Käytiinpä eilen tarkastamassa Alice in Wonderland leffan ensi-ilta. Visuaalisesti aivan mieletön elokuva. Kaikki ne pienet yksityiskohdat, vahvat henkilöhahmot, silmille tulevat tehosteet... 3D-tekniikka teki tästä leffasta todella hienon kokemuksen, jopa niinkin uskottavan että teki mieli joskus väistää kankaalta kohti tulevia esineitä. Helena Bonham-Carter teki todella hienon roolisuorituksen punaisena kuningattarena, ja oli oma ehdoton lemppari koko elokuvassa ja oli juuri sellainen joksi kuningattaren olisin kuvitellut. Johnny Depp taas, vaikka hyvän roolin tekikin, ei aivan tuntunut saavan aivan niin paljoa hahmostaan irti.
Isoin harmitus elokuvassa oli kuitenkin se, että vaikka kyse olikin visuaalisesti vaikuttavasta ja hienosta elokuvasta, tuntui siltä että tarinasta puuttui jotain. Kaikki tarvittavat osaset olivat paikallaan, mutta elokuvan ydin, sielu, jäi tyhjäksi. Silti, elokuva oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, ihan pelkän visuaalisuuden ja roolisuoritusten ansiosta.
Itseä muuten harmitti elokuvaa katsoessa se, etten ole koskaan lukenut alkuperäisiä kirjoja. Runsaitten populaarikulttuuriviittausten perusteella tiedän tarinan perusytimen, mutta veikkaan että olisin nauttinut elokuvasta himpun verran enemmän, jos minulla olisi ollut enemmän tarttumakohtaa alkuperäiseen tarinaan. Eli jos olette menossa katsomaan tätä elokuvateattereihin (suosittelen!), kannattaa ehdottomasti tarttua Carrolsin kirjoihin etukäteen. Vaikka vain muistin virkistykseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy