On uuden aika...

Ensimmäiseksi haluan sanoa teille kaikille, KIITOS. Kiitos tästä yhteisestä matkasta, kiitos jättämistänne kommenteista, kiitos siitä että olette jaksaneet käydä täällä ja elää ilojani ja surujani minun kanssani.

 

Bloggaaminen eetteriin on tylsää, ja vuorovaikutus ja ruudun yhdeltä toiselle puolelle yhteyden ottaminen on se mitä rakastan tässä bloggauksessa. Tänne blogiin on vuosien varrella tullut tuhansia kommentteja - jokainen on luettu huolella ja muistettu lämmöllä. Postauksia olen kirjoittanut yli 800. Käsittämätöntä. Olen kirjoittanut tätä blogia Halloweenista 2008 saakka. Se on pitkä aika. Muistelin taannoin miten tämä blogi on alkuajoistaan muuttunut, paljon on näiden vuosien varrella tapahtunut. Valmistuin yliopistosta, menin naimisiin, tulin äidiksi, aloitin urani...

 

Aloitin blogin jutellakseni suomeksi, pitääkseni yllä suomenkielentaitoani ja purkaakseni ajatuksiani ulkosuomalaisuudesta ja Briteistä. Halusin pitää myös tyyliblogia mutta se kuivui kasaan suhteellisen nopeasti. Tästä tuli ulkosuomalaisblogi, joka esitteli Lontoota (hauskaa kotikaupunkiani) ja Brittien kummallisuuksia.

 

Nyt pitemmän aikaa minusta on tuntunut ettei tämä blogi tässä muodossa ole enää minun juttuni. Ulkosuomalaisuus blogin punaisena lankana on alkanut tuntua päälleliimatulta. Olen asunut ulkomailla kolmasosan elämästäni, useimmiten erittäin hyvin paikalliseen elämään integroituneena. Se ei ole millään tavalla minulle enää erikoista, eikä erityisen mielenkiintoista. Lontoon esittely taas, se oli hauskaa, mutta nyt perheellisenä ei tule käytyä enää monissakaan paikoissa, ja vaikka käymmekin, ei minua kiinnosta olla turistioppaana. Tämä on minun kotini jossa asun ja monet paikat jossa käyn ovat täyttä arkipäivää. Britti-saaret taas ovat minulle tulleet tutuiksi, ja täällä pitkään asuneena, ja voisinko sanoa että täysin integroituneena, en koe brittimaailman syvempää mietiskelyä enää niin mielekkääksi itselleni. Näistä kaikista aiheista on hauska lukea, mutta ei enää kirjoittaa.

 

Olen siis päättänyt aloittaa uuden blogin.

 

Uusi blogini keskittyy perhe-elämän kuvaamiseen, valokuvaukseen, äitiyteen ja meidän elämäämme täällä Lontoossa. The London life of a career mum & stay-at-home dad. Wave to Mummy nimi tulee siitä että mieheni sanoo sen vauvalle aina aamuisin kun lähden töihin.

 

 

 

 

Toisinsanoen, linja on toisaalta samankaltainen nykyisen Suklaata ja Kahvia blogin kanssa, mutta jätän ulkosuomalaisuuden ja Brittien ihmettelyn pois ja keskityn enemmän lifestylen ja perhe-elämän puolelle, ja meidän elämän jakamiseen. Tämä tuntuu mielekkäämmältä tässä hetkessä. Kirjoitan englanniksi, näin paikalliset kaverini pääsevät mukaan seurailemaan. Olen tätä englantilaista rinnakkaisblogia kirjoittanut jo muutamia kuukausia nähdäkseni että miltä se tuntuu, ja vähän tuntunut siltä kuin teitä huijaisin kun en ole tästä kertonut jo aikaisemmin. Mutta nyt se tosiaan tuntuu siltä että on uuden aika, ja on aika muutoksen, ja se tuntui hyvältä aloittaa uudesta vuodesta.

