The best of ..... 2009

Vuosi on vierähtänyt ohi nopeasti ja aika paljon isoja hetkiä on tähän vuoteen mahtunut, kuten edelliseenkin.

Tänä vuonna muunmuassa valmistuin, aloitin opiskelun uudelleen (hieman eri alalla), olin työharjoittelussa Venäjällä, otin tatuoinnin, matkailin Suomessa ja Espanjassa, muutin yhteen uudelleen kihlatun kanssa... Tässä pikku kuvakavalkadi menneeseen vuoteen.
 

Helmikuu 

Juhlittiin kiinalaista uuttavuotta Trafalgar Squarella ja Chinatownissa vaikkei kiinalaista päästykkään syömään. Ihmettelin koko maan sekaiseksi saanutta lumisadetta - kuulemma suurin lumisade näillä seuduilla yli kahteenkymmeneen vuoteen. Yliopistot, koulut, junat, kaikki tuntui olevan pysähdyksissä ja ihmiset ulkona lumipallosodissa. 

 

Maaliskuu

Olin todella tärkeässä ja korvaamattomassa apulaisen roolissa kihlatun bändin kuvatessa uudelle levylleen kantta. Kameran napin painaja siis. Toinen korvaamaton ilmainen apulainen on tuolla oven takana pitämässä sitä pystyssä. Isä kävi moikkaamassa minua täällä Lontoossa myös loppukuukaudesta ja ehdittiin käydä vaikka missä turistijutussa.

Huhti-Toukokuu

Otin tatuoinnin, josta en sittemmin enää niin paljoa edes pitänyt. Helvetillisen huhtikuun vietin kandintyöni parissa, jota kroonisena työnvälttelijänä aloitin tekemään aivan liian myöhään. Sitä sitten väännettiin epätoivoisesti päivästä toiseen, aamusta iltaan. Toukokuu kului vain ja ainoastaan loppukokeisiin valmistautuessa.

 


Kesäkuu

Särkänniemen kieputuksessa

 

Tulin Suomeen kihlatun kanssa näkemään perhettä ja odottelemaan matkaa Venäjälle. Kihlattu oli ensimmäistä kertaa Suomessa kesällä ja piti todella paljon kaikesta, valkoisista öistä juhannukseen. Hermoilin joko saisin viisumin Venäjälle vaiko enkö, ensimmäisen viisumin kadotessa postissa, ja joutuessani myllytykseen lähetystössä. Sain tietää saavuttaneeni sen tavoitellun kaksykkösen (eli hyvän) arvosanan keskiarvon, ja ykkösen (erinomainen) kandintyöstä ja kevään urakka tuntui arvoiseltaan.

Heinä-elokuu

Olin Venäjällä kaksi kuukautta työharjoittelussa ja oli tosi kivaa. Olin Pietarissa, opin paljon töissä, paransin kielitaitoani, näin monia nähtävyyksiä ja tapasin hienoja ihmisiä. Missasin harmi kyllä omat valmistujaiset Englannissa, mutta mitäpä pienistä.

Syys-Lokakuu

Syyskuussa tulin takaisin Lontooseen, muutin kihlatun kanssa yhteen. Aikamoinen muutos, ennen asuin pienessä kopperoisessa keskustassa, nyt rivitalonpätkässä esikaupunkialueella. Ja todella kaukana keskustasta. Lokakuussa juhlittiin Halloweenia! Pukujuhlia saisi olla enemmänkin, valmistautuminen oli tosi hauskaa. Oli muuten ensimmäinen Halloween jota olen ihan oikeasti juhlinut ja panostanut asuunkin jollain tavalla.

  

Marraskuu

Kuvailin taas kihlatun bändin keikkaa. Hyvin meni. Vietin maailman surkeinta synttäriä ja sain koti-ikävän pitkästä aikaa.

 

Joulukuu

Kävin Madridissa, ja oli aivan mahtava matka. Oltiin perhetuttujen luona, ja nautittiin kulttuurista ja nähtävyyksistä. Vietin ensimmäisen Brittijoulun, joka oli todella mukavaa, ja varmaan paras "ulkomainen" joulu mitä minulla on ollut. Muuten joulukuu meni pitkälti kirjojen parissa, valmistautuessa tammikuun alun painajaiskokeeseen.

Hyvää uuttavuotta!

