Fiiliksiä ja kuvia työviikon varrelta

Ensimmäinen viikko purkissa ja takana. Työhönpaluusta on jäänyt yllättävän hyvät fiilikset, ei ehkä ollenkaan niin vaikeaa mitä alunperin kuvittelin. Tähän asti vauva on vain kiltisti heiluttanut lähtiessäni aamulla, ei itkenyt eikä huutanut ollenkaan. Tosin, illalla minun tullessani takaisin, hän näyttää aika myrtsiltä, ei hymyile, katsoo vain vähän pettynein silmin, ikäänkuin sanoen että missäs sitä oikeen ollaan oltu. Mutta pian se siitä taas iloksi muuttuu ja vauva innostuu leikkimään ja naureskelemaan. Ja sitten onkin pian taas nukkumaanmenon aika.

 

Se on ikävää että en saa paljoa aikaa vauvan kanssa. Aamuisin köllitään sängyssä puolisen tuntia, mutta sitten täytyykin tehdä kaikki aamumenot ja lähteä töihin vähän ennen kahdeksaa, pikaisesti pusuttaen vauvaa ovelta. Ja illalla tulen takaisin joskus seitsemän maissa. Mutta onhan ne viikonloput sitten. Viikolla saan mieheltä kivoja pieniä baby update -kuvia - paljon he ovat ehtineet viikon aikana jo tehdä. Nämä aina jaksavat piristää päivää.

Aamukahvia, joka aamu...

 

Yöt ja työssä keskittyminen on ollut vaikeaa. Vauva heräilee edelleen useamman kerran yössä (ne yöt kun herätään vain kerran ovat täyttä juhlaa!) ja pieni kiljuva herätyskello säännöllisesti pungertaa täyteen voimaan kuuden aikoihin. Kun äiti voisi mielellään vielä nukkua hetkisen. Kahvia on mennyt aivan älyttömästi. Siis aivan liikaa. Ja energiajuomia että pysyy hereillä. Joskus on ollut niin väsynyt olo että on tuntunut siltä kuin sitä pyörtyisi hetkenä minä hyvänsä. Ensi viikolla on pakko alkaa mennä nukkumaan aikaisemmin, vaikka jo kymmeneltä. Työ kun on asiantuntijatyötä, siinä pitäisi olla skarppina koko ajan, eikä se oikein väsyneenä onnistu (eikä olisi kauhean kivaa pyörtyä vaikka metroa odotellessa...).

 

Työtä, sitä ihan varsinaista, en ole vielä ehtinyt tekemään paljoakaan. Paljon on ollut oppimista ihan pelkistä talon tavoista, ja systeemeistä. Mutta se mitä olen nyt työnkuvasta ja suunnitelluista projekteista kuullut, vaikuttaa juuri minulle sopivalta paikalta. Oikealta valinnalta, sitä kun pähkäilin paljon vuoden alussa, kahden tarjouksen välillä. Viikon aikana olen ollut videokonferenssissa muualla sijaitsevan työporukan kanssa, haastatellut paikalla olevia työkavereitani heidän työnkuvistaan useamman tunnin ajan, jutellut line managerini kanssa taidoistani ja toiveistani muutaman tunnin ajan, ja tutustunut taloon. Todella kiireinen ensimmäinen viikko, ja nyt on jo paljon paremmin selvillä se millaista työtä tulen sitten tekemään. Se on erityisesti miellyttänyt että minulle on yritetty löytää projekteja jotka ottavat huomioon taustani ja auttavat kehittämään taitojani eteenpäin. Ja saan aika vapaasti valita itselleni, budjetin puitteissa, eri kursseja jotka voisivat kehittää asiantuntijataitojani.

Lounastauon maisemia ja casual friday asu.

