Vastauksia osa 2 - Lontoo, Britit, ulkosuomalaisuus, työt ja opiskelu

Nyt siten vastauksia taannoiseen kysymyspostaukseen - tällä kertaa kysymykset keskittyvät Lontooseen, Britteihin, ulkosuomalaisuuteen, töihin ja opiskeluun. Kuvituksena vanhoja random-kuvia Lontoosta! 

Lontoo

Lontoossa asuminen: 3 hyvää ja 3 huonoa asiaa?

Hyvät asiat - kansainvälisyys, nopea elämäntahti, monet mahdollisuudet. Huonoa - pitkät etäisyydet, vähän vapaa-aikaa, ruuhkat/liikaa ihmisiä (mm. kaikkialle pitää lähteä todella ajoissa että ehtii varmasti ja jos haluaa esim liput johonkin erikoiseen tapahtumaan pitää usein kärkkyä heti myynnin avauduttua).

Minkälaista on asua Lontoossa?

Hauskaa. Täältä löytää aina jotain tekemistä tai näkemistä. Asia erikseen on kuinka jaksaa mennä ja tulla, varsinkin jos asuu kaukana keskustasta kuten me. Itse tykkään olla melko aktiivisesti menossa joten tulee järjesteltyä kaikenlaista aktiviteettia säännöllisin väliajoin.

Top3: Mitä Lontoossa kannattaa ehdottomasti nähdä/kokea?

Minä ehdottaisin käymistä jollain viikonlopputorilla torilla omien mielenkiintojen mukaan - antiikki/sisustus Portobello Rd, ruoka Borough Market, vintage/nuoret suunnittelijat Spitalfields, alternative/teinit Camden Town. London Eye on kiva kokemus ja antaa hyvän näköalan kaupunkiin. Kolmantena kävisin jossain museossa - British Museum ja Victoria&Albert ovat mahtavia, sekä Natural History Museum. Lisäksi täältä löytyy monia pieniä, erittäin mielenkiintoisia mini-museoita kuten Hunterian, Foundling tai The Petrie, jos haluaa kokeilla jotain erikoisempaa.

Britit ja ulkosuomalaisuus

Mitä kaipaat Suomesta eniten?

Ruisleipää, karjalanpiirakoita, metsiä, valoisia kesäöitä ja pitkittyneitä illanistujaisia, kavereita ja perhettä, rentoa elämänasennetta, hiljaisuutta ja lyhyitä välimatkoja töihin ja muualle.

Mitkä asiat tuntuivat hankalilta britteihin muuttaessa? Mikä asia olisi sujunut paljon helpommin, jos joku olisi vain antanut vinkin "näin teet sen helpommin".

Pankkitilin avaaminen ja asunnon löytäminen olivat vaikeimpia asioita. Lisäksi Lontooseen muuttaessa eri kaupunginalueiden tunteminen ja liikkumisen hahmottaminen olivat hankalia. Ystävien saaminen, mutta tämähän on hankalaa aina kun muuttaa johonkin uuteen paikkaan. Tästä voisin tehdä ihan oman postauksen ehtiessäni.

Onko englantilaisten kanssa helppo ystävystyä?

Minusta ystävystyminen on vaikeaa, mutta kavereita saa helposti. Tästä on itseasiassa postaus jossa valotan omia mielipiteitäni tarkemmin.

Mikä ärsyttää ja mikä on parasta englantilaisissa?

Ärsyttää ehkäpä eniten se että usein on vaikea tietää ollaanko kavereita, ystäviä vai ihan vaan hyvänpäiväntuttuja joista ei edes pidetä oikeasti, ihmisiä on siis vaikea lukea. Parasta englantilaisissa on se miten kohteliaasti he osaavat haistattaa pitkät ihmisille jotka heitä ärsyttävät tai muuten vain ovat suututtaneet, täällä käytetään koodikielistöä mikä kuulostaa kohteliaalta mutta tarkoittaa ihan muuta!

Minkälaista on olla naimisissa englantilaisen kanssa?

Ei kai se kummempaa kuin minkä tahansa muun maalaisen kanssa. Englanti ei kuitenkaan ole kulttuuriltaan (perus Eurooppa/länsimainen kulttuuri) niin erilainen että tulisi kovia kulttuurishokkeja, ja lisäksi oma mieheni on kovin kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista ja tykkää kokeilla uusia juttuja. Tulee tietenkin vietettyä enemmän englantilaisia pyhiä ja syötyä englantilaisia ruokia.

Haluaisitko muuttaa Suomeen?