Lahja-satoa

Viimeistä postausta joulusta viedään! Eli jos joulu alkaa tulla jo korvista ulos kannattaa suosiolla skipata tämä materia-iloittelu. Olin nähtävästi ollut muuten kovin kiltti, kun sain niin paljon ja niin kivoja lahjoja :)

Nämä olivat yhteisiä lahjoja meille, eli wokkipannu, Jamie Oliver -ruokavälinesetti (päästään vihdoin eroon sekalaisesta sakista!) ja fajitas-pannu. Nomnom, herkullisia ruokahetkiä meille.

Ruokalahjoituksia saatiin myös - tänä talvena oli kuulemma ollut sopimus että tehtäisiin itse joululahjoja. No, teekeksit on kaupasta, ja tässä vaiheessa jo melkein popsittu, mutta mincemeat ja christmas pudding tulivat naton omista kätösistä. Mincemeat muuten on nimestä huolimattaan makeaa rusina/riisi/kuivahedelmäseosta, jota laitetaan täkäläisiin joulutorttuihin (vähän niinkuin luumuhilloa Suomessa). Nimi jaksaa kummastuttaa minua edelleenkin, sillä siinä ei ole mitään järkeä. Miksi ihmeessä sekameteliseosta kutsutaan jauhelihaksi?

Zen Green Tea -kylpysetti, Fatfacesta punainen huivi ja raitasukat, HP-leffa, pari kirjaa englannin kielen eriskummallisuuksista, vähän pieniä käyttöesineitä, Guccin Flora -pakkaus, ja Iittalan huurteinen Kivi-tuikku. Oli tosi kivoja lahjoja! HP-leffa oli ihan ykkönen, en olekaan nähnyt sitä vielä englanniksi lainkaan (katsoin sen silloin ilmestyessään Venäjällä subattuna). Hajuvesi ei ollut yllätys, sitä toivoinkin jo etukäteen ja tykkään kovasti, mutta tuo Kivi-tuikku oli aivan mieletön yllätys. Anoppi oli sen ostanut sieltä joulumarkkinoilta, minun mitään huomaamatta, kun olin selittänyt pitkät pätkät kuinka hienoja ne ovat, ja kuinka tyylikästä suomalaista muotoilua. Oli kuulemma ostanut sen siinä vaivihkaa kun itse paneuduin ruisleipien ostamiseen :)

Nämä oli omat lahjat omalle kullalle. Saivat hyvän vastaanoton, vaikkeivät yllätyksiä olleetkaan. Yritin kovasti pitää nämä yllätyksinä, mutta kulta sitten sai sitten harmikseen selville molemmat ennen joulua. Tuon gyroskooppipallon hän arvasi itse, kun oli nähnyt vilauksen paketista, ja tossukoista möläytin itse, hänen pohtiessaan Crocsien ostoa sisäkengiksi.

Eli aikas hyvä lahjajoulu :) Saitteko itse kivoja lahjoja?

Britti-joulu

... Ja sitten siihen toiseen jouluun, joka vietettiin anoppilassa. Talo oli koristeltu tosi kauniisti, ja perhettä tuli paljon. Joulupäivänä syötiin myöhäinen joululounas pienellä porukalla (me, anoppila, ja kullan isoisä) ja pelattiin Articulate-sananselityspeliä, mutta tapaninpäivänä tuli lisää tuttavia ja sukulaisia viettämään joulua.

Minä lähdin kotosalla töitä tekemään tapaninpäivän jälkeen, mutta juhlat jatkuivat vieläkin siellä anoppilassa ja paikalle tuli lisää ja uutta sukua. Jotenkin tuntuu hassulta, että joulua pitkitetään kauhean pitkään. Meillä kotikotona Suomessa on ainakin palattu aika tavalliseen elämänmenoon heti joulupäivän jälkeen. Täällä tuntui että tästä juhlasta otettiin kaikki irti mitä vain pystyttiin. Ja vielä vähän lisää. Jos ihan tottapuhutaan niin tapaninpäivänä alkoi jo vähän kyllästyttää jouluilu...

Mutta pitemmittä puheitta tervetuloa brittiläiseen joulunviettoon näin kuvien välityksellä.