 

Jotkut teistä saattavat haluta seurailla meidän elämäämme tulevaisuudessakin. Joitakin teistä se ei ehkä enää kiinnosta. Molemmat ovat ihan OK. Teille jotka haluatte jatkaa meidän seurassamme vielä tulevaisuudessakin, pääsette blogiini Wave to Mummy joko tästä linkistä tai kuvaa klikkaamalla. Parhaiten seurata voi varmaankin Bloglovinin kautta tai Bloggerin kautta. Tein myös Facebook -sivun teille jotka tykkäätte seurailla sitä kautta. Instagrammissa jatkan samalla linjalla, mutta uudella nimellä. Blogilistalle en ole blogia päivittänyt, mutta voin sen tehdä jos joku sen teistä sinne haluaisi.

 

Kiitos teille yhteisestä matkasta, ja toivottavasti näemme uuden osoitteen puolella vielä! Saa kommentoida suomeksi ;)

(Vähän haikea fiilis kyllä jättää tämä tuttu blogikoti...)

Vuosikooste 2014: Heinäkuu - Joulukuu

Ja sitten tosiaan, jatkoa edelliseen.

 

Heinäkuu 2014

 

 

Ei tuntunut etä olisi tapahtunut oikein mitään. Olin kovin kiireinen töissä. Kävin tosin Suomessa lomalla, nähtiin vauvan kanssa Bob Dylan Jazzeilla, käytiin Vanhalla Raumalla, ja Yyterissä. Oli kiva..

 

Elokuu 2014

 

 

Olin edelleen todella kiireinen töissä, ja kävin ensimmäisellä työreissulla ja olin ensimmäistä kertaa vauvan luota poissa koko yön. Hyvin meni miehellä ja vauvalla kotona ja minä tutustuin Antwerppiin. Käytiin myös lasten festareilla, ja piknikillä usein.

 

Syyskuu 2014

 

 

Syyskuussa isä oli Lontoossa työmatkalla, ja treffailtiin muutaman kerran. Vauvan kanssa käytiin juomassa babyccinoa ensimmäistä kertaa, ja hän kutsui minua äidiksi ensimmäistä kertaa myös. Kaksikielisyys, täältä tullaan!

 

Lokakuu 2014

 

 

Lokakuussa oltiin kaikki kipeinä yksi toisensä jälkeen, mutta siitä selvittyämme käytiin paikallisella farmilla "Omena-päivillä", ja pohdittiin kuumeisesti Halloween-asua vauvalle. Lopulta päädyttiin pikkukisuun. Muuten Halloween meni melko rauhallisesti.

 

Marraskuu 2014

 

 

 

Oli minun 31. synttärit (kamala kuinka vanha, mites tässä näin kävi!). Olin päivällä normaalisti töissä, illalla syötiin kiva illallinen ja viikonloppuna käytiin anoppilassa synttärilounaalla.

 

 

Joulukuu 2014

 

 

 

 

Joulukuu oli nimensä mukaisesti täynnä joulua... Käytiin tapaamassa pukkia Harrodsilla, joulumarkkinoilla Hyde Parkissa, ja sitten tultiin Suomeen jossa saatiin valkoinen joulu. Ihania aikoja.

 

 

 

Tälläinen vuosi meillä - aika kiirusta piti. Vauvan ensimmäiset synttärit, äitiysloman loppu, uuden työn alku, kolme Suomen lomaa...

 

Hyvää uuttavuotta teille kaikille!

Vuosikooste: 2014 Tammikuu - Kesäkuu

Aikamoinen vuosi takana - äitiysloman loppu, uuden työn alku, paljon ensimmäisiä kokemuksia vauvalla. Vaikka mitä - tässä muutamia hetkiä kuvien muodossa.

Tammikuu 2014

Käytiin paljon ulkona nauttimassa kauniista säästä ja puistokävelyistä, käytiin syömässä ulkona aika paljon myös, ja valitsin itselleni uuden työpaikan kahdesta tarjouksesta. Käytiin vauvan kanssa Suomessa lomalla. Vauva oli oppinut seisomaan tukea vasten ja otti tuen kanssa askeleita.

Helmikuu 2014

Vauvaharrastuksena oli vauvauinti, jota jatkettiin pitkään. Ystävänpäivänä tein meille kunnon ateria, alkupalat bruschettaa, pääruoaksi simpukoita ja jälkkäriksi pannacottaa. en ole mikään keittiön kuningatar, joten ihan hyvä suoritus. Hengailtiin paljon kavereitten kanssa ja käytiin erään NCT kaverin vauvan ristiäisissä.

