torstai 29. tammikuuta 2009

Wuhuu

Uusi banneri. Selätin Gimpin ja sain väännettyä bannerin, wuhuu. En ole koskaan muokannut kuvia saati käyttänyt mitään samantyyppistä ohjelmaa joten nyt oli taas tahtojen taistoa että kumpikampi saa toisen väsytettyä, minä vai kone. Minä voitin ja sain uuden bannerin! Kuvissa minä ja rakennus, minä polttelemassa shishaa arabialaisessa ravintolassa ja Banksyn katutaidetta. Olen niin innoissani. Tiedostan kyllä että hienoon banneriin on vielä reippaasti matkaa mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Muuttelen varmaan ulkoasua vielä jossain vaiheessa, tosin luulen että aika vähän tulee muutoksia tehtyä, tykkään nimittäin valkoisesta ja neutraalista taustasta eniten. Mitäs muuten olette mieltä bannerista tai ulkoasusta muuten? Pitäisikö olla isompia kuvia? Vähemmän tekstiä tai isompi kirjaisin?

Viikonloppuna viettämään kiinalaista uuttavuotta Trafalgar Squarelle ja siitä sitten kuvia su-iltana/ma-päivällä. Toivottavasti ilmat jatkuu hyvinä, en jaksaisi kuitenkaan seikkailla China Townissa sateella.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Pyörtynyt imaami

Käytiin viikonloppuna turkkilaisessa marketissa ja inspiroiduin kokkailemaan turkkilaista munakoiso-vuokaa kihlatulle ja kaverille viikonloppuna. Oli todella herkullista joten halusin jakaa ohjeen tännekin. Esittelemääni ruokalajia kutsutaan nimellä Imam Bayaldi joka tarkoittaa pyörtynyttä tai typertynyttä imaamia. Tarina näitten munakoisojen nimen takana kertoo että imaamin vaimon valmistaessa tätä ruokalajia imaami kupsahti järkytyksestä kun näki käytetyn oliiviöljyn määrän ja tajusi kuinka kalliiksi yksi ateria hänelle kävikään. Nykyäänhän oliiviöljy ei sentään niin kallista enää ole, joten nykyimaamit ehkäpä ennemmin pyörtyisivät kalorimäärän kuullessaan...



Imam Bayildi


Tarvitaan:
2 isoa / 3 keskikokoista munakoisoa
1 punainen sipuli
1 nippu persiljaa
3-4 valkosipulinkynttä
2 tlk tomaattilohkoja
2 dl oliiviöljyä
1 lime
suolaa ja pippuria

Aikaa n. 30min valmisteluun ja 1,5 h uunittamiseen



Munakoisojen valmistelu:
Pese ja valmistele munakoisot leikkaamalla niiden "hatut" pois. Vetele kuorimaveitsellä pituussuuntaan munakoisojen kuorta pois tasaisin välein, niin että pinnasta tulee violetti-valko-raidallinen. Halkaise munakoisot pituussuuntaan ja leikkaa veitsellä munakoisopuolikkaat koveriksi, varoen kuitenkin halkaisemasta niitä pohjaan saakka. Ylimääräinen munakoison "liha" leikellään pieniksi palasiksi ja laitetaan sivuun odottamaan. Tässä välissä ripottele reilusti suolaa munakoisojen päälle imemään niistä ylimääräisiä nesteitä.

Tomaattikastike:
Silppua sipuli reilunkokoisiksi palasiksi, valkosipuli ohuiksi viipaleiksi ja hienonna persiljaa maun mukaan (itse laitoin 3 rkl verran). Iske sipulit oliiviöljytilkan kera pannulle kuullottumaan. Sipulien hivenen pehmyttyään iske aikaisemmin paloiteltu munakoiso myöskin pannulle ja lopuksi valkosipuli. Anna kuullottua rauhassa n. minuutin ja sitten iske molemmat tomaattitölkit pannulle ja heti perään persiljat. Mausta suolalla ja pippurilla ja jätä porisemaan 20 minuutiksi. Itse laitoin myös muutaman laakerinlehden.

