Suklaata ja Kahvia - in English

Hei - innostuin tekemään tänne teille videon. Viime videopostauksesta onkin aikaa jo yli vuosi - katsoin sen juuri ja voi kuinka vauva siinä olikaan niin pikkuinen. Tällä kertaa vauva ei sulostuta videota, vaan saatte kuulla vain minun höpötystäni. Mutta englanniksi!

 

 

 

Päätin tehdä pikaisen videon minun englanninkielen taidostani. No, se venyi kahdeksaan minuuttiin (eli ei siis mikään pikainen), sillä juttua riitti reippaasti minun englanninkielestäni, miten olen sen oppinut, millaiseksi sen koen ja mitä koen englannissa vaikeaksi. Lopussa on myös teille muille bloggaajille pieni kutsu, jos sinne saakka jaksatte kuunnella (tai skrollata sinne loppuun saakka heti ensimmäisen minuutin jälkeen...).

 

No mutta, miltäs minun englantini kuulosti? Ja jaksoitko katsoa koko kahdeksan minuuttia?

Britannia: Kohteliaat britit

Ehkä yksi parhaimpia asioita Briteissä asumisesta on arkipäiväinen kohteliaisuus. Britit ovat (halutessaan) erittäin kohteliaita, ja ne käytöstavat ovat iskostettu selkäytimiin ihan pienestä pitäen. Niitä käytöstapoja opetellaan jo ihan vauvana, ja jatketaan varsin tiukkaan tahtiin koulussa. Joitain näistä tavoista on tarttunut jo minuunkin vuosien varrella.

 

Kuvat St James's Park puistosta

 

 

Käytöstavat ovat tärkeitä - kiitos, anteeksi ja ole hyvä kuuluvat jatkuvasti, kaikkialla. Niitä sanotaan joka väliin, ja suomalaisen korvaan (vaikka täällä jo vuosikausia olenkin asunut) edelleenkin aivan turhan usein. Ne tekevät toki kanssakäymisestä mukavampaa, ja joskus jopa pääsee naureskelemaan, kun sorry kuuluu jokaisen suusta, vaikka mitä tekisi. Sorry sanotaan kaikenlaisessa kanssakäymisessä, se tulee automaattisesti vaikka itse ei olisi ollenkaan syypää mihinkään. Seuraavan kerran kun olette täälläpäin, törmätkääpä brittiin tai astukaapa hänen kengilleen ja katsokaa mitä hän sanoo. Sorry, niinpä. Samaa teen itsekin.

 

 

 

Small talk on tavallista, eli sellainen jutustelu tuntemattomien ja puolituttujen kanssa, jota suomalaiset ehkä nimittäisivät tyhjänpuhumiseksi. Sää, urheilu, junaliikenne, ja kaikenlaiset arkiset asiat ovat parhaita aiheita aivan tuntemattomien kanssa. Kaupan kassojen kanssa jutellaan myös mukavia, ja heitetään huulta kun sille päälle satutaan. Usein kassahenkilöstö tuituilee vauvalle, ja usein tulee juteltua heidän lapsistaan ja vauvan kehityksestä ja muusta lapsiin liittyvästä siinä pakkailun ja maksamisen lomassa. Vähän tutumpien, esimerkiksi naapureitten kanssa pääsee juttelemaan henkilökohtaisemmistakin asioista. Vuosien varrella olen oppinut melkoiseksi läpättäjäksi, ja saan juttua aikaan jos jonkinmoisesta aiheesta, päihiten joskus jopa brititkin. Suomessahan jutustelun yrittäjät vaietaan hiljaisiksi hyvinkin nopeasti, toisen kuumeisesti miettien onkohan kyseessä juoppo vai muuten vain vähän hassu ihminen, mitä se nyt yrittää, olisi jo hiljaa, katselenpa tässä muualle ja hymisen joo.

 

 

 

Jonottaminen on Briteissä pyhä asia - on tietty järjestys, jonka jokainen britti sisäisesti ymmärtää. Muiden edelle ei saa yrittää hyppiä, ja sellaista röyhkimystä ojennetaan hyvin nopeasti. Jos ei muuten, niin supisemalla ja kihisemällä ja huokaisemalla oh the nerve! etuilijan selän takana niin että tyhmempikin huomaa. Bussiin, junaan, kassalle, kaikkialle jonotetaan.

 

Sitten sellaisia pienempiä asioita, kuten oven pitäminen auki takanaolijalle. Suomessa valitettavan usein ovi läväytetään kiinni perään edes vilkaisematta. Kadulla tietä annetaan lapsille, ja vaunuille aivan itsestäänselvästi ja autetaan vaunujen nostamisessa nopeasti. Sydäntä oikein lämmittää kuin pienet teinipojat suurielkeisesti tarjoavat tietä - koulussa näihin käytöstapoihin kiinnitetään paljon huomiota, ja lapset opetetaan pienestä pitäen siihen että muitten edelle ei saa rynniä. Ja mielellään vielä pidetään ovea muille auki siinä samalla. Yksi ehkä pieniä asioita joita ei välttämättä huomaa, on se että miehet usein tietä antaessaan tai naisten kanssa kävellessään asettuvat sille autotien puolelle - sillä se on kohteliasta. Ja miksikö? Että he ovat siinä vaarallisemmalla puolella.

 

 

 

 

Kyllä tämän kaiken kohteliaisuuden joukkoon mahtuu myös roima määrä riitelyä (joka sekin toteutetaan usein sanallisesti hyvin kohteliaasti mutta pippurisesti) ja ulkokultaisuutta, jolloin vain noudatetaan kohteliaisuussääntöjä sen takia että näytettäisiin paremmalta / kuulostettaisiin paremmalta. Mutta yleisesti ottaen britit ovat aivan hurjan kohteliaita, ja se tekee arkielämästä paljon miellyttävämpää kuin esimerkiksi Suomessa. Suomessa käydessä usein hämmästyn kuinka töykeitä ja epäkohteliaita monet ihmiset ovat. Eivät toki kaikki - ihania ja ystävällisiä ihmisiä mahtuu mukaan sielläkin, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

 

Millaisia käsityksiä teillä on brittien ja suomalaisten kohteliaisuuskäytännöistä? Samaa mieltä / eri mieltä?

P.S. Tsekatkaapa huominen maanantai-postaus, jossa on pieni yllätys blogin lukijoille!

Britannia: Eroja suomalaisten ja englantilaisten lastenhoitotapojen välillä

Minun kokemukseni suomalaisista lastenhoitotavoista on peräisin pitkälti nettimaailmasta - blogeista ja erilaisilta nettisivuilta ja vauvafoorumeilta. Muutama pieni käärö on ilmaantunut myös suomalaiseen ystäväpiiriini, sieltä suunnasta olen myös imenyt informaatiota mitä siellä Suomessa onkaan tapana. Paljon paremmin olen selvillä englantilaisista lasteen liittyvistä asioista, eipä liene yllättävää kun tosiaan täällä Lontoossa asustelemme ja suurin osa vauvakavereista on englantilaisia, tai täällä asuvia englantilaistuneita ulkomaalaisia.

 

Tässä silti muutamia ajatuksiani niistä eroista suomalaisten ja englantilaisten lastenhoitotapojen välillä. Lastenhoitotavat määrittelin hyvinkin laveasti - ajatuksia löytyy nimittäin vähän kaikenlaisesta lapsiin ja vauvoihin liittyvästä.

 

Imettäminen - Suomessa imettäminen on iso juttu. Siellä on pakko imettää tai on huono äiti, joka ei välitä lastensa terveydestä tippaakaan. Kärjistettyä, mutta tälläinen mielikuva minulle on jäänyt. Imettäminen jatkuu myös niin pitkään kuin lapsi haluaa. Ei toki aina, mutta sitä pidetään hyvänä asiana että lasta imetetään vuoden ikäiseksi tai jopa vähän ylikin. Briteissä taas imettäminen on ehkä vähän erikoista. On paljon tavallisempaa (erityisesti working class alueilla) syöttää vauva korvikemaidolla, ja imettämistä ehkä jopa vähän häpeillään. Keskiluokkaisilla ja kalliimmilla alueilla imetetään enemmän, mutta sanoisin että niilläkin imettäminen lopetellaan siinä puolen vuoden iässä, pikkuhiljaa. Imettäminen ei ole kovinkaan iso juttu - siitä toki puhutaan, mutta sillä ei syyllistetä, sillä onhan se niin tavatonta että joku imettäisi. Yli puolenvuoden ikäisen vauvan imettäminen on jo ehkä vähän erikoista Briteissä.
 

 

Allergiat  - Suomessa vähän joka toisella vauvalla tuntuu olevan jotain herkkyyksiä, ja äidit mitä erilaisimmilla imetysdieeteillä. Ei maitoa, ei sipulia, ei herneitä, mikä nyt saattaisi vaikuttaa vauvan suolistoon. Vähän vanhemmilla lapsilla taas tarkkaillaan kovasti mitä sinne suuhun pistetään ja mitä sieltä tulee ulos. Täällä Briteissä taas ei kellään ole allergioita - imetysdieettejä ei suositella sillä näin vauva altistuu ärsyttäville ruoka-aineille ja näin pääsee siedätyshoitona alkavista allergioista eroon. Ihan vakavasti puhuen, täällä on ongelmana se että ihan oikeiden allergioiden toteaminen on todella vaikeata eivätkä lääkärit ota äitejä tosissaan. Jatkotutkimuksiin pääsy tarvittaessa on lottovoitto.
 

