa (ne ajat menivät ohi jo vuosia sitten) joten niiltäosin meno jatkuu kuten aikaisemminkin, mutta nykyään tottakai vauva täytyy aina ottaa huomioon asioita suunnitellessa. Iltamenot ovat oikeastaan poissuljettuja, ja ex tempore lähdöt mihin tahansa ovat mahdottomia. Mutta päiväsaikaan ehditään tekemään oikeastaan kaikkea, sen verran helppo tapaus tuo meidän vauva on. Hyvä niin. Joskus on kiva käydä ravintolassakin, ihan muuten vain, keskellä päivää.

 

 

 

 

Ja oli hyvää pizzaa!

Tuliaisvinkki - Fortnum & Mason

Ihan pikaisesti halusin vinkata teille lempparituliaisistani. Fortnum & Mason keksit ovat vallanmainioita viemisiä täältä Suomeen. Mielettömän herkullisia ja kauniissa pakkauksissa.

 

 

 

 

Makuja on mitä moninaisimpia, vai miltäpä kuulostaa esimerkiksi cornish clotted cream, lemon curd, rose, violet tai chocolate & macadamia keksit. Keksien oheen voi napata vieläpä teetä tai hillopurkkeja.

 

 

 

 

Ja ehkäpä kaikkein kätevintä, näitä löytää Lontoon lentokentiltä tax-free kaupoista, joten tuliaisten metsästämiseen ei tuhraudu kallisarvoista loma-aikaa. Suosittelen! 

 

 

 

 

Itse olen tuonut näitä ja muita Fortnum & Mason tuotteita useamman kerran Suomeen tuliaisiksi, ja ne ovat aina olleet suuri menestys herkkusuiden parissa. Me saimme näitä tänä vuonna joululahjaksi, ja tulihan ne aika äkkiä tuhottua.

 

 

 

Toivepostaus: Äitiyslomat Briteissä

Suomeen verrattuna äitiyslomat Briteissä taitavat olla aika erilaisia. Mitä nyt olen Suomessa nähnyt, ja kuullut, ja netistä lukenut, niin monet äidit jäävät vuosikausiksi kotiin. Ensin äitiyslomalle, jossa saa 70% palkastaan yhdeksän kuukautta (aika huimaa) ja sitten kodinhoitotuelle pariksi vuodeksi. Ja sitten ehkä vielä uudestaan uuden vauvan tultua. Onko oikeasti muuten näin vai olenko käsittänyt ihan väärin? No mutta kuitenkin, sen verran olen käsittänyt että äitiysloma-tuet sun muut ovat huiman paljon paremmat Suomessa jos vertaa Britteihin. Britit taas voittaa USA:n (äitiyslomaa max. 6 viikkoa) tällä saralla.
 

Tän viikon äitiyslomapuuhia - mitenkään nyt varsinaiseen aiheeseen liittymättä...

 

Äitiysloma Suomessa pitää aloittaa viimeistään 30. päivää ennen laskettua aikaa. Briteissä voi olla töissä synnytykseen saakka - äitiysloma alkaa sitten viimeistään automaattisesti seuraavana päivänä lapsen syntymästä. Itse lopetin työt n. 5 viikkoa ennen laskettua aikaa. Olisin voinut kunnon puolesta työskennellä edelleenkin, mutta projekti (jotka yleensä kestivät 1-2kk) loppui juuri sopivasti, ja pitkät työmatkat alkoivat rassata. Olin todella väsynyt ja kotiinpaluun jännittävyyttä lisäsi arvuuttelu heräämisasemasta. Virallisen äitiysloman aloitin tosin vasta viikkoa ennen laskettua aikaa, sillä ennen sitä otin minulle sen kalenterivuoden aikana kertyvät lomat kerralla.

 

 

Tyynekyllikki

 

Äitiyslomaa on pakko pitää (synnytyksen jälkeen) vähintään kaksi viikkoa, tai neljä viikkoa jos on töissä tehtaassa. Maksimissaan saa pitää yhden vuoden alkaen äitiysloman aloituksesta. Työpaikan on pakko pitää sitä äidin työpaikkaa auki puoli vuotta (eli tarkalleen samaan työnkuvaan voi palata jos äitiyslomaa oli vain 6kk.), mutta jos äitiysloma kestää sen kauemmin työpaikan tulee löytää palaavalle äidille vastaavan tasoinen työpaikka, ei välttämättä sama. Yleensä työpaikalle toki palataan takaisin samoihin työtehtäviin, mutta onpa noita joitain oikeusjuttuja ollut lehdissäkin milloin palaaville äideille on annettu junioritason tehtäviä senioritasolle etenemisen jälkeen. Minä palaan työelämään toivottavasti ihan uudelle työpaikalle, joten tätä ei tarvitse miettiä.
 

