lauantai 30. heinäkuuta 2011

Making of... THE dress!

Hääpuvun ompeleminen oli aika jättimäinen urakka. Sovittelemisessa ja kokeilussa ja säätämisessä kesti puolitoista kuukautta, ja viikonloput menivät pitkälti ihan vain mekkopuuhissa.

Aluksi etsiskelin inspiraatiokuvia ja liimailiin niitä mood boardiini. Tästä luonnoksesta lähdettiin liikkeelle. Tärkeää oli että mekossa olisi pitsiä, eikä missään nimessä laahusta.





Kaavojen ja materiaalien löytämisessä kesti oma aikansa, ja ne myös muokkasivat pukusuunnitelmia vähän eri suuntaan kuin mitä aluksi oli tarkoitus. Luonnonvalkoista polyesterisatiinia alusmekoksi, päälle silkki-organzaa ja guipure-pitsiä. Teemasanana oli ethereal.




Sitten ei vaan kuin leikkelemään kangasta ja sovittelemaan. Aluksi alusmekko.




Sitten se varsinainen koristelu aloitettiin pitsimiehustasta. Yritin kokeilla mikä olisi paras pituus pitsille, ja jos vaikka jättäisi pitsin pitkäksi. Aika pelottavaa oli leikata tätä järkyttävän kallista guipure-pitsiä (£60/m) ja aluksi leikattiin se liian lyhyeksi ja sitä jouduttiin korjailemaan. Ups.




Ja viimeisenä silkkiorganza-hame saatiin paikoilleen. Meni muuten pitkän aikaa ennenkuin sain päätettyä tuleeko rypytys, vai vekit, ja sitten kuinka suuret vekit. Liukas ja vaikea ommella kuulemma, kovasti se anoppi tätä materiaalivalintaa kiroili. Mutta nättihän se on kuin mikä ja saatiin vekitettyä nätisti. Pelottavan herkkää materiaalia joten täytyy toivoa ettei se vahingossa tartu mihinkään terävään kiinni!




Värjäsin kirkkaanvalkoisen vintage-pitsipätkän teessä. Sen oli tarkoitus sopia paremmin luonnonvalkoiseen pitsiin näin. 



Valitettavasti minun visioni ei ihan kohdannut todellisuutta - tee antaa nimittäin punarusehtavan värin, ei kullankeltaisen - ja tämän ymmärsin vasta kun pitsi oli kiinnitetty mekkoon. Väriero on hivenen voimakkaampi kuin kuvassa. Vähän harmitti, itseasiassa aika paljonkin, mutta ei kai kaikki voi olla aina nappiin.

Minähän en oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin suunnittelin ja ostin kankaat ja toimin sovitusnukkena. Silittelin saumoja ja muutaman kerran ompelin ihan vaan suoraa ommelta. Ja taisin aiheuttaa anopille useamman uuden harmaan hiuksen tämän prosessin aikana keksimällä kaikkea uutta kivaa kesken ompelujen! Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen helmaan ei tullut mitään pitsiä, se näytti minusta kivemmalta ilman, ja pienten irtohihojen sijaan tehtiin loppupitsistä ja organzasta huivi. Monikäyttöisempi ja nopeampi tehdä.

Mutta valmiiksi tuli, ihan ajallaan, kaikesta huolimatta, ja olen niin kovin tyytyväinen - en kauniimpaa mekkoa olisi voinut löytää mistään!


P.S. Pieni onni onnettomuudessa kävi myös ihan loppumetreillä. Mekko ihan valmis, ja meinattiin se silittää, kunhan sain kankaat häälaukkuani varten silitettyä. No eikös se rauta roiskaissut ruosteista vettä valkoiselle kankaalle... Onneksi vahingon sattuessa raudan alla sentään oli jämäpaloja laukkua varten, ei varsinainen häämekko. Kauhistuttaa ajatellakin mitäs jos oltaisiin oltu silittämässä häämekkoa!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Muutamia kuvia haapaivasta

Tassa ihan muutama napsaytys kaverin kamerasta. Varsinaisen kuvaajan ottamat kuvat saamme varmaan parin viikon kuluttua, joten niita odotellessa. Aivan mahtava paiva muuten! Ainahan jotain pienta unohtuu (mm. kukkakimppu alttarille kavellessa ja kakunkoriste jaakaappiin) ja haviaa (mm. hopearaha kengan sisalta) tai tapahtuu (pieni serkkutyttonen pyortyi kirkossa), mutta pikkuisista vastoinkaymisista huolimatta ihanaa oli!