Munakoisoveneiden kasaaminen
Pese suolatut munakoisoveneet ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Purista yhden limesitruunan mehu niiden päälle. Ota tarpeeksi suuri, syvä vuoka johon veneet mahtuvat vierekkäin ja laita puolet tomaattikastikkeesta tasaisesti pohjalle, veneet siihen päälle ja loppukastikkeella täytä veneet. Kaada loput oliiviöljystä (lähes 2dl!) munakoisojen päälle tasaisesti. Älä välitä vaikka tuntuu paljolta, munakoisot kyllä imaisevat sen sisäänsä. Sitten vain folio tiukasti päälle ja 180 asteiseen uuniin keskitasolle.

Uunittaminen:
Jätä veneet 180 asteiseen uuniin tunniksi ja tunnin kuluttua käy ottamassa folio pois ja jätä uuniin vielä 10-15 minuutiksi jotta munakoisot ruskistuvat kauniisti. Tomaattikastike myös tihentyy samalla. Tärkeää(!): ota munakoisot ulos uunista puoli tuntia ennen tarjoilua jotta ne ehtivät jäähtyä huoneenlämpöisiksi, jolloin maut tulevat esille parhaiten.



Loppusilauksen munakoisoille antaa silputtu persilja. Näitä voi tosiaankin tarjoilla pääruokana tai lisukkeena, sopivat myös alkuruoaksi kekkereille. Itse tarjoilin nämä pyörtyneet imaamit paistetun halloumin ja tulisten oliivien kera mutta sopisivat mainiosti myös kanan tai lihan seuraksi. Reseptiä voi myös mukailla; kastikkeeseen voi lisätä mausta riippuen vaikka lammasjauhelihaa, mustia oliiveja, harissaa tai chiliä jne.

torstai 22. tammikuuta 2009

Lego-Obama

Tiistaina oli mieletön fiilistely virkaanastujaisia katsoessa. Aivan mieletöntä. Hyvät fiilikset palasi nämä kuvat löytäessä.


Kicking McCain's butt.

Bye bye Mr. Bush

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Mineraalimeikkien hehkutusta

Ah, vihdoinkin saapui kauan kaivattu paketti Amerikan maasta. Tilasin melkoisen kasan mineraalimeikkejä firmalta johon olen tutustunut aiemmin. Pakettiin tilasin meikkipohjia, poskipunia, meikkisuteja ja viimeistelypuutereita ja sain kaupanpäällisiksi vielä luomiväri/poskipuna-kombon.



Miksi käyttää mineraalimeikkejä?
Ihon kunnon paraneminen, suurempi sävyvalikoima ja kevyt, luonnollinen jälki ovat yleisimmin annettuja syitä käyttää mineraalimeikkejä. Itselleni on esimerkiksi ollut todella vaikea löytää sopivia sävyjä kaupan meikkivoiteista sillä ne liian usein tuntuvat taittavan liian voimakkaasti keltaiseen tai punaiseen. Mineraalimeikeistä olen löytänyt ihon väriin täydellisesti sointuvan sävyn. Jauheet ovat lisäksi todella hienojakoisia ja sulautuvat ihoon jättäen luonnollisen jäljen. Itselläni en ole ihon kunnon paranemista huomannut mutta uskoisin että varsinkin aknesta / rasvaisesta ihosta kärsivät saavat tuotteista apua niitten sisältämien ainesosien vuoksi.

Miinuksia mineraalimeikit saavat lähinnä niiden levityksen sottaisuuden vuoksi. Niitä on myös tarjolla harvinaisen vähän muualla kuin postimyynnissä joten oikean sävyn haku on vähän sattumankauppaa.



Oma suosikki
Jos kiinnostut mineraalimeikeistä suosittelen erityisesti Everyday Minerals nettikauppaa. Erityisen kivaksi tämän kaupan tekee se että sieltä saa tilattua postikuluja vastaan ilmaisen paketin samplekokoisia tuotteita ja parin dollarin hintaan muitakin sample-kokoisia tuotteita. Normaalihintaisetkaan hinnat eivät päätä huimaa.

Lisää plussia tulee siitä että eri värisiä jauhepohjia löytyy mielettömän paljon, jopa niille kuuluisille kalkkilaivojen kapteeneille joita Suomesta löytyy melkoisesti. Myös puristetussa muodossa olevia meikkejä löytyy jos jauheilla sotkeminen ei kiinnosta, värivalikoima näissä on tosin vielä melko suppea. Viimeisen plussan annan siitä että myös Visa Electron käy kaupassa.

kuva ja kuva

tiistai 13. tammikuuta 2009

Uusia hiusnameja



Kuten olen aikaisemminkin maininnut olen jokseenkin hurahtanut hiustuotteisiin. Vaikea sanoa ovatko ne aikuistenoikeasti parantaneet hiusteni kuntoa merkittävästi. Haluaisin näin kuitenkin uskoa ja poikaystäväkin on vakuutellut hiusteni kiiltävän kauniisti. Viimeviikkoinen nettiklikkailuni toikin minulle saaliiksi kaipaamiani jätettäviä hoitoja; Sebastian Potion 9, Lanza Magic Bullet ja Redken All Soft Velvet Whip.

Sebastian Potion 9 on minulle uusintaostos, nyt taitaa olla meneillään kolmas purkki. Mainiota ainetta jota suosittelen lämpimästi. Tätä käytetään hiusten pesun jälkeen kosteisiin hiuksiin parin herneen verran (jotkut käyttää vähemmänkin) ja pitkäaikaisessa käytössä tuote parantaa hiusten kuntoa niitä kosteuttaen ja jänteyttäen. Jos hiusten antaa kuivua luonnollisesti ja on laittanut hippusen liikaa ainetta se korputtaa mutta lähtee helposti pois harjaamalla.

Redken All Soft Velvet Whip on sarjan jätettävä hoito / latvasuoja. Itse käytän mielummin latvasuojana sillä sisältää melkoisesti silikonia, joka sopii mainiosti huokoisille ja kärsineille latvoille. Tosin jos silikoneja ei pelkää tuotetta voi laittaa kaikkialle hiuksiin. Olen käyttänyt vasta kerran joten kattavaa kokemusta minulla ei tuotteesta ole mutta latvoja se tuntui nätisti pehmentävän ja kosteuttavan, muualle laitettuna ei lainkaan mitään vaikutusta. Miinuksen antaisin siitä että aine tuntui imeytyvän humauksella latvoihin joten kovin riittoisaa (pienikokoinen) tuote ei vaikuta olevan.

Lanza Magic Bullet on itselleni täysin uusi tuote. Sitä on kovasti kehuttu mutta kerran kokeiltuani en voi kovin kattavaa mielipidettä tuotteesta muodostaa. Suihke on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi jätettävänä hoitona kosteisiin hiuksiin tai muuten vain kuiviin hiuksiin ja nimenomaan kärsineille, kemiallisesti käsitellyille hiuksille joissa rakennevaurioita. Sellaisia hiuksia uskon suihkeen pitkäaikaisessa käytössä auttavan sillä se sisältää reippaasti keratiinivalmisteita. Kelpo lisä hiuksistaan huolehtivan kaappiin.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Viikonlopun satoa

Tämä viikonloppu meni iloisesti ohi poikaystävän luona lepäillessä. Jottei aivan lahnailuksi olisi mennyt pistäydyttiin kuitenkin elokuvissa katsomassa Twilight flikan. Tiesin leffasta lähinnä sen että kyseessä olisi pahimmanlaatuista teinityttö-romantiikkaa ja ihmetyttikin että poikaystävä ehdointahdoin valitsi tämän flikan meille katsottavaksi.



Eipä silti, leffassa ei ollut mitään vikaa. Mukiinmenevä popkorni-leffa. En sitä ylenmaallista hehkutusta kuitenkaan ymmärrä enkä monien kuolausta päänäyttelijän perään. Mielestäni ihan tavallinen poika joka näytti kovin sairaalta sen vaalean meikin vuoksi. Enkä voinut lakata ajattelemasta Harry Potteria...

