Merimiehen simpukoita

Nythän on meneillään parhain simpukkakausi. Ranskassakin kuulemma syödään simpukoita vain niinä kuukausina joina kuukauden nimessä on r-kirjain. Eli syyskuusta huhtikuuhun? Mekin olemme nyt innostuneet herkuttelemaan simpukoilla. Pitkän aikaa olin sitä mieltä että liian hankalaa valmistaa simpukoita itse, mutta kunhan ensimmäistä kertaa uskaltauduin simpukoita ostamaan, niin ei se kyllä ollenkaan niin vaikeaa ollut. Itseasiassa, ihan luvattoman helppo juttu!

Simpukoitten puhdistuksessa kestää eniten aikaa, itse valmistaminen on nopea, noin viiden minuutin juttu. Simpukoitten puhdistaminen on kuitenkin helppoa. Huljuttele kylmässä vedessä liiat liat pois, juuriharjalla rapsuta pahimmat moskat kuorista, ja simpukan "parta" vedetään  nopealla nykäisyllä (saranapuoleen päin) pois. Vain elävät, suljetut simpukat käytetään. Jos aukioleva simpukka ei pöydänkulmaan tai veitseen kopautettaessa sulkeudu, se tulee heittää pois, kuin myös rikkonaiset simpukat. 

Ja mitäs näillä simpukoilla sitten? Tässä perinteinen moules mariniere (eli merimiehen simpukoita) resepti.

*****************************

Moules Mariniere (neljälle)

Tarvitaan

1,75kg simpukoita (saa olla vähemmänkin, kahdelle riittää n. kilo, eikä tarvitse muita reseptimääriä muuttaa)
2 valkosipulinkynttä

2 shallottia / pieni sipuli
25g voita
100ml kuivaa valkoviiniä
120ml kermaa
kourallinen tuoretta persiljaa
patonki kyytipojaksi
ja iso kannellinen kattila/pannu valmistukseen, niin suuri että simpukat vievät tilavuudesta noin puolet

Valmistaminen

1. Puhdista simpukat, silppua sipuli pieniksi paloiksi, kuori ja murskaa valkosipuli, silppua persilja
2. Isolla pannulla (me käytetään teflon-"wokki"-pannua) lämmitä voi ja iske sipuli ja valkosipuli pehmenemään
3. Muutaman minuutin paistamisen jälkeen viini pannulle ja kuumenna kiehuvaksi.
4. Iske simpukat pannuun ja kansi kiinni. Aina silloin tällöin heiluta pannua vaakasuunnassa voimakkaasti niin että simpukat pääsevät liikkumaan. Höyrytä simpukoita noin 4-5 minuuttia, kunnes suurin osa on avautunut.
5. Ota pois liedeltä, sekoita mukaan kerma ja persilja.
6. Annostele kulhoihin ja tarjoile patongin kera.

Ja sitten vain herkuttelemaan!
(Paitsi sulkeutuneilla simpukoilla - ne tulee heittää pois)

P.S. Olen nähnyt muuten aika paljon reseptejä joissa simpukat lähinnä keitetään suuressa määrässä lientä. En tykkää. Tässä lientä on vain n. 200 ml, mutta näin höyryttäessä simpukat antavat paljon enemmän aromia liemelle, jota on kiva särpiä ja johon on herkkua dippailla patonkia.

P. P.S. Minulla olisi pari muutakin simpukkareseptiä jaettavana, pitää kirjoitella ne joskus tännekin.

Kurpitsa-Jack

Halloween on tuloillaan... Virittäydyin tulevaan pyhäinmiestenpäivään leikkaamalla ja kovertamalla ja tökkimällä, kurpitsaa tottakai. Ensimmäiseksi kurpitsaviritelmäksi elämässäni ikinä tämä on mielestäni aika onnistunut. Sopivan ilkeän näköinen!