 

Kaikista tavallisin täällä on statutory maternity pay (SMP) tuki. Jotta sen saa, tulee olla töissä ennen raskauden alkamista muistaakseni n. 2 kk. Siinä saa 90% palkasta ensimmäiset kuusi viikkoa, ja sen jälkeen £135 viikossa seuraavat 30 viikkoa, jos en nyt puhu ihan täysin läpiä päähäni. Kuukaudessa siitä tulee noin £600. Yhteensä jotain tukia saa yhdeksän kuukautta. Viimeiset kolme kuukautta kustannetaan omasta pussista. Tämä SMP on siis se tuki jonka minä saan. Ei ole paljoa. Jos ei ole ollut töissä tarpeeksi (26 viikkoa vuotena ennenkuin vauva syntyy) ei saa minkäänlaisia äitiyslomatukia. Jotkut työpaikat toki tarjoavat paljon paremmat tuet, ja yleensä ehtona on se että äiti palaa takaisin töihin tietyksi aikamääräksi.

 

Näillä minimiäitiyslomatuilla ei tietenkään kauheasti herkutella, joten monet menevät takaisin töihin kohtuullisen nopeasti. Lastentarhat ottavat jo kolmikuukautisia vastaan, jolloin monet taloudellisten pakotteiden takia siirtyvät takaisin työelämään. Omassa kaveripiirissä suurin osa ottaa äitiyslomaa yhdeksästä kuukaudesta koko vuoteen. Itse toivoin että voisin pitää lomaa koko vuoden, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että joudun takaisin heti niillämain kun ne vähäisetkin tuet loppuvat. No täytyy vähän miettiä pitäisikö vinguttaa luottokorttia ainakin yhden ylimääräisen kuukauden edestä, sen verran antoisaa tämä äitiysloma on ollut että haluaisin jatkaa sitä niin pitkään kuin vain suinkin mahdollista. Olisi hyvä pitää vauva kotona ainakin vuoden ikään mielestäni, en millään haluaisi laittaa näin pientä pirpanaa vielä tarhaan...

Mites teillä on äitiyslomat menneet? Herättikö mitään ajatuksia nämä Brittien äitiyslomajutut?

2013 päivän asut

Eihän tämä ole mikään tyyliblogi, mutten voinut vastustaa tehdä yhtä pientä 2013-koostepostausta vielä. Tällä kertaa päivänasuista - niitä kun tuli otettua aika paljon mahankasvamisen dokumentointia varten. Olen näitä nähnyt muissa blogeissa ja niitä on yllättävän hauska katsoa. Omista koosteista yritin vähän etsiä niitä ultimate-suosikki vaatteita ja kivannäköisiä komboja.

 

 

Bleiserit sopivat vauvamahan kanssa aika kivasti mielestäni, ja tulipa niitä käytettyä myös raskauden jälkeenkin. Ikivanhat Primarkin harmaa trikoojakku ja H&M:n musta jakku tulivat tämän vuoden lemppareiksi.

Perinteiseen tapaan, raitapaidat sun muut raidat olivat vaatekaapin peruspilareita keväällä. Mies aina huokaisee syvään uuden raitapaidan ilmestyessä kaappiin että joko taas. Että onhan niitä jo. Mutta kun ne raitapaidat (tummansini-valkoiset) ovat ihan parhaita tuomaan kevätfiiliksen!

Kuten muuten näkyy, jumitin lähes koko vuoden saman, jouluna 2012 ostetun laukun (Marc by Marc Jacobs) kanssa. Se vaan tuntuu käyvän asuun kuin asuun, ja olkahihnallisena sitä on niin helppo kantaa.

 

Huiveja näköjään käytän myös paljon tuomaan vähän väriä asuun kuin asuun.

Oma lempparini asuista taitaapi olla tuo oikeanpuolinen asu harmaan villapaidan kera. Simppeli, ja kerrankin joku muu laukku kuin Marc Jacobs. Tuo villapaita on ollut tiuhassa käytössä raskauden jälkeenkin.

Mekkoja innostuin käyttämään tänä vuonna aika paljon. Niitä harvoin käytän, mutta näyttävät sen verran kivoilta että niitä saisi löytyä päivänasuista useamminkin. Nanson maksimekko (vasemmalla) on muutaman vuoden vanha, mutta Mangon minttuinen vekkihame ja H&M:n vetskarimekko olivat viime kesän ostoksia.

