perjantai 5. joulukuuta 2014

Instagrammi marraskuu 2014



1. Vauvan eka piirustus - nyt paraatipaikalla jääkaapin ovessa.
2. Costan kahvit on vaan parhaita - ja niin ovat Costan takeaway kupitkin.
3. Sain synttärilahjaksi hiirimaton - ihastuttaa työpaikalla pöydällä.
4. Vauva nukkuu, usein meidän sängyssä, herättäen meidät. Hampaitako lienee tulossa...
5. Kivoja maisemia lounastunnilla, voi kun tykkäänkin kävellä ympäri South Bankia. Parhaimpia maisemia Lontoossa.
6. Unikot Cenotaphilla ja Remembrance Day. Täällä pidetään kahden minuutin hiljaisuus sinä päivänä - surrealistista kuunnella puiden haminaa keskustassa...
7. Charlotte Campbell - katusoittaja joka on mielettömän lahjakas. Vilkaiskaapa hänen sivujaan.
8. Ensimmäiset kumpparini 25. vuoteen - nyt minulla on jälleen syy mennä hyppimään lätäköissä...
9. Babyccino - näitä on kiva käydä aina silloin tällöin juomassa... Vauva rakastaa juoda meidän kanssa "kahvia", ja tykkääpi hän ihan oikeastakin kahvista...
10. Ehkäpä meille voisi ensimmäistä kertaa tulla joulukuusi... Jotenkin tuntuu turhalta aina hommata oikea kuusi, ehkä tälläinen meille sen sijasta :)
 
Sellainen marraskuu, ja nyt innolla joulukuuta viettämään :) Ja tässä kuussa ollaan menossa suomeenkin, enää pari viikkoa ja alkaa loma!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Step by step with me

Tällä viikolla haastattelussa on Teea, Itävallasta, Step by step with me blogista.
 
Näin Teea kertoo itsestään ja blogistaan
 
Olen Teea, 24-vuotias. Muutin puolisen vuotta sitten Itävaltaan rakkauden ja Alppien perässä, ja sillä tiellä ollaan vahvasti edelleen! Asun mitättömän pienessä itävaltalaisessa pikkukaupungissa Alppien juurella, ja yleensä esitänkin asuvani Vorarlbergissä, Itävallan läntisimmässä osavaltiossa Sveitsin, Liechtensteinin ja Saksan rajalla. Vorarlberg on kuuluisa erityisesti niinikään vuoristaan, joiden ympäröimänä elelen. Olen päättämässä maisterinopintojani Jyväskylän yliopistossa, ja tutkinto onkin gradua vaille valmis. Maisterintutkielman lisäksi päivät kuluvat toimistotyössä.
 
Vuosi sitten pistin pystyyn Step by step with me-blogin (http://stepbystep-withme.blogspot.fi), jakaakseni arkisia touhuja poikaystävälleni kaukosuhteen aikana ja jäsentääkseni omia ajatuksiani. Rakastan kirjoittamista, ja olenkin kirjoittanut blogeja aiemmista oleskeluistani ulkomailla. Blogi oli myös paikka, jossa pystyn julkaisemaan ottamiani kuvia ilman, että Facebook-kaverit hukkuvat kuvatulvaan. Myöhemmin virallisen muuttoni jälkeen, olen blogin kautta toivonut löytäväni muita samassa tilanteessa olevia: ulkosuomalaisena Keski-Euroopassa, ja miksei kauempanakin, sekä innostamalla Suomessa asuvia ottamaan rohkeita askelia elämässä. Blogista on tullut tärkeä osa arkeani, ja oma tyyli alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Harvoin kirjoitan kantaaottavia tekstejä, mutta silloin kun kirjoitan, aihe liittyy mitä todennäköisemmin ulkosuomalaisuuteen. Eniten kuitenkin kirjoitan jokapäiväisesti elämästäni, vapaapäivistä, kokkailuista, shoppailuista, matkoista ja ulkoilusta, erityisesti vaeltamisesta. Pieninä sivujuonina toimivat unelma-ammatin löytäminen ja unelmakropan tavoittelu terveellisen ruuan ja kuntoilun avulla.  
 