Sisälle kuuluu tietenkin kynttilä, ja ympärille pimeä ilta. Joten nyt Kurpitsa-Jack asuu ikkunalaudalla ja toivottaa tulevat pienet trick-and-treat-noidat ja möröt tervetulleeksi.

Kyllähän siinä iloisesti pari tuntia vierähti tätä puurtaessa. Ylimääräisestä kurpitsasta vielä pitää tehdä jotain. Kurpitsansiemenet tietenkin paahdetaan tällä reseptillä, ja kurpitsalihasta ehkä keittoa? Taikka piirakka. Ideoita?

Meinaakos kukaan muu tehdä kurpitsalyhdyä?

Käytäntöä kaksikulttuurisessa suhteessa

Kaksikulttuurisessa parisuhteessa, kulttuurieroista johtuvien ristiriitojen lisäksi, on erilaisia käytännön ongelmia. Missä sitä asuisi, lomailisi, viettäisi joulua, menisi naimisiin, kasvattaisi lapsia, menisi töihin...

Asumismaan valinta taitaa olla kaikista suurin käytännön ongelma. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että molempien tulee asumisasioissa joustaa. Ei ole reilua jos toinen yksipuolisesti päättää että hänen kotimaahansa jäädään/muutetaan, olivat ne syyt sitten mitä tahansa. Tässä tietenkin käytännöllisyys on ehkä tärkein asumismaan valintaan vaikuttava asia - työmahdollisuudet toiselle osapuolelle voivat olla saavuttamattomissa jos ei maan kieltä puhu, tai muuten omalle ammatille ei ole kysyntää. Siinä tapauksessa kannattaa valita järjellä, ja mennä sinne missä on parhaimmat työmahdollisuudet. Meille molemmille mahdollisuudet ovat parhaimmat täällä Lontoossa, joten tänne nähtävästi jäämme. Jos töitä löytyisi Suomesta, olisi se yhtä potentiaalinen tuleva asuinmaa.

Juhlaperinteitten valinta taas on hauskempi käytännön ongelma. Kahdesta kulttuurista voi valita mieleisensä perinteet tai jopa muodostaa omia yhteisiä perinteitä. Missä maassa ollaan tekee oman vaikutuksensa siihen mitä haluaa juhlia ja miten, mutta mikään ei estä tuomasta mukaan jotain toisestakin kulttuurista. Meillä esimerkiksi joulu vietetään joko Suomessa suomalaiseen tyyliin, jos sinne satumme jouluksi menemään. Jos jäämme taas Englantiin, niin vietämme suomalaista joulua kaksistaan aattona, ja joulupäivänä vietämme joulua brittiläiseen tyyliin. Muuten juhlimme varsin brittiläiseen tyyliin, täällä kun asumme. Jos asuisimme Suomessa juhlisimme taas suomalaiseen tyyliin.



Juhlistamisesta puheenollen, nämä elämän suuret juhlat kuten häät, tai vaikka yhteiset kolmikymppiset (meilläkin parin vuoden kuluttua ajankohtaiset) asettavat kysymyksiä pitopaikasta - asuinmaassa, toisen kotimaassa, jossain kolmannessa maassa... Esimerkiksi meidän kohdallamme minä ehdottomasti halusin pitää häät Suomessa, ja perustelin asian käytännön seikoilla (mm. ilmainen kirkko, halvemmat paikkavuokrat, vähemmän sukulaisia) ja myönnyin siihen kompromissiin että pitäisimme erilliset hääjuhlat Englannissa niille sukulaisille jotka eivät Suomeen päässeet reissaamaan. Molemmista meistä oli ihan reilua pitää häät Suomessa, sillä minä en sukuani voi nähdä paljoakaan. Toisen osapuolen on pakko jossain joustaa, sillä jompikumpi puoli suvusta jää välttämättä vähän paitsioon näissä juhla-asioissa. Täytyy vain valita kaikista eri mahdollisuuksista ja variaatioista se järkevin itselle. Meille se oli Suomi, vaikka yleensä häät taidetaan pitää omassa asuimaassa.