 

Työpaikka on puitteiltaan vaikuttanut ihan kivalta. Siellä tutustuessa en ollut niin kovin fiiliksissä varsinaisesta talosta, mutta nyt vähän tarkemmin siihen tutustuessani, se onkin ihan kiva. Sieltä löytyy (pieni) kuntosali, lounastunnilla järjestettäviä jooga- ja pilatestunteja (on niitä iltaisinkin mutta niissä en sattuneesta syystä aio käydä), kahvila ja lounasruokala. Perusjuttuja, jotka ovat kivoja pieniä lisiä.

Ja näin imettävälle äidille parhaana juttuja - talossa on oma imetyshuone, jossa lukollinen jääkaappi pumpattaville tuotteille. Kuinka ihanan modernia. Briteissä työnantajat ovat pyydettäessä velvoitettuja järjestämään huoneen imettäville äideille pumppausta varten, mutta siitä voi olla vähän kiusallista keskustella, varsinkin miespuolisen pomon kanssa. Joten hienoa miten äidit on otettu tällä työpaikalla huomioon, tekemättä siitä isoa asiaa. Nosti työpaikan pisteitä minun silmissäni välittömästi. Heh, kuinka sitä voikaan olla niin onnellinen tuollaisesta pienestä asiasta. Tsekkasin myös tietty äitiyslomasysteemit - puoli vuotta täydellä palkalla. Aika hyvä!

Pari kuvaa puhelimeeni tupsahtavista vauvapäivityksistä ja miehen tekemä superillallinen - koti-isyys rocks!

Väsymyksen ja kiireen kanssa painiessa ei ihan kaikki ole tietenkään mennyt putkeen. Itse kutsun tätä olotilaa sanalla mumnesia. Hajamielisyys ja kaiken irtiolevan unohtaminen - unohtaisin päänikin jos se ei olisi aika tiukasti kiinnitettynä... Sateisena perjantaina huomasin metrossa unohtaneeni toisen kassini junan hattuhyllylle. Siellä oli rintapumppu ja sateenvarjo, eli ihan mahtava aloitus työpäivälle. No, ajattelin että eiköhän siivoojat vie sen jossain vaiheessa turvaan, eipä sisältö taida ketään kiinnostaa. Työpäivän jälkeen poikkesin sitten siellä junan pääteasemalla, ja siellä toimistossa kassi nökötti edelleen. Jes, päivä pelastettu, en siis joutuisi matkaamaan seuraavalla viikolla löytötavaratoimistoon shekin kera...

Viikkoon mahtui aika paljon kaikenlaista. Kokonaisuudessaan jäi ihan hyvä fiilis työhönpaluusta, mutta aika rankkaahan tämä väsymyksen ja huonojen yöunien takia on. Toivotaan että ne yöunet pikkuhiljaa korjaantuvat...

Poppies Fish&Chips

Instagrammista jo joku saattoi ehkä bongata meidän viimeviikkoisen reissun fish&chips ravintolaan. Sen verran kiva visiitti, että vinkkaan tästä teille muillekin lontoolaisille/Lontoon-kävijöille. Paikka on siis Poppies, joka löytyy Spitalfieldsistä (Liverpool Street Station) ja Camdenistä. Perinteistä fish&chips mättöä, mutta oikein ekstrahyvää ja hauskoissa puitteissa.

 

 

 

Jukeboksissa raikaa 50-luvun musiikki, ja punahuuliset tarjoilijat ovat pukeutuneet pikkumekkoihin. Hauskana kuriositeettina heillä oli myös pula-ajan tyyliin tehdyt "sukkahousut" - eli teellä värjätyt sääret ja eyelinerillä taakse vedetyt saumat. Takeaway-annokset tarjoillaan "sanomalehtiin" käärittynä perinteiseen tapaan. Vähän niinkuin pieni maistiainen menneisyydestä - minäkin olen joskus viitisentoista vuotta sitten syönyt sanomalehteen käärittyjä ranskiksia täällä Lontoossa.