1.      Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?
Ensimmäiset ulkomaanmatkat tein perheeni kanssa autolla Norjaan ja Ruotsiin. Meillä oli kesäisin tapana ottaa lautta jorpakon toiselle puolelle ja aja Jäämeren rannikkoa pitkin Suomen Lappiin ja sieltä takaisin Etelä-Suomeen. Reissuilta jäi mieleen erityisesti kivat pikku lomamökit ja isoveljen virvelöimistä kaloista tehty lohikeitto! Silloin näin myös vuoria ensimmäisiä kertoja, joten sieltä kai se innostus lumihuippuisiin vuoriin on tullut.
2.      Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?
Valitettavasti en. Kadehdin kavereitani, jotka pääsivät perheidensä kanssa joka vuosi aurinkolomille. Me käytiin kerran Skandinavia-reissujen lisäksi Kanarialla, sen jälkeen ei enää perheen kanssa taidettu matkustella. Ensimmäisen kerran ilman vanhempia kävin 14-vuotiaana Saksan Baijerissa ja näin Alpit – silloin päätin, että joku päivä muutan sinne.

3.      Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?
Opintoihini kuului vaihtolukukausi saksankielisessä maassa, ja päädyin luonnollisesti Saksaan. Halusin kuitenkin mahdollisimman etelään, ja meidän yliopistolla oli sopimus Konstanzin yliopiston kanssa, ja siellä työskenteli eräs perhetuttuni, joten valinta ei ollut vaikea, ja osui muutenkin täysin nappiin. Neljä kuukautta meni hujauksessa, sain hyviä kontakteja ja lisää itsevarmuutta, mitä kipeästi kaipasinkin. Rakastan paikkaa edelleen ja siellä tulee yhä käytyä vähintään kerran vuodessa.
 
Paria vuotta myöhemmin, kesällä 2013 vietin kolme kuukautta Sveitsin pääkaupungissa Bernissä, jossa suoritin korkeakouluharjoitteluni Suomen suurlähetystössä. Bern on rauhallinen ja pieni pääkaupunki, jossa oli ihan rentoa elellä, mutta todella kallista, ja ehkä vähän hidastempoisempaa, mitä olisin pääkaupungilta odottanut, mutta se taitaa olla Zürich, missä kaikki toiminta tapahtuu. Sveitsistä oli todella helppoa hurauttaa esimerkiksi Italiaan, minkä teinkin pari kertaa, ja niiltä reissuilta jäi kivat muistot ja rusketusrajat. Myös Sveitsiä oli kätevää tutkiskella ristiin rastiin pääkaupungista käsin!
 



4.      Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?
Muutin Itävaltaan virallisesti toukokuun lopussa. 14-vuotiaasta asti olin haaveillut Saksaan muuttamisesta, mutta kohde muuttui lennosta Itävallaksi. Tulin tekemään työharjoittelua, ja koska saman tien löytyi sitten työpaikkakin, varmistui muuttoni pysyväksi. Myös poikaystävällä on saattanut olla jotain tekemistä asiassa :)


5.      Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?
Tarkoitus olisi jäädä pysyvästi, ei ainakaan ole käynyt (vakavasti) mielessä mitään muita suunnitelmia. Minusta tuntuu, että tämä on hyvä paikka aloittaa alusta ja rakentaa uusi elämä tänne.
 
6.      Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?
Riippuu vuodenajasta, mutta joka tapauksessa ehdottomasti vuorille! Joko laskettelemaan, pulkkailemaan tai vaeltamaan. Vaihtoehtoja on monia! Vähintään ainakin ottaisin hissin jonnekin vuorelle ja nauttisin Schnitzeliä alppiravintolassa. Lisäksi kävisin Feldkirchin vanhassa kaupungissa  sekä Bregenzissä Bodenseen rannalla kävelyllä.
 


7.      Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?
Parasta on vuoret, sijainti keskellä Eurooppaa sekä  ./ Huonoa on ehkä murre, toisinaan paikallisten (tunkeileva) uteliaisuus ja se, ettei ole kunnon raejuustoa.
 
8.      Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?
Tähän on itse asiassa todella vaikea vastata! Huono ehkä siinä mielessä, mitä edellisessä kohdassa jo sivusin, että paikalliset ovat todella uteliaita ja pistävät nokkansa kaikkien asioihin ja puhuvat niistä eteenpäin kuin ominaan. Eivät tietenkään kaikki paikalliset, mutta juoruilu on saanut ihan uuden merkityksen täällä! :D Parempi ehkä siinä mielessä, että ihmiset todellakin ottavat enemmän (tai herkemmin) kontaktia tuntemattomiin. Junassa ei esimerkiksi välttämättä jurmuteta hiljaa vaan saatetaan aloittaa keskustelu vieressä istuvan kanssa. Ja kerran sain kyydin kuntosalille satunnaiselta naapurinrouvalta. Eli ihmisten avoimuudella ja puheliaisuudella on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.  