Heti ensimmäiseksi käteen iskettiin sherry-lasi, jota jatkettiin kuohuvalla lounaaln kera, jääviinillä jälkkärin kera, portilla lounaan jälkeen juustojen kanssa ja viinillä sitten vielä illalla. En erityisemmin juo alkoholia, mutta uusia juomia on aina kiva kokeilla. Ja sherry ja port ovat yllättävän hyviä! Jääviinin tiesin jo ennestäänkin ja tiesin tykkääväni, mutta sherry ja port olivat uusia tuttavuuksia.

Pukeuduin aika rennosti joulunviettoon. Espanjasta ostettua Zaraa päästä varpaisiin, paitsi tietty Uggsit jalassa. Siinä sherrylasi kourassa ihastelin kaunista sisustusta ja koristeita, näpsytin kuvia sekä talosta että ruoanlaitosta ja juttelin mukavia.

Koristeita, sisustusta, lisää koristeita. Tuolta näkyykin jonkun verran myös kaikennäköistä suomalaista koristetta jos tarkasti katsoo. Kun käytiin anopin kera siellä suomalaisilla joulumarkkinoilla hän innostui todella paljon niistä koristevalikoimista. Paljon tyylikkäämpiä ja perinteisempiä kuulemma kuin mikään Englannissa myytävä roina, ja hän toikin melkoisesti koristeita kotiin.

Ruokapöytä oli totuttuun tapaan tosi maalaisromanttinen. Oli ainakin tosi jouluinen fiilis kattauksessa ja jokaiselle löytyi oma Christmas cracker, josta löytyy sisältä pieni lelu, paperikruunu ja vitsi. Paperikruunua täytyy tottakai pitää ainakin lounaan ajan. Nämä crackerit olivat varmaan suunniteltu aikuisille - minä sain lahjaksi kynsiharjan. Ruokaa oli vaikka mitä, en edes muistakaan kaikkea, mutta lautaselta ainakin löytyy kalkkunaa, nakkeja, pekonia, stuffingia, kastiketta ja yorkshire puddingia, vihanneksien seurana. Nuo minikaalit (ruusukaalit?) ovat muuten olennaisia joulupopsittavia, ja aiheuttivat minulle melkoisia pohdintoja Briteissä asumisen alkuaikoina. Luulin aina niitä vain tavallisiksi kaaleiksi, mutta ihan miniversioiksi, joten pilkoin niitä tavalliseen tapaan ja ihmettelin kuinka joku viitsiikään käyttää tälläisiä pieniä ja hankalasti silputtavia kaaleja. Jätin ne sikseen useammaksi vuodeksi kunnes sain ahaa-elämyksen että niitähän voi keittää sellaisinaan... Ja hyvältä muuten maistuu.

Loppuilta kuluikin lahjoja jakaessa ja Articulate-sananselityspeliä pelatessa. Ja ihaillessa aivan täydellistä kuusta - luulin sitä aluksi tekokuuseksi sen ollessa niin vihreä ja täydellisen muotoinen, mutta ihan oikea elävä se oli. Ja tässä vaiheessa koristeltu jo niillä piparikoristeilla joita niin ahkerasti väännettiin ennen joulua :)

Finski-joulu

Noniin, vihdoinkin on joulut juhlittu. Poikkeuksellisesti meillä olikin kahdet joulut tänä vuonna - finski-joulu ihan kaksistaan vietettynä ja britti-joulu kihlatun perheen kanssa. Finski-joulu vietettiin meillä kotona, ihan rauhallisesti, katseltiin Terry Pratchettin Hogfatheria telkasta, syötiin pipareita, juotiin glögiä, levättiin. Ja tottakai syötiin itsemme ähkyyn.

Suomalaisia antimia oli pöytä täynnä. Peruslaatikot ostettiin suomalaisilta joulumarkkinoilta, piparit ja joulutortut väännettiin itse, ja löytyipä meiltä vielä vähän ruisleipääkin pakastimesta. Ruokapöytään laitettiin myös pitkään haudutettua free range -porsasta, serrano-kinkkua, hanhenmaksapasteijaa ja kylmäsavustettua lohta pienen juustovalikoiman lisäksi. Oli aika herkkua!

