ENO Undress

Käytiin eilen oopperassa Barbicanissa. Oli ...mielenkiintoista. Ooppera oli siis tälläinen moderni ja kokeileva, jossa sekoitettiin yhteen liveorkesteri, konemusiikkia, oopperaa, näyteltyä 2D-filmiä ja 3D-filmiä. Oli tosiaan ...mielenkiintoinen kokeilu. Sunken Garden se oli nimeltään.

 

Periaatteessa molemmat tykättiin musiikista - mahtavasti sävelletty, ja filmi ja musiikki (sekä live että konemusiikki) kävivät saumattomasti yhteen. 3D kokeilu oli mielenkiintoinen idea. Mutta itse tarina oli niin monimutkainen, liian monimutkainen näytelmäksi, ja yksi oopperalaulajista oli niin epäselvä että lyriikoista ei saanut mitään selvää, joten juoni jäi vähintään hämäräksi. Itse pysyin jotenkuten kärryillä, mutta mies sanoi että hän ei tajunnut mitään mitä tapahtui.
 

Barbicanin maisemia

Synopsiksen jälkikäteen luettua tarina selvisi vähän, mutta en kyllä tiedä miten sitä olisi muka pitänyt seurata livenä... No, sellainen kokemus se sitten oli. Seuraavalla kerralla kokeillaan ihan perinteistä oopperaa :) Itse haluaisin kovasti nähdä Mozartin Taikahuilun. 

Miestä kun pyytää ottamaan asukuvan, vastaanotto on suunnilleen sama kuin pyytäisi nylkemään kissan. Tähän räpäytykseen riitti miehen kärsivällisyys... No kaipa siitä jotain näkyy; cardigan Banana Republic, huivi Global, farkut H&M Mama, tennarit Onitsuka, laukku Marc by Marc Jacobs

Vinkkinä kuitenkin - jos asutte Lontoossa ja oopperan kokeilu kiinnostaa, suosittelen liittymään ENO Undress (English National Opera) listalle. Sen kautta mekin tilattiin liput. Ideana on siis houkutella nuorempaa porukkaa oopperaan, ilman mitään pukupakkoja tai muuta turhaa pömpötystä - tule sellaisena kuin olet periaatteella. Ja liput on sieltä parhailta paikoilta £25/nassu. Ja yleensä siellä on siis ihan perinteisiä oopperoita tarjolla - tämä vaan kävi sopivasti meidän aikatauluihin ja halusin itse kokeilla jotain erikoista.

 

 

Tämä ENO- järjestely ei kuitenkaan kaikkia näköjään miellytä. Kun lähdettiin oopperasta ja käytiin pikaisilla drinksuilla ENOn järjestämällä alueella, niin mies kuuli jonkun vanhan miehen naamaansa nyrpistellen mainitsevan vaimolleen että "jaahas, tämä on tapahtuma ihmisille jotka eivät ymmärrä mitään oopperasta". Ha ha. Eipä tuo ooppera taidemuotona taida kauaa säilyä jos sinne ei saada uutta porukkaa...

Minä ainakin tykkäsin ENOn ideasta, vaikkei se tuollaista vanhempaa (tylsempää) polvea miellyttäisikään!

Musiikkilöytö: Ed Sheeran

Ed Sheeran on viimeisin musiikki-ihastukseni. Olen nähtävästi elänyt varsinaisessa pimennossa sillä vaikka olenkin kuullut hänen musiikkiaan aikaisemmin, ihastuin häneen täysillä vasta nähtyäni hänen live-esityksensä The Voice ohjelmassa. Melkoisessa huudossa hän on muutenkin ja esiintyi muunmuassa kuningattaren Jubilee-konsertissa.

Ehkä uskomattominta on että tämä mielettömän lahjakas laulaja on vasta 21 vuotias ja alkoi levyttämään jo kouluikäisenä. Hauska tarina hänen matkastaan kuuluisuuteen on se kun hän 19 vuotiaana lähti Los Angelesiin soittamaan open mic -iltamissa ympäri kaupunkia, kunnes Jamie Foxx bongasi hänet, ja oli niin vaikuttunut että antoi hänelle luvan käyttää studiotaan ja kotiaan Hollywoodissa loppumatkan ajan. Eikä mikään ihmekään, Ed Sheeran on loistava.

Small Bump ja A Team ovat minun lemppareitani hänen biiseistään, kuunnelkaa edes ne!

Nämä kaksi allaolevaa taitavat olle Ed Sheeranin suurimpia hittejä tähän mennessä joten näitä olette mahdollisesti kuulleetkin radiosta jo muutamaan kertaan.