Mitenkäs sitten lomat vietetään? Hankaluuksia saattaa aiheuttaa se että loma-ajat ajoittuvat juuri jouluun ja kesään, ja ovat yleensä ne ainoat kunnon mahdollisuudet toiselle käydä kotimaassaan. Siitäpä seuraa tietenkin se ettei paljoa aikaa muille lomille välttämättä jää. Itse käyn pari kertaa vuodessa Suomessa ja yleensä nämä käynnit ajoittuvat juhlapyhiin, eli niihin aikoihin jolloin sitä lomaa saa. Miehelle tämä taas useimmiten tarkoittaa sitä että me joko lomailemme Suomessa tai sitten emme lainkaan. Joustamista tarvitaan... Onneksi mies tykkää Suomesta kovasti!

Ja mites sitten lasten kasvatus ja muut isot asiat? No, meille ei vielä ole lapsia suotu, joten mitään omakohtaista kokemusta näistä asioista ei ole, mutta eivätköhän nekin sitten järjesty ajallaan. Jos on hyvin erilaisista kulttuureista lähtöisin voi mahdollisesti olla hankala sopia ihan perusasioita kuten miten lapsia kuritetaan, mihin uskontoon vai eikö mihinkään lapsi kasvatetaan, millaiseen kouluun lapset laitetaan, mitä kieltä niille puhutaan... Keskustelu ja kompromissien teko on tärkeää, että voi tasapainoisesti ottaa molemmat kulttuurit mukaan perheeseen, sitten kun on sen aika.

Tärkein asia taitaa olla suvaitsevaisuus puolin toisin. Jos on sen ihmisen ulkomailta valinnut, niin täytyy myös voida joustaa toiselle tärkeiden asioiden kohdalla, ja täytyy voida luottaa kumppanin myös joustavan jos tarve näin vaatii. Kaikkea ei voi tehdä niinkuin tekisi kotimaassaan, eikä tarvitsekaan. Uusien asioiden kokeilu tuo paljon rikkautta elämää ja sen varjolla jaksaa tehdä kompromisseja.

** kiitoksia juttuvinkistä, sinä joka sen annoit!

A blog with a substance

Sain Stellolta A blog with a substance -meemin. Jätän tällä kertaa meemin jakamatta eteenpäin, mutta onhan näitä tunnustuksia hauska kirjoitella, joten jos innostutte niin napatkaa mukaanne omaan blogiinne. Tai laittakaa vaikka yksi satunnainen asia itsestänne kommenttiboksiin ;)

1. Minua on vaaninut susi.

2. Olen ollut Chanelilla töissä.

3. Vuorigorilla on hipaissut minua.

4. Olen tarjoillut Pierce Brosnanille (sienirisottoa).

5. Minulla on ollut yksitoista lävistystä, joista yksi nykyään umpeutunut.

6. Minulla on myös pieni arpitatuointi.

7. Syvin sukellukseni on 40m.

8. Olen vetäissyt juustohöylällä peukalonpääni pois.

Että sellaista!

Laiskiaispäivä

Nyt kun tuo mies on vihdoin poissa jaloista (aloitti kokopäivätyöt), niin ajattelin että jesh! Vihdoinkin saan aikaiseksi vaikka mitä, kun ei ole toista siinä koko ajan vierellä vinkkaamassa kaikkea muuta parempaa tekemistä. Että nyt ehtisi sitten kunnolla tehdä töitä. Että jesh, lähetän ainakin kolme työhakemusta, teen ne pari numeerista ja verbaalista nettitestiä (liittyen erääseen aikaisempaan työhakemukseen), siivoan vaatekaappia, pyyhin pölyt, olen ahkera ja ehtivä hyvä ihminen ja niin edelleen...