Vaikka kovasti kinusinkin jo lahjoja finski-joulun kunniaksi jo jouluaattona kulta pysyi kovana (Briteissä kun ollaan) ja omaa lahjaani sain tuoksutella vasta joulupäivän aamuna. Häntä edelleenkin ihmetyttää joulun viettäminen jouluaattona, hänestä suomalaiset ovat kovin kärsimättömiä kun juhlat vietetään ja lahjat annetaan jo jouluaattona. Itse tottakai selitin että ihan luonnollistahan se on, että Suomessa se vietetään aikaisemmin. Täytyyhän pukin aloittaa maailmanlaajuinen lahjojenjakokierros jo aikaisin illalla ehtiäkseen joka kolkkaan, ja aloittaessaan Suomesta, lahjat jaetaan siellä heti kierroksen alussa. Ja Britteihin pukki ehtii vasta yöllä, mistä syystä lahjat jätetään vain kuusen alle. 

No, tottapuhuen, minuakin kiinnostaisi tietää miksi joulua vietetään Suomessa jo jouluaattona. Tietääkö kukaan?

Hyvää ulkosuomalaista joulua!

Tämä on järjestyksessä viides joulu jonka vietän Suomen ulkopuolella. Jotenkin joulu ei ikinä tunnu ihan oikealta, jollei sitä vietä vanhempien nurkissa kuusen ääressä herkkuja syöden, ja olenkin yrittänyt joka vuosi päästä sinne saakka juhlistamaan, jos vain mahdollisuus on. Tänä vuonna olosuhteet olivat sellaiset että Suomijoulu ei olisi onnistunut, joten vietän ensimmäisen jouluni täällä Brittien Saarilla.

Meidän joulukoristeita tänä vuonna

Millaisia ne edelliset "ulkomaan" joulut sitten olivat? Ensimmäisen poissa-kotoa joulun vietin Japanissa vaihto-oppilaana. Japanissahan joulua ei vietetä. Kaverit vaihtavat lahjoja keskenään ja perheen kera syödään joulutäytekakku - ihan tavallinen täytekakku, jossa tuurilla saattaa olla jokin jouluinen koriste päällä. Varsinainen perinteinen perhejuhla on vasta uudenvuodenaattona, jolloin käydään temppelissä ja lapset saavat rahalahjoituksen vanhemmiltaan. Japanissa jouluna kävin silloisen poikaystävän kanssa pizzeriassa jättiaterialla, vaihdettiin lahjoja (ostettiin toisillemme muistosormukset) ja söin aamulla täytekakkua (vaihto)perheeni kanssa.

Toisen ulkomaanjoulun vietin perheeni kera Kanarian Saarilla. Vanhempia taisi tympiä koko joulutohina ja ottivat äkkilähdöt johonkin vaan. Kieltämättä oli aika mukavaa kävellä t-paidassa ja farkuissa jouluaattona ja nauttia meren äärellä herkullisesta kala-illallisesta. Lomalla sitten muuten vuokrattiin auto ja hengailtiin pikkukylissä ympäri saarta - paljon kivempaa kuin jöpöttää turistikarsinoissa isossa kaupungissa.

Kolmannen ja neljännen ulkomaajouluni vietin Ranskassa, töitä tehden. Otti päähän melkoisesti olla työvuorossa sekä jouluaattona että joulupäivänä, vaan minkäs teet. Eka Ranskanjoulu meni työpäivän jälkeen leppoisasti suomalaisissa merkeissä. Tutustuin muutamaan suomalaistyttöön paikan päällä ja he olivat vääntäneet melkoiset kestit pystyyn niistä aineista mitä siellä pikkukylässä nyt sai. Oli tosi mukavaa ja herttaista. Joulupäivänä taisin vedellä shotteja joidenkin brittipoikien kanssa vakkaribaarissa. Toisena Ranskanjouluna olin ilta/yötöissä baarissa. Ai että korpesi - vedin pienen säälittävän savustettu lohi -illallisen sen aikaisen säädön kanssa, rupuisen kuusenoksan korvatessa oikeaa kuusta, ja sitten vaan koko illaksi duuniin. Taidettiin me vetää baariporukan kera shampanjalasilliset illan päätteeksi, siinäpä se juhlinta.

Nää tarttui mukaan suomalaisten joulumyyjäisiltä

Ja nyt on sitten viides ulkomaanjoulu vuorossa, tällä kertaa Briteissä. Vaikka joulumieltä painaakin joulunjälkeinen tentti ja siihen valmistautuminen olen varautunut jouluaatonviettoon suomalaisten joulumarkkinoiden ostoksilla, viimeviikkoisella supershoppailulla Tescossa, ja mielettömillä leipomissessioilla tässä viime viikon aikana. Jouluaatto vietetään ihan kaksistaan. Joulupäivän ja tapaninpäivän vietämme anoppilassa, eli siellä koetaan sitten Britti-joulu, joten häivyn maisemista ja tietokoneen äärestä useammaksi päiväksi. Näine tarinoineni toivotankin ihanaa joulua, missä tahansa olettekin!


