Sunnuntai

Tapahtuuko teille koskaan niin että jotain pientä, jokseenkin mitätöntä päätöstä vatvoo ja pohtii ikäisyyden, aivan kuin se olisi jokin elämänkääntävä päätös? Kuten esimerkiksi että minkälaista leipää sitä ostaisi, eikä sitä vaan saa millään päätettyä. Viikonloppuna pientä päätäni vaivasi kysymys siitä kumman kahdesta mahdollisesta vuokrahuoneesta otan.

Huone A) Minikokoinen (miinus) joskin kompakti (plus); sinne mahtui työpöytä, kaksoissänky, kaappi ja lattiaa jäin noin parin neliömetrin verran. Siis huone oli vain hieman kaksoissänkyä suurempi (miinus). Tässä huoneessa olin jo viikon verran asustellut (plus). Siisti ja asuntokompleksin hiljaisella puolella (plus).

Huone B) Yli kaksi kertaa isompi huone (plus) johon mahtuu joogailemaan (plus) mutta sijaitsee vilkkaahkon kadun puolella ja hivenen sotkuisempi (miinus). Sänky on myös vähän pienempi ja kovempi (miinus). Huoneessa on nojatuoli (plus) mutta huonompi työpöytä (miinus).

Vatvoin tätä pikkuasiaa niin kauan että lopulta kyllästyin ja annoin kolikon ratkaista minut muuttamaan huoneeseen B. Mistäköhän se johtuu että joskus kärpäsestä tekee härkäsen ja joskus taas niitä isoja ja tärkeitä päätöksiä (kuten minä tein opinalani suhteen) tekee fiilispohjalla, ilman sen kummempia miettimisiä, tai edes asioista kunnolla selvää ottamatta.




Anyways, sunnuntaina pääsin turistihommiin taas. Vuorossa oli Pietarin ja Paavalin linnoitus (Petropavlovsky Krepost), josta koko Pietari sai alkunsa. Paikka perustettiin suojelemaan Nevan suuta ruotsalaisilta ja vähitellen sen ympärille kasvoi kaupunki. Linnoituksen kirkkoon on haudattu yksi jos toinenkin tsaarisukujen vesoista, ja muun muassa myös vallankumouksessa tapettujen Romanovien ja heidän palvelijoidensa jäännökset löytyvät nykyään sieltä. Historiallista meininkiä ja paikan museoissa vierailemalla sainkin aikamoisen annoksen kylmää faktatietoa Pietarin alueen historiasta. Linnoitusta kiertävät penkat muuten ovat paikallisten auringonpalvojien suosiossa ja monet pulahtivat Nevaan vilvoittelemaan. Hmm, taitaapi olla sen verran kakkaista vettä että minä en välttämättä siellä uisi.

The emblem of St Petersburg

I find it really annoying that sometimes I get so worked up by a minor little decision that I just can’t decide. I just am not able to decide. It could be about something simple like what type of bread I should buy. Can’t buy two because then you wouldn’t be able to eat both before they go off, but can’t decide between the two because you like both. Well, this weekend I had to make a decision of which room in the flat to take. It was either room A – tiny (and I mean tiny) but comfortable and clean, in the quiet side of the block. Room B – over two times larger and with a couch, but a bit messier, and with a harder bed and crappier desk and next to a busy-ish road. Well, at the end I just couldn’t make the decision and let the toss of a coin to decide for me. Room B it is. It is just weird that sometimes I am able to make huge decisions, like what course to study at Uni (and consequently incur a debt of £10 000) just by what I fancy at the time.

Sitting on the lap of Peter the Great, the founder of the fortress and St Petersburg

He really was great - these are his hands, and I have pretty large hands for a girl!

Anyway, on Sunday I got to play tourist again. I went to the Peter and Paul Fortress, which basically started the whole town. It was built to protect the entrance to Neva from the Swedes and little by little a town grew around it. In the church of the fortress are buried a fair amount of the tsars and tsarists, and other royalty. It even now houses the remains of the last royal family, the Romanovs, who were killed in the revolution 1917. I got a pretty heavy dose of the history of St. Petersburg by visiting this place and its museums. The beaches around the fortress are also favoured by the local sunbathers and a fair few took a swim in the Neva. I think I’d give it a miss though as the water is sure to be very very poopy…