 

 

 

 

Ruoka oli hyvää, sitä oli paljon, ja sieltä löytyi kaikkea perinteistä mitä noissa vanhoissa fish&chips rafloissa löytyisi. Itse tykkään ottaa perinteisesti joko cod tai haddock -kalan (taisivat olla turskia, haddock on vähän voimakkaamman makuista), ottaa kyytipojaksi mushy peas (muussattuja herneitä) ja valella koko annos etikalla ja kuorruttaa sitten suolalla (tärkeä järjestys, muuten etikkaa huuhtoo suolan pois). Piiraat näyttivät myös herkullisilta, sellaisia ehkä seuraavaksi jos sinne ehditään.

 

 

 

 

Oletteko käyneet tai innostuitteko käymään tulevaisuudessa?

Rugby-matsissa ekaa kertaa

Lauantaina poikettiin rugby-matsissa Twickenhamissa, te jotka seurailette instagrammissa sen jo varmaan huomasittekin. Oli kyllä hauskaa. Minun on ollut tarkoitus käydä seurailemassa rugbya jo vaikka kuinka monta vuotta, mutta aina on jotain tullut esteeksi tai muuten ei vain ole kiireiltä ehtinyt. Eikä asiaa auta että Twickenham (eli se missä rugby matsit täällä pidetään) on ihan eri puolella kaupunkia kuin meidän asuinpaikka. Jalkapalloa olen päässyt seurailemaan useamman kerran Emirates-stadiumilla, joka on lähempänä meitä, mutta tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta rugbya katselemassa. Ja olen sentään asunut täällä vuodesta 2006...

 

Hauska tunnelma tosiaan. Ulkopuolella oli musiikkia, pelejä, ja muuta viihdykettä kuten voimistelijoita ja tanssijoita. Ja, ehkä (blogin nimenkin perusteella) parhaana pikkuasiana kaikista - niin paljon pääsiäissuklaita kuin sielu sieti. Napostelin ehkä vähän liikaa niitä Lindtin kultaisia suklaapupuja...

Itse pelistä en kyllä tajunnut oikein mitään muuta kuin että maali tehtiin joko viemällä pallo jompaankumpaan päähän tai sitten potkaisemalla se noitten isojen haarukoitten läpi. Niistä sai vaihtelevasti kahdesta viiteen pistettä. Ja aina silloin tällöin keräännyttiin isoon ryhmään etsimään palloa. Joo, kyllähän minulle selitettiin joitain sääntöjä, mutta aika äkkiä nekin unohtuivat.  

Me kannatettiin London Wasps joukkuetta ja se voittikin. Jee! Miehellä ja muilla oli asiaankuuluvat paidat, minä tsemppasin hengessä ja kasvomaaleissa. Jonotettiin skidien kanssa tunti noita maalauksia... Hah. Ja se olin muuten minä joka ehdotti lapsille että käydääs ottamassa kasvomaalit, taka-ajatuksena tietty se että itsekin saisin ampiaisen poskeen.

 

Menisin uudestaankin, vaikkei (kuten mies tosiaan ilmoitti kymmenettä suklaapupua hehkutellessani) suklaata ei yleensä jaeta.

Ootteko te muuten käyneet katsomassa rugbya, täällä tai jossain muualla?

Fiiliksiä töihinpaluusta

Pääsiäissunnuntai kului pitkälti työvaatekaapin parissa, ja etsiessä työvaatteita vaatekaapin mustasta aukosta. Ja itseasiassa tämäkin päivä kuluu työvaatekaapin parissa osittain, sillä vielä pitäisi silittää osa vaatteista, keksiä hyviä yhdistelmiä viikon ajaksi ja etsiä työkengät, jotka ovat kadonneet jonnekin tämän jatkuvan remontin tieltä... Tai käydä ostamassa uudet.

Kaunis kuvatilaisuus - päättyi tosin hyvin vauvamaiseen tapaan...