 

Vaatteet ja trendimerkit - Täällä mitään erityisiä vauvojen trendimerkkejä ei oikein ole. Suurin osa ihmisistä ostaa vauvalleen vaatteita supermarketeista, tai Mothercaresta tai muista vauvakaupoista. Monet myös saavat isoja vaatepaketteja lahjoituksena lapsiperhesukulaisilta, täällä kun ei erityisemmin harrasteta lasten vaatteiden eteenpäinmyyntiä, ne menevät lahjoituksena kavereille ja sukulaisille. Suomessa taas tuntuu että vauvoilla ja lapsilla pitää olla sitä uusinta uutta, ja mielellään Miikkareilta, Popilta, Pompilta, MiniRodinilta tai mitä muita siellä nyt onkaan pinnalla. Ja kun lastenvaatteissa liikkuu jokseenkin isot rahat, niistä ei päästetä ilmaiseksi irti sitten millään - joko kirppareille tai nettimyyntiin hampaat irvessä.

 

 

Rutiinit - Briteissä rutiinit tuntuvat olevan pinnalla. On heräämisaika, ja ruoka-ajat, ja nukkumaan mennään aina kuuden maissa illalla, iltakylvyn jälkeen. Iltakylpy on pakollinen. Ja vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa, eli lapset mahdollisimman aikaisin petiin. Gina Ford ja Supernanny ovat pinnalla. Suomessa taas meininki on vähän rennompaa. Syödään kun on nälkä, mennään nukkumaan vähän myöhempään kun väsyttää, rutiinit ovat ehkä siellä, mutta niistä ei pidetä kiinni tiukasti. Tehdään vähän oman pään ja oman perheen tapojen mukaan, eikä mitään lastenkasvatusoppaita pahemmin seurailla.

 

Käytöstavat - Briteissä lapsille opetetaan pienestä pitäen kiitos ja anteeksi, ja muut kohteliaisuudet, mutta ehkä muuten lasten annetaan olla aika äänekkäitä ja vilkkaita. Joskus näkee aika huonostikin käyttäytyviä kiukkupusseja joiden käyttäytymistä ei mitenkään ruodita (paitsi jos kiitos tai ole hyvä unohtuu). Suomessa lapset eivät ole ehkä niin kohteliaita, mutta paljon hiljaisempia ja käyttäytyvät usein kiltisti ulkoilmoissa.

Ekoilu - Kierrättäminen, kirpputoreilta vauvanvaatteiden osto, ja kestovaipat ovat Suomessa tavallisia. Briteissä taas ei kestovaippoja oikein kukaan käytä, ja jos käyttää, ei kauaa. Kirpputoreilta (tai paikallisista hyväntekeväisyyskaupoista) ei osteta, eihän kukaan halua lapselleen mitään vanhaa. Ja sitäpaitsi, lastenvaatteet ovat halpoja (eikä niissä ole arvolisänveroa ollenkaan) ja niitä ostellaan usein lahjoiksi.

 

Kertokaa te - olenko ihan väärässä ja kumman maan suhteen?

Britannia: Mitä ruokakaupassa käynti kertoo sinusta

Lupailin silloin kuukausi takaperin näitä Brittipostauksia - tästä lähtee siis kuukauden kestävä sunnuntaisarja!

Ruokakaupoista siis. Suomessa on Stokka ja Cittari. Ja K-Kauppa ja Lidl, ja vähän muitakin mukana. Samalla tavalla täällä on niitä kalliimpia ja halvempia kauppoja.  Suomen hintahaitarista tosin voisi sanoa että kyse on kalliista ja vähemmän kalliista, ruoan hintatason hulppeutta kun tulee aina ihmeteltyä Suomessa käydessä.

 

Täällä kaupat eivät ole ihan pelkästään kalliita tai halpoja, vaan myös hyviä ja huonoja. Tai hienoja ja vähemmän hienoja, joissa käyvät erityyliset ihmiset. Luokkayhteiskunnassa kun elellään, niissä kallissa kaupoissa käy ne vähän hienommat ihmiset, keskihintaisissa kaupoissa keskiverrot asiakkaat, ja halvimmista halvimmissa käyvät ne huonommat luokat. Tai näin ainakin ajatellaan, enemmän tai vähemmän oman pääkopan sisäpuolella. Joskus se saatetaan myös sanoa, vähän kuuluvammin ja joskus vähän hiljaisemmin.

Kauppareissulla

 

 

Mites nämä eri kaupat sitten voisi luokitella? Millainen asiakaskunta liitetään mihinkin kauppaan? Tässä muutamia esimerkkejä:

 

Waitrose - Vähän niinkuin Brittien Stokan herkku. Vähän parempaa luokkaa, niin ruoan kuin asiakaskunnankin puolesta.

Marks & Spencers - Myöskin vähän parempaa luokkaa, ylempää keskiluokkaa.

Sainsbury - Keskiluokkainen, mutta ehkä vähän parempi sellainen.

Tesco - Myöskin keskiluokkainen, mutta rankattu hinnan ja laadun puolesta vähän alemmaksi kuin Sainsbury.

Asda - Tämä alkaa jo menemään alempaan luokkaan, halvempi ja työväenluokkaisempi.

Morrisons - Alunperin pohjoisesta etelämpään tullut ketju usein assosioidaan työväenluokkaan ja vähän huonompaan laatuun.

Iceland - Alimmista alin, täältä saa vain pakasteita. Halpaa, ja suurimmilta osilta pakastehamppareita, kanapaloja sun muita. Epäterveellistä, työväenluokkaista mättöä.

 

Ja missäs me käydään? Arvaatteko?

 

Me käydään yleensä isoissa supermarketeissa, autolla kun liikutaan. Maantieteellinen läheisyys merkitsee eniten, sitten seuraavaksi se mitä tuotteita halutaan tai onko kenties jotain erikoisia tarjouksia jommassakummassa kaupassa. Yleensä me käymme Sainsburyssa tai Tescossa. Sellaista todella keskiluokkaista ja keskihintaista.

 

Joskus poikkean Waitrosessa jos olen kaupungilla ja tekemässä pieniä ostoksia, eikä markettiin saakka viitsisi raahautua. Marks & Spencerissä  käyn todella harvoin, joskus ostan jotain keksejä, suklaita, ja ehkä jotain valmisruokaa. M&S tekee myös mahtavia piknikkiviemisiä - yksittäispakattuja viinilaseja! Mutta aika harvoin, ja aika vähän tulee näistä kaupoista ostettua mitään. Eli meitä ei kai kovin hienoiksi voi laskea.

 

Meidän lähistöltä löytyy myös Morrison's supermarketti. Silloin kun saadaan paikallislehden mukana tarjouskuponkeja sinne, niin pakotan aina miehen ostoksille sinne. Hän kun ei muuten suostuisi käymään siellä kuulemma. Itse käyn kaupassa tarjouksien mukaan, en sen mukaan mihin arvoasteikkoon asetan kaupan.

 

Ehkä siis näitten kauppakäyntien perusteella meidät voisi luokitella köyhään keskiluokkaan. Missäs ruokakaupoissa te käytte? Ja kertooko ruokakauppavalinta mitään asiakkaasta? (No siis, eihän se kerro, mutta oletteko samaa mieltä siitä että täällä Briteissä ruokakauppavalinnoille liitetään myös yhteiskuntaluokka?)

Toivepostaus: Vieraskielisyyden haasteita

Minulta kysyttiin tässä taannoin että mitä haasteita vieraskielisyydessä on, ja miten pärjään sen kanssa. Ihan mielenkiintoinen kysymys, sitä kun joskus työmaailmassa pohdin, varsinkin tällä hetkellä. Kuvituksena on muutamia unohtuneita kuvia British Museumin reissulta - se vähän niinkuin liitty aiheeseen kielien ja kulttuurien varjolla, Rosettan kivestä lähtien.
 

 

Mielestäni ehkä kaikista haastavin asia on se, että kun vierasta kieltä ei täydellisesti osaa, tai vaikkapa jos siinä käytetyssä vieraassa kielessä on vain aksentti, niin jotkut natiivit ihmiset pitävät tätä vieraskielistä ihmistä vähän tyhmempänä. Psykologinen juttu, kun kommunikointi takkuaa kielen takia, sitä muun kielistä pidetään typeränä, koska se vaan ei ymmärrä näitä perusjuttuja tai tajua tätä perussanaa, tyhmä mikä tyhmä. Tästä varoiteltiin meitä vaihto-oppilasvuoden aikana - huomasin kyllä sen ihan käytännössä sekä Japanissa ja Ranskassa, kun en osannut maan kieltä oikein ollenkaan, ainakaan alussa.

No, nyt englanninkielisessä maassa, liikun itse vähän jo eri sfääreissä. Täällä suoritettu koko yliopisto-opiskelu, sekä muutaman vuoden työnteko, no kyllähän se kehittää sitä kielitaitoa, uskaltaisinpa väittää ihan natiivitasolle. Kielen käytössä siis. Minulla on edelleenkin kielessäni aksentti, joskin se ei ole kovinkaan voimakas. Ymmärrän kieltä natiivitasolla, osaan tuottaa sitä natiivitasolla, mutta kuulostan ulkomaalaiselta. Joskus sekoan sanoissani tai aivokatkoksen aikana en osaa lausua jotain tiettyä sanaa. Tätähän tapahtuu ihan natiiveillekin usein, mutta minusta siihen ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin ulkomaalaisen tekemiin virheisiin - koska nehän on vain siitä syystä että on ulkomaalainen, ei siitä syystä että sekosi sanoissaan.