 
9.      Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?
Suomessa olen nyt käynyt joka kolmas kuukausi, joka on siis melko paljon. Tulevaisuudessa luultavasti vähemmän. Muuten en nyt sanoisi, että matkustelen paljon, voisi sitä tosiaan enemmänkin harrastaa! Tavoitteena on edelleen se 30 maata ennen kuin täytän kolmekymmentä, joka saattaa kuitenkin jäädä vähän vajaaksi...:)
 
10.  Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?
En usko, ainakaan tässä kohtaa. Eihän sitä ikinä tiedä jos vanhoilla päivillä sinne vielä lähtisi, mutta haaveena on perheen perustaminen lähitulevaisuudessa, ja rakkaus löytyi täältä, eli senkin takia taidan jäädä tänne.
 
11.  Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?
Rohkeasti vaan ulkomaille! Lisäksi kannattaa ottaa vastaan kaikki mahdollisuudet, esimerkiksi vaihto-opiskelun merkeissä on hyvä tunnustella, millaista olisi asua ulkomailla.
 
 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Teean blogiin pääsee tästä. Rakastan noita Alppi-maisemia, siellä kun tuli parisen vuotta asuttua, ja niitä on aina näin jälkikäteen ihana ihailla. Muuten blogista löytyy arkielämää Itävallassa, paikallisia erikoisuuksia, ja urheilujuttujakin.
 
Jos haluat haastateltavaksi, mailailehan osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Isi tyylituomarina

Silloin kun olin äitiyslomalla, vauvan vaatteet olivat minun juttuni. Tyypillisen päivän aikana vauvalla oli kotosalla kotivaatteet, sitten muskari/leikkikerhoon laitettiin nätit vaatteet, ja sitten käytiin kotona kääntymässä ennen kaupungille menoa, jolloin valittiin vielä kolmas vaatekerta. Jep. Sentään niin hulluksi en mennyt että vauvalla olisi ollut vielä erikseen yövaatteet.
 
En tiedä miten Suomessa, mutta Englannissa on tyypillisempää pitää vauva samoissa vaatteissa koko päivä, ja ne vaatteet ovat yleensä nepparillinen t-paita ja päällä potkupuku. Ihan virallinen lastenvaatesuositus vastasyntyneille on juuri tälläinen kombinaatio ja sellaisessa vauvat pitkän aikaa pysyvät. Monet potkupukuäidit kovasti kehuivat meidän tytön söpöjä vaatteita, ja jotkut kaverit naureskelivat että meidän vauva on varsinainen trendivauva, aina jotain uutta päällä. Annettakoon tälläinen pikku hurahtaminen anteeksi...
 
No nyt minä en enää mitään valitsekaan, vaan se on tosiaan tuo miekkonen. Ja tässä, tuon edellisen vaatepostauksen jatkoksi, miehen valitsemia asukomboja. 
 
 


 
 
Ihan samanlaisia komboja en itse olisi tosiaankaan tehnyt, mutta hyvä näinkin. Mies selkeästi valitsee useammin mukavia vaatteita, ja värejä/printtejä jotka riitelevät keskenään. Hän kutsuu tyyliä "London chic" -tyyliksi...
 
Mites täällä, onko teitä muita lastenvaatehurahtaneita äitejä ja kuinka paljon miekkosenne lapsia pukevat?
 

torstai 27. marraskuuta 2014

Vauvan vaatekuvia Instagrammista



Instagram on vaan niin kätevä - sieltä on kiva aina silloin tällöin kaivella näitä vanhoja muistoja, ja miettiä kuinka se vauva olikaan niin pieni joskus. Kuinka hän oikeasti oli vauva, eikä tälläinen taapero jota äiti vain sinnikkäästi (ja vähän epätoivoisesti) kutsuu omaksi pikku vauvakseen...
 