Vanha tuttu, pitkästä aikaa...

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa tehtyä jotain mitä en ole lähes kymmeneen vuoteen tehnyt... Otin pitkästä aikaa viulun käteen ja kokeilin löytyykö siitä vielä ääntä. 

Tuntui todella erikoiselta soittaa viulua taas. Viulu soi vielä oikein hyvin, eikä sen äänessä ollut tukkoisuutta ollenkaan. Kielet olivat vaan sen verran löystyneet että virittäminen kesti puolisen tuntia, ja sitä piti toistaa ja toistaa parin minuutin välein. Oli hassua kuinka äkkiä se asento taas löytyi ja kädet hakivat oikeille paikoilleen, ja kuinka luonnolliselta viulun piteleminen tuntuikaan. Tulihan sitä melko ahkerasti yksitoista vuotta soitettua. Kymmenen vuotta soittamatta oloa on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja sormet tuntuivat jäykiltä ja nuottien haku epävireiseltä. Selailin vanhoja nuotteja ja mietin että paljon on tehtävä että pääsisi samaan tasoon takaisin kiinni.

Valitsin viulun joskus ala-asteen lopussa tai yläasteen alussa. Oli se jännää kun menimme vanhempien kanssa Helsinkiin saakka, ja käytiin useammassa musiikkikaupassa kokeilemassa viuluja. Tämä loppujen lopuksi päätyi mukaan sillä pidin sen selkeästä ja kuuluvasta äänestä. Vähän vanhempana olisin varmaankin valinnut tummemman ja pehmeämmän saundin, mutta vuosien varrella tähän kasvoi kiinni ettei vaihtoa olisi voinut ajatellakaan. Nyt täytyy ottaa tämä vanha kaveri esiin useammin ja alkaa harjoittelemaan...

Musiikkilöytö: Seasick Steve

Viimeisin musiikkilöytö tuli miehen suosituksesta, joka on kuunnellut häntä useamman vuoden. Kunnon bluesia, suoraan Amerikan syvästä etelästä. Seasick Steve on soitellut bluesia kolmikielisellä kitarallaan 1960-luvulta saakka, minkä on ehtinyt tien kiertämiseltään ja vankilatuomioiltaan. Hänen on elämäänsä kuvaillut näin:

Hobos are people who move around looking for work, tramps are people who move around but don't look for work, and bums are people who don't move and don't work. I've been all three.

... started out with nothin, got most of it left...

Upposi ja kovaa! Blues on muuten yksi suosikkimusiikkilajejani. Mitäs te tykkäsitte? Tai oletteko koskaan miehestä kuullut aikaisemmin? Englannissa hän on melkoisen suosittu. 

Musiikkilöytö: Cesária Évora

Satunnaisesti löydän uutta musiikkia johon rakastun päätäpahkaa. Ajattelin esitellä täällä muutamia uusia löytöjäni.

Tutustuin tähän laulajaan surullista kyllä kuolinkirjoituksen kautta. Luettuani kauniin muistokirjoituksen naisesta, joka aloitti laulamisen kuusitoista-kesäisenä Kap Verden savuisissa merimiessaluunoissa ja vuosikymmeniä rankkaa elämää myöhemmin, lauloi Euroopan tuhatpäisille konserttiyleisöille samoin tavoin, paljain jaloin ja tupakka huulessa, halusin tietää hänen musiikistaan lisää. Cesaria Evoran ääni on kirkas ja kaunis, ja hän laulaa surusta ja kaipauksesta ja rakkaudesta. Vaikkei sanoja ymmärräkään, tunne niitten takana sointuu vahvana.





















Itse en erityisemmin välitä musiikkipostauksista blogeissa, usein en ymmärrä mikä niissä esitellyissä artisteissa viehättää musiikillisesti. Aika monet mielestäni kuuntelevat melkoista skeidaa (minä en tietenkään, heh). Noh mutta kuitenkin, kirjoittelen tänne varmaan aina silloin tällöin omia musiikkilöytöjäni. Toivottavasti löydätte näistä jotain uutta, ja jos ei muuta, minulle jää löytöjeni nimet mieleen paremmin. Tykkäsittekö muuten kukaan Cesariasta? Tai oliko jo vanha tuttu?