Maaliskuu 2014

Ensimmäinen äitienpäiväni äitinä - sain "vauvalta" kukkia. Hän oli kuulemma ne valinnut katseellaan. Oltiin homeremppaa evakossa anoppilassa ja käytiin paljon maaseutukävelyillä. Muuten vietettiin paljon aikaa kavereitten kanssa, vauva maistoi ekan kerran jätskiä (eikä tykännyt) ja käytiin puutarhanäyttelyssä kannustamassa kavereitten puutarhakalustefirmaa.

Huhtikuu 2014

Vauva otti ensimmäiset askeleensa, ja minä olin poissa paikalta. Pian toki näin minäkin askeleet uudestaan. Muuten käytiin katsomassa rugbya, minä ekaa kertaa, tehtiin Nannylle synttärikortti, ja minun perheeni kävi täällä Lontoossa meitä moikkaamassa. Tehtiin paljon turistijuttuja ja käytiin vaikka missä. Pääsiäisen jälkeen aloitin uudet työt.

 

Toukokuu 2014

Toukokuu oli aika hiljaista - uuteen työhön oli totuttelemista huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Käytiin kavereitten kanssa piknikeillä ja tein sushia pitkästä aikaa.

Kesäkuu 2014

Isoimpana asiana - oli vauvan ensimmäiset synttärit! Vauva sai oman kakun, ja otettiin ulkona hänestä kuvia. Varsinainen synttärijuhlinta oli viikonloppuna anopin luona. Kuukauden lopussa käytiin Cambridgessa näkemässä sinne muuttanutta NCT kaveria, ja sit käytiin taas puutarhamessuilla katsomassa kavereitten puutarhakalusteita, ja hengailtiin Hamstead Heathissa.

Sellainen puolivuosikatsaus - katsotaan jos kerkeän tekemään vielä toisen tässä enne vuoden loppua!

Harrods Joulumaailma

Täällä Englannissa on tapana käydä tapaamassa Pukkia ennen joulua Santa's Grotto joulupukinpajassa. Lontoossa on monia eri vaihtoehtoja, mutta ehkä tämä kaikista taianomaisin on Harrodsin joulumaailma. Me kävimme täällä joulukuun alussa.

 

 

Aivan upea talvimaailma, ja paljon tekemistä lapsille - tukkeja joiden läpi ryömiä, lumipallojen heittelyä lumiukkoja päin, pieniä hiiriä maisemissa, sinne tänne piiloteltuna ja siellä täällä pieniä hiirimaailmoja rakenneltuna. Minulle tuli näistä pikkuisista sotilas-asuihin puetuista hiiristä mieleen Pähkinänsärkijä -baletti, vaikka se taisi olla viittaus siihen joulupukilta saatavaan kirjalahjaan jossa näistä hiiristä kerrottiin. 

 

Työntekijät olivat todella mukavia, viihdyttivät lapsia, auttoivat, ja tarjoutuivat usein ottamaan kuvia. Harvoin kun saadaan kunnon perhekuvia otettua, oli mukavaa että täällä saimme useampia otoksia kaikista meistä kolmesta. Olimme paikalla ystäviemme kanssa. Meitä oli tarkoitus olla kolme paria, mutta yksi tytöistä joutui sairaalaan edellisellä viikolla ja oli edelleen kipeä, eikä hän päässyt mukaamme. Pyysimme toki pukilta hänelle mukaan oman pienen lahjan tuliaisiksi. Meitä todella harmitti, ja erityisesti vielä sen takia että tämän tytön äiti oli järjestänyt tämän koko päivän meille, ostanut liput, ja jonottanut niitä tuntikausia puhelimessa. Tämä on siis todella suosittu joulumaailma, johon liput myydään loppuun muutaman päivän kuluessa syyskuussa... 

Nämä pienet mekaaniset hiirulaiset ovat niin söpöjä! Ja typykkä tykkäsi niistä kovasti.