Harmi etta kampauksesta ei ehditty ottamaan kuvia ennen kuin se vahan suoristui ja lassahti kirkon kuumuudessa. Oli uskomattoman hieno. Teidan taytyy nyt vain luottaa minun sanaani :)

Onkos taalla muuten tulevia morsiamia? Ei kannata turhaan jannittaa eika hermoilla vaan nauttia taysilla siemauksilla koko paivasta - kaikkea aina sattuu, eika sille voi mitaan. Ihanat muistot siita silti jaa!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Häämatkalle!

Parisen viikkoa sitten varattiin muuten häämatka. Kun tiedettiin ettei aika riitä mihinkään pitkään matkaan kauas lämpimään, päätettiin mennä jonnekin Suomen lähelle lyhyelle viikonloppumatkalle ja kohteeksi valikoitu ihanan romanttinen Pietari. Ah. Minähän tykkään kaupungista kovin, ja olen siellä viettänyt muutaman kuukauden työharjoittelussa. Miehelle tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta. Oikein odotan että pääsen näyttämään kaikkia kivoja lempipaikkojani sieltä!

Tässä vähän fiilistelykuvia omalta kesältäni siellä. 









Menemme siis näille viisumittomille risteilylomille viikonlopuksi. Kaksi yötä (meno ja paluu) laivalla, kaksi yötä kylpylähotellissa. Saa nähdä miten risteily menee - miehellä on nimittäin pieniä antipatioita purtiloita vastaan. Toivottavasti antipatiat saadaan parilla shampanjalasilla rauhoitettua niin ettei jouduta istumaan kannella pelastusveneen vieressä koko yötä!

Tiedän itse monia kivoja paikkoja, joissa ehdottomasti tulemme käymään. Olisiko teillä mitään lisävinkkejä tai omia lempipaikkoja Pietarissa? Jotain uuttakin olisi kiva keksiä!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Sneak Peak

Postaus tulee ajastettuna - en siis ole täällä hääpäivänä kirjoittelemassa yhtikäs mitään tietenkään :) Hivenen raotan kuvien avulla hääpukua, nyt kun minun ei enää tarvitse varoa ettei kihlattu vahingossakaan pääse näkemään mitään hääpuvusta.




Puvussa on guipure-pitsiä yläosassa ja silkkiorganzaa alaosassa. Ja tykkään siitä ah niin kovasti.








Mitäs te tykkäätte?

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Ah!

... nyt ois sit matka Suomeen, häitä viettämään. Jännittää! Häämekko toivottavasti sulloutuu nätisti käsipakaasiin eikä mene yli kilojen. Toivotaan nyt sit parasta että kaikki paperihommat Suomen päässä ehtii alta pois. Englannin paprut saatiin ulos eilen ihan viimetingassa, oikeilla leimoilla ja kaikilla. Maksettiin itsemme loppujenlopuksi kipeiksi pikaleimautuksesta, mutta ei kai se mitään.

Gradu niin pahasti vaiheessa ettei tosikaan - kaikissa näissä hääjärjestelyissä on mennyt niin paljon aikaa. Nyt toivottavasti viikonlopun aikana kun tuo kihlattu ei ole koko aikaa häiritsemässä (hän siis jää tänne muutamaksi lisäpäiväksi) saisin vihdoinkin aikaan sen lopullisen perusrakenteen jonka voisin vihdoinkin lähettää professorille. Viime tapaamiskerralla keskusteltiin kahdesta eri suunnasta, joista minun nyt sitten pitäisi valita mieluisa. Harmi vaan kun molemmat olisivat ihan kivoja! Toinen olisi erittäin originelli mutta vaikeampi löytää tietoa, toinen taas vähän jo tehty juttu, mutta vastaavasti sitä olisi helpompi siksi tutkia. Ja mites sitten valita...



No nyt alkaa jo jännittää häät, ja tietty tämä gradukin stressaa melkoisesti. Nyt Suomeen lähtiessä blogi hiljenee taas elokuun alkuun saakka kun läppäri jää tänne. Eli hyviä kesiä teille kaikille!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Possubileet

Niin - niistä viikonlopun possubileistä. En olekaan aikaisemmin käynyt kunnon hog roast -pippaloissa. Täällä Englannissa ne tuntuvat olevan kovin suosittuja maaseudulla. Kihlattu oli omissa jutuissaan Lontoossa, esittelemässä omia töitään nuorien suunnittelijoiden näyttelyssä, joten minä hengailin anopin kera. 






Syötiin possua omenahillon kera. Aika herkkua. Nautittiin auringonlaskusta, oluesta ja luonnosta. Sadetta ripotteli, aurinko paistoi ja nauru raikasi. 






Meille oli muuten tarkoitus tulla tuollainen oma possu tänne Englannin puolen hääjuhliin. Mutta näitten possubileitten jälkeen tuntuu siltä että se on hyvin hankala järjestää... Possua täytyy alkaa paistaa auringonnoususta lähtien koko päivä, ja käännellä sitä tiuhaan. Harmittava juttu, sillä minusta tämä olisi ollut aivan mahtava vetonaula juhlille. Kihlattu haluaa nyt meille meksikolaisteeman niihin juhliin, burritot kun ovat hänen lempiruokaansa kuulemma... Miehet!

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Englantilainen sää(!)

Voi huoh tän sään kanssa täällä. Ikinä ei tiedä miten pitäisi pukeutua!



Viikonloppuna olin menossa hog roast -pippaloihin (joista vähän lisää sit paremmalla ajalla). Viiden maissa aivan älyttömän kuuma ja ihanan aurinkoista, joten lähdin hihattomassa topissa, hameessa ja kietaisin silkkihuivin hartioille tuulen varalta.




Seitsemältä hog roastiin lähtiessä alkoi sataa kaatamalla ja taivas pimeni. Lennosta vaatteet vaihtoon ja farkut, tennarit, neule ja sadetakki päälle. Ja silti hytisin koko loppuillan.

Tämmöstä se täällä joskus on. Toissapäivänä minulla oli jokseenkin typerä olo kun pidin aurinkolaseja, että sateenvarjoa, mutta kun sää vaihtui aurinkoisesta sateeseen muutaman minuutin välein eikä jaksanut kaivaa laukkua jatkuvasti. Ja joo, mulla on aina sateenvarjo laukussa, oli kelivaroitus mikä hyvänsä, viiden vuoden aikana yllättäviin sadekuuroihin on alkanut tottua ja varautua. Ei mikään ihme että sää on täällä puheenaihe numero yksi!

torstai 7. heinäkuuta 2011

Lyhyiksi?

Minulla on ollut elämäni aikana vaikka minkä pituisia hiuksia. Ala-asteikäisenä ristiselkään ulottuva leijonanharja, yläasteella se pätkäistiin poikatukaksi. Lukiossa se kasvoi lyhyeksi polkaksi, ja sitä leikattiin symmetrisesti, epäsymmetrisesti, taas poikatukaksi, ja taas kasvatettiin. Permanenttiakin tuli kokeiltua. Nyt hiukset ovat sitten vihdoinkin päässeet kasvamaan ja ulottuvat lähes vyötärölle.

Ja mitäs jos pätkäisisi taas lyhyiksi?

Lupauduin sellaiseen kampanjaan mukaan, jossa pätkäistään hiukset (häitten jälkeen tietenkin vasta), ja niistä ylimääräisistä hiuksista tehdään peruukki syöpääsairastaville lapsille. Nyt on alkanut mietityttää haluanko edes lyhyet hiukset. Ja toisaalta, mietityttää sekin kuinka sitä edes viitsisi kieltäytyä tälläisestä projektista oman turhamaisuuden vuoksi.


Lyhyestä polkasta tykkäsin kovasti muinoin ja sopi minulle loistavasti.


Tämmöinen lyhyt poikatukkakin sopi, mutten tiedä jaksaisiko sitten siitä enää alkaa kasvattelemaan. Toisaalta, ainakin minun hiukseni kasvavat huimaa vauhtia.

Kokeilin vähän uusia hiustyylejä sit Instylen nettisivulla. Mikäs ois paras?




Kihlatun mielestä alarivin kolmas vasemmalta kiva, minun mielestäni hirveä. Omaa silmää miellyttää eniten ylärivin ensimmäinen ja kolmas vasemmalta.