Nyt se alkaa tuntua todelta, työhönpaluu siis. No, todelta sen pitäisikin tuntua, se on nimittäin huomenna edessä. Työhönpaluu. Äitiysloman loppu. Nämä sanat aiheuttavat minulle ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen onnellinen siitä että menen töihin. En koskaan halunnut jäädä kotiäidiksi, ja jos tosiaan olisin kotona päätyönäni lasten hoitaminen, olisi minulla ollut useampi bisnesidea joita olisin alkanut pikkuhiljaa toteuttamaan. Se että olen menossa työpaikkaan jossa voi rakentaa uraa, pelkän ansaitsemisen ohella, on toinen asia johon olen tyytyväinen. Jos olisin palannut vanhaan työpaikkaani äitiysloman jälkeen, se jos jokin olisi ollut masentavaa. Uudet haasteet ja uusi työnkuva innostavat.

 

 

Työhönpaluun kaikkia kommervenkkejä en varmaan vielä osaa edes ajatella. Miltä se sitten tuntuu kun vauva on valvottanut suuremman osan yöstä, ja työpäivän aikana pitäisi keskittyä johonkin haastavaan kysymykseen. Tai miltä se tuntuu jos oma lapsi on kotona kipeänä, ja sitä pitää vain olla jossain muualla. Se sentään helpottaa että lasta hoitaa kotona toinen vanhemmista, se vasta olisi sydäntäsärkevää viedä häntä näin pienenä tarhaan. Sitä se juuri onkin, kavereiden kokemuksia kuunnellessa. Onneksi kotihoito on meille mahdollista.

Toisaalta tuntuu pahalta jättää vauva kotiin. Hänen kanssaan oleminen, niiden pienten edistysaskelien (ja askelien, viime viikolla tuli ensimmäinen askel ja toinenkin!) näkeminen, leikkiminen ja vain oleminen lähellä on nyt loppu, suurimmalta osalta viikosta. Työpäiväni on ihan tavallisen pituinen, mutta työmatkojen takia tulen olemaan poissa kotoa päivittäin kymmenisen tuntia. Se on pitkä aika, joka päivä. Toki meillä on vielä viikonloput, mutta kiireisen elämäntyylin takia, ne tuntuvat olevan nekin tupaten täynnä ohjelmaa, ja asioita mitä pitäisi tehdä, joita ei viikolla ehdi.

 

 

Olen jo käynyt toki kaupungilla, työhaastatteluissa ja "työjutuissa", jättäen vauvan koko päiväksi kotiin isänsä kanssa. Kiireisinä päivinä vauva on toki aina mielessä, siellä taka-alalla, nousten pintaan aina kun tiukoilta tilanteilta tai kiperien kysymysten ääreltä ennättää. Ja kotiinlähtiessä askel on aina keveä, sillä pian pääsee näkemään maailman tärkeimmän ihmisen. Sitä kotiinpaluuta oikein odottaa ja sitä innostuu kun tulee sen aika. Ei sen takia että pääsee töistä eroon, vaan sen takia että pääsee vauvan luo.

Aika ristiriitainen olo. Onnellinen ja onneton. Jännittävä ja surullinen. Ristiriitainen. Varmaan aika tavallinen olo kaikilla töihinpalaavilla äideillä... Millaisia olotiloja teillä on ollut täihin palatessanne?

Voihan vauva! Suu auki ja lehdet tänne!

Niin, sen halusin vielä mainita että nyt töihinpalatessani, bloggailen verkkaisempaan tahtiin. Työhön tutustuessa palaa sen verran energiaa, niin monta uutta työtä olen aloittanut että sen tiedän että parina ensimmäisenä viikkona ei kannata tehdä muuta kuin töitä ja lepoa. Pari juttua olen kuitenkin ajastanut työviikon ajaksi, ja sitten palataan ajankohtaisempiin tunnelmiin blogissa viikonlopun aikana. Instagrammista pääsee seurailemaan vähän ajankohtaisempia fiiliksiä viikon ajalta!