 Osa kuvista on ihan mun IG-tili alkuajoilta, varmaan silloin kun vauva oli 8-9 kuukauden ikäinen. Ja voi kuinka pieneltä, ja pulleaposkiselta ja lyhythiuksiseltä hän näyttääkin nykyiseen verrattuna. Osa vaatteista on nykyään auttamattoman pieniä, snif. Ja osaa vaatteista hän käyttää edelleenkin - esimerkiksi tuo vaaleanpunainen liivi, se oli hällä yllään pari viikkoa sitten. Tuo beige takki myös. Oikean yläkulman villatakki oli meidän erityinen lemppari - nykyään se on niin tiukka että vauva näyttää 70-luvulta karanneelta se päällään. Keskellä vasemmalla vauvalla on toinen suursuosikki päällään - nallemekko. Se on siellä jossain kaapin perukoilla, odottelemassa uudelleen käyttöön ottoa. Pinaforemekkona se mennee jälleen päälle, toivottavasti. On se vaan niin ihana :)
 
Oih, pieniä muistoja...

maanantai 24. marraskuuta 2014

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Niina in Belfast

Tällä viikolla esittelyssä ja haastattelussa on Pohjois-Irlannissa kirjoitteleva Niina, Niina in Belfast blogista.
 
Näin Niina kertoo itsestään ja blogistaan
 
Moi, olen Niina ja kirjoitan blogia Pohjois-Irlannista! Asun ihan Pohjois-Irlannin pääkaupungin, Belfastin, kupeessa ja käyn Belfastissa töissä. Töissä olen Call centerissä, joka ei mitenkään järin mielenkiintoista ole, mutta kyllähän sillä elää. Kirjoitan Niina in Belfast nimistä blogia, jossa kirjoitelen mitä mieleeni juolahtaa, aika isossa osassa on laihdutusprojektini, mutta toki muitakin aiheita löytyy. Blogini oli tauolla suurimman osan tästä vuodesta, mutta nyt se on jälleen herätelty henkiin.
 
  1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?
Matkustin itseasiassa ekalla kerralla Englantiin ja tämä oli vain muutama vuosi sitten. Olin silloin kaukosuhteessa englantilaisenmiehen kanssa ja matkustin häntä tapaamaan Yorkshireen. Olin kauhuissani lentomatkustuksesta, joten koko matka meni melkoisessa paniikissa. Paikanpäällä oli kuitenkin oikein mukavaa ja kaikki oli niin erilaista, ihmisiä oli paljon! Pääasiassa jäi mieleen ihmisten lämminhenkisyys ja auttavaisuus.

  1. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?
En laisinkaan! Perheeni ei koskaan käynnyt ulkomailla ja olinkin ensimmäinen joka lähti matkaan. Myöhemmin perheeni on käynnyt minua tapaamassa sekä Englannissa että Pohjois-Irlannissa, mutta matkustaminen ei kuulu perheeni tapoihin. Suomessa tuli käytyä joskus lapissa ja siinä se. Matkustaminen ei ikinä oikein kiinnostanut, joten ei koe jääneeni mistään paitsi.

  1. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?
Asuin hetken aikaa Englannissa, noin puoli vuotta. Eihän se Pohjois-Irlannista eroa juuri mitenkään, täällä tosin on enemmän kitkaa paikallisten välillä. Muutin Englantiin tammikuussa 2011 ja muutin pois saman vuoden elokuussa, kun sain töitä Belfastista. Muutin Englantiin, sillä olin aina halunnut siellä asua ja mulla oli siellä silloin poikaystävä. Englannissa asuessani etsin töitä ja katselin nähtävyyksiä. Kova ikävä jäi Englantia kohtaan ja haluaisin mennä siellä pian käymään!
  1. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?
Muutin Pohjois-Irlantiin elokuussa 2011, kun sain täältä töitä. Olin etsinyt töitä Englannista jo kuukausia, mutta mitään ei löytynyt. Täällä on useita Call centereitä jotka palkkaavat suomenkielenpuhujia, joten töitä löytyi helposti, vaikka työ ei ehkä mitään hienointa olekkaan. Muutto tänne oli jännittävää, sillä en tuntenut entuudestaan ketään, Englantiin muuttaessa mulla oli sentään silloinen poikaystävä siellä odottamassa, mutta Belfastissa ei ollut ketään. Onneksi kaikki meni kuitenkin parhainpäin ja löysin nopeasti asunnon ja sain ystäviä.