Kyllä ja ei. Elämäntyylin puolesta kyllä, uramahdollisuuksien puolesta ei. Jos haluaisin mennä takaisin yliopistoon opiskelemaan jotain uutta alaa, sitten varmasti myös haluaisin muuttaa Suomeen, sillä Englannissa uudelleenkouluttaminen tehdään todella vaikeaksi ja kalliiksi.

Mitkä ovat tärkeimmät käytännön asiat muutettaessa Isoon-Britanniaan?

Kielitaito, edes keskiverto englannin osaaminen. Tarpeeksi rahaa että voi maksaa etukäteen vuokran ja vähintään kuukauden takuuvuokran plus kulut ennenkuin alkaa palkka juosta. Passi ja hammasharja, eipä tule mitään erityistä mieleen.

Onko sinulla ja miehelläsi/englantilaisilla ystävilläsi paljon "kulttuurishokkeja", jos puhutte toisten kulttuurista?

Ei oikeastaan, johtuen varmasti siitä että suurin osa englantilaisista ystävistäni on joko todella kansainvälisiä tai muuten multikulttuurisia (esim. intialaisista perheistä). Mies on ihan perus-britti, mutta matkustellut paljon, joten on tottunut erilaisiin kulttuureihin pienestä pitäen.

Työt ja opiskelu

Olen yrittänyt selvittää työmahdollisuuksia UK:ssa, mutta kuulisin mielelläni paikallisen kokemuksia. Ehtisitkö kirjoittaa brittien työkulttuurista ja työnhausta kaikkine ihanuuksineen ja kauheuksineen?

Työnhausta olenkin jo kirjoittanut yhden postauksen, mutta juttua varmasti riittäisi omista huonoista ja hyvistä kokemuksista. Brittien työkulttuuri on mielestäni aika erikoinen, täällä ollaan todella kiinni töissä (pitkät päivät, paljon sosialisointia työkavereitten kanssa) ja usein suuri osa kavereista tulee työn kautta. Työn kautta myös ns. arvotetaan ihmistä. Tästäkin voisin kirjoitella ihan postauksen itsessään!

Työmahdollisuuksista en lähde selittämään mitään, sillä ne niin riippuvat alasta. Sen verran voin sanoa että ainakin Lontoossa tuntuu siltä että kilpailu on kovaa (todella kovaa), mutta toisaalta mahdollisuuksia avautuu jatkuvasti, eli yhden oven sulkeutuessa avautuu ainakin pari ikkunaa.

Minkä yliopiston ja alan olet käynyt?

Opiskelin valtiotiedettä kandina ja kansantaloutta maisteritasolle, SOAS:issa ja Birkbeckissä.

 

 

Rahoititko opiskelusi Valtion lainaamalla rahalla? Koetko pystyväsi suositella sitö myös muille?

Kelan opintotuki ja Kelan takaama laina ja vanhempien antama apu. Lukukausimaksuihin minulla oli laina Englannin valtiolta. En joka vuosi ottanut opintolainaa Suomesta, esimerkiksi ensimmäinen vuosi meni säästöillä. Opiskelu täällä on sen verran kallista ettei muita vaihtoehtoja varmaankaan ole kuin ottaa lainaa, oli se suosittavaa tai ei.

Työnhaku siellä on oletettavasti hankalaa ja yliopistot vaikuttavat varmasti työllistymismahdollisuuksiin.. Kannattaako korottaa yotodistusta vaiko halea hieman "huononpaan" yliopistoon?

Hmm, käsittääkseni paremmissa yliopistoissa täällä ei oteta huomioon korotettuja YO-todistuksia. Tietenkin jos YO-todistus mainitsee vain paremman arvosanan eikä sitä että on korotettu, ei kai sitä tarvitse ehdointahdoin kertoa. Mutta vastauksena kysymykseen että ehdottomasti kannattaa mennä parhaimpaan yliopistoon mihin pääsee, ja kannattaa opiskella YO-kokeisiin kunnolla heti ensimmäisellä kerralla. Korotuksesta voi olla hyötyä tai olla olematta - riippuu siitä kuinka korkeatasoiseen yliopistoon yrittää.

Työllistymismahdollisuudet ovat paremmat paremmissa yliopistoissa, mutta tähän haluaisin sanoa että myös se mitä tekee yliopiston aikana merkitsee paljon. Pelkkä yliopiston nimi ei anna mitään. Täällä arvostetaan aktiivista osallistumista opiskelijaelämään ja opiskelujen aikaista työkokemusta niitten mukiinmenevien (2.1) arvosanojen ohella - kertoo yleisestä fiksuudesta ja yritteliäisyydestä.

Että sellaista. Ihan hauska oli vastailla! Ja tosiaan, tuli pari postausehdotusta ja -ideaa mieleen, eli niitä tulee tässä kesän aikana joskus sitten näitten vauvajuttujen väliin.