Ihania syksyn värejä

... suurin saavutukseni oli sitten pyykinpesu kotosalla, parinkymmenen minuutin rikkaruohonkitkeminen puutarhassa ja poikkeaminen paikallisessa kuivapesulassa, vain todetakseni että se oli jo mennyt kiinni. Että sellaista. Ja selasinhan eri nettikauppoja tietenkin, tarpeellisia juttuja tietenkin (tottakai). Mutta kai nämä laiskiaispäivät nyt vähän sallitaan, enhän ole ollut "lomalla" kuin vasta kaksi-kolme viikkoa?

Joskohan nyt sitten huomenna ehtisi tehdä edes jotain hyödyllistä. Kuvituksena tältä viikonlopulta asujuttuja, sukuloimassa käytiin. Lainasin anopilta pari puutarhakirjaa, josko sitten innostuisi tekemään jotain tuolle meidän puutarhankuvatukselle. Mies kommentoi suunnitelmiini että you can't polish a turd. Itsekin haluaisin räjäyttää meidän sementtihirvityksen taivaan tuuliin, mutta jospa siitä tulisi edes siedettävä jos sen naamioisi kauniilla kukilla.

Toivossa sopii elää.

Syysherkkuja

Päivisin täällä muuten tarkenee mainiosti vielä ballerinoilla ja ilman takkia. Iltaisin tosin on pirun kylmä, ja nyt pikkuhiljaa alkavat päivätkin sen verran kylmenemään että taitaa olla aika viedä kesäkengät huollon kautta säilöön. Taustalla kummittelee tuo hääpuku, pukupussissaan. Se on nyt seilannut vaatekaapin ovissa, kun en ole ihan varma viitsisikö viedä hääpuvun kuivapesuun (ja maksaa siitä lystistä £60) vai laittaa sellaisenaan säilöön. Olettekos te muut käyttäneet pukuanne pesuloissa häitten jälkeen? Toisaalta olisi kiva laittaa puhdas hääpuku säilöön, jos vaikka joskus tulevaisuudessa oma mahdollinen tytär haluaisi sitä käyttää. Toisaalta, tuntuu vähän turhalta rahanmenolta... Tulevaisuudessa voi olla vaikka mitkä futuristiset trendit valloillaan :D

Uusi paita, ja kivat kultaiset napit. Olen ihan fiiliksissä tälläisistä läpikuultavista paidoista. Lisää olisi kiva löytää, ja mieluiten tietenkin silkkisiä. 

Otsikkoon liittyen, tänään muuten kävimme vähän herkuttelemassa ravintolassa miehen uuden työpaikan kunniaksi. Eikä vain kaksistaan, vaan useampien sukulaisten kera. Tämän lounaan jälkeen ei enää tosiaankaan tarvinnut iltapalaa! Papu-frittereitä, pihviä, possunkylkeä ja banoffee-piirasta, nam nam.

 Mies ennätti jo lusikoimaan, oli niin kova kiire herkuttelemaan...

Kävimme myös hakemassa syysherkkuja läheisiltä maanviljelijöiden markkinoilta. Tässä kaupassa minua hivenen nauratti omenoitten maistelupiste... Lajeja taisi olla parisenkymmentä, ja paria tuli maisteltuakin. Olen aina kuvitellut että omena kuin omena, niitä on punaisia (makeita) ja vihreitä (kirpeitä), mutta kyllä nuo eri lajit olivat makeudeltaan, tekstuuriltaan ja purevuudessa ihan erilaisia! Olen aina ollut vähän sitä mieltä että omenat ovat tylsiä hedelmiä, mutta ehkäpä maistelemalla olisi vielä löytynyt joku lajike mitä viitsisi syödäkin.

Mukaan tarttui lähinnä vihanneksia, kunnon lähiruokaa, mutta myös tuollaisia paikallisia mehuja - omena-inkivääri, omena-elderflower, ja omena-kaneli (varsinaista herkkua lämpimänä). On niitä mehuja tullut jo vähän maisteltuakin, pakko sanoa että parasta omppumehua ikinä! 