  1. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?
Alusta lähtien oli jo selvää, että tulen tänne jäämään. Elämäni Suomessa ei koskaan ollut mitenkään miellyttävää ja siellä oli monia asioita joista en pitänyt, joten UK tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Olen sopeutunut tänne hyvin, eikä minulla ollut missään vaiheessa varsinaista kulttuurishokkia.

  1. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?
Hmmm, Belfastissa ei ehkä ole ihan hirveästi nähtävää, joten menisin vähän kauemmas. Giants causeway on ainakin yksi ihan ehdoton vierailukohde, sillä ne kivimuodostelmat on nähtävä! Sinne pääsee helposti Belfastista bussilla, kaupungilta saat ostettua lipun ja matkaa kestää noin kaksi tuntia (ne ihanat maisemat matkan varrella). Game of Thrones faneille täällä on paljon vierailukohteita ja sitä varten onkin järjestetty bussikiertueita. En ole kyseisellä kiertueella käynnyt, mutta siihen saa koko päivän varata, sillä niitä kuvauspaikkoja on paljon. Belfast on legendaarisen Titanicin valmistuspaikka ja Titanic museo sijaitsee ihan Belfastin keskustassa, siellä saa helposti kulutettua pari tuntia.

  1. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?
Parhaita asioita on hintataso, kaikki on täällä halvempaa verrattuna Suomeen. Täällä pärjää paljon helpommin pienelläkin palkalla, eikä joudu aina ostamaan halvinta mahdollista. Täällä on myös paljon upeita maisemia ja nähtävää löytyy paljon. Vielä kolmenkin asuinvuoden jälkeen löytää uusia upeita maisemia. Ilmastosta tykkään myöskin, vaikka monet valittavatkin jatkuvasta sateesta. Ei täällä edes sada niin usein.

Huonoina puolina voisin mainita asumisentason, talot ovat melko huonokuntoisia ja hometta löytyy. Talot ovat myös talvella melkoisen kylmiä, joten täytyy toivoa ettei tuleva talvi ole kylmä. Paikallisiin tutustuminen on todella vaikeaa, jutteleminen on helppoa, mutta ystävystyminen on melkein mahdotonta. Olen asunut täällä yli kolme vuotta, eikä mulla ole yhtäkään paikallista kaveria.

  1. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?
Parempaa on halvempi hintataso, paremmat ostosmahdollisuudet, enemmän töitä. Myös ilmainen terveydenhuolto on mahtavaa ja täällä pääsee nopeasti lääkärin juttusille. Huonoja puolia on jo aiemmin mainittu talojen kunto sekä paikalliset nuoret. Tuttavissani on muutamia ikäisiäni paikallisia ja ihmettelen välillä suuresti heidän käytöstään. Nuoret tuntuvat kypsyvän täällä paljon myöhemmin kuin Suomessa, kotona asutaan vielä lähemmäs kolmekymppisiksi. Paikalliset teinit ovat myös hyvin arvaamattomia touhuissaan ja jos illalla näen teinilauman tulevan vastaan, tulee hieman hermostunut olo. Turvallisuus on täällä myöskin hieman heikompaa, sillä pommeja löytyy vähän väliä. Onneksi täällä on niihin kuitenkin totuttu, joten harvemmin pääsevät räjähtämään tai aiheuttamaan vaaratilanteita. Vaikka näyttääkin että huonoja puolia olisi enemmän, kyllä ne paremmat puolet voittavat, niihin vaan tottuu kun täällä viettää aikaa

  1. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?
Käyn Suomessa kerran tai kaksi vuodessa, eli en kovin usein. Muita matkoja ei tule juurikaan tehtyä, sillä lomia ei kovin paljon vuodessa kerry, enkä muutenkaan pidä matkustelusta kovinkaan paljon. Paikallisia nähtävyyksiä on kuitenkin kiva käydä kiertelemässä, mutta pidempiä reissuja ei tule juurikaan tehtyä.

  1. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?
En usko, sillä elämäni on täällä, eikä Suomi vaikuta lainkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.

  1. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?
Ota selvää uudesta asuinmaastasi etukäteen, kätevintä olisi etsiä sieltä muita suomalaisia, jotta voit kysellä pahanpaikan tullen neuvoja. Ole rohkea ja älä pelkää kysellä. Älä keskity negatiivisiin puoliin, äläkä vertaile uutta asuinmaatasi jatkuvasti Suomeen.
 