Ennen joulupukin pajaan astumista odottelimme käytävällä jonka kello kertoi meille kuinka monta päivää jouluun vielä on. Pukin kanssa jutellessa hän kuuli minun olevan Suomesta, ja kertoi meillä kuinka hän sitten tuli sieltä pohjoisnavalta meillepäin Rovaniemen ja Kuusamon kautta. Ja sanoipa vielä ruotsiksi hyvää joulua - me opetimme hänelle sen myös suomeksi. Pukki oli oikein mukava ja uskottava. Meidän kavereiden tyttö pelkäsi pukkia kovasti, ja vaikka häntä kovasti maaniteltiin, ja pukki yrittii hiljaa hiipiä kuvaan, hän aina ratkesi huutoitkuun pukin nähdessään... Voi parkaa. Meidän tyttö oli hivenen epäluuloinen, eikä halunnut mennä turhan lähelle, mutta mielenkiinnolla tarkkasi pukkia äidin sylistä.

 

 

Ihania koristeitä - lahjareki ja porojen syöttöasema! Pikku yksityiskohtia oli kaikkialla.

 



 

Lahjaksi pukilta sai pienen kirjasen ja Harrods-suklaakolikon pikku kangaspussissa. Nallukka on Harrodsin vuosittain vaihtuvista jouluvalikoimista - se ostettiin ylimääräisenä lahjana kotiin jääneelle pikkutytölle. Meidän tyttö rakastui siihen niin kovasti että harmittaa ettei tullut ostettua samanlaista hänelle, mutta onhan hänellä noita leluja jo yllinkyllin. Ehkä sitten ensi vuonna.

 



Ja tässä meidän pukkikuva - oikein hyvin onnistunut!

 

Oletteko te käyneet jo pukin joulupajoissa tänä vuonna? Tämä on tälläinen lapsiperheitten juttu tietenkin, ja hauska sellainen.

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Suklaata ja Kahvia

Viimeisten muutaman kuukauden aikana täällä blogissa on esitelty muita ulkosuomalaisia bloggaajia. Täällä on ollut jopa 12 bloggaajaa esittelyssä - huimat kiitokset kaikille jotka osallistuivat. Mutta, kuten aina sanotaan, all good must come to an end. Tai niin luulen näin ulkomuistista tuon sanonnan menevän. Jokatapauksessa, tähän tuntuu olevan hyvä aika lopettaa sarja, ainakin toistaiseksi. Viimeiseksi osaksi ajattelin että olisi hyvä vastata omiin haastattelukysymyksiini - se voisi olla ihan mielenkiintoinen postaus. Minulla on muuten ollut oma sarjakin pystyssä omasta ulkosuomalaistarinastani. Osa 1 täällä (Japani) ja osa 2 täällä (Ranska) - kolmantena osana tulee vielä tässä joulun aikaan osa 3.

 

Tässä linkattuna kaikki tapahtuneet haastattelut - ehkä olette löytäneet uusia tuttavuuksia tai tutustuneet paremmin vanhoihin tuttuihin? Linkkien jälkeen omat vastaukseni haastattelukysymyksiin...

 

Britannika

My post-University Life

Taikaliemeen pudonneita ihmelapsia

Meriannen

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

Matkalla Jonnekin

Globe Called Home

From London by Sanna

Barcelonan koti

Niina in Belfast

Step by step with me

Tyttö sinisen oven takana

 

 

Minä ja minun blogini

Kyllähän kai te jo tiedätte, mutta kertauksen vuoksi. Tulin Lontooseen opiskelemaan muutaman vuoden (ailahtelevan eli asuin välillä Suomessa) ulkosuomalaisputken jälkeen. Jäin tänne töihin, ja nyt minulla on täällä perhe. Käyn töissä ja mies hoitaa tytärtämme kotona. Blogissani kerron vaihtelevasti arkielämästämme ja jaan kuvia meidän seikkailuistamme, ja joskus pohdin ulkosuomalaisuutta ja Britteja, ja saatanpi jopa jakaa Lontoo-vinkin toisinaan. Arkistoista löytyy paljon juttuja Lontoosta.
 

 

 

Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?

