Uusi kaveri

Ostin sitten uuden kameran - Sony Nex 7 saapui parisen päivää sitten tänne meille. Mietin tätä kyllä pitkään ja pähkäilin Nikon V1 ja Olympus Penin välillä, mutta päätin lopulta mennä Sonyn leiriin. Siinä oli kaikkea kivaa pikkuekstraa, ja hyvät kokemukset Nex 5 mallista auttoivat valinnassa.

Nyt pitäisi sitten opetella tätä käyttämään, eikä ihan helppoa tuntunut olevan. En oikein osaa tarkentaa, ja automaatillakin tuntuu menevän vähän miten sattuu nuo tarkennukset. Ensimmäistä kertaa käytän tälläistä järkkäriä. Periaatteessahan tämä ei kai ole järkkäri, mutta samantyyppiset systeemit aukkojen ja muitten kannalta. Huomaatte varmaan että ihan täysi aloittelija tässä höpöttelee. Vilkuilin sivusilmällä kameran mukana tullutta ohjeläpyskää mutta heprealta se vaikutti. Ehkä käytännössä tämä uppoaa paremmin. Jossain vaiheessa täälläkin varmasti alkaa näkymään parempia kuvia kunhan opin näitä asetuksia paremmin.

Hei hei vanhalle luotettavalle kaverille. Tämä on palvellut monessa menossa mukana, monella matkalla, kestänyt monta iskua ja pudotusta ja jatkaa palvelusta menossa jonne ei uskalla ottaa kallista kameraa mukaan.

Huomenna ajattelin mennä kaupunkiin kokeilemaan kameraa ihan kunnolla - treffataan kaverin kanssa keskustassa, käydään katsomassa paralympiamaratonia ja poiketaan kahveella.

At the Olympic Park

Sunnuntaina käytiin Olympic Parkissa katsomassa paralympialaisia eikä parempaa päivää olisi voitu valita. Nähtiin Oscar Pistorious ja useampia britti-mitaleja kaikissa väreissä. Itselle suurin innostus oli Leo-Pekka Tähti T54 100m kisoissa. Nähtiin tosiaan hänen kultamitalirullauksensa, ja oli kyllä mahtava fiilis kuunnella Maamme-laulun soittoa 80 000 päiselle stadionille.

Mahtava fiilis oli myös kun britti David Weir rullasi kultaa 5000 metrin kisassa. Melkoista taktikointia aluksi, mutta viimeisen kiekan aikana koko stadioni mylvi ääneen kuin viimeistä päivää. Viimeisen sadan metrin aikana omaa huutoa ei enää edes kuullut, koko stadioni huusi kilpaa niin kovaa. Niin ja, nähtiinhän me myös Catherine, tuleva kuningatar, ojentamassa mitaleita. 

Kovasti oli porukkaa Olympic Parkissa. Me käytiin äkkiä syömässä ennen kilpoja, ja sitten minä yritin etsiä Suomen lippua. En tosiaan muistanut hommata itselleni Suomen lippua tarpeeksi ajoissa, ja ajattelin että kai nyt sieltä Megastoresta löytyy kaikkien osallistujien lippuja, onhan nämä sentään paralympialaiset. No, ei löytynyt muita kuin Ranskan, Saksan, Australian, USAn, Kiinan, Brasilian, Venäjän ja Brittien lippuja. Harmitti vähän. Ja näkyi niitä Suomi-lippuja aika monta stadionilla jokatapauksessa, eli muut finskit olivat selkeästi kaukaa viisaita. Ostin sitten tuon GB-lipun, sitä tuli heiluteltua paljon kuitenkin!

Aika myöhäiseksi meni - kotiin päästiin vasta yhden maissa. Mutta kivaa oli!

Oletteko itse käyneet näissä kisoissa vielä tai muuten seurailleet telkkarista? Meillä on televisio ollut auki melkein joka ilta näitä katsoessa. 

Valmistujaiskuvat

Valmistujaiskuvat tulivat tuossa vähän aika sitten. Nyt kun ensimmäistä (ja varmaan viimeistä) kertaa valmistujaisissa käydessäni otin ilon irti koko jutusta, ja hankin ne kaavut, ja viralliset valokuvat. Ja aika monta valokuvaa sainkin sillä paketilla minkä tilasin - kolme isoa kuvaa itsestä ja viitisentoista pienpiä kaikenkokoisia kokoja, ja sitten kaksi isoa kuvaa minusta ja miehestä. Vanhemmille ja isovanhemmille lähetinkin jo kopiot näistä. Anoppi haluaa yhden kuvan meistä kahdesta. Lopuilla voisin ehkä tapetoida meidän makuuhuoneemme...?