Hyvää ja rauhallista joulua!

Viimeiset piparisulkeiset

Viimeisen illan piparisulkeiset ja torttuvalmistelut vihdoinkin suoritettu. Enää piparit lahjapakkauksiin, kinkku ja laatikot sulamaan niin jouluherkutteluja ei tarvitse enää valmistella, muuta kuin laittaa vain uuniin. Nyt vaan tenttilukemisen pariin... Vaikka mieltä painaa tammikuun alun jättisuuri tentti (joka ois vähän niinkuin pakko klaarata) niin joulumielennostatusyritys on ollut kova!

Piparit menevät suurin osa lahjaksi - anoppilaan menee kuusenkoristepipareita ja lapsenlapsille nimikkopiparit, kälylle (vai natoko se on) pipareita ja appiukolle kanssa jotain pipareita. Väännettiin tuo taikina tuossa viime viikolla ihan itse alusta loppuun, täällä kun ei niitä piparitaikinoita saa kaupasta ostettua. Paitsi Ikeasta ja se taikina on kuivahkoa ja kovaa.

Tuli vähän tenkkapoo muuten kun ei täältä saa edes kardemummajauhetta (taikinaa varten siis) - mutta kardemummapodeja löytyi ja niistä kaivettiin sitten niitä siemeniä esille ja murskattiin morttelilla. Niitä on muuten hankala ronkkia, älyttömän pieniä ne siemenet! Jäi vähän sattumia sinne taikinan sekaan, mutta tosi herkulliselta ne silti maistuu, vaikka joskus tuleekin kardemummapajaus suuhun. Ne näkyykin tuossa taikinassa, noi mustat pilkut siis näitä vähän huonommin murskattuja kardemummia.

Yleensä teen jouluksi piparkakkutalon, ja toisenkin lahjaksi. Tänä vuonna ei kyllä ollut tarpeeksi aikaa, vaikka vierähti näissäkin aikamoinen tovi. Ja muuten, maassa on vieläkin vähän lunta eli huomenna ois sit varmaan ihan oikeasti luminen joulu. JEE!

Rakas Joulupukki...

Nyt taitaa olla jo hivenen liian myöhäistä luetella lahjatoiveita, mutta puolustuksekseni voin sanoa että viimeinen kuukausi on ollut melkoista hullunmyllyä duuneineen, tentteineen ja matkoineen. En ole itsekään ehtinyt miettiä mitä haluaisin jouluksi, muuta kuin rauhaa ja hyvää ruokaa! Tälläisiä kuitenkin toivoisin pukinkontista löytyvän, jos ei tänä vuonna, niin sitten vaikka ensi vuonna.

1. Digitaalinen valokuvakehys. Tämä on ollut mietinnöissä jo pitemmän aikaa, olisi vain niin kiva, vaihtuvat kuvat kehyksissä. Valinnanvaikeutta ei enää olisi kun saisi kaikki kuvat samaan.

2. Hajuvesi on aika perinteinen. Tämän jo itseasiassa tiedänkin, että löytyy paketista - Guccin Flora ja kylkiäiset tarttuivat nimittäin mukaan lentokentän tax-freestä tarpeeksi kinuttuani.

3. Kynsilakkoja. Opin kynsilakat ovat kivoja - erityisesti tykkäisin Ranska-kokoelman Parlez-vous OPI? (harmaanlaventeli) -lakasta ja Espanja-kokoelman Suzi skies in the Pyrenees (mustanharmaa/sininen) ja Aragorn Today... Aragorn Tomorrow (tummanvihreä) -lakoista. Että tottakai mattalakasta. Veikkaan että nämä löytyvät omasta joulunjälkeisnettishoppailuista...

4. Suomalaista astiastoa. Ai että olisi kiva juoda aamuteet omasta (sinisestä!) Taika-mukista tai keitellä iltapäiväkahveet muumimukiin. Iittalan kivituikut olisi myös mahtava lisä omaan kotiin - omat lempparivärit ovat kirkas, huurteinen valkoinen ja punainen.