 
 
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Niinan blogiin pääsee tästä. Sieltä löytyy arkielämää Pohjois-Irlannissa, mielettömiä maisemia ja laihdutusjuttujakin joskus.
 
Jos haluat mukaan haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com

torstai 20. marraskuuta 2014

Vauva - 17kk, melkein 18kk

Jotenkin aika tuntuu kiitävän eteenpäin huimaa vauhtia. Päivät punoutuvat toisiinsa, maanantaista seuraavaan maanantaihin kuljetaan silmänräpäyksessä, eikä aikaa tunnu olevan vain olla. Vauvan kuukausittaisia kehityspostauksia ei ole tullut kirjoitettua, vaikka aina oli tarkoitus, aikaa ei tuntunut löytyvän, ja sitten se hetki menikin jo ohi ja oli seuraava kuukausi. Ja seuraava kuukausi. Viimeksi kirjoitin kehityspostauksen silloin kun vauva oli täyttänyt 14 kk, eli melkein neljä kuukautta sitten.  
 
 
 
Vauvasta on nyt tullut iso tyttö, oikea kunnon taapero. Hän näyttää tahtonsa. Suuttuu jos häntä torutaan, ja katsoo kulmiensa alta äitiä ja isiä vihaisesti. Hän osoittaa haluamaansa tavaraa (useimmiten isän tai äidin iPhonea) ja huutaa kunnes saa sen käsiinsä. Polkee jalkaa kun suututtaa. Pahinta kaikessa on ehkä se että tätä näyttelyä on vaikea katsella räjähtämättä nauruun. Sitä vain yrittää olla huomioimatta uhmaa, ja rauhoittaa typykkää puhumalla rauhallisesti takaisin. Kun tekee vain mieli hihittää.
 
 
 
Itsenäisyys on kehittynyt myös syömisessä. Sormin hän ei tykkää syödä, ja lusikalla tulee saada syödä ihan itse. Ruokailut ovatkin menneet varsinaiseksi temppuiluksi, mutta toivotaan että meidän hoikka typy ei hoikennu turhan paljoa tässä opetellessa.
 
Vaatteita on nyt kiva laittaa päälle, että ottaa pois päältä. Voi kuinka monta kertaa olemmekaan tulleet pinnasängyssään hihkuvan vauvan luo laittamaan hänet takaisin unille, nostaneeni vauvan ja napanneeni alastomasta pepusta kiinni. Mutta hyvin avuliaasti autetaan vaatteiden takaisinlaitossa, ja vauva on alkanut oppimaan miten laittaa takki päälle ja housut jalkaan. Kengätkin laitetaan omatoimisesti.
 

 
 
Kaksikieliselle varmaankin tyypillisesti, sanoja on edelleen hyvin vähän. Tyttö tuntuu ymmärtävän molempia kieliä hyvin, mutta sanoja ei tule lähes mitään. Äiti, daddy, mama, cat, book, siinäpä ne. Samoja sanoja mitä tuli jo nelisen kuukautta sitten. Mutta hyvin hän tuntuu ymmärtävän yksinkertaisia käskyjä molemmilla kielillä, ja osaa tuoda joko äidille tai isälle tavaroita.
 
Paras leikkikalu tällä hetkellä on äidin laukku. Vetoketju on kiva avata, ja sisältä noukkia tavara toisensa jälkeen. Yksi toisensa perään. Paras leikki!
 
 
 
 
Sellainen typykkä meillä tällä hetkellä.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Barcelonan koti

Tällä kertaa vuorossa on Ansku Barcelonan koti -blogista.
 
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Näin Ansku kertoo itsestään ja blogistaan
 
Olen Ansku ja asun Barcelonassa, Espanjassa suomalaisen mieheni ja kahden lapseni kanssa.
Blogini on nimeltään Barcelonan koti (http://barcelonankoti.blogspot.com). Vanhemmat jutut löytyvät vanhan blogin puolelta (http://barcelonani.blogspot.com). Blogannut olen vuodesta 2004, alkuvuosien tekstitkin ovat tallessa, mutta salasanan takana :). 