Hiukset pörrössä - ulkona oli yllättäviä rankkoja sadekuuroja. Sateessa juostessa kaavun huppuun kerääntyi pieni lammikko. Hupun väri oli tuollainen kullankeltainen jota pukija kovasti ihasteli hakiessani kaavun. Nuo huppujen värit käsittääkseni määräytyvät opiskellun aineen luokan mukaan - talouden opiskelijoilla oli tälläinen, politiikan ja historian (sun muiden humanities) opiskelijoilla ruskea.Tohtoriksi väitelleillä oli vinkeät viininpunaiset kaavut ja sellainen hassu myssylakki. Osalla opiskelijoista ei muuten ollut mitään kaapua, mikä näytti kyllä vähän laiskalta, joten jos teillä ikinä itsellänne on brittiläiset valmistujaisjuhlat muistakaa kaapu!

Paralympialaiset

Olympialaiset loppuivat vasta kaksi viikkoa sitten, mutta tuntuu siltä kuin se olisi ollut aikakausia sitten. Aika täällä Lontoossa tuntuu etenevät kovin nopeasti. Mutta nyt tänne tulivat (keskiviikkona) Paralympialaiset ja minä olen kisoista yhtä innoissani kuin Olympialaisista.

Alunperin lippuja hakiessa ajattelin ettei minua erityisemmin kiinnosta kepinheitto, kolmikoikkelehtiminen tai juoksentelu perus-Olympialaisissa, mutta Paralympialaisiin haluan ehdottomasti päästä näkemään juoksua. Ja hain niitä lippuja jo vuosi sitten ja ne sainkin. Nythän paralympialaisten liput ovat olleet melkein loppuunmyytyjä, ja kovasti ihmiset niitä ovat hakeneet tässä lähiaikoina ilman kovaa menestystä. Tähän ovat vaikuttaneet varmasti kova mainostus, olympialaisten suuri suosio ja se että monet jäivät ilman lippuja olympialaisiin. Itsekin olisin mielelläni vielä käynyt katsomassa pyörätuolirugbyä, se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, mutten jaksa kytätä lippuja.

Keskiviikkona katseltiin Paralympialaista avajaiset televisiosta, ja ihan mielenkintoinen tarina. Vähän turhan myöhään tosin arkipäivänä, joten nauhoitettiin loppu. Muutama kuva kuitenkin tässä. Huomenna mennään sitten stadionille katsomaan paralympialaisten juoksua, pyörätuolikilpaa ja niitä kaikkia muita kenttälajeja. Olen ihan innoissani jo nyt!



Vilkaiskaapa muuten tämä Youtube:n mainos - tämä paralympialaisten mainos on pyörinyt tiuhaan tahtiin televisiossa ja se on mielestäni aivan upea. Todella pysäyttävä mainos. Ja varmasti saanut monet ajattelemaan paralympialaisia ihan uudessa valossa."Forget everything you thought you knew about strength"...

Suomalaisia herkkuja Englannista?

Tulipa tälläinen juttu mieleen - mistä löytää suomalaisia herkkuja täällä Englannissa / Lontoossa. Kuuden vuoden aikana on monia juttuja tullut kaivattua Suomesta, mutta muutamia herkkuja on täältä sattumoisin löytänytkin. Tietenkään, monia asioista ei täällä vaan millään löydä, mutta edes muutamia kotimaasta muistuttavia on täällä tullut naposteltua. Ja aikamoista juhlaa on ollut aina kun on johonkin suomalaiseen tuotteeseen täällä törmännyt!

Näkkärit - nimellä Finn Crisp (Vaasan näkkileipä) löytyy isoista Tescoista, Holland & Barrettsista ja mahdollisesti myös Waitrosesta ja Sainsburysta. IKEAsta löytyy ruotsalaisia näkkäreitä myös.

Hapankorput - nimellä Finn Crisp (Vaasan) löytyy Holland & Barrettsista ja Waitrosesta.

Kokojyväleipä - löytyy nimellä biona organic isoista Tescoista,  isoista Sainsbureista ja mahdollisesti myös Waitroseista. Ei ole suomalaista, vaan saksalaista, mutta maistuu samalta kuin Realit Suomessa.

Ruisleipä - valitettavasti mistään en ole onnistunut löytämään Reissumies-tyyppistä leipää, mutta satunnaisesti ruislimppuja löytyy Tescoista ja muista isoista marketeista (saksalaista ruislimppua) sekä Lontoon toreilta leipäkojuista. Tosin ruisleivät näistä kojuista loppuu usein aika aikaiseen, eli kannattaa mennä aamusta hakemaan. Itse olen ostanut ruisleipää Spitalfields ja Portobello Road toreilta. Saksalaisia ruislippuja nämäkin, eivät siis yhtä hyviä kuin kunnon ruisleipä mutta kelpaa paremman puutteessa. Nordic Bakerystä löytää ruisleipää myös, mutten itse ole käynyt siellä niin en tiedä minkälaista.

Lakritsit - Pandan lakritseja löytyy aika monista eri paikoista, mutta erityisesti terveyskaupoista kuten Holland & Barrett, sekä karkkikaupoista (McMillers, Ma Battleys, Bah Humbugs jne.). Nämä Pandan lakritsit ovat aika isoja pakkauksia. Fazerin lakritseja ei ole erityisemmin näkynyt, paitsi Cyber Candy kaupoissa (kauppoja Lontoossa, Brightonissa ja Birminghamissa).