 

Uggsit ovat jo nähneet parhaat päivänsä, mutta ne ovat niin mielettömän mukavat ja helposti jalkaanpuettavat että niitä tulee käytettyä ihan jatkuvasti. Ihan liikaa jos tottapuhutaan. Vaan on ne niin mukavat. Ja lämpimät. Ehkä tarvitsisin siis toiset...

 

Aika paljon samoja vaatteita olen käyttänyt raskauden aikana ja raskauden jälkeen. Eräs sellainen joka kuvissa näkyy on pitkähihainen valkoinen Banana Republic (ylläolevassa kollaasissa toka oikealta) joka oli ihan nappiostos. Valkoisia paitoja tulee käytettyä jatkuvasti sillä ne tuntuvat väriltään sopivan minulle parhaiten, ja väritykseltään sopivat lähes mihin tahansa muuhun. Venyvä ja vanuva paita sopi mainiosti raskausmasulle että myös imetykseen, ja peittävine poimuineen näyttää hyvältä myös raskaudenjälkeisellä kropalla.

 

Toinen nappiostos on samassa kuvassa oleva Jigsawin moleskin biker takki. Randomisti ebaysta, ihan sattumalta bongattu ja huudettu, ja istui aivan mielettömän hyvin. Ihan kuin olisi ollut minulle tehty! Sitä tuli käytettyä paljon syksyllä, melkeinpä joka päivä.

 

Tämmöisiä vaateaatoksia! Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, toivottavasti jotain vielä kivempia jos tämä nyt suunniteltu vaatekaapin karsintaoperaatio osana projekti 365:sta onnistuu odotusten mukaan. Tekisi mieli käydä myös värianalyysissa saamassa selville mitä värejä vaatekaappiin kannattaisi vielä hankkia lisää - mintunvihreä, harmaa, valkoinen ovat ainakin sopivia värejä, mutta mustaa, tummansinistä ja tummanruskeaa ei ehkä kannattaisi ostella enempää.

 

Oliko teillä mitään lempparia noista mun asuistani? Mikä näytti parhaalta?

365 tavaraa vuodessa: Tuletko mukaan?

Olen ehkä aikaisemmin paljastanut olevani melkoinen hamsteri. Vaatteita, kenkiä, pientavaroita, luentomuistiinpanoja ja koulukirjoja, ja muita kirjoja ja lehtiä pursuaa joka nurkasta. Samassa rivarissa asuminen vuodesta 2009, yhdistettynä vinttiin (aka tavaroiden mustaan aukkoon) ja hamsteritaipumukseen, ei mikään ihmekään että sitä tavaraa on kertynyt nurkkiin aivan liikaa. Vaikka viime vuonna kiikutinkin useampia kenkiä, vaatteita ja pientavaraa hyväntekeväisyyteen sitä tuntuu löytyvän lisää ja lisää. Nyt tämän vuoden projektiksi päätin ottaa 365 tavaraa - yksi tavara per päivä pois talosta. Hyväntekeväisyyteen, ebayhin, jonnekin eteenpäin tai ihan suoraan vaan roskiin.

 

Yhden oman lisäsäännön otan mukaan myös - jos jonkun käyttöä odottelevan tavaran saa askarreltua uuteen muotoon ja ihan oikeasti käyttöön, se otetaan mukaan tilastoihin. Ihan pelkkiä roskia nyt ei tietenkään lasketa mukaan, niitähän kertyy joka päivä, vaan mukaan lasketaan niitä tavaroita joita jemmaillaan jotain tulevaa (as if!) käyttöä varten. Kuten vaatteita jotka ovat minulle pieniä ja joiden syvällä sisimmässäni tiedän olevan minulle tulevaisuudessakin pieniä, mutta jotka silti siellä vintillä odottelevat laihempaa (juupajuu) tulevaa minua.  

 

 

 

 

Toiveissa olisi päästä eroon tavaroiden mustasta aukosta, ja tehdä siitä (eli vintistä) ihan oikea mukava ja tilava työtila. Lisätoive on saada varsin kaoottisesta vaatekaapista vihdoinkin toimiva. Teen kuukauden päätyttyä aina kuukausikatsauksen niistä tavaroista jotka on poistettu- tämän kuukauden alku on lähtenyt käyntiin varsin lupaavasti. Ehkäpä postausta tulee myös vaatekaapin kehittymisestä.

 

Tämä projekti on viimeaikoina ollut tapetilla aika monissa lehdissä ja blogeissa, mutta projekti on ollut omassa mielessä jo jonkun aikaa. Nyt uudenvuoden kunniaksi ajattelin että miksipä ei. Tavara per päivä, ei mikään suuri urakka, mutta vuoden jälkeen se on jo tuntuva määrä. Poistettavia tavaroita riittää kyllä, tilaa taas ei.

 

Kuka tulee mukaan?