Onkohan sitä tulossa vanhaksi kun ei sen enempää keksi. Jos jotain haluaa ja sen löytää sen myös nykyään ostaa, joten eipä jää paljoa toivelistalle jäljelle. Mitäs itse toivoisitte joululahjoiksi?

Lunta tupaan!

Täällä satoi lunta. Eilen, ihan oikeaa lunta ja sitä on edelleenkin maassa. Ja maa pyörii edelleenkin eli ei ole ihmeiden aika ohi. Täällähän siis usein, jos sataa ollenkaan lunta ja herranjestas jos maassa on vielä kaikenlisäksi jäätä, junat lakkaa kulkemasta, koulut suljetaan, töihin ei "päästä" ja autolla ei voi ajaa. Viimeinen nyt on sinällään ihan fiksua kun muita kuin kesärenkaita ei taida saarilta löytyä. Viimevuonna lumisateen sattuessa esimerkiksi kaikki yliopistoluennot peruutettiin ja uutisissa manattiin maailmanloppua. Melkein ainakin.

No manailtiin sitä tänäkin vuonna. Toissapäivänä iltamyöhään kun kuulin tulevasta lumisateesta hätyyttelin kihlattua ruokakaupoille - matkoilta palanneena jääkaapista ei löytynyt paljoa muuta kuin valo ja manailin jo kauhukuvia koko viikonlopun pelkillä pakastevihanneksilla kärventelemisestä. No, ei menty, liian myöhä kuulemma eikä jaksanut, ja piti jättää seuraavaan päivään. Odotin jo että pääsisin aamulla viisastelemaan Saarten muinaisaikaisista junista, yleisestä avuttomuudesta ja lumen aiheuttamasta massahysteriasta, mutta lo and behold, tuomiopäivänä kaupat olivatkin auki ja elämä jatkui.

Suomalaisena tämä myllytys on aika hassua. Lumentulo saa junaliikenteen täysin tukkoon, ja samanlaisia ongelmia aiheuttavat myös syksyllä putoilevat lehdet... Ihmettelen edelleenkin syvästi sitä että maa on toisaalta yksi maailman vauraimmista ja kehittyneimmistä, ja toisaalta kuin kehitysmaa (liikenteen lisäksi asumisolosuhteet ovat alkeellisella tasolla). Mutta nyt muutaman vuoden täällä asuneena sitä alkaa itsekin olla melko fiiliksissä siitä että maassa on lunta. Ja kuulemma sunnuntaina pitäisi tulla lisää samaa kamaa. Peukut pystyssä että tänä vuonna tulisi ensimmäinen white Christmas Lontooseen yli kymmeneen vuoteen!

Epsanjan fiiliksiä

Hirveästi ei tullut kaivettua kameraa esille tällä lomalla, mutta sitä enemmänkin jäi hyviä muistoja.Saatiin nauttia espanjalaisesta vieraanvaraisuudesta, ihailla nähtävyyksiä, syödä herkkuja ruokia ja vaan levätä. Harvoin lähdettiin kämpältä ennen puolta yhtätoista, nukuttiin pitkään ja herkuteltiin vaan aamiaista.

Heti kun tultiin Madridiin olin kyllä tosi vaikuttunut. Kaikki vain tuntui avaralta, valoisalta ja siistiltä, ihan erilaiselta kuin Lontoo. Jotenkin täällä on tottunut tunkkaisiin ja pieniin katuihin, vanhoihin rämiin rakennuksiin ja roskaisiin ympäristöihin, mutta Madrid tuntui vain jotenkin niin modernilta ja avoimelta. Koko matkan jatkunut auringonpaiste vain vahvisti tätä fiilistä.

Ekana päivänä vaan käveltiin ympäriinsä, vilkuilemassa keskustaa ja Puerta del Solia (keskusaukio) ja pizzalla Las Huertasissa. Tarkoituksena oli käydä myös jossain jazz-kahvilassa istumassa iltaa mutta aamuisen seikkailun jälkeen oltiin molemmat niin uuvuksissa että mentiin aikaisin nukkumatin puheille.

Tokana päivänä käveltiin palatsille turistihommiin, käytiin egyptiläisessä lounaalla sen perheen kanssa, kierreltiin kauppoja ja illalla mentiin flamencoa katsomaan. Esitys oli aivan uskomaton ja ihan huippuluokkaa musiikillisesti että tanssillisesti. Siinä oli aivan mielettömästi tunnelmaa ja sai oikein niskakarvat pystyyn. Jokaisella esiintyjällä myös näytti olevan mielettömän hauskaa lavalla ja tunnelma tarttui yleisöönkin - loppuvaiheessa yleisökin taputti ja tömisteli innoissaan esiintyjien mukana. Kaivoin Youtubesta esiin pätkän esitystä, livenä tietty kaikessa on aina erilainen lataus, mutta antaa tuokin ihan kohtuullisen kuvan esityksestä. Esitys pidettiin vanhassa teurastamossa, joka oli uudistettu esiintymisalueeksi, ja näyttelytilaksi. Siellä oli joku suomalainen design-näyttelykin ja kihlattu oli aivan onnessaan. Tykkää suomalaisesta suunnittelusta aivan mielettömästi ja näpsi siellä kuvia joka toisesta esineestä...

Kolmantena päivänä käytiin aamusesta El Rastro sunnuntai-markkinoilla. Kyseessä on siis hervottoman kokoiset ulkoilmamarkkinat joista löytyy vaikka mitä. Itselle tarttui mukaan marokkolainen konjakkinahkainen olkalaukku, joka nimettiin myöhemmin haisulaukuksi. Marokkolaiselle nahkatavaralle ominaisesti siihen on pinttynyt vahvasti mielenkiintoinen tuoksu - just sitä lehmän itseään. Toivotaan että häviää tuulettamalla... Näin jälkikäteen potutti melkoisesti se etten jaksanut kylmissäni ja väsyksissäni penkoa pitempään yhtä mielenkiintoista kojua jossa oli second hand turkkeja ja kelsiturkkeja - olen järkyttävä vilukissa ja koko loppuloman toivoin että olisin löytänyt jostain edullisen kelsiturkin. Markkinoitten jälkeen vain käveltiin ympäriinsä katsomassa nähtävyyksiä, shoppailtiin ja käytiin paellalla sen perheen kanssa.

Neljäs päivä oli melkein kokonaan omistettu shoppailulle ja itselle mukaan tarttuikin aikamoinen kasa Zarasta. Aamulla sentään vähän omistauduttiin kulttuurilla ja käytiin Reina Sofiassa ihailemassa Picassoa ja Dalia. Taidemoukkane muu moderni ei hirveästi innostanut vaikka käytiinkin katsomassa muitakin teoksia. Kivaa oli vaikka sain osakseni pientä torumista istuessani jollekin taideteokselle pientä kuvaushetkeä varten (ne olivat ihan oikeita tuoleja!) ja ottaessani kuvaa Guernicasta.

Vikana päivänä käveltiin vaan kaupungilla nähtävyyksien perässä, ostettiin viimeiset tuliaiset ja pakkailtiin. Ja tällä kertaa ehdittiin lentokentälle ihan super-ajoissa, ilman mitään stressailuja!

Tuossa alla siis pätkä sitä flamencoesitystä. Oli kyllä upea.

 

Kotiinpaluu

Noni. Nyt ollaan jo tultu takaisin Madridista (eilen illalla) ja voi vitsit mikä ihana loma. Oltiin paikanpäällä viisi päivää, käytiin ostoksilla, nautittiin tunnelmasta, syötiin paellaa, käyskenneltiin kaupungilla, ihailtiin flamencoa ja vaan rentouduttiin ilman (melkein) mitään mietteitä arjen puurtamisesta.

Kämppä

Kaikista parasta oli, että mentiin sinne tapaamaan perhetuttuja ja tämä espanjalainen perhe näytti meille paikkoja ja paikallista kulttuuria niin ettei loma jäänyt ihan tavalliseksi turistihutuksi. Saatiin myös asua näiden perhetuttujen ylimääräisessä, vieraileville sukulaisille ja ystäville tarkoitetussa pikkuisessa luksusyksiössä keskellä keskustaa, joka oli aivan mieletöntä. Opiskelijoina kun muuten oltaisiin asuttu jossain kirppuisessa hostellissa. Ja kyseinen perhe oli vielä täyttänyt meille minijääkaapin täyteen kaikkia espanjalaisia herkkuja, olivat kyllä maailman ihanimpia ja vieraanvaraisimpia ihmisiä ikinä :) Oisin mielelläni jäänyt vaan sinne ja jättänyt kotiinpalaamisen sikseen :)

Näkymä kämpästä

Tämä (kovinkin tarpeellinen ja ansaittu) loma jäi kuitenkin melkein toteutumatta. Matka lentokentälle oli aivan järkyttävä ja kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen, myöskin meni. Lähdettiin aamukuudelta ajelemaan lentokentälle päin, puoli yhdeksältä oli lento ja kun matka yleensä kestää korkeintaan tunnin (huonolla ruuhkatuurilla) ajateltiin että chillaillaan siellä lentokentällä sitten, ostetaan tuliaisia niille espanjalaisille perhetutuille ja lueskellaan odotellessa lentoa. No ei kyllä chillailtu.