Että tälläisiä viikonloppuja. Toivottavasti pääsitte tekin herkuttelemaan :)

Ortodoksihäät

Multa kyseltiin postausta ortodoksihäistä - eli tässä vähän selitystä siitä vähän erikoisemmasta suomalaisesta hääseremoniasta.

Aluksi suoritetaan kirkollinen kihlaus. Hääpari astelee yhdessä eteisestä kirkon keskelle hääryijylle (Karjalaisia perinteitä) papin johdattamana. Nainen vasemmalla, mies oikealla. Sitten suoritetaan kihlaus, eli sitova avioliittolupaus, jossa pappi laittaa kihlasormukset oikeaan nimettömään. Muita sormuksia ei ole. Periaatteessa tämä kihlaus suoritettaisiin erillisenä päivänä, nykyään suurin osa ymppää sen varsinaiseen hääpäivään.

Pappi kysyy avioparilta että ovatko he "vapaasta tahdosta" ja "vakain mielin" astumassa yhteiselle aviotaipaleelle. Tähän vastataan "On, arvoisa isä". Siinä sitä sitten ollaan naimisissa!

Sitten saadaan tuohukset. Liekki symbolisoi kristillistä uskoa ja intohimoista rakkautta. Taikausko muuten kuulemma sanoo että se joka tuohusta korkeammalla kannattaa saa määrätä kaapin paikan parisuhteessa... Kumpikos se kaapin paikan nyt määrää? Tuohukset muuten kuuluisivat vasempaan käteen, että oikealla voisi tehdä ristinmerkkejä. Mutta, minulla oli hääkimppu :)

Tämän jälkeen hääpari kruunataan. Kruunut symbolisoivat marttyyriutta, avioliitossa tehtäviä uhrauksia, sekä sitä että pariskunta on nyt oman avioliittonsa hallitsijoita, eli heidät kruunataan oman valtakunnan kuninkaaksi ja kuningattareksi. Lisäksi luetaan evankeliumista opetuksia.

Kovaa hommaa muuten tuo kruunun kannatteleminen. Veli (eli minun kruununkannattelijani) on kova urheilumies ja silti tunsin kruunun aina silloin tällöin nojaamassa minun päähäni. Miehen kaverilla tuntui olevan aika paljon vaikeuksia, ei varmaan olisi kannattanut lähteä viihteelle edellisiltana. Varoitin kyllä, ja suosittelin tehtävän jakamista muitten best manien kanssa. Ei jakanut sitten kuitenkaan.

Sitten pappi juottaa vihkiparille ehtoollisviiniä, ja yhteisestä maljasta hörpätään kolme kertaa. Tämä on jäänne niiltä ajoilta kun häät pidettiin tavallisen liturgian ja ehtoollisen yhteydessä ja se symbolisoi kaiken jakamista avioliitossa. Kolme kertaa siksi että se on pyhän kolminaisuuden luku.

Sitten kävellään sen keskijutun ympäri (epistola) kolme kertaa papin johdattamana. Tämä symbolisoi yhteisen elämän aloittamista. Muistaakseni tässä vaiheessa kuoro laulaa "Monia armorikkaita vuosia" (se ortodoksikirkon "hääbiisi"), ja se kuulosti aivan mielettömän komealta. Upea fiilis.

Pappi pitää puheen ja toivottaa hyvää avioliittoa meille. Yhdessä mennään alttarin luo, molemmat tekevät ristinmerkin ja suutelevat edessä olevia ikoneita. Nainen Neitsyt Marian ja mies Kristuksen. Ja sitten saakin jo pussata avioparina. Häälahjaksi kirkolta voi valita joko ikonin tai raamatun, jonka pappikin siinä sitten ojentaa. Lopuksi otetaan onnittelut vastaan kirkon etuosassa.

