Kylmä? Mutta olet suomalainen...?

Bisquits kirjoitteli tuossa toissaviikolla Suomi-kliseistä. Aikamoisia kliseitä olen itsekin joutunut kuuntelemaan, eli pitihän tähän aiheeseen tarttua itsekin.

Suurin ihmetyksen aihe taitaa olla miten suomalainen voi tuntea kylmää. Suomessahan on aina kylmä, joten suomalaisten tulisi olla jo tottunut vaikka mihin arktisiin olosuhteisiin ja pitää suunsa supussa vaikka missä pakkasissa. Mutta sitä nämä ihmettelijät eivät tiedä, että vaikka Suomessa onkin kylmä, Suomessa myös varaudutaan kylmyyteen aivan eri tavalla kuin lämpimämmissä maissa. Rakennustaito on hyvä sekä talot ovat tiivistettyjä ja hyvin lämmitettyjä. Keskityslämmitys ei ole ollenkaan niin tavallista Pohjois-Euroopan maiden ulkopuolella. Ulos myös varustaudutaan lämpimin vaattein. 

Itse olen sitä mieltä että monet muut kansallisuudet ovat paljon paremmin tottuneita kylmään kuin suomalaiset. Esimerkiksi Briteissä rakennustaito on niin heikoissa kantimissa ja monet asuvat antiikkiaikaisissa asunnoissa, joissa vetää joka raosta. Jo lapsesta pitäen britit tottuvat vetoon ja kylmyyteen. Missään muussa maassa en ole myöskään nähnyt nuorten naisten vetävän pikkupakkasissa avonaisilla korkkareilla ja pikkumekoissa, vain siitä syystä että ollaan menossa yödiskoon ja takin laittaminen narikkaan maksaisi ainakin yhden olusen verran. Täällä tuntuu olevan myös käsitys siitä, että jos paistaa aurinko, on lämmin ja ulkona tarkenee t-paidalla (ja vaikkei tarkenisikaan, sitä ei näytetä eikä kotiin mennä vaihtamaan). Nykyinen asuntoni on muuten lämmityksen puolesta ihan mukiinmenevä - ensimmäisessä asunnossani täällä vietin talvisajan talvitakki päällä 24/7.

Japanissa suuri ihmetyksen aihe olivat suomalaisten (kuulemma) täydelliset hampaat. Xylitoli, tuo ihmeaine, on saanut kaikkien suomalaisten hampaista vahvat, virheettömät ja valkoiset. Tämä käsitys perustui Japanin televisiossa erääseen aikaan ahkerasti pyörineistä mainoksista, joissa skandinaaviset pellavapäät kirmailivat hammaslääkärin tuolin ympärillä ja pelloilla ja irvistelivät kameralle, näyttäen kaikki hampaansa. Usein kun minun kuultiin olevan Suomesta, seuraava kysymys liittyi siihen voisinko näyttää kunnon hammashymyn puhekumppaneilleni. No, minähän näytin. Vuosi kuluikin melko tiuhaan tahtiin irvistellessä. 

Kolmas asia, josta aina syntyy juttua kun joku kuulee minun olevan suomalainen on urheilu. Vuosikymmen (tai ehkä vähän enemmänkin) taaksepäin, niin minulle hehkutettiin Mika Häkkistä ja/tai muita formula-ajajia. Hehkutetaanpä Häkkistä vieläkin. Mäkihyppääjistä ja jääkiekkotähdistä myös joskus kyseltiin, mutta harvemmin, ne kun eivät aivan niin suosittuja lajeja ole Pohjois-Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Nykyään jos urheilusta joku uskaltautuu minulle puhumaan aiheeksi otetaan useimmiten jotkut suomalaiset jalkapallotähdet (joista minä en siis tiedä mitään) mutta joista perus-pallohullu-brittimies tietää yllättävän paljon. 

Oletteko te joutuneet kärsimään kliseistä? :)