Tiheä puurosumu oli heti ensimmäinen asia mikä huomattiin ovesta ulos astuessa, eikä mitään muuta oikein nähtykään. Motarille päästyä sumu oli edelleenkin aivan yhtä tiheä ja motari täynnä pienen talonkorkuisia rekkoja. Pikku-audissa körötellessä se mitä edessä näki sumun läpi oli rekkojen peittämänä. Pari vuotta sitten aloitetut tietyöt olivat edelleenkin suunnilleen samassa vaiheessa kuin silloin kaksi vuotta sitten - ja tieviittomat muutettu töitten alta, tietenkin pienempiin tauluihin ja pienempään printtiin. Noh, siinä arpoessa että mitä kirjaimia tuolta sumun alta paljastuukaan vedettiin ekasta motariliittymästä ohi. Ei siinä mitään, seuraava liittymä oli kymmenen mailin päässä, ja siellä vedettäisiin ympäri ja takaisin samaa reittiä. Noh, tien toisella puolella oli aikamoinen ruuhka (joka kyllä nähtiinkin siinä körötellessä) mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Siinä sitten kököteltiin ruuhkassa rekkojen takana puolisen tuntia kunnes päästiin ohittamaan sen aiheuttanut, keskelle motaria simmahtanut auto. Ja päästiin loppujen lopuksi oikeaan liittymään ja siitä oikealle tielle. Ei muuta kuin odottelemaan seuraavaa liittymää.

Palatsin puutarhassa

Tässä vaiheessa alettiin oikeasti jo stressata, mutta kello oli vielä sen verran että pienellä ylinopeudella ehdittäisiin mainiosti. Sumu ja rekat painoivat matkantekoa vieläkin, mutta jo ehdittiin vähän siinä vitsailla ja manata tämän pätkän älyttömiä ja uusia tietöitä. Siinä jutustellessa ohitettiin edessä törttöilevä auto ja eikös vaan. Vedettiin liittymästä jälleen kerran ohi! Tässä vaiheessa alkoi tuntua jo toivottomalta, tämä viivästys melkeinpä varmasti jättäisi meidät rannalle mutta ajateltiin että kokeillaan kuitenkin. Vaan annas olla kun tultiin seuraavaan liittymään - se ei ollutkaan niitä perusjuttuja joissa pystyisi tekemään u-käännöksen vaan tie vei johonkin pikkukylään. Siinä pikkuteitä ajellessa ja toivottoman eksyksissä, itkukurkussa ärräpäitä päästellessä bongattiin pikkukyltti. "Stanstead". Siinä vaiheessa soi melkein hallelujat korvissa.

Vähän vaille kahdeksan saatiin auto Mid-Stay autoparkkiin, juostiin lentokentälle vievään bussiin, vilkuiltiin kelloa koko kymmenminuuttisen matkan ajan ja yritettiin lähettää telepaattisia viestejä bussikuskille kaasun painamisesta. Onneksi oltiin tehty internetissä jo check-in, ruumaan ei ollut mitään vietävää ja ainoa tehtävä oli enää päästä portille ajoissa.

Juostiin turvatarkastukseen ja eikös vaan kihlatun matkalaukku mennyt ylimääräiseen tarkastukseen. Liian isoja toilettitarvikkeita kuulemma. Ja hiiiiiiiiitaasti liikkuva eläkeikäinen tarkastaja. Noh, toilettitarvikkeet roskiin ja juoksuksi kentän toiseen päähään portille. Kelloa vilkuillessa kello näytti viittätoista yli kahdeksan, ja viisitoista minuuttia koneen lähtöön. Mieletön spurtti ja oltiin portilla varmaan kymmenisen minuuttia ennen koneen lähtöä. Jolloin tulee kuulutus että lento on myöhässä.

Onneksi päästiin sentään Madridiin.