Vaikken erikseen kirjoittanut niin näissä eri "aktiviteettien" välissä on melkoisesti rukouksia ja kuoro laulaa rukouksia myöskin paljon. Koko toimitus kesti 45 minuuttia, yleensä se kestää n. 30 min. - 45 min tämän lyhyemmän kaavan mukaan. Pitkä kaava sisältää varsinaisen jumalanpalveluksen ja kestää reippaasti yli kaksi tuntia.

Me saatiin ikoni lahjaksi kirkolta. Se kuulemma kuuluu aviovuoteen päälle. No, ei tiedetä vielä minne me se laitetaan, mutta varmaankin olohuoneeseen mielummin, sitten samaan kehykseen noitten tuohuksien kera. Tuohukset on tarkoitus säilyttää, ja ne sitten kuollessa laitetaan mukaan arkkuun.

Että sellainen seremonia. Aika vakava ja tomera ilme meillä on monissa kuvissa. Kirkossa oli tosiaankin älyttömän kuuma, ja vähän jännittikin muistetaanko tehdä kaikki oikein. Meillä ei tosiaankaan ollut mitään harjoituksia, että kyllä niitä pieniä mokia siellä sattui, niin papille kuin meillekin. Mutta tylsäähän se olisi jos ei jäisi jotain kommelluksia kerrottavaksi? :)

Suhailemassa

Tavallisesta poiketen käytiin vähän urheilemassa sisätiloissa - nimittäin laskettelemassa! Täällä Lontoon liepeillähän ei oikein vuoria ole, tahi muitakaan lumisia mäkiä, joten kun laskettelukärpänen taas puri lähdettiin tänne lähistöllä käymään sisärinteessä. Kun ei ole päässyt mäkeen pitkiin aikoihin tämäkin toimii!

Vaikka mäki on minikokoinen ja porukkaa enemmän kuin jaksaisi, suhattiin sahattiin rinnettä ylösalas kaksi tuntia ja kyllä taas tuntui jaloissa. Hyvää harjoitusta tätä talvea varten - saimme nimittäin häälahjaksi laskettelumatkan Ranskan Alpeille, joten sitä odotellessa. Olen todella innoissani tästä tulevasta matkasta, en nimittäin ole päässyt kunnolla laskemaan yli viiteen vuoteen. 

Täällä Briteissä on myös muuten "kuiva"rinteitä (dryslopes) laskettelijoille. Kun minulle näistä ensimmäistä kertaa kerrottiin olin ihan ihmeissäni ja mietin että mitäköhän ihmettä ne tarkoittaa kuivalla lumella, kun onhan se lumi ihan yhtä lailla märkää oli se aitoa tai tekolunta. Lopulta minulle selvisi että dryslope tarkoittaa siis tosiaankin muovisesta hammasharjan näköisistä harjaksista tehtyä rinnettä, jota kastellaan vesiletkuilla että siinä voi liukua lasketteluvälineillä. Kuulemma sattuu pirusti jos siinä kaatuu. Olen edelleenkin aika äimänkäkenä siitä että joku voi lasketella muovilla... Ja kuulemma niillä rinteillä pidetään vieläpä erilaisia freestyle-kilpailuja. Huh huh! Tämä oli onneksi ihan aitoa (teko) lunta. 

Tässä muuten vähän erilaisempaa "päivänasu"-kuvaa :) Miehellä Helly Hansenia, minulla Burtonia (takki ja housut + goggles). Lauta Option Kevin Sansalone, kengät Salomon Kiana ja siteet Burton. Nuo siteet ovat niin ikivanhat että jo viisi vuotta sitten kavereilta tuli kommenttia tyyliin että nauriitkin nauraa minulle. Joskohan tänä vuonna onnistuisi ostaa uudet! Uusien siteitten jälkeen taas voisi sijoittaa uusiin, parempilaatuisiin (= ei-Burtoneihin) laskuvaatteisiin. Välineurheilua parhaimmillaan!