Alkukesän panikointia ja musiikkia

Tiedättehän... Nyt alkukesästä on kova kiire yliopistopiireissä täällä. Loppuelämä on tauolla kun keskitytään lukemiseen ja kokeissa käymiseen. Enpä ole kotoakaan ehtinyt poistua tekemään paljoakaan, eivätkä ajatukseni oikein pyöri missään muussa kuin tilastotieteessä, ekonometriassa ja matematiikassa. Ymmärrätte varmaan etten tule täälläkään käymään nyt vähään aikaan, sillä elämäni pyörii kirjojen ympärillä. Teillä muilla Briteissä opiskelevilla on varmaankin samanlaiset fiilikset. Niille joilla ei ole omakohtaista kokemusta paikallisista kokeista hyvä vertailukohde on YO-kokeet, tai ehkäpä yliopistojen pääsykokeet, sillä erotuksella että näitä brittiläisiä yliopistokokeita ei voi uusia. Eli meni miten meni, sitä on vain yksi mahdollisuus.

Odotan niin kovasti Suomen lomaani, jonne lähden heti viimeisen kokeeni jälkeen kahden viikon kuluttua. Juhannus Suomessa, jee! Lomalla tulen myöskin käymään silmien laseroinnissa, jota myös odotan innolla. Odotan myöskin vapaata kesää - ajattelin tehdä jotain pikkuhommia ja keskittyä kotimaamatkailuun (tässä tapauksessa Britannian) ja kämpän remontointiin. Ehkä jopa puutarhan hoitamiseen. 

Jokatapauksessa, kokeista johtuen en tule täällä blogissa varmaankaan käymään. Eli seuraavaa päivitystä tulossa varmaankin vasta viikon parin kuluttua. Sillä välillä minusta olisi muuten mukava kuulla jos teillä on mitään postausideoita tai jotain toiveita siitä mitä täältä olisi mukava lukea.

Tässä muuten joitain hyviä afrikkalaisia artisteja joita tänään olen kuunnellut Youtubesta aika monia. Erityisesti suosittelisin kuuntelemaan Vusi Mahlaselan Thula Mama -biisin - aivan loistava.

Ja vähän menevämpää "disko"-musiikkia - tämäntyyppiset biisit olivat aikamoisessa suosiossa klubbaillessa Ugandan yöelämässä. Jäi hauskat muistot näistä ketkutusbiiseistä :)

As of Today

Kihlatun bändi keikkaili taas viimekin viikonloppuna ja itse olis siellä tottakai mukana fanina ja kuvaajana. Klikatkaa täältä tai täältä poikien musiikkia soimaan. Proge-metalli varmaankin kuvaisi bändiä parhaiten, vaikutteina esimerkiksi Cult of Luna tai Porcupine Tree. Vaikka en itse erityisemmin metallista edes välitä, niin mulle tämä musiikki uppoaa ei vain suhdepoliittisista syistä, vaan ihan oikeasti bändin musiikillisen taidon ansiosta. Pojat ovat todella lahjakkaita muusikkoja.

Paikka oli muuten aika mieletön, keskellä ei-mitään rakennustyömaalla, ja vieressä oli kaikenlisäksi vielä joku metallitehdas. Mutta enpä voi sanoa kadehtivani keikkailevan bändin elämää. Sain ihan tarpeekseni siitä pakkaamisesta, odottelusta, pitkistä matkoista vain yhden päivän osalta. Me lähdettiin poikien studiolle puoli neljältä hakemaan soittimet, kotiin tultiin keikan jälkeen vasta kahden jälkeen. Ja poikien oma osa keikasta kesti varmaankin 45 minuuttia.

Oli muuten aika tuskaista ottaa kuvia keikalla. Salamaa on ikävä käyttää, sillä se saa kuvista lättänät, ja vie fiilistä katsojilta. Valotus keikkapaikalla taas oli suoraan sanoen perseestä punaisine spotteineen, ja lisätään siihen vielä yleinen pimeys, pitkät valotusajat ja jalustan puuttumattomuus tuli useimmista kuvista ns. tunnelmakuvia. Kamerakin oli lainakamera, joten iso osa ajasta kului sen kanssa leikkimiseen ja opetteluun. Bändin pojat olivat kyllä ihan tyytyväisiä kuviin (vaikka näistäkin lähti varmaan valehtelematta 3/4 roskiin). Miten keikoilla saa otettua oikeasti hyviä kuvia ilman helkutan hyvää tuuria?

Kihlattu on muuten rumpali. Se oli ihan piilossa vehkeittensä takana ja sain herrasta peräti yhden menettelevän kuva. Ja varmaan parisenkymmentä laulajasta ja kitaristista. Bändi on oikeasti viisimiehinen, vaikkakin näissä kuvissa näkyy vain kolme hemmoa. Basisti ja kakkoskitaristi eivät olleet kovin kuvauksellisella tuulella.