 

Joskus pohdin sitä pitävätköhän muut minua hivenen yksinkertasena sen aksenttini takia, tai sanoissa sekoamisen takia (jota ei kyllä tapahdu sen useammin kuin natiiveillekaan mutta kun olen ulkomaalainen se kiinnittää enemmän huomiota...). Ehkä. Tai sitten ei. Lontoossa ainakin täällä on niin paljon ulkomaalaisia työelämässä, että täällä on totuttu jos jonkinlaisiin aksentteihin, eikä se menoa haittaa. Päinvastoin, useamman kielen osaamista pidetään vaikuttavana asiana. Aksentilleni en nyt voi mitään, se pehmenee toivottavasti ajan myötä, mutta eiköhän se ole siellä vielä tulevaisuudessakin.
 

 

Toinen haaste mielestäni on se lukunopeus. Suomeksi luen todella nopeasti ja saan pikaluettua kohtalaisen helposti. Englanniksi pikalukeminen ei noin vain onnistukaan, ja lukeminen ylipäätänsä kestää kauemmin kuin suomeksi. En tiedä miksi, sillä olenhan lukenut ihan hervottoman paljon englanniksi, mutta jokin pieni viivästys siihen tulee. Varsinaisesti, tämä ei vaikuta työntekoon mitenkään tai ole vaikuttanut opiskeluihin, sillä luen englanniksikin rivakasti. Lukisin vain nopeammin jos se olisi suomeksi ja saisin enemmän tehtyä. Tosin tarkemmin ajateltuna ehkäpä asia ei menisikään niin. Englanniksi luen asiatekstejä, ja suomeksi viihdetekstejä. Jos lukisin suomeksi samaa huttua mitä töissä luen englanniksi, niin lukemisnopeus olisi luultavasti jurnuttavaa silloinkin. Kirjoittamisessa olen varmaankin parempi englanniksi, sitä on tullut tehtyä niin paljon opiskellessa ja töitä tehdessä, se ei niinkään ole ollut minulle haasteena.
 

 

Kolmas haaste jonka huomaan aivan käytännössä on keskustelun seuraaminen. Meluisassa ympäristössä, tai muussa hälinässä, minun on vaikea kuulla englantia. Jos vaikka ollaan baarissa, tai vaikka työpaikan taukotilassa, minun täytyy pinnistellä pysyäkseni keskustelussa kärryillä. On pakko keskittyä mitä kukin ihminen sanoo, enkä voi kiinnittää huomiotani mihinkään muuhun kuin juuri siinä käytävään keskusteluun. Suomeksi homma hoituisi aivan eri tavalla - voisin keskustella vierustoverini kanssa samaan aikaan kun sivukorvalla kuulisin porukan muun keskustelun, ja voisinpa kommentoida siihenkin satunnaisesti. Ylimääräinen melu tai hälinä ei häiritse suomenkielistä keskustelua, sen kuulee selkeästi hälynkin päällä. Englanninkielinen keskustelu taas uppoaa siihen ylimääräiseen meluun. Jos olette meluisassa paikassa, ja yhtäkkiä joku sanoo huoneen toisessa päässä nimenne, se kuuluu selkeästi hälinän yli. Samalla tavalla minä kuulen suomenkielen hälinässä, mutta englanninkieli on kuin sanottaisiin jonkun toisen nimi.
 

 

Sen enempää haasteita minulle ei tule mieleen. Ei ehkä mitään mittavia, mutta olen asunut englanninkielisessä ympäristössä jo seitsemisen vuotta, ja käynyt täällä yliopistoni, ja nainut engelsmannin kaiken lisäksi. Tässä vaiheessa olisin melko huolissani jos vieraskielisyys tuottaisi edelleen paljon haasteita. Eipä se tuottanut erityisesti vaikeuksia alussakaan, vaikka kielitaitoni on toki petraantunut vuosien varrella paljon.
 

 

Mitäs haasteita teillä on ollut jos olette asuneet tai työskennelleet vieraskielisessä ympäristössä? Tuntuuko teistä koskaan siltä että teitä pidetään vähän tyhmempänä sen takia ettette puhu kieltä täydellisesti? Muitakin heränneitä ajatuksia saa laittaa kommenttiboksiin :)

Toivepostaus: Kaksikielisyyden alkuvaiheita

Meidän "kaksikielisyyttä" on nyt kestänyt seitsemisen kuukautta. Vauva jokeltelee kovasti ja juttelee meille, joskus kovinkin äänekkäästi. Vielä jää nähtäväksi onko ensimmäinen sana suomea vai englantia. Mamamama ja vavavava ovat suosittuja, vavavava erityisesti silloin kun tapahtuu jotain mistä hän ei pidä (puetaan unipussiin, käytetään nenä-friidaa, annetaan lääkettä...) ja mamamama silloin kun hän haluaa saada huomiota. Siitä se lähtee.

Lontoon Marimekko-pop upissa

 

Aluksi vauvalle puhuminen tuntui todella oudolta. Ihan millä tahansa kielellä se tuntui oudolta, sillä eihän vauva mitään ymmärtäisi. Mutta pikkuhiljaa kun alkoi itseään petrata, ja pakotti itsensä juttelemaan vauvalle kaikenlaisia turhanpäiväisyyksiä, alkoi juttu luonnistua. Olen yrittänyt puhua vauvalle lähinnä vain suomeksi sillä kaksikielisyys on tavoitteena. Nykyään huomaan myös että jutellessani kavereitten vauvoille, tuntuu englanninkieli jotenkin väärältä, sillä se ei ole sitä vauvakieltä.  

 

Ihan aina pelkän suomenpuhuminen ei kuitenkaan onnistu. Miehenihän ei puhu suomea ollenkaan. Hän ymmärtää toki joitain sanoja, erityisesti nykyään vauvasanasto alkaa olla hallussa, ja osaa sanoa joitain sanoja, mutta siinäpä se. Jos siis juttelen vauvalle niin että mies on jutussa mukana, puhun englanniksi. Usein kotona ollessa juttelen vauvalle suomeksi, ja tarvittaessa käännän asian miehelle, mutta joskus on vain helpompaa jutella vauvalle englanniksi. Varsinkin jos mies on siinä vierellä ja kärkkyy mitä sitä tulikaan nyt sanottua.

 

Jos olemme jossain kylässä, esimerkiksi sukulaisilla, harvoin tulee juteltua vauvalle (sillä hän tietenkin kiertää sukulaiselta sukulaiselle), mutta silloin oikeastaan aina puhuttelen häntä suomeksi. Se voi ehkä tuntua jostakusta epäkohteliaalta, yleensähän jutskaillaan sillä kielellä mitä kaikki ymmärtää, mutta päätin olla välittämättä asiasta. Mies joskus sanoi että ei pitäisi puhua suomeksi jos kukaan muu ei ymmärrä suomea. Ongelma on vaan siinä että tulemme olemaan suurimman osan ajasta tälläisissä tilanteissa - jos aina puhuisin englantia, eihän tästä kaksikielisyyteen kasvattamisesta tulisi mitään. Ne jotka loukkaantuvat, voivat ihan vain mennä itseensä. Itse en vastaavassa tilanteessa loukkaantuisi.

 

Ihan hyvin tämä on lähtenyt käyntiin tässä vaiheessa, mutta toki paljon on vielä mutkia matkalla. Tämän hetken ärsyttävin mutka taitaa olla se kun mies puhuu vauvalle suomeksi jotain, hän kun sanoo pari sanaa vahvasti murtaen, joka nyt ei taida auttaa yhtään mitenkään ei miehen eikä vauvan suomenkielentaitoa.

 

Muita asioita mitä ollaan tehty kaksikielisyyden tukemiseksi on tottakai tiuhat Skype-palaverit isovanhempien ja isoisoisän kanssa. Soivasta laulukirjasta tulee myös lauleskeltua suomalaisia lastenlauluja. Popsi popsi porkkanaa ja Täti Monika raikaavat tässä huushollissa usein. Joskus tanssahdellaan Hevisaurusten tahtiin, Youtubesta sitäkin materiaalia löytyy. Vauva muuten tykkää Hevisauruksista ja SauruXista todella paljon! Seuraava etappi voisi sitten olla näissä suomalaisen kirkon/koulun järjestämissä pallerokerhoissa käynti. Kun vaan jaksaisikin raahautua niihin, matka tuntuu melko ylitsepääsemättömältä...

Onko kellään teillä yritystä kaksikielisyyteen? Mites meni alkuvaiheet?

Toivepostaus: Äitiyslomat Briteissä

Suomeen verrattuna äitiyslomat Briteissä taitavat olla aika erilaisia. Mitä nyt olen Suomessa nähnyt, ja kuullut, ja netistä lukenut, niin monet äidit jäävät vuosikausiksi kotiin. Ensin äitiyslomalle, jossa saa 70% palkastaan yhdeksän kuukautta (aika huimaa) ja sitten kodinhoitotuelle pariksi vuodeksi. Ja sitten ehkä vielä uudestaan uuden vauvan tultua. Onko oikeasti muuten näin vai olenko käsittänyt ihan väärin? No mutta kuitenkin, sen verran olen käsittänyt että äitiysloma-tuet sun muut ovat huiman paljon paremmat Suomessa jos vertaa Britteihin. Britit taas voittaa USA:n (äitiyslomaa max. 6 viikkoa) tällä saralla.
 

Tän viikon äitiyslomapuuhia - mitenkään nyt varsinaiseen aiheeseen liittymättä...

 

Äitiysloma Suomessa pitää aloittaa viimeistään 30. päivää ennen laskettua aikaa. Briteissä voi olla töissä synnytykseen saakka - äitiysloma alkaa sitten viimeistään automaattisesti seuraavana päivänä lapsen syntymästä. Itse lopetin työt n. 5 viikkoa ennen laskettua aikaa. Olisin voinut kunnon puolesta työskennellä edelleenkin, mutta projekti (jotka yleensä kestivät 1-2kk) loppui juuri sopivasti, ja pitkät työmatkat alkoivat rassata. Olin todella väsynyt ja kotiinpaluun jännittävyyttä lisäsi arvuuttelu heräämisasemasta. Virallisen äitiysloman aloitin tosin vasta viikkoa ennen laskettua aikaa, sillä ennen sitä otin minulle sen kalenterivuoden aikana kertyvät lomat kerralla.

 

 

Tyynekyllikki

 

Äitiyslomaa on pakko pitää (synnytyksen jälkeen) vähintään kaksi viikkoa, tai neljä viikkoa jos on töissä tehtaassa. Maksimissaan saa pitää yhden vuoden alkaen äitiysloman aloituksesta. Työpaikan on pakko pitää sitä äidin työpaikkaa auki puoli vuotta (eli tarkalleen samaan työnkuvaan voi palata jos äitiyslomaa oli vain 6kk.), mutta jos äitiysloma kestää sen kauemmin työpaikan tulee löytää palaavalle äidille vastaavan tasoinen työpaikka, ei välttämättä sama. Yleensä työpaikalle toki palataan takaisin samoihin työtehtäviin, mutta onpa noita joitain oikeusjuttuja ollut lehdissäkin milloin palaaville äideille on annettu junioritason tehtäviä senioritasolle etenemisen jälkeen. Minä palaan työelämään toivottavasti ihan uudelle työpaikalle, joten tätä ei tarvitse miettiä.
 

 

Kaikista tavallisin täällä on statutory maternity pay (SMP) tuki. Jotta sen saa, tulee olla töissä ennen raskauden alkamista muistaakseni n. 2 kk. Siinä saa 90% palkasta ensimmäiset kuusi viikkoa, ja sen jälkeen £135 viikossa seuraavat 30 viikkoa, jos en nyt puhu ihan täysin läpiä päähäni. Kuukaudessa siitä tulee noin £600. Yhteensä jotain tukia saa yhdeksän kuukautta. Viimeiset kolme kuukautta kustannetaan omasta pussista. Tämä SMP on siis se tuki jonka minä saan. Ei ole paljoa. Jos ei ole ollut töissä tarpeeksi (26 viikkoa vuotena ennenkuin vauva syntyy) ei saa minkäänlaisia äitiyslomatukia. Jotkut työpaikat toki tarjoavat paljon paremmat tuet, ja yleensä ehtona on se että äiti palaa takaisin töihin tietyksi aikamääräksi.

 

Näillä minimiäitiyslomatuilla ei tietenkään kauheasti herkutella, joten monet menevät takaisin töihin kohtuullisen nopeasti. Lastentarhat ottavat jo kolmikuukautisia vastaan, jolloin monet taloudellisten pakotteiden takia siirtyvät takaisin työelämään. Omassa kaveripiirissä suurin osa ottaa äitiyslomaa yhdeksästä kuukaudesta koko vuoteen. Itse toivoin että voisin pitää lomaa koko vuoden, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että joudun takaisin heti niillämain kun ne vähäisetkin tuet loppuvat. No täytyy vähän miettiä pitäisikö vinguttaa luottokorttia ainakin yhden ylimääräisen kuukauden edestä, sen verran antoisaa tämä äitiysloma on ollut että haluaisin jatkaa sitä niin pitkään kuin vain suinkin mahdollista. Olisi hyvä pitää vauva kotona ainakin vuoden ikään mielestäni, en millään haluaisi laittaa näin pientä pirpanaa vielä tarhaan...

Mites teillä on äitiyslomat menneet? Herättikö mitään ajatuksia nämä Brittien äitiyslomajutut?

Luukku 20 - Englantilainen jouluruoka

Englantilainen jouluruoka, ah siitä taas tänä vuonna nautitaan. Teille jotka eivät ole tämän perinteen saloihin tutustuneet tässäpä pieni opastus joulupöydän syövereihin, varustettuna kuvilla viime vuosien Enkku-jouluistani.

 

 

 

Jouluaattoa täällä ei vietetä ollenkaan, se on ihan tavallinen työpäivä. Joulupäivä taas aloitetaan scrambled eggs on toast with smoked salmon, ja toivottavasti kuohuviinilasillisen kera. Mun mies riipii kylmäsavustetun lohen ohuiksi palasiksi, sekoittaa sen kananmunakermaseokseen, ja paistaa munakokkelin nopeasti pannulla. Lapsiperheissä lahjat olisivat tässä vaiheessa jo avattu, vähä aikuisemmat odottelee aamiaisen jälkeen.

 

 

 

 

Joululounas syödään myöhään iltapäivällä, yleensä kahden kolmen maissa. Silloin tarjotaan melkoinen satsi kaikenlaista ruokaa. Pöytään laitetaan usein pieniä sorminaposteltavia, kuten minimakkaroita pekoniin käärittynä (pigs in a blanket), ja pääruokana tarjoillaan usein paahdettua lihaa, kuten paistia ja erityisesti kalkkunaa. Ihan perinteisistä perinteisin joulupöydän lintu Englannissa olisi hanhi, mutta kalkkuna on se nykyaikainen lintu jolla ruokkii isommankin porukan. Hanhella ei valitettavasti ruoki kuin muutaman ihmisen per lintu.

 

Lisukkeiksi tarjotaan usein ruusukaaleja, paistettua kaalia, uunivihanneksia kuten lanttua, palsternakkaa, porkkanaa, roasted potatoes eli paahdettuja perunoita (parhaimmat syntyy hanhenrasvassa paistettuina!) sekä stuffing balls jotka ovat sellaisia jänniä makkaranlihasta ja korppujauhoista valmistettuja salvialla ja sipulilla maustettuja palluraisia. Ja kaiken päälle tottakai paljon paistinkastiketta! Lisäksi karpalohilloa voi nauttia, sekin kuuluu täällä jouluun. Joskus tarjoillaan myös bread saucea, joka on maitoinen kastike johon sekoitetaan leipää.

 

 

 

 

Mutta tärkeää - ennenkuin aloitetaan syömään avataan Christmas crackers. Vierustoveri tarraa kiinni joulu-patukan toiseen päähän, ja sitten vedetään kunnes poksahtaa. Sisältä saa jonkun pienen lelun, vitsin paperilapulla ja paperikruunun jota pidetään päässä ruokailun ajan.

 

 

 

 

Jälkiruoaksi syödään Christmas pudding, joka on sellainen alkomaholilla kyllästetty puolipyöreä kuivahedelmäkakku. Se valellaan brandylla ja ohjelmanumerona liekitetään ja tuodaan varovasti pöytään kaikkien ihastellessa liekkejä. Yleensä se sammuu ennen pöytään ehtimistään. Se syödään erilaisten kermojen kera - täältä saa mielenkiintoisia Grand Marnier, Whisky ja Brandy kermoja joulunalla juurikin tätä tarkoitusta varten. Lisäksi mince piet ovat perinteisiä, eli niitä pieniä mausteisilla kuivahedelmäsoeksilla täytettyjä piirakoita, niitäkin syödään. Jotkut tekevät myös triflen, joka on sekoitus kakkupohjaa, vaniljavanukasta, hilloa/hedelmiä ja kermavaahtoa tasoittain aseteltuna isoon kulhoon. Erilainen juustolautanen on myös aika tavallinen tarjottava.

 

Iltapalaksi, jos alkaa hiukoa, tarjotaan yleensä kalkkunavoileipää - paksulti majoneesia ja kalkkunan jämiä valkoisen leivän välissä. Näitä voileipiä syödään loput välipäivät, niin kauan kuin kalkkunaa riittää eikä korvista tule vielä ulos.

 

Oma mielipiteeni näistä ruoista on että aamiainen ja jälkiruoka on hyvää, erityisesti tykkään mince piestä ja Christmas puddingista, mutta joululounas ei minua niin miellytä. Se on aivan liian tavallinen jouluksi - muistuttaa mielestäni ihan liikaa perinteistä sunnuntai lounasta, jossa tarjoillaan paahdettua kanaa uunivihannesten kanssa. Kalkkuna on mielestäni aika kuivaa ja mautonta, ja parhaimmillaan se on tosiaan majoneesin kanssa voileivän välissä.

 

Tälläisiä kuuluu meidän joulunviettoon tänä vuonna. Oletteko te istuneet englantilaiseen joulupöytään ja mitäs tykkäsitte?