365 tavaraa vuodessa: Tammikuun tavarat

Muistatteko kun vuodenalussa mainitsin alkavani raivaamaan kaikenlaista turhaa tavaraa täältä meiltä pois yksi tavara päivässä periaatteella pois. No, jotten voisi huijata (itseäni) ja sitten vuoden lopussa onnitella kuinka hyvin projekti menikään (vaikka tavaroita olisi lähtenyt vähemmän kuin sata), päätin ottaa kuvan jokaisesta tavarasta jonka heitän pois. Osa on ihan yksittäisiä, ja osa isompia osioita jotka on niputettu yhteen. Vähän fiiliksestä ja omasta jaksamisesta riippuen.

Tässä listaan pikaisesti nämä, ihan vain mielenkiinnosta mitä kaikkea roskaa sitä kotiin kertyykään ja mistä voi ihan hyvillä mielin luopua. Kirjoitan mukaan myös mistä tavara tullut, miksi siitä päädyttiin eroon ja minne se matkasi meidän kodista. Ihan kaikkia en muistanut kuvata alkukuun innostuksessa, mutta ei sen niin väliä. Kirjoitin sentään ylös.

 

1. Vauvan matkasänky, saatu 2nd handina, tuoksui ummehtuneelta, roskiin.

2. Vauvan baby walker, saatu 2nd handina, tarpeeton, hyväntekeväisyys.

3. Vauvan liukumäkilelu, saatu 2nd handina, tarpeeton, roskiin.

4. Juustoveitsisetti, joululahja, tarpeeton, lahjoitettu.

5. Tagine, joululahja, tarpeeton, lahjoitettu.

6. Korurasia, syntymäpäivälahja, ruma, hyväntekeväisyys.

7. Sohvanrahi, saatu 2nd handina, vaurioitui vintillä, roskiin.

8. Alumiininen uunivuoka, joululahja, tarpeeton, lahjoitettu.

9. Tämän vuoden saadut joulukortit, osa leikelty ensi vuoden pakettikorteiksi, loput roskiin.

10. Äitiyshousut, saatu 2nd handina, liian isot, ebay.

11. Äitiyshousut, saatu 2nd handina, liian isot, ebay.

12. Äitiyshousut, saatu 2nd handina, liian isot, ebay.