Jokatapauksessa kävin myös aleostoksilla. Valitettavasti mukaan ei tarttunut kuin pari paitaa vaikka etsin kovasti mustia siistejä saappaita. Sovittelinkin yksiä alesaappaita Clarks'issa mutta vetoketjujen jumihtamisen takia jätin kauppaan. Shoppailuista lisää että viime viikon koomailuissa innostuin näpyttelemään useampia tilauksia nettikauppoihin, mukaan tarttui hiusjuttuja ja mineraalimeikkejä. Niistä sitten postausta myöhemmin kunhan tulevat postissa.

Paita Miss Selfridge henkaritaktiikalla esiteltynä. Takana musta rusetti, toivottavasti nähdään pian tositoimissa tämä paita sillä en ole ihan varma mihin tämän yhdistelisi.


Söpskä skottiröyhelöpaita, myöskin Miss Selfridge's. Alempana vielä tarkempaa kuvaa paidan röyhelöistä.

torstai 8. tammikuuta 2009

Pantteri ei täplistään pääse eroon, ei millään...

Olen fiilistelly tässä eläinkoruja kuukauden pari nähtyäni hienon näköisiä sormuksia ja riipuksia muutamien suunnittelijoiden mallistoissa. Itseltä löytyy nämä kaksi äidin 80-luvun kätköistä ryöstämäni sormus ja rannekoru, molemmat panttereita. Hän joskus keräsi näitä, itse ryöstin hienoimman näköiset itselleni. Olis piru vie muuten pitänyt ottaa joku pantteririntaneula itselle kans!

Pantterisormus; huomaa mustavalkoinen täplitys ja vihreät zirkonisilmät.


Pallolla leikkivät pantterit. Koru aukeaa tuosta pallon kohdalta jotta sen saa käsiin.

Näitä ei tietenkään samalla kertaa käsiin. Vain yksi sinne asun mukaan antamaan säväyksen ironisuutta (ja raakaa eläinpoweria, rauh). Mitäs olette mieltä, olenko kaksi vuosikymmentä ajastani jäljessä vai alkaako näyttämään taas tuoreelta?

tiistai 6. tammikuuta 2009

Purnausta

Olen potenut flunssaa pari viimeistä päivää ja on kyllä niin vetämätön olo ettei mitään rajaa. Luonnollisesti olen pidättäytynyt liikkumasta muualla kuin sängyn ja tietokoneen välillä ja olen lipittänyt teetä tauotta ja tuhonnut noin purkillisen hunajaa. Ääni on vielä lähtenyt mutta pikkuhiljaa alan paranemaan, huomisen saatan tosin vielä sairastella kotosalla. Päivän asu- kuvia ei ole sillä päivät ovat kuluneet tohveleissa, kotilököhousuissa ja hupparissa löhöten.

Jokatapauksessa eilen kävin läpi vaatevarastoani ja siirsin liian pieneksi jääneitä neuleita ja paitoja varastoon odottelemaan laihempia aikoja. Surrutin sitten niitä nypynpoistajalla paremman näköiseksi ettei niitä tarvitsisi vielä heittää roskiin sillä inhoan turhaa tavaran tuhlausta. Inhoan kertakäyttömuotia ja nykyään olenkin alkanut tarkkaavaiseksi että mitä sitä ostaakaan ja millaisista materiaaleista tuote on tehty. Sataprosenttinen akryylineule kun ei kestä kuin muutaman viikon kohtuullisen näköisenä ja päätyy lopulta kaatikselle pilaamaan luontoa. Aikaisemmin en ymmärtänyt kuiduista sun muista juuri mitään ja nämä vanhat neuleet oli just sitä itseään; huonolaatuisia tekokuituja ja kakka-materiaaleja. Nyppyyntyneitä ja vanhan näköisiä vaikkei paljon edes ole käytetty. Vertailukohteena Filippa K:n 100% puuvilla-takki kolmen vuoden takaa joka on lähes uuden oloinen vaikka käytännöllisesti katsoen elin siinä keväästä syksyyn, ja vieläkin käytän sitä satunnaisesti.

