Avatar

Käytiin vihdoinkin katsastamassa se suurta hypetystä saanut Avatar. Eihän se raina ole pyörinyt teattereissa kuin vasta kolme kuukautta... No, vaikka myöhässä oltiinkiin olen ihan tyytyväinen että päästiin vihdoinkin katsomaan tämä leffa. Tämä oli nimittäin kolmas kerta kun mentiin elokuvateatteriin tätä elokuvaa katsomaan - aikaisemmilla kerroilla lippujonot olivat niin pitkiä että ne nähtyämme käännyttiin suosiolla takaisin koti-iltaa viettämään. Eilen näistä kokemuksista viisastuneina käytiin sitten ostamassa liput jo päiväsaikaan ja illalla ei tarvinnut muuta jonottaa kuin popkornia. 

Mutta leffasta... Olen tytyväinen siitä että vihdoinkin nähtiin tämä elokuva omin silmin ja voidaan muodostaa ihkaoma mielipide siitä. Elokuvahan on ollut tapetilla aika paljon - osa ihmisistä hehkuttaa sitä maailman parhaana elokuvana, osa taas tyrmää elokuvan heikon juonen ja omaperöisyyden puuttumisen vuoksi. Minä itseasiassa pidin elokuvasta. Visuaalisesti elokuva oli hieno ja todella yksityiskohtainen, ja niin hyvin tehty että se oli oikeasti uskottava maailma. Olen myös melko ihastunut 3d-tekniikkaan, ja se sopikin tähän elokuvaan ja teki Avatar-maailmasta vieläkin kauniimman. Kihlatun mielestä elokuva oli visuaalisesti hieno, mutta hänen mielestään taas 3d-tekniikka häiritsi yksityiskohtien huomaamista. 

Juoni oli mielestäni ihan mukiinmenevä. Mitään älyllistä riemuvoittoa ei tältä elokuvalta kannata odottaa - ilkeä jättifirma haluaa tuhota luontoarakastavat ja sen kanssa harmoniassa elävät alkuasukkaat saadakseen käsiinsä maailman arvokkainta metallia. Kuulostaa varmaankin tutulta? Pieniä naurunpyrskähdyksiä (minun kohdallani ainakin) aiheuttivat melko mielikuvituksettomat nimenvalinnat. Tämän arvokkaan metallin nimitys oli nimittäin unobtainium ja ihmisten käyttämää alkuasukasruumista kutsuttiin avatariksi. Unobtanium ja avatar? Oikeasti? 

Mielikuvituksettomuus valitettavasti jatkui pidemmälle kuin vain täysin itsestäänselvien nimityksien valinnaksi. Jos juoni kuulosti melko tutulta, se on siksi että juoni-ideat ovat lähes täysin kopioitu aikaisemmista elokuvista. Tanssii susien kanssa on melko oiva vertaus Avatarissa käytetyille ideoille - toinen elokuva jota Avatarissa kopioitiin (ja osittain niin tarkasti ettei varmasti ollut kyse vahingosta!) oli Ferngully, tuo 1990-alkupuolen Disney-leffa. Vähän tuntui siltä että Cameron, elokuvan käsikirjoitusta tehdessään, käski kirjoittajien miksata alkuasukas-symboliikkaa Costnerin leffasta, ja metsäideologiaa tuosta animaatiosta ja siirtää koko höskä ulkoavaruuteen että elokuva vaikuttaisi olevan omaperäinen.

Kyllä tämä elokuva silti minulle upposi, jos ei muuta niin muutaman tunnin tiukkana viihdytyksenä. Tosin, persehän siinä kolmen tunnin aikana puutui ja loppumetrit tekivät aika tiukkaa. Jos tämän haluaa nähdä, se kuitenkin kannattaa käydä elokuvateattereissa ja 3D:nä katsomassa, niin hyvä elokuva tämä ei ole ettäkö se toimisi televisiossa.

Tunnistatteko kuka siinä kuikuilee? Ei ole Neytiri, vaan minä! Täällä saa leikittyä jos tulee tylsää.