Maisemia meiltä vaunulenkin varrelta

Taisin joskus mainita että ajattelin tehdä pienen valokuvapostauksen meidän kotimaisemista. Asun siis Lontoossa, joskin todella kaukana keskustasta ja kutsunkin tätä Lontoon periferiaksi. Mitä se nimittäin on - tämän kauemmas ei taida voida liikkua ennenkuin siirrytään kokonaan pois Lontoon alueelta. Mutta tälläistä tämä lähiöasuminen meillä päin on. 

 

 

Vauva hereillä ja lähdetään kotikadulta puistoon. Tuo ei ihan meidän kotikatu ole, mutta hyvin samantyyppinen kuin meidän.

 

 

Tervetuloa meidän lähipuistoon. Se on entinen lehmihaka, joka sittemmin muutettiin puistoksi, nykyään siellä pelataan palloa ja leikitään. Täällä puistot lukitaan aina öiksi, siksipä suuri rautainen portti ja lukko. Vauva nukahti aika nopeasti.

 

 

Sivukatujen kautta mennään toiseen isompaan puistoon. Näitä perinteisiä puhelinkoppeja näkee nykyään todella harvoin! Keskustassa taitaa olla muutamia turisteille tarkoitettuja puhelinkoppinähtävyyksiä, ja sitten taajama-alueilla on näitä harvakseltaan. Kännykkäaikana eipä näitä kannata olla.

 

 

Huomasitteko aarteenetsijän toisessa kuvassa? Näitä metallinpaljastintyyppejä näkee usein pelloilla maaseudulla etsimässä roomalaisia kolikkoja ja muita aarteita. Joskus heitä näkee myös Thamesin varrella (ihan keskustassakin) laskuveden aikaan. Harvemminpa nuo taitavat mitään löytää, ja jos löytävät, se täytyy luovuttaa museosäätiölle.

 

Kipaistiin pikaisesti metsässäkin.

 

 

Sitten kotiopäin. Meidän läheltä löytyy myös näitä betonimörskäleitä. Nämä lähes aina ovat ns. council homes, eli paikkoja joihin sijoitetaan kaikenlaiset sosiaalitukitapaukset. Englannissa myös nämä talot ovat paloturvallisuudeltaan todella huonoja - esimerkiksi sellaisia ulkoseinätikkaita mitä suomalaisissa kerrostaloissa näkee, ei näissä ole ollenkaan.

 

Sen verran pitkä lenkki että vauva heräsi ja jäysti tuttia nälissään.

 

Nyt sanokaa hep jos tunnistitte maisemat!