Menin isovanhempieni kanssa Kanarian saarille, Teneriffalle, varmaan noin viiden vanhana. Siitä jäi mieleen lentokoneen ohjaamossa käynti (lentokapteeni näytti meille miten konetta ohjataan!), tulivuorelle ajaminen pilven läpi, uima-altaassa uiminen ja sukeltelu, biljardin pelaaminen uima-alueella, ravintolassa käynti, kivat kaupantädit jotka antoivat karkkia, ravintolan pelottava papukaija joka rääkäisi kovaa tullessani sen lähelle, kiva ravintolanpitäjä joka antoi meille liput vesipuistoon, jossa käytiin seuraavana päivänä. Minulla on myös hämäriä mielikuvia äitini kanssa Mustam meren rannalla käymisestä nuorempana, mutta en tiedä voiko sitä laskea ulkomaanmatkaksi, sillä se taisi olla Venäjän alueella.

 

 

Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?

Lapsena en niinkään, ensimmäinen "kunnon" ulkomaanmatka oli juuri tuo Kanarian matka. Teini-ikäisenä kävinkin sitten aika paljon kaikkialla, kirkon kanssa Rhodoksella, saksanluokan kanssa Berliinissä ja jossain itä-Saksan kaupungissa, Venäjällä venäjänluokan kanssa, perheen kanssa Thaimaassa ja Israelissa sukeltamassa, Itävallassa laskettelemassa, Floridassa Disney Worldissa. Ja tosiaan Japanissa vaihto-oppilaana.

 

 

Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?

Japanissa vaihto-oppilaana vuoden, Ranskassa töissä ja lautailemassa ja kiipeilemässä puolitoista vuotta, Englannissa nyt jo vuodesta 2006, eli kahdeksan vuotta.  

 

 

 

 

Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?

Muutin tänne opiskelemaan kandin tutkintoa syksyllä 2006.

 

 

Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?

No, ei pysyvästi, muttei ollut tarkoitus tulla takaisinkaan. Päätin lähteä ulkomaille opiskelemaan sillä uskoin sen olevan hyvä alusta kansainväliselle uralle. Varsinkin Lontoo multikulttuurisena suurkaupunkina tuntui olevan siihen hyvä ponnahduslauta. Mutta Suomeen paluu ei suinkaan ollut mikään mörkö, jos olisin halunnut tulla takaisin ja löytänyt sieltä mielenkiintoisia töitä, niin tottakai olisin voinut tulla takaisin.

 

Päädyin jäämään Britteihin osittain siitä syystä että mieheni ei työllistyisi helposti Suomessa, ja toisaalta siitä syystä että Lontoon työmarkkinat ovat täynnä hyviä mahdollisuuksia. Lopulta löysin täältä melko hyvän työn, jota on mielenkiintoista tehdä ja jossa on hyviä mahdollisuuksia edetä. 

 

 

Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?

Ehdottomasti käydä museoissa, jossain nähtävyydessä ja poiketa kokeilemassa jotain erikoista ruokaa. Shard ja London Eye ovat mielettömiä kokemuksia, ehdottomasti kannattaa käydä jommassa kummassa näköalatasanteella, museoista British Museum ja Victoria&Albert ovat mielettömiä (mutta toki pieniä niche-museoita on monia joita kannattaa tutkia etukäteen), mennä doubledecker bussilla ja mennä istumaan yläkertaan etupenkille istumaan, ja poiketa jossain sivukadulla syömässä jotain etnistä ruokaa. Tässä muutamia vinkkejä ruokapaikoista. 

 

Lisäksi, ison budjetin salliessa suosittelisin poikkemaan jossain Michelin-tähden ravintolassa (tässä oma kokemukseni Gordon Ramsayn raflasta), poikkeamaan shoppailemassa Harrodsilla tai Selfridgesissä (joskin Harrods on se perinteisempi Lontoo-kokemus), ja ehkä syödä yhdessä Cityn pilvenpiirtäjistä (Sushi Samba tulee ensimmäisenä mieleen, mutta muitakin on).  

 

 

 

 

 

Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?

Jos otetaan Lontoo tähän, se kun on aika erilainen muun maan kanssa...

Kolme parasta asiaa ovat: monikulttuurisuus, uramahdollisuudet, nähtävyydet ja muut mielenkiintoiset jutut mitä tehdä.

Kolme huonointa: asuntojen kalleus, asuntojen huono kunto, commuting (eli työhön päivittäinen matkaaminen, joka on pitkä, kallis ja ikävän väsyttävää). 

 

 

Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?