Harrastuksia vauvan kanssa

En tiedä harrastetaanko Suomessa paljoakaan vauvojen kanssa, mutta täällä Briteissä on ainakin paljon erilaista harrastemahdollisuutta. Me ei ihan kauheasti harrasteta, siihen verrattuna mitä täällä olisi tarjolla, mutta muutaman kerran viikossa ehditään aina jonnekin. Taitaapi tuo vauva tykätä uusista näkymistä ja kokemuksista, mutta kylläpä tuo taitaisi kotonakin ihan vain viihtyä. Äitinä näissä harrastuksissa käyminen on silti mukavaa, sillä usein pääsee tapaamaan äitikavereita, ja joskus jopa tutustua uusiin tyyppeihin.

 

Harrastetaan asuleikkejä, isin suosiollisella avustuksella...

 

Maanantaisin yleensä hengaillaan kotona. Ensi viikolla tosin ollaan menossa vauvauintikurssille kokeilemaan mitä vauva tykkäisi uinnista. Ollaan jo kokeiltu ihan itsekseen uimahallissa - vauva tykkäsi olla vedessä, mutta inhosi vettä naamallaan. Katsellaan tuleeko vauvauinnista meille uutta harrastusta... Maanantaisin käyn myös joskus NCT:n järjestämällä kahvittelutuokiolla juttelemassa muiden paikallisten äitien kanssa.

 

Tiistaisin käydään vauvan kanssa paikallisessa kirkossa NCT:n järjestämällä äitien tapaamisessa. Täällä tapaan usein muutamia äitejä omasta synnytysvalmennuskurssiporukastani (NCT-kurssi). Iso sali on täynnä äitejä vauvoineen, vauvat lattialla leikkiessä ja äitien juodessa teetä. Tässä ollaan käyty usein, mutta nyt vauva tuntuu häiriintyvän todella paljon hälinästä, jota tuollaisessa isossa porukassa riittää. Täytyy katsella jos jatketaan tätä, voi olla ettei se enää vauvalle sovi.

 

Keskiviikkoisin ollaan yleensä kotona. Viime viikolla käytiin uimahallissa uimassa vauvan kanssa, ja jos tuo vauvauintikurssi onnistuu, tullaan varmasti käymään vauvan kanssa siellä säännöllisesti.

 

Torstaina käydään iltapäivästä Baby Rhyme Time lorutuokiossa paikallisessa kirjastossa. Tämä on yksi suosikkiharrastuksiamme. Vauva ilostuu erityisesti siitä kun lauletaan kirjastossa meidän lempikappalettamme - What Shall We Do With A Lazy Baby.  Kotona muuten lauletaan sitä usein vähän eri lyriikoilla, mm. what shall we do with a stinky baby.

 

Yleensä lorutuokion jälkeen mennään oman NCT-kurssin porukan kanssa kahville, niitten jotka ovat sinne kirjastoon saakka jaksaneet lähteä.

 

Perjantaisin otetaan rauhallisesti. Kerran kuukaudessa meidän lähellä on Baby Sensory Session. Kuulostaa tosi hienolta, mutta se on vain paikallisessa lastenkerhossa järjestetty pimeä huone, jossa on klassista musiikkia, laavalampun tyyppisiä valojuttuja, ja erilaisia leluja, huiveja, sun muita joitten kanssa voi leikkiä. Tälleen äidistä ei mikään ihmeellinen, mutta vauva oli ihan haltioissaan kun käytiin siellä ensimmäistä kertaa, joten täällä tullaan varmasti käymään usein.

 

 

Bling it on!

 

Viikonloppuisin ollaan ihan rauhallisesti kotona, tai käydään tapaamassa sukulaisia. Sitten kun vauva on isompi ja puhuu, mennään varmasti käymään jossain Suomi-koulussa.

 

Yleensä yritän viedä vauvan joka päivä kävelylle, ja siinä vierähtää helposti tunti tai enemmänkin. Haluaisin myös ehkä käydä jossain äiti-vauvajoogassa, mutta täältä meidän läheltä en sellaista ole vielä löytänyt. Muskareita täällä on paljon, mutta ajattelin että käydään niissä sitten kun vauva on vähän isompi ja ymmärtää vähän paremmin.

 

Käyttekö te missään harrastuksissa lasten kanssa?

Brittien neuvolakäytäntöä - syntymän jälkeen

Ajattelin kirjoitella nyt Brittien neuvolakäytännöstä syntymän jälkeen, vähän niinkuin jatkumona tälle neuvolakäytäntöpostaukselle. Olipas sanahirviö.

 

Täällä synnytys hoidetaan periaatteella "tulos ja ulos". Sairaalassa ei turhia makoilla ja komplikaatiottomat synnyttäjät pääsevät yhden yön jälkeen pois, hyvin sujuneen keisarinleikkauksen jälkeen ollaan sairaalassa kaksi yötä. Ennen sairaalasta pois pääsemistä vauva tarkistetaan, yleensä pediatrien toimesta. Meidän vauvan kuulo myös tarkistettiin, alueesta riippuen tämä tehdään joko sairaalassa tai sitten myöhemmin jossain neuvolassa / lääkärin vastaanotolla.

 

 

 

Sairaalasta pois lähtiessä saa tämän terveyskirjasen, johon merkitään kaikenlaista vauvan ja sitten taaperon terveyteen liittyen. Kaikki käynnit sairaalassa/tk-lääkärillä/neuvolassa pitäisi tähän merkitä, ja tämä "the Red Book" pitäisi aina olla mukana kun käy lapsen kanssa jossain näistä ylläolevista paikoista. Jos sen hävittää joutuu maksamaan sakkoa uudesta!

 

Kotiuttamisen jälkeisenä päivänä tulee kätilö kotikäynnille, ja tsekkaa sekä vauvan että äidin kunnon. Missään nimessä ei kuulemma saisi minnekään lähteä sinä päivänä, sillä mitään tiettyä aikaa kätilökäynnille ei anneta, vaan kätilö tupsahtaa milloin kerkeää. Mehän ei tätä tiedetty vaan lähdettiin ostamaan kaikenlaista tärkeää vauvatavaraa heti aamusta, onneksi kätilö sitten ennätti meille vasta iltapäivällä. Siinä sitten kyseltiin vauvan vointia, minun vointiani, ja tsekattiin syömistä, ja kaikenlaista muutakin. Vauvalta otettiin verikoe muutaman harvinaisen sairauden varalta.

 

 

 

Seuraava kätilön kotivisiitti on viidentenä päivänä syntymästä ja viimeinen yhdeksäntenä päivänä. Vauvan voinnista kysellään, vauva punnitaan ja vähän äidinkin vointia tarkastellaan. Yhden kotivisiitin aikana oltiin muuten juuri käyty hakemassa lounas Mäkkäristä, kun vauvan kanssa ei vaan ehditty tekemään mitään. Kätilö vähän paheksui epäterveellistä valintaa, mutta rauhoittui nähdessään että ranskalaisten ja limun sijasta olin kuitenkin valinnut salaatin ja smoothien. Jonkun toisen kotivisiitin aikana (toinen) kätilö sitten paheksui vauvan kuivaa ihoa, ja ihmetteli että kai te nyt sentään kosteutatte tätä ihoa. Joo joo, minkä keretään, muutaman kerran päivässä ainakin.

 

Siinä heti sairaalasta päästyä ja vauvan kanssa yötä myöten valvoessa oli kyllä niin sekainen olo, että aika hämäräksi jäi mikä tarkoitus näilläkin visiiteillä oli. Ja unohtui aika hyvin mitä niillä oikein tehtiinkään ja pitikin vilkaista tuosta punaisesta kirjasta muistiinpanoja, joita ei erityisemmin kyllä näistä visiiteistä ollut. Sen muistan että vauvaa punnittiin, ja kyseltiin syömisestä ja siitä millainen olo minulla oli. Käsittääkseni näistä kotivisiiteistä ollaan myös pikkuhiljaa luopumassa, ja tulevaisuudessa nämä hoidetaan jossain klinikalla.

 

Jos ihan totta puhutaan, minusta nämä visiitit olivat aika turhia. Toisaalta oli ihan hyvä että vauvaa käytiin tarkastamassa tiuhaan tahtiin, ja oletan että jos vauvalla olisi ollut joku hätä, niin se olisi siinä bongattu. Ehkä. Vauvan puolesta siis hyvä juttu, mutta mielestäni kätilöt eivät erityisemmin osanneet auttaa asioissa jotka liittyivät minun kuntooni, muuten kuin sanomalla että joojoo, paranee paranee, syö vitamiineja.  

 

Sitten 10-14 päivää synnytyksen jälkeen tulee kotiin käymään health visitor. Nimestä oletin että tämä on joku kodin hygienia-tarkastus, tai että ehkä sairaalassa itkeskelyn takia meille tulee joku ylimääräinen tyyppi käymään. Health visitorin (vauvoihin/lapsiin erikoistunut sairaanhoitaja) soittaessa meille aikaa sopimaan tiukkasinkin mitä he tulevat meille tekemään, ja kuulemma kyseessä oli vain joku pikavisiitti, jolloin meille kerrottaisiin alueen tarjonnasta lapsille. Tämä myöskin oli jonkun verran turha visiitti mielestäni, sillä tämä health visitor siis periaatteessa vain poikkesi meillä, antoi pinkan monisteita, kertoi osoitteen missä pitää käydä vauva punnitsemassa ja pikaisesti kirjoitteli terveyskirjaan muutaman lauseen vauvan ja minun kunnostani. Anekdoottina - myös vauvan etninen tausta merkittiin kirjaan - vauva on kuulemma mixed vaikka ollaan molemmat niin kalpeanvalkoisia kuin olla voi...

 

 

Kahdeksan-viikkoisena vauvalla on tarkastus terveyskeskuksessa, jossa tsekataan vauvan kunto perusteellisesti ja annetaan ensimmäiset rokotukset. No näitten kotivisiittien ja terveyskeskus-tarkastuksen jälkeen ollaan melkein ihan täysin omillaan. Mitään tiettyä neuvolaa ei ole, eikä vauvaa tarkasteta enää uudelleen kuin vasta 8-12 kuukautisena. Sitä seuraava tarkastus on kaksi-vuotiaana, ja koulun aloittaessa tarkastetaan silmät, kuulo, pituus ja paino ja siinäpä se.

 

Näitten tarkastuksien välillä terveyden seuraaminen on paljolti vanhempien oman aktiivisuuden varassa. Sitä voi käydä terveyskeskuslääkärillä tai lapsi-klinikalla kyselemässä health visitoreilta mutta mitään säännöllistä neuvolaa täällä ei Suomen tapaan ole. Eikä tämä meidän läheinen lapsi-klinikka ole edes usein auki - kerran viikossa kaksi tuntia, soittaa sentään saa päivittäin. Vauva tulisi käydä punnitsemassa kerran kuukaudessa tällä lapsi-klinikalla, mutta enpä tiedä tulisiko kukaan kotiin kyselemään jos siellä ei kävisi.

 

Tuntuu vähän että postauksen punainen lanka katosi tässä kirjoitellessa, mutta jos tuli nyt mieleen jotain kysymyksiä tai muita kommentteja niin laittakaa kommenttilaatikkoon. Kuvituksena vaan kuvia tästä the Red Book kirjasesta (ja minun mahtavista pyjamahousuistani). Ja teille joita nämä vertailut yleisesti kiinnostaa, niin blogikolleegani TyyneKyllikki kirjoitteli omista neuvolakokemuksistaan myöskin :) 

Brittien työkulttuurista

Tämä tuli toivepostauksena taannoiseen kysymyspostaukseeni ja ajattelin alkaa pikkuhiljaa näitä toivepostauksia toteutella. Vielä on tulossa (jossain vaiheessa...) alkuopas Britteihin muuttamiseen, juttu työnhaun ihanuuksista ja kamaluuksista täällä Briteissä, ja joskus hamassa tulevaisuudessa myös Lontooseen liittyviä shoppailu- ja turistikohdepostauksia.

 

Mitäs tästä työkulttuurista nyt kertoisi... Nyt kun olen äitiyslomalla, ei työelämä sinällään ole itselleni niin ajankohtainen, mutta onhan täällä Briteissä tullut työskenneltyä ja oleskeltua jo pitemmän aikaa. Kokemuksia on niin Citystä kuin sitten tavallisemmista työpaikoista. Lontoon ulkopuolelta minulla ei ole kokemuksia. Lontoon ilmapiiri voi siis näitä minun fiiliksiäni vähän värittää.
 

 

Yleisesti ottaen Brittien työkulttuuri on mielestäni aika sisäänsä imaiseva. Päivät ovat pitkiä ja töissä ollaan helposti ylitöitä. Ylitöistä ei useammin makseta, eikä niitä saa ylimääräisinä vapainakaan. Joillain työpaikoilla jos menee todella myöhään, saa tulla aamulla vähän tavallista myöhemmin paikalle.

 

Jos sattuu kova työsuma ja paljon deadlineja, voi tietyissä työpaikoissa joutua olemaan yökausia. Osa tuttavistani, jotka ovat työskennelleet Cityssä (esim. asianajohommissa tai M&A:ssa) ovat olleet töissä tosiaan aamutunneille, ja sitten joutuneet tulemaan takaisin aikaisin aamulla jatkamaan töitä. Siinä sopii sitten miettiä minkälaista työpanosta sitä nukkumatta saa annettua... Jos joutuu olemaan työpaikalla yömyöhään, työnantaja tarjoaa taksin kotiin, ja useimmiten iltapalan toimistoon tilattuna. Tottakai, paikoissa joissa työnantaja velvottaa tekemään ylimääräistä työtä ja pitkiä iltoja/öitä, on yleensä melkoisen hyvät palkat, noin ainakin vuositasolla. Työtuntien perusteella jos palkan laskee, sitten voikin jo alkaa harmittamaan. Toisaalta, näissä paikoissa voi saada myös vuosibonuksia, jotka ainakin ennen finanssikriisiä olivat melko mittavia. Nykyään taitavat olla pienenemään päin.

 

Tämäntyyppisissä City-paikoissa tuppaa myös olemaan paljon aktiviteetteja työporukalle, esimerkiksi vuosittaisia leikkipäiviä (jossain ryhmähenkeä nostavassa aktiviteetissa), ja työporukkaa kannustetaan viettämään paljon aikaa keskenään eri jalkapallo/sulkapallo/mikäliepallo-klubeissa ja muissa firman sisäisissä liikuntaharrastuksissa. Olenpa kuullut myös työpaikan järjestämistä bändeistä joiden odotetaan sitten soittavan firman joulujuhlissa. Työpaikka tavallaan järjestää itsensä myös siksi elämän sisällöksi. HR sanoisi että se on sen takia että nostaisi työntekijöiden motiivia ja viihtymistä, raadollisesti voisi sanoa että se tekee laukkujen pakkaamisen vaikeammaksi kun harrastukset ja elämä jäisivät sinne vanhalle työpaikalle samalla. Tämä tosin varmasti houkuttelee monia ihmisiä täällä Lontoossa - tänne kun monet muuttavat (hyvän) työn perässä, joten se että työpaikka järjestää sen työn ulkopuolisen elämän tekee muuton ja Lontooseen sopeutumisen varmasti helpommaksi.

Ihan anekdoottina - olin joskus kesän töissä paikassa jossa ylläolevien juttujen lisäksi oli myös ilmaiset (todella kattavat) välipalat ja juomat. Kovasti promottiin sitä että se oli työntekijöille "tapaamispaikka" jossa "rentoutua" - itse epäilin syyn olevan ihan vain se että porukka ei työpaikalta poistu turhan takia, eli saadaan mahdollisimman hyvin mehut irti porukasta kun ei tarvitse poistua työpaikalta ravinnonhakutarkoituksissa.

 

Sitten toisaalta täältä löytyy myös se toinen työkulttuuri. Se missä työpaikalle ilmaannutaan pari minuuttia ennen aamuyhdeksää ja lähdetään iltakuudelta sen sillä kellonlyömällä kotiin. Kaikki tauot pidetään minuutilleen ja töissä käydään tekemässä ne vaaditut työt, mutta niitä ei tosiaankaan jäädä tekemään ylimäräistä, eikä niitä todellakaan raahata kotiin. Työpaikan ulkopuolella ei välttämättä tehdä mitään sen erikoisempaa työkavereiden kanssa, eikä työpaikka järjestä, jotain pakollista joulujuhlaa lukuunottamatta, mitään aktiviteettia työntekijöilleen.

 

Yleisesti ottaen silti minusta täällä Briteissä vietetään todella paljon aikaa työpaikalla. City-paikoissa voi olla työpaikalla töissä kiinni (ja puhelimen välityksellä kotonakin) jatkuvasti, ja muissakin paikoissa on usein melko pitkät työajat. Pitkät työmatkat (ainakin Lontoossa) myös tarkoittavat sitä että kauheasti aikaa millekään muulle kuin työnteolle ja arjenpyörittämiselle ei ole. Monet myös tulevat Lontooseen vartavasten töihin, eikä niitä ennestään olevia kavereita ja tukiverkkoja välttämättä ole. Siksi ei ole ihmekään että työkavereiden kanssa vietetään paljon aikaa. Työpäivän jälkeen (ainakin perjantaisin) jäädään usein työkavereitten kanssa olusille, ja usein voidaan tapailla muutenkin läheisimpien työkavereitten kanssa. En ole ihan varma mitä mieltä itse tästä työkavereitten kanssa kaveeraamisesta olen. Toisaalta on kiva saada uusia kavereita työkavereista. Toisaalta on harmi, että monien kanssa se kaveeraaminen sitten työpaikkaa vaihtaessa jää.

No tälläisiä mietteitä on minulle työelämästä jäänyt. Millaisia kokemuksia teillä on tullut, ja mitäs fiiliksiä teille on työelämästä täällä jäänyt?

P.S. Ja toivepostauksia saa jättää jos tulee jotain mieleen, toteuttelen niitä inspiksen iskiessä! 

Vastauksia osa 2 - Lontoo, Britit, ulkosuomalaisuus, työt ja opiskelu

Nyt siten vastauksia taannoiseen kysymyspostaukseen - tällä kertaa kysymykset keskittyvät Lontooseen, Britteihin, ulkosuomalaisuuteen, töihin ja opiskeluun. Kuvituksena vanhoja random-kuvia Lontoosta! 

Lontoo

Lontoossa asuminen: 3 hyvää ja 3 huonoa asiaa?

Hyvät asiat - kansainvälisyys, nopea elämäntahti, monet mahdollisuudet. Huonoa - pitkät etäisyydet, vähän vapaa-aikaa, ruuhkat/liikaa ihmisiä (mm. kaikkialle pitää lähteä todella ajoissa että ehtii varmasti ja jos haluaa esim liput johonkin erikoiseen tapahtumaan pitää usein kärkkyä heti myynnin avauduttua).

Minkälaista on asua Lontoossa?

Hauskaa. Täältä löytää aina jotain tekemistä tai näkemistä. Asia erikseen on kuinka jaksaa mennä ja tulla, varsinkin jos asuu kaukana keskustasta kuten me. Itse tykkään olla melko aktiivisesti menossa joten tulee järjesteltyä kaikenlaista aktiviteettia säännöllisin väliajoin.

Top3: Mitä Lontoossa kannattaa ehdottomasti nähdä/kokea?

Minä ehdottaisin käymistä jollain viikonlopputorilla torilla omien mielenkiintojen mukaan - antiikki/sisustus Portobello Rd, ruoka Borough Market, vintage/nuoret suunnittelijat Spitalfields, alternative/teinit Camden Town. London Eye on kiva kokemus ja antaa hyvän näköalan kaupunkiin. Kolmantena kävisin jossain museossa - British Museum ja Victoria&Albert ovat mahtavia, sekä Natural History Museum. Lisäksi täältä löytyy monia pieniä, erittäin mielenkiintoisia mini-museoita kuten Hunterian, Foundling tai The Petrie, jos haluaa kokeilla jotain erikoisempaa.

Britit ja ulkosuomalaisuus

Mitä kaipaat Suomesta eniten?

Ruisleipää, karjalanpiirakoita, metsiä, valoisia kesäöitä ja pitkittyneitä illanistujaisia, kavereita ja perhettä, rentoa elämänasennetta, hiljaisuutta ja lyhyitä välimatkoja töihin ja muualle.

Mitkä asiat tuntuivat hankalilta britteihin muuttaessa? Mikä asia olisi sujunut paljon helpommin, jos joku olisi vain antanut vinkin "näin teet sen helpommin".

Pankkitilin avaaminen ja asunnon löytäminen olivat vaikeimpia asioita. Lisäksi Lontooseen muuttaessa eri kaupunginalueiden tunteminen ja liikkumisen hahmottaminen olivat hankalia. Ystävien saaminen, mutta tämähän on hankalaa aina kun muuttaa johonkin uuteen paikkaan. Tästä voisin tehdä ihan oman postauksen ehtiessäni.

Onko englantilaisten kanssa helppo ystävystyä?

Minusta ystävystyminen on vaikeaa, mutta kavereita saa helposti. Tästä on itseasiassa postaus jossa valotan omia mielipiteitäni tarkemmin.

Mikä ärsyttää ja mikä on parasta englantilaisissa?

Ärsyttää ehkäpä eniten se että usein on vaikea tietää ollaanko kavereita, ystäviä vai ihan vaan hyvänpäiväntuttuja joista ei edes pidetä oikeasti, ihmisiä on siis vaikea lukea. Parasta englantilaisissa on se miten kohteliaasti he osaavat haistattaa pitkät ihmisille jotka heitä ärsyttävät tai muuten vain ovat suututtaneet, täällä käytetään koodikielistöä mikä kuulostaa kohteliaalta mutta tarkoittaa ihan muuta!

Minkälaista on olla naimisissa englantilaisen kanssa?

Ei kai se kummempaa kuin minkä tahansa muun maalaisen kanssa. Englanti ei kuitenkaan ole kulttuuriltaan (perus Eurooppa/länsimainen kulttuuri) niin erilainen että tulisi kovia kulttuurishokkeja, ja lisäksi oma mieheni on kovin kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista ja tykkää kokeilla uusia juttuja. Tulee tietenkin vietettyä enemmän englantilaisia pyhiä ja syötyä englantilaisia ruokia.

Haluaisitko muuttaa Suomeen?

Kyllä ja ei. Elämäntyylin puolesta kyllä, uramahdollisuuksien puolesta ei. Jos haluaisin mennä takaisin yliopistoon opiskelemaan jotain uutta alaa, sitten varmasti myös haluaisin muuttaa Suomeen, sillä Englannissa uudelleenkouluttaminen tehdään todella vaikeaksi ja kalliiksi.

Mitkä ovat tärkeimmät käytännön asiat muutettaessa Isoon-Britanniaan?

Kielitaito, edes keskiverto englannin osaaminen. Tarpeeksi rahaa että voi maksaa etukäteen vuokran ja vähintään kuukauden takuuvuokran plus kulut ennenkuin alkaa palkka juosta. Passi ja hammasharja, eipä tule mitään erityistä mieleen.

Onko sinulla ja miehelläsi/englantilaisilla ystävilläsi paljon "kulttuurishokkeja", jos puhutte toisten kulttuurista?

Ei oikeastaan, johtuen varmasti siitä että suurin osa englantilaisista ystävistäni on joko todella kansainvälisiä tai muuten multikulttuurisia (esim. intialaisista perheistä). Mies on ihan perus-britti, mutta matkustellut paljon, joten on tottunut erilaisiin kulttuureihin pienestä pitäen.

Työt ja opiskelu

Olen yrittänyt selvittää työmahdollisuuksia UK:ssa, mutta kuulisin mielelläni paikallisen kokemuksia. Ehtisitkö kirjoittaa brittien työkulttuurista ja työnhausta kaikkine ihanuuksineen ja kauheuksineen?

Työnhausta olenkin jo kirjoittanut yhden postauksen, mutta juttua varmasti riittäisi omista huonoista ja hyvistä kokemuksista. Brittien työkulttuuri on mielestäni aika erikoinen, täällä ollaan todella kiinni töissä (pitkät päivät, paljon sosialisointia työkavereitten kanssa) ja usein suuri osa kavereista tulee työn kautta. Työn kautta myös ns. arvotetaan ihmistä. Tästäkin voisin kirjoitella ihan postauksen itsessään!

Työmahdollisuuksista en lähde selittämään mitään, sillä ne niin riippuvat alasta. Sen verran voin sanoa että ainakin Lontoossa tuntuu siltä että kilpailu on kovaa (todella kovaa), mutta toisaalta mahdollisuuksia avautuu jatkuvasti, eli yhden oven sulkeutuessa avautuu ainakin pari ikkunaa.

Minkä yliopiston ja alan olet käynyt?

Opiskelin valtiotiedettä kandina ja kansantaloutta maisteritasolle, SOAS:issa ja Birkbeckissä.

 

 

Rahoititko opiskelusi Valtion lainaamalla rahalla? Koetko pystyväsi suositella sitö myös muille?

Kelan opintotuki ja Kelan takaama laina ja vanhempien antama apu. Lukukausimaksuihin minulla oli laina Englannin valtiolta. En joka vuosi ottanut opintolainaa Suomesta, esimerkiksi ensimmäinen vuosi meni säästöillä. Opiskelu täällä on sen verran kallista ettei muita vaihtoehtoja varmaankaan ole kuin ottaa lainaa, oli se suosittavaa tai ei.

Työnhaku siellä on oletettavasti hankalaa ja yliopistot vaikuttavat varmasti työllistymismahdollisuuksiin.. Kannattaako korottaa yotodistusta vaiko halea hieman "huononpaan" yliopistoon?

Hmm, käsittääkseni paremmissa yliopistoissa täällä ei oteta huomioon korotettuja YO-todistuksia. Tietenkin jos YO-todistus mainitsee vain paremman arvosanan eikä sitä että on korotettu, ei kai sitä tarvitse ehdointahdoin kertoa. Mutta vastauksena kysymykseen että ehdottomasti kannattaa mennä parhaimpaan yliopistoon mihin pääsee, ja kannattaa opiskella YO-kokeisiin kunnolla heti ensimmäisellä kerralla. Korotuksesta voi olla hyötyä tai olla olematta - riippuu siitä kuinka korkeatasoiseen yliopistoon yrittää.

Työllistymismahdollisuudet ovat paremmat paremmissa yliopistoissa, mutta tähän haluaisin sanoa että myös se mitä tekee yliopiston aikana merkitsee paljon. Pelkkä yliopiston nimi ei anna mitään. Täällä arvostetaan aktiivista osallistumista opiskelijaelämään ja opiskelujen aikaista työkokemusta niitten mukiinmenevien (2.1) arvosanojen ohella - kertoo yleisestä fiksuudesta ja yritteliäisyydestä.

Että sellaista. Ihan hauska oli vastailla! Ja tosiaan, tuli pari postausehdotusta ja -ideaa mieleen, eli niitä tulee tässä kesän aikana joskus sitten näitten vauvajuttujen väliin. 

Raskausajan ohjeita Brittien malliin

Raskauden aikana on tullut otettua selvää näistä kaikista ruokasäännöistä ja muista ohjeistuksista. Eri maat myös eroavat toisistaan jonkin verran - ota näistä nyt sitten selvää mitä kannattaa ja pitää tehdä, muuta kuin käyttää omaa järkeään. Sen verran olen asioita tarkastellut että muutama juttu varsinkin Suomen ja Iso-Britannian suosituseroista on jäänyt mieleen, eli tässä muutamia.

Kala ja liha:

Itse olen kovasti kylmäsavustetun lohen perään. Täällä kylmäsavustettu lohi (graavilohta täältä ei oikein löydä joten siitä ei suosituksia ole) on ihan OK raskausajan herkku. Suomessa taas kylmäsavustettu ja graavilohi vakuumipakkaukset suositellaan jättämään sikseen raskausajan ajaksi listeriavaaran vuoksi (n. 1/50 kylmäsavulohipakkauksista sisältää listeriaa). Mutta tuore graavikala jota ei ole pakattu on kuulemma OK ja sitä söin joulupöydässä itse. Muuten olen vakuumipakatut kalat jättänyt syrjään tai kuumentanut ne esim. pastan kanssa syötäväksi.