Pitäiskö pätkäistä hiukset? Hyvän tarkoituksen takia tuntuu vähän sydämettömältä kieltäytyä... Pitääkin mennä ilmoittautumaan kaikkeen! 

maanantai 4. heinäkuuta 2011

The Bucket List

Tulipa pohdiskeltua melkoisen syviä asioita. Kai olette nähneet sen elokuvan, The Bucket List, jossa kaksi syöpää sairastavaa vanhaa miestä päättävät kirjoittaa oman haavelistansa ja tehdä nämä kaikki haaveilemansa asiat ennen kuolemaa. Siinä tuli itsekkin mietittyä mitä kaikkea sitä olisi kiva ruksia omalta listalta pois tässä elämän aikana. Eli tässä on minun listani. Kaksikymmentä asiaa.



1. Uida delfiinien kanssa.
2. Ratkaista Rubikin kuutio.

3. Juosta maraton.

4. Julkaista jotain kirjoittamaani.



5. Kiivetä Mt. Fuji vuoren huipulle.

6. Luovuttaa verta.

7. Kävellä Tour du Mont Blanc.

8. Nähdä Machu Picchu ja Taj Mahal.



9. Mennä road trip matkalle USA:n halki.

10. Käydä purjehtimassa.

11. Matkustaa kaikkia muita kulkuvälineitä paitsi lentokonetta käyttäen Australiasta takaisin Eurooppaan.

12. Osata jonglöörata kunnolla.



13. Sukeltaa valkohaiden joukossa, häkin sisällä tietenkin.

14. Lentää kuumailmapallolla.

15. Opetella surffaamaan.

16. Laskuvarjohypätä.




17. Kasvattaa oma sitruunapuu.

18. Puhua yhteensä viittä kieltä sujuvasti (suomi, englanti, japani, ranska ja venäjä).

19. Pystyä kävelemään nuoralla.

20. Varjoliitää.


Yleensä, aina kun minulla on mahdollisuus tehdä jotain erikoista tai hauskaa, tartun tilaisuuteen ahnaasti kiinni. Muutamia juttuja, jotka muuten tällä "bucket" listalla olisivat olleet, esimerkiksi valaiden bongaus, Michelin-ravintolassa syöminen, purjelentokoneella lentäminen ja gorilla tracking, ovat jo tehty ja koettu, ja aivan mielettömiä kokemuksia olivatkin. Joitakin listalla esiintyviä asioita minulla on jo ollut mahdollisuus kokeilla, mutta kaikenlaisista syistä johtuen jääneet sikseen, ja harmittavaahan se tottakai on. Mutta seuraavalla kerralla ehdottomasti tartun niihin tilaisuuksiin, vaikka mikä olisi!

Osa näistä listalla olevista asioista ovat kokemuksia. Osa saavutuksia. Osa taitoja. Osa ihan tavallisia, arkipäiväisiä juttuja. Millaisia asioita löytyy teidän listoiltanne?

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Toms-tossukat

Postipoika toi kauan kaivatut kengät vihdoinkin. Ostin TOMS-tossukat. Kuulin näistä jo kauan aikaa sitten ja innostuin, muttei ikinä tullut ostettua. Moumoun taannoisen postauksen innostamana päätin taas selailla TOMS:in sivuja ja päädyin Natural Crochet Classic -malliin. Söpöliinit.


Joka ikisestä myydystä kenkäparista TOMS lahjoittaa kenkäparin lapselle kehitysmaassa. Kehitysmaissa kengät ovat tärkeitä jalkojen suojaksi ja tautien ehkäisyksi. Aika kiva juttu eikös? Ja vaikka minulle voi melkein mitä vain myydä hyväntekeväisyyden varjolla, nämä kengät ovat oikeasti aivan hiton mukavat! Pohja on pehmoista mokkanahkaa, ja tarpeeksi paksu pehmentääkseen askellusta.


Tämän kesän must juttu - virkkausjutut vaatteissa.



Yllätyin kuinka monia erilaisia kenkiä he oikeasti valmistavatkaan. Löytyy tennareista wedgeihin. Tässä muutamia omia suosikkeja. Vielä kun olisi balleriinoja niin olisin täysin myyty!



Related Posts with Thumbnails