Blogissani kerron lähinnä tekemistämme reissuista ja jonkin verran myös arkisesta elämästämme. Minusta piti tulla matkailun ammattilainen, mutta tulikin harrastelija, ja matkustelu on aina läsnä elämässämme, tavalla tai toisella. Olemme koko perhe innokkaita vuorilla kulkijoita ja niinpä blogistani löytyy paljon kuvia luonnosta ja maisemista.  Muutenkin olemme aktiivinen porukka, tykkäämme touhuta ja rymytä uusissa paikoissa. Rakastan ruokaa ja elämän pieniä nautintoja, ja blogissani on myös toisinaan gluteenittomia ruokaohjeita ja ravintolavinkkejä. Kuljen lähes aina kameran kanssa ja yritän panostaa kauniisiin ja hyvälaatuisiin kuviin. Kuvat kertovat aina enemmän kuin tuhat sanaa :)




 
Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?
Me emme matkustelleet paljon, kun olin lapsi. Olimme pienituloinen, nelilapsinen perhe pienessä lappilaisessa kylässä ja jo reissut mummolaan olivat iso juttu. Etelä-Suomessa kävimme vuosittain sukulaisten luona, sekä tietysti 80-luvun tapaan autoreissuilla Pohjois-Norjassa ja ”rasvareissuilla” Ruotsissa. Ensimmäinen ulkomaan matka siis tehtiin varmaan Datsunilla Norjaan ja joltain näistä reissuista jäi mieleen valtava lammaslauma, joka tukki tien.

 
Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?
En todellakaan, mutta tiesin koko ajan, että vielä joskus minä matkustan, ja paljon. Kylässämme oli tehdas, jossa kävi paljon taiteilijoita ympäri maailmaa, ja sitä kautta kiinnostus maailmaa kohtaan kasvoi suureksi. Karttakirjoista etsin, että missä on Etelä-Korea ja missä Englanti. Teini-iässä teimme muutaman luokkaretken, Tukholmassa taisimme käydä.

Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?
Ensimmäinen pidempi ulkomaan reissu suuntautui Keniaan, jonne lähdin muutamaksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon. Keräsimme siellä kaverin kanssa materiaalia opinnäytetyöhön ja tutustuimme Kenian maaseudun sosiaalisiin ongelmiin. Tämä reissu oli rankka sekä fyysisesti että henkisesti, mutta silloin puri matkakärpänen ihan kunnolla (muiden ötököiden ohella :)).
 
Kun palasin Suomeen lopettelemaan opinnot, tiesin jo, että en jää Suomeen. Heti valmistuttuani lähdin Brysseliin au pairiksi. Siellä asuin vuoden, jonka jälkeen palasin vuodeksi Suomeen töitä tekemään ja miettimään jatkoa.
 
Vuonna 2002 poikaystäväni, nykyinen mieheni, sai töitä Genevestä, ja muutimme sinne, tarkemmin sanoen Ranskan puolelle pieneen kylään. Tarkoitus oli olla tällä reissulla kolme vuotta, mutta nyt on menossa jo 13. vuosi… Koska tarkoitus oli tosiaan olla vain maksimissaan kolme vuotta ulkomailla ja palata sitten Suomeen, aloitin matkailututkimuksen opinnot Lapin yliopistossa. No, ne ovat edelleen kesken, koska en sinne Suomeen palannut, ja tämä on ainoa asia, jota suuresti ulkomaan vuosissani kadun. Olisi pitänyt käydä opinnot loppuun, matkailu ja etenkin sen kulttuurinen vaikutus ovat kuitenkin suuria kiinnostuksenkohteitani. Lapsetkin syntyivät pian opiskelujen aloittamisen jälkeen, toinen 2004 Ranskassa ja toinen 2006 Sveitsissä eli sekin toki teki opiskelun melko mahdottomaksi. Töitäkin tein, joten aika kiireistä oli elämä silloinkin.


  
Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?
Barcelonaan muutimme Ranskasta 2009 miehen työn perässä. Olin niin onnellinen, kun pääsin tänne asumaan!

 Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?
Olemme täällä nyt semi-pysyvästi. Muutaman vuoden olemme vielä täällä varmasti, sen jälkeinen jatko riippuu työkuvioista. Viihdymme täällä hyvin, mutta elämästä ei koskaan tiedä. Periaatteessa voisimme muuttaa mihin päin maapalloa tahansa, työmahdollisuudet ovat ainoa rajaava seikka. 
 
Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?
Barcelonassahan on vaikka mitä nähtävää! Jos on ensimmäistä kertaa käymässä niin pakolliset nähtävyydet lienevät Sagrada Familia, muut Gaudin rakennukset, vanha kaupunki ja ranta. Jalkapallofaneille Camp Nou on varmasti kiinnostava. Barcelona on turistikaupunki, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin ja josta löytyy valtavasti vinkkejä netistä. Lämpimästi suosittelen kaikille reissukohteeksi!

Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi? 
Asuinmaasta en oikein osaa sanoa, sillä Barcelona ei ole ihan tyypillistä Espanjaa, olemmehan Kataloniassa. Barcelonassa parhaat asiat ovat mielestäni aurinko ja sää. Täällä myös tapahtuu aina jotain, jatkuvasti on jotain fiestaa, tapahtumaa tai näyttelyä jossain päin meneillään. Isossa kaupungissa tekemistä riittää. Kuitenkin kaikkein paras asia Barcelonassa on mielestäni se, että tässä on lähellä aivan huimaavan kaunis luonto, vuoret ja monenlaista merenrantaa. Päiväretkien teko on erittäin helppoa.
 
Huonointa Barcelonassa tällä hetkellä on talouskriisi. Työtilanne on tosi huono. Kesäisin täällä on myös hieman rasittava elää, kun turistit tukkivat kadut ja helle saa kadut haisemaan pahalle. Kolmas huono puoli, no, ehkä täällä on samat ongelmat kuin missä tahansa isossa kaupungissa: on likaista, on ruuhkia, on meteliä. Minua nuo ei niin haittaa, olen jo tottunut, mutta mielelläni aina viikonlopuiksi poistun kaupungista raittiimpaan ilmaan.

Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?
Minulla taitaa olla aika epärealistinen kuva Suomesta, koska siitä on aikaa kun siellä olen asunut ja silloinkin lähinnä opiskelijana… Parempaa täällä on ehdottomasti sää, huonompaa täällä on taloustilanne. Huonoa on ehkä myös se, että asiat eivät aina hoidu suunnitellussa aikataulussa, mutta kaltaiselleni perfektionistille tämä on ollut hyvää koulua ja osaan itsekin olla rennompi. En osaa oikein vertailla maita keskenään, enkä haluakaan. Molemmat ovat hyviä maita omalla tavallaan.


  
Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?
Käyn Suomessa vähintään kerran vuodessa, tänä vuonna olen käynyt kahdesti. Käynnit ja Suomessa vietetyt päivät ovat vähentyneet kovasti alkuvuosista, jolloin saatoin olla Suomessa yli kuukaudenkin kerrallaan. Muuten kyllä matkustelemme perheen kanssa aina kun mahdollista, välillä teen myös ihan omia reissuja ilman perhettä. Teemme sekä pikkureissuja lähiympäristöön että pidempiä matkoja. Matkustelu on se ”meidän juttu”, se, mikä rytmittää meidän elämäämme. Tänä vuonna olen käynyt mm. Andaluciassa, Lontoossa, Brysselissä, Andorrassa, Puolassa, Unkarissa, Tsekeissä ja Slovakiassa, ja sitten on näitä pienempiä parin yön tai yhden päivän reissuja.

Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?
Never say never, mutta en usko, että palaamme Suomeen. Tai siis se riippuu töistä. Suunnitelmissa ei ole palata Suomeen, mutta ei sitä koskaan tiedä. 

Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?
Opiskele paikallista kieltä. Kielikursseilta olen saanut kivoja kavereita ja kielitaidosta on vain hyötyä. Ole oma itsesi, mutta ole avoin uusille tavoille ja ajatuksille. Ulkosuomalaisten lasten äitinä olen halunnut pitää kotimme hyvin suomalaisena ja pitää lasten siteet Suomeen vahvoina. Minusta on tärkeää, että lapset ovat ylpeitä omista juuristaan, puhuvat hyvää suomea ja kokevat olevansa suomalaisia, vaikka eivät siellä ole päivääkään asuneet.
 
 
 
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Anskun Barcelonan koti -blogiin pääsee tutustumaan tästä - sieltä löytyy kaunista valokuvausta, elämää Espanjassa, vinkkejä Barcelonaan  ja reissujuttuja muualtakin.

Jos haluaisit mukaan haastateltavaksi, lähetä mailia suklaatajakahvia (a) gmail.com
Related Posts with Thumbnails