13. Lehmätossukat, joululahja, liian pienet, ebay.

14. Crib bumper (kehdon reunapehmuste), saatu 2nd handina, tarpeeton, hyväntekeväisyys.

15. Muovilaatikko, talon peruja, ruma ja tarpeeton, roskiin.

16. Rantakassi puukukista, ostettu 2008, tarpeeton, hyväntekeväisyys.

17. H&M liituraitapuku, ostettu 2007, liian pieni, hyväntekeväisyys.

18. Door jumper (ovenaukkoon laitettava hyppykiikku vauvalle), saatu 2ndhandina, tarpeeton, hyväntekeväisyys.

19. Kaari Utrion Vaskilintu- kirja, ostettu 2009, luettu, lahjoitettu kaverille.

20. Pinkka vanhoja lehtiä, luettu, roskiin.

21. Pinkka vanhoja vaatteita, peräisin teinivuosilta, tarpeettomia/liian pieniä/ei omaa tyyliä, hyväntekeväisyyteen.

22. Kuulokkeet ja meikkirasia, peräisin teinivuosilta, rikki/huonot, roskiin.

23. Uikkarit, kulahtanut, ostettu uudet, roskiin.

24. Kaksi kuivashampoota, ostettu 2013, väriltään epäsopivat, roskiin.

25. Kasa vanhoja eriparisia henkareita, tarpeettomia, roskiin.

26. Stokke Tripp Trapp pehmustin, vanhan mallinen, saatu 2nd handina, tarpeeton, ebay.

27. Kasa vanhoja kosmetiikkatuotteita, tarpeettomia, roskiin.

28. Jääkaapista hilloja sun muita purnukoita, jääneet syömättä, roskiin.

29. Kasa vanhoja vero/pankki/työpapereita, roskiin.

30. Iso kasa vanhoja luentopapereita yliopiston alkuvuosilta, tarpeettomia, roskiin.

31. Pino vanhoja ammatinvalintaoppaita, tarpeettomia, roskiin.

Aika uskomaton määrä roinaa. Piakkoin pitäisi tulla toinen päivitys helmikuun tavaroista - sen kuukauden teemaksi otin vaatekaapin läpikäymisen. Ehkä jonkun kuukauden projektiksi pitäisi ottaa totaalinen ostolakko, jotta tavara ihan oikeasti vähenisi talosta. Tai väheneehän se tietenkin, en mä nyt niin paljoa shoppaile per kuukausi ettäkö tilanne olisi projektin aikanakin plus-miinus-nolla, mutta tekisihän se isomman vaikutuksen.

Onko kukaan muu muuten tekemässä samaa 365 tavaraa vuodessa projektia? Jos ootte niin miten menee?

(Okei, tämä ei ehkä ole inspiroivin postausidea/projekti/sarja, mutta kuten pari postausta sitten mainitsinkin, mun blogi=mun hiekkalaatikko ;) )

Päivä meidän mukana auringossa ja Greenwichissä

Yksi ihan perinteisiä Lontoo-huveja aurinkoisina viikonloppuina on mennä Greenwichiin. Ihana alue, kaunis kuin mikä, ja loistava paikka ottaa aurinkoa. Jalat kovia kokeneena ja edellisen päivän pitkän kävelyreissun uuvuttamina parkkeerasimme sinne päiväksi nauttimaan raikkaahkosta ilmasta ja auringosta.

 

 

 

Ensin napattiin laiva London Bridgeltä. Bye-bye London. Silmissä siinsivät Lontoon maamerkit ja pikkuhiljaa livuttiin kauemmas ja kauemmas perinteisiltä turistinäkymiltä.

 

 

 

 

Greenwich on uskomattoman kaunista aluetta. Olen sitä täällä blogissa jo aikaisemminkin hehkuttanut, ja hehkutan taas. On se vaan kaunis. Asuisin oikein mielelläni kävelymatkan etäisyydellä näistä maisemista.

 

 

 

 

Viikonloppuisin (vai olikohan se vain sunnuntaisin) täällä on pienet markkinat. Ei mitään erikoista tai suurta, mutta joskus löytyy mielenkiintoisia käsintehtyjä tuotteita. Ja tottakai hyvää ruokaa. Me tosin käytiin syömässä Byronissa, jonne vihdoinkin pääsin pitkän hinkumisen jälkeen käymään. Oli hyvää hampurilaista. Ja root bear (mikäs se nyt onkaan suomeksi) kera floatin (eli jätskipalleron).

 

 

 

 

Pienen kävelyreissun jälkeen päästiin sitten vihdoinkin lepäilemään puiston penkeille ja nauttimaan niistä paljonpuhutuista auringon säteistä. Paljon oli porukkaa lepäilemässä ruohikolla ja nautiskelemassa samasta lämmöstä. Tännepä tulisi useamminkin jollei tämä olisi meiltä niin hemmetin kaukana...

 

 

 

Chillailua puistossa. Muutaman muun tuhannen ihmisen kanssa - hyvä tuuri että löydettiin itsellemme tälläinen parkkipaikka.

 

 

 

 

Oli kivaa. Ja sitten pikkuhiljaa illan alkaessa hämärtämään lähdettiin takaisin keskustaan, Spitalfieldsiin ja parkkeerasimme pieneen cocktail-baariin ja sen mini"puutarhaan" pikadrinkeille. Minulle Negroni, vauvalle sippy cup. Ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin. On muuten ruskettunut naama!

 

 

 

Melkoinen megakuvapostaus... Toivottavasti ei kestänyt turhan kauaa ladata!