Parempi sillä tavalla että täällä on enemmän uramahdollisuuksia - Lontoo on kuitenkin suurempi kuin koko Suomi väestöluvultaan, eli täältä löytyy sellaisia urajuttuja joista Suomessa ei ole kuultukaan. Tykkään myös siitä että täällä on niin monia erilaisia tarinoita ja menneisyyksiä, sulautuneina yhteiseen tulevaisuuteen. Lontoo on todellinen sulatusuuni ja erityisen mielenkiintoinen sellainen. Huonompi se on sillä tavalla että elämäntaso on täällä huimasti huonompi. Lyhyet työmatkat, lyhyehköt työpäivät, luonnon läheisyys, päiväkotihoidon saama tuki, ja muut tuntuvat tekevän Suomssa elämästä helpompaa. On enemmän aikaa ja enemmän rahaa olla ja harrastaa ja elää, tehdä muutakin kuin työtä ja työhön matkaamista.  

 

 

 

 

Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?

Muutaman kerran vuodessa, suurin osa lomapäivistäni kuluu siis Suomessa. Yleensä ainakin talvella ja kesällä käydään, ja saatan käydä joskus keväälläkin. Muuten en matkustele oikein enää ollenkaan - hankala vauvan kanssa ja laitan rahat mielummin siihen Suomeen menoon ja perheen näkemiseen.  

 

 

Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

Tuskinpa palaan, ihan vain uramahdollisuuksia puolesta. En vain voi mitenkään keksiä miten voisin tehdä samanlaista työtä samalla tasolla Suomessa. Pois ei ole luettu tosin muuhun ulkomaahan muutto, tai mahdollisesti jopa Brittien sisäinen muutto jos kypsytään tähän Lontoon kalleuteen ja hankaluuteen...   

 

 

Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?

Älä elä yksi jalka yhdessä ja toinen toisessa maassa. Yritä saada paikallisia ystäviä ja oppia paikallinen kieli hyvin, näin siihen maahan ja kulttuuriin pääsee sisälle ja siitä tulee toinen, uusi koti. Muista että mikään ei ole täydellistä, missään maassa. Maat ovat erilaisia, ja sinun täytyy hyväksyä se.  

 

Tämä oli tosiaankin hauska juttusarja, ja tykkäsin kovasti lukea teidän muitten tarinoita! Toivottavasti tekin tykkäsitte lukea erilaisia ulkosuomalaistarinoita täällä minun tontillani.

Kiinnostaisiko teitä joku toisenlainen blogipostaussarja? Tämä oli sen verran hauska että ehkäpä keksisin jonkin toisenkin aiheen... Saa ehdottaa!

Syksyiset maisemat ja mutaiset pöksyt

 

 

Viime viikonloppuna pitkästä aikaa oli vihdoinkin mukava ilma. Viileä, kylmä, mutta pitkästä aikaa sadepilvet pysyivät kaukana, ja ilma oli kirpeää ja kuulasta. Heti aamusta herättyämme ennen sään muttumista huonompaan suuntaan päätimme siis lähteä pienelle retkelle - käytiin syömässä all-you-can-eat englantilainen aamiainen plus vohvelit siihen seuraksi, ja päädyimme kävelemään ravintolan alueella.

 

 

 

Metsiä, puistoja, lampia, peltoja sun muita löytyi sieltä ravintolan läheisyydestä. Tällä kertaa kun oli niin kylmä ja meitä niin väsytti (vanhempia, ei taaperoa), käveltiin vain ravintolan läheisyydessä. Taapero käveli ympäri ämpäri ja aina silloin tällöin pyllähti mutaan. Ensi kerralla sitten katsomaan ankkoja lammelle ja bongailemaan ratsastajia metsäpoluilla.

 

 

 

 

 

Me asumme aika kaukana Lontoon keskustasta (zone 5). Toisaalta viikolla se on niin väsyttävää, kulkea junassa (ja kahdessa metrossa ja yhdessä bussissa) päästäkseen töihin, ja sama takaisin päin tullessa. Istua tuntikausia kuumassa ja tunkkaisessa metrossa viikon aikana. Mutta toisaalta, viikonloppuna raikas ilma, läheiset metsät ja puistot, ja avara luonto tuntuvat melkeinpä sen arvoisilta. Täällä on hyvä kasvattaa pieniä.

 

 

 

 

Mites teidän viikonloppu?