 En tajua tukanheiluttelun ideaa? Mulla ainakin alkaisi sattua päähän, ja ärsyttäisi tukan sekaistuminen.

Spotify vihdoinkin!

Eri ihmisten intohimoisen ylistävät toitotukset (joita on blogimaailmassakin nähty yllinkyllin) saivat minutkin haikailemaan spotifyin perään. Kyseessähän on siis ns. nettiradio, josta saa itse vapaasti valita oman soittolistansa ja valinnanvaraa riittää pop-listan hiteistä indie-bändeihin. Ja vähän enemmänkin.

Pitkän aikaa ihmettelin että miten ihmeessä palvelun saisi maksamatta omalle koneelle kun vaadittiin invitejä ja niitä ei löytynyt sitten mistään. Ja unohdin koko ohjelman olemassaolon useammaksi kuukaudeksi kunnes eilen löysin kullan iPhonesta spotify-applicationin. Pienen nettietsiskelyn löysin tavan jolla saada spotify ilman mitään typeriä inviten metsästyksiä. Ja ohjelma on mahtava! Suosittelen!

Klikatkaa ohjeet täältä

Born in CCCR! - DDT

Kuka sanoi että venäläinen musiikki on pelkkää euro-jumputusta tai lesbofantasiapoppia? Olen fanittanut DDT:tä lukiosta saakka, kun venäjäntunneilla aina kuunneltiin tätä. Hassua sinänsä, bändi on ollut kauemmin pystyssä kuin minä elossa... Mutta mitäs se hyvää musaa huonontaa. 25 vuoden uraan mahtuu jos mitä ja bändi on edelleen hyvin suosittu. Neuvostoaikoina DDT oli kantaaottavuutensa takia sensuroitu ja joutui usein toimimaan maan alla, vaan eipä saatu tukahdutettua. Musiikki on aika perus-rockia mutta itse tykkään tästä erityisesti mielenkiintoisten lyriikoitten, ja venäläisen kulttuuriperinnön kunnioittamisen takia. Vaikka musiikki onkin länkkäri-rockin tyyppistä mukaan on vedetty myös venäläisestä taustasta paljon.










Lyriikat ovat vähintäänkin sanottuna mielenkiintoisia ja monitulkintaisia. Harmi että oma venäjänkielentaitoni on vielä sen verran rajoitettua että ymmärrän vain pienen osan. Tässä kuitenkin näytiksi englanniksi tuon viimeisen laulun (Chernyi pes Peterburg) sanoitus.

Black dog Petersburg - his muzzle on his paws,
His ice-cold eyes cooling down in the dust.
Tonight I am breathing in your gravelly odor,
Gulping down names of streets, trains of houses.

Black Dog Petersburg - quiet horror of passersby,
Street-lights crammed into windows at night.
Wolves are howling on the Volkovskiy, looks like
Tomorrow it will be even merrier there.

This beast never hurries to get anywhere.
This night calls no one to no one.

Black Dog Petersburg - I hear your voice
Among the dead splendors, amidst the rasping umbrellas.
Your chords are scattered everywhere, like hair,
Like drops of blood on the stale rubles of the elderly.

Black Dog Petersburg - roofs, sofas,
And above the skewing roofs is emptiness.
In foyers glasses are filling with cinder.
Here in this impenetrable filth lives purity.

This beast never hurries to get anywhere.
This night calls no one to no one.

Black Dog Petersburg - dispersed gunpowder
Of mysteries of these walls that stand in cryptic silence.
Strange rustle breathes in every corner in the night.
Any monument here is in the state of war.

Black Dog Petersburg - time shriveled with moon,
And your old master played the trumpet;
You are silent together, as you recall a different
Arrangement of waves on the Neva.

Black Dog Petersburg - night stands by the pier -
Soon on my way, I do not have strength to outplay fate.
In this dark water a reflection of a beginning
I see, and, as he, I do not wish to die.

Black Dog Petersburg - is there even a speck of life
In this kingdom of walls that time vomited on?
But you are silent, you are always in a state of tranquility,
Even under the weight of the greatest changes.

This beast never hurries to get anywhere.
This night calls no one to no one.

Only me, only you, me, you, me, you…
Heart, our heart lives.
Only me, only you, me, you, me, you…
Heart, out heart lives.
Our heart sings.
This beast!
This night!
Only me, only you, me, you, me, you…
Heart… our heart lives.