Suklaat ja muut karkit - Cyber Candy tuo Englantiin mm. Fazerin suklaita (pieniä patukoita), Dumleja, Muumi-karkkeja, lakritseja, Turkinpippureita ja muita sekalaisia tuotteita.Suomalaisesta merimieskirkosta Lontoossa löytyy kanssa joitain karkkeja.

Leivonnaiset - karjalanpiirakoita ja korvapuusteja löytyy ainakin suomalaisesta merimieskirkosta ja Nordic Bakerystä. Molemmat Lontoossa.

Melkein kaikilla kaupoilla on omat nettisivut joista tuotteita voi tilata kotiin jos ei satu asumaan lähistöllä. Lontoon lähistöllä asuvia auttaa myös suomalaisen merimieskirkon kauppa, josta löytyy aika monia eri tuotteita (melko hyviin hintoihin tietty), mutta pahimpaan nälkään täältä löytyy mm. ruisleipiä, keksejä (mm. Carneval), suklaata, karjalanpiirakoita, jauhoja, tuorehiivaa, juustoja jne.

Onko teillä mitään muita vinkkejä?

Lentolähetys

Paras tuliainen ulkosuomalaiselle - suomalaista ruokaa! Kymmenen pakettia ruisleipää, kolme kiloa Oltermannia ja seitsemän Fazer sininen-levyä. Kyllä nyt kelpaa meidän herkutella taas vähän aikaa. Tuliainen tuli pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä matkassa jotka nyt asustelevat viikon täällä meidän majassa. Puolikas matkalaukusta oli omistettu meidän tuliaisille - ihan mahtavaa!

Tässä lähiaikoina ei ole tullut tehtyä oikein mitään muuta kuin töitä, ja uusien työpaikkojen etsimistä. Tämä hiljaiselo varmaan jatkuu taas vähän aikaa, kun nyt on tarkoitus tehdä työhakemuksia ihan urakalla. Elokuu meni vähän lusmuiluksi työnhaun kannalta, mutta onneksi suurin osa minua kiinnostavista työpaikkahauista avautuu vasta syyskuun puolella. Mutta LinkedIn profiili on tehty, ja CV on puserrettu kuntoon eli edes jotain on saatu aikaiseksi. Maanantaina on täällä Bank Holiday ja Notting Hill Carneval. Taidetaan pysyä tosin vain kotosalla tylsästi työhakemuksia tehden, mies kun on samaa puuhaamassa, ja lähettää tuo nuoriso bilettämään.

Peukut pystyssä että tästä puserruksesta jotain syntyy!

Kultapostilaatikko

Käytiin tänään pikaisesti kaupungilla, ja bongattiin sattumalta tämä postilaatikko. Nyt näin olympialaistan kunniaksi Royal Mail maalaa jokaisen kultaa voittaneen kotikaupungista heille läheisimmän postilaatikon kultaiseksi (sekä tekee postimerkkipainatuksen heidän kuvallaan). Tämä postilaatikko tuli tuplakulta-kouluratsastajalle. Ja kai nyt, pitihän se kuvata ihan blogia varten kun se niin sopivasti sattui matkan varrelle.

Mies muuten kiemurteli häpeästä kun pyysin/pakotin hänet ottamaan kuvan postilaatikosta, heh heh. Ensin hän kääntyi minusta poispäin ja teeskenteli räpläävänsä puhelintaan kun menin postilaatikon viereen. Sitten äkkiä kääntyi ottamaan kuvan kun väki väheni ympäriltäni ja sanoi että nyt äkkiä pois, ollaan ihan turistien näköisiä. Ja että ootpas pönttö kun haluat kuvan postilaatikon kanssa. Heh, kaikkea nuo miehet tekee rakkauden eteen! Ja kyllä nauratti häntäkin postilaatikon kuvaaminen, ei pelkästään minua.

Täällä Lontoossa muuten on ollut ihan mieletön fiilis nyt olympialaisten aikaan. Ihmiset jotenkin vaikuttavat olevan paljon paremmalla tuulella, ja kovissa fiiliksissä Team GB:n menestyksestä. 26 kultamitalia, 59 kaikkia värejä yhteensä tällä hetkellä ja ehkä vielä pari mitalia tänään tulossa. Kahvipöydässä töissä ei paljoa muusta puhutakaan kuin olympia-jutuista. Junatkin kulkee ajallaan ja itseasiassa ruuhkatunti ei ole yhtään niin ruuhkainen kuin tavallisesti monien työskennellessä kotosalla välttääkseen kaupunkia. 

Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut olympialaisista, mutta nyt kun ne sattuvat olemaan omassa kotikaupungissa en ole muuta tehnytkään viimeisen kahden viikon aikana kuin töllöttänyt eri lajeja telkkarista päivästä päivään. Mutta nyt television ääreen - miesten keihäänheitto-finaali alkaa ja siinä on kolme suomalaista kisaamassa. Ja sitten tietenkin Brittien Mo Farah, juoksemassa 5000m samaan aikaan - tänään taistellaan varmaan kaukosäätimestä vähän!