Riimiliha, parmankinkku ja muut cold cured lihat ja leikkeleet ovat Briteissä hyväksyttyjä, mutta Suomessahan näitä suositellaan vältettäviksi. Näitten kanssa itse en ole ollut erityisen varovainen, sillä tuppaa aina unohtumaan mikä lihoista nyt onkaan OK ja mikä ei, syön sitä mitä tekee mieli. Nyt olen tosin yrittänyt valita vain niitä tavallisia kypsennettyjä kinkkuja, ihan vain varmuuden vuoksi. Mitään maksaruokia ei Briteissä suositella, Suomessa taas kohtuullisesti nautittu maksamakkara on OK.

Sauna ja kuumavesialtaat:

Tämä minua ihmetytti kovasti, mutta täällä suoraan kielletään saunassa ja kuumavesialtaissa käyminen raskauden aikana ettei sikiö kuumennu liikaa. Keity siellä mahassa tai jotain muuta hölmöä... Suomessahan sauna (ja ne kuumavesialtaatkin) ovat taas ihan OK juttu, vaikka vähän varoitetaankin siitä että kannattaa ottaa iisisti ettei pökerry matalan verenpaineen vuoksi. Taitaisivat britit saada melkoiset sydärit jos tietäisivät että Suomessa sauna on ollut perinteinen syntymäpaikka - mm. oma isoisäni syntyi pirtin saunassa. Ja joo, saunassa on Suomessa tullut käytyä raskauden aikana itsekin, tosin itse en erityisemmin välitä kovista löylyistä muutenkaan.

Juustot:

Kaikenlaiset homejuustot tuntuvat Suomessa olevan pannassa, ja ovat Britanniassa myös kiellettyjä. Paitsi että stilton juusto, joka varsin homeinen on, on ihan hyväksytty herkku Briteissä sillä se on kuulemma "kova" juusto. Tiedä hanta - itse söin hyvällä ruokahalulla stiltonia joulun alusiksi sillä se nyt vaan kuuluu jouluun!

Tee- ja kahvijuomat:
Lisäksi, rooibos on Suomessa myös kieltolistalla, Briteissä ei asiasta ole mainittu mitään. Kofeiinia taas saa nauttia Suomessa enemmän kuin Briteissä, johtuneeko sitten kahvin kulttuurisesta tärkeydestä Suomessa.

 

 

Onhan näitä eroja muitakin, nämä nyt tulivat äkkiseltä mieleen. Tuleeko teille mieleen mitään suosituseroja?

Brittien neuvolakäytäntöä

Minulta kyseltiin Brittien neuvolakäytännöistä niin ajattelin tehdä pienen postauksen omista mielikuvistani. Ihan aluksi disclaimer että jotkut käytännöt (muut kuin käyntien lukumäärät ja muut perusjutut) voivat vaihdella aika paljon eri asuinalueilla. Mutta näin minun kohdallani.
 

Raskaudesta varmistuttua pyydettiin ottamaan yhteyttä lääkäriin, ja varaamaan aika tapaamiselle. Siinä kyseltiin perinteiset mahdolliset taudit sun muut läpi, annettiin ohjeistusta vitamiineista, tupakasta ja alkoholinkäytöstä, ja varattiin jatkoaika neuvolaan 8. viikolle. Lääkäritapaaminen oli jokseenkin turha sillä tiesin jo kaikki jutut etukäteen, mutta sainpa laitettua paperit pyörimään ja sain maternity exemption (tms.) kortin muutaman viikon kuluessa. Tällä kortilla saa kaikki reseptit ilmaiseksi, sekä kunnallisen hammashuollon ilmaiseksi vielä vuoden lapsen syntymän jälkeen.

Neuvola oli 8. viikolla, jossa kyseltiin samat jutut ja tehtiin lisätestejä, veret, virtsat, verenpaineet, paino, pituus yms. ja varattiin aika ensimmäiseen ultraan 12. viikolle, rakenneultra on viikolla 20. Neuvolan aikana sitten päätetään kuuluuko mahdollisesti mihinkään riskiryhmään, ja sitä mennään joko kätilöitten ohjaamaan tai lääkäreitten ohjaamaan äitiysvalvontaan. Minä menin ihan normaalille kätilö-linjalle ja käyn sitten synnyttämässä kätilölaitoksella. Lääkäreitä ei periaatteessa välttämättä edes raskauden tai synnytyksen aikana näe!
 

Neuvolasta saa mukaansa antenatal-kirjan (tai kansion), joka tulee olla mukana joka kätilötapaamisessa. Sitten on kätilön tapaaminen viikoilla 16, 25, 28, 31, 34, 36, 38 ja 40, ja yliajalle mennessä joka viikko. Joka kätilövierailulla tehdään perinteiset testit virtsanäytteineen ja verenpaineineen, ja mitataan mahan koko. Viimeisillä käynneillä aletaan tunnustella sikiön asentoa myöskin. Tämä taitaa olla melkoisen sama systeemi kuin Suomessakin?

 

 

Ensikertalaisilla äideillä on 10 neuvola/lääkäri-tapaamista keskimäärin, minulla taisi tulla yksi ylimääräinen tapaaminen verikoehäsläysten ja kirjan hukkumisen takia, ja kätilö halusi tavata minut erikseen viikolla 21. Jo synnyttäneillä tapaamisia on 7. Muuten ylimääräisiä tapaamisia ei yleensä tehdä, ellei tule joku ongelma.
 

Se käsittääkseni eroaa Suomen systeemeistä että täällä ei tehdä sokerirasitustestejä rutiininomaisesti, eikä äidin painonnousua/laskua tarkkailla. Kuulemma sokerirasitukseen ohjataan vain jos kuuluu johonkin riskiryhmään (tai virtsasta löytyy sokeria), eikä painonnousua mainita ellei satu todella voimakkaasti lihomaan. Mikä tahansa pariinkymmeneen kiloon saakka tuntuu olevan täysin normaali painonnousu. Sikiön kokoa ei myöskään arvioida sen tarkemmin, ellei loppuraskaudessa ole liian pieni maha. Jättiläisvauvat käsittääkseni pyritään havainnoimaan vasta siinä synnytysvaiheessa, eli jos mahtuu hyvä juttu, jos ei, niin hätäkeisarileikkaus.
 

Toinen ero Suomesta on esimerkiksi se että neuvola tai mikään äitiyslääkärinkäynti (kunnallisella) ei maksa mitään, lisäksi hammashuollon ja reseptit saa ilmaiseksi raskauden aikana ja 1v. synnytyksen jälkeen. Sairaalakäynnit tai sairaalassa/synnytyslaitoksella olo ei myöskään maksa mitään. Synnytyksen jälkeen pääsee pois 6 tunnin kuluttua halutessaan, mutta usein suositellaan jäämään yön yli.

 

 

Minusta on se ollut erityisen mukavaa että ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen minulla on ollut aina sama kätilö joka on tutkinut minut joka kerralla. Näin on kuulemma tarkoituskin, mutta se ei tietenkään kaikissa kunnissa toteudu. Mutta on kiva että on saanut jutella saman kätilön kanssa joka kerta ja luoda häneen syvempi suhde. Synnytyksen jälkeen on myös tarkoitus että sama terveyskeskuksesta tuttu kätilö tulee käymään perheen kotona 1 päivää, 5 päivää ja 10 päivää synnytyksen jälkeen tarkastamassa vauva ja äiti. Näin ei aina tietenkään tapahdu, kätilöilläkin on vapaa-päiviä, ja täällä meilläpäin ollaan nyt siirtymässä siihen käytäntöön että äitien tulisi raahautua sinne neuvolaan/terveyskeskukseen syntymän jälkeen. Meidän kätilö sanoikin että hänestä on mukava käydä äitien kotona tapaamassa ihan livenä sitten se vauva jota on tullut tunnusteltua vatsanpeitteitten kautta, ja häntä harmittaa tama tuleva muutos.

 

Kuvia antenatal-kirjastani

Mitäs muuta? No ehkä se että täällä kannustetaan paljon siihen että jos tuntuu mikään olevan väärin, niin kannattaa mennä heti sairaalaan tarkastukseen, eikä tarvitse odotella seuraavaa kätilökäyntiä. Eli pitäisi opetella oman sikiön rytmejä ja kuulostella omia vointeja. Olen itse pari kertaa kysellyt jotain asiaa lääkäriltä puhelimitse, ja vastaus tuppaa olemaan aina samanmoinen - "En usko että mitään ongelmaa, mutta jos sinua kovasti huolettaa mene suoraan sairaalaan, pitää kuunnella vaistoja".
 

Synnytykseen liittyen, jos ei ole odotettavissa mitään komplikaatioita, niin täällä kannustetaan mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen kätilöiden avustuksella. Kotisynnytys on mahdollinen, ja silloin saa kätilön kotivierailulle. Synnytyslaitoksilla on usein kaikenlaisia palloja, tuoleja, vesialtaita sun muita apuvälineitä joita saa käyttää aktiivisen synnytyksen apuna. Me käytiinkin tutustumassa meidän synnytyslaitoksella muutama kuukausi sitten, ja varsin järkevältä paikalta vaikutti.

 

 

Tulipas mahtipostaus! Mitäs mielipiteitä teillä on näistä jutuista? Oliko samanlaista teidän maissanne?