Tästä lähtien pyhästi lupaan ja vannon ettei vaatekaappiini tartu enää mitään enimmäkseen tekokuituja sisältäviä vaatteita. Luonnonkuituja täytyy olla vähintään 50%, mielummin kokonaan. Ostan mielummin vähemmän laatua ja maksan siitä kuin että otan kaappiini monia nyppyyntyviä kertakäyttöneuleita jotka ovat ja näyttävät halvoilta. Sama muuten pätee kenkiin. En ymmärrä miksi kukaan ottaisi käyttöön tekonahkakenkiä. Ne ovat epämukavat jaloissa ja näyttävät ruman muovisilta. Lisäksi ne pilaantuvat nopeasti huononnäköisiksi. Nahkakengät taas säilyvät mainiosti vuosikausia kunnon hoidolla ja muotoutuvat jalkoihin. Nahka on tottakai kalliimpaa mutta siitä saa myös enemmän käyttökertoja irti, sekä mahdollisia värikulumia voi plankata piiloon niin että kengät saa kulutettua puhki. Laukut kuuluu samaan kastiin. Nahka kuluu ja patinoituu kauniisti, tekonahasta taas lähtee palasia irti käyttäessä ennen pitkää oli kuinka hyvälaatuista tekonahkaa tahansa.

Eli tästä lähtien kertakäyttömuoti jää kauppaan ja mukaan tarttuu vain luonnonmateriaaleista tehtyjä tuotteita. Ne kestävät pitempään ja parempina käytössä. Ekologista että säästäväistä eikös juu?

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Muistellen vuotta 2008

Kolme asiaa jotka tulen aina muistamaan vuodesta 2008

1) Poikaystäväni kosi minua Pariisin matkalla, Riemukaaren edessä iltahämärässä. En koskaan miettinyt tahi haaveillut miten minua tulisi kosia mutta ihanampaa hetkeä eikä ympäristöä tapahtumalle olisi vaikea keksiä. Sormuksen sujahtaessa sutjakasti sormeeni (prikulleen oikea koko vielä kaiken lisäksi!) olo oli kuin yltiöromanttisen elokuvan kulisseissa.




2) Näin vuorigorilloja Ugandassa. Vietin kesän Afrikan mantereella ja näihin pariin kuukauteen mahtui jos jonkinmoista tapahtumaa ja seikkailua. Vuorigorillojen näkeminen oli kuitenkin yksi reissun kohokohtia. Tuntikausien metsässä rämminnän jälkeen surrealistinen olo voimistui kun tupsahdimme keskelle gorillalaumaa. Yksi jopa uskaliaisuudessaan kävi hipaisemassa minua.





3) Jotain surullistakin mahtuu vuoteen mukaan: isoisäni kuoli pikaisesti syöpädiagnoosin jälkeen. En ollut nähnyt isoisääni pitkiin aikoihin ja kesällä odotin kovasti näkeväni hänet (sekä isoäitini) mutta matka peruuntui. Syksyllä hänellä diagnosoitiin syöpä ja hän kuoli nukkuessaan n. 10 päivän kuluttua diagnoosista. Itseäni tottakai surettaa mutta eniten huolettaa isoäitini joka on nyt kovin yksinäinen ja asuu kaukana sukulaisista.






lauantai 3. tammikuuta 2009

Uudet rakkauskengät



Marco Tozzin kengät alennuksesta. Konjakkiväri, nahkaa, nauhoja ja koristeompeluita; kaikki mahtavan kengän osaset paikoillaan. Kengillä on kaikenlisäksi jopa hyvä kävellä. Olen käyttänyt vasta pari kertaa mutta näitä tullaan varmasti näkemään tässä blogissa kyllästymiseen saakka.

Tämä talvi on muuten ollut melko kenkärikas ostoksien perusteella. Onitsukan lenkkarit, niittisaappaat, ruskeat nilkkurit, Uggsit ja nyt nämä narukengät. Tykkään kaikista aivan mielettömästi mutta tuntuu että jotkut jäävät aina kaappiin pölyttymään liikaa. Täytyypi yrittää käyttää näitä kaikkia mahdollisimman tasapuolisesti jottei jää sitten harmittamaan kevään tullen kun saappaat laitetaan naftaliiniin ja uudet kesäkengät ilmaantuvat hyllyille.

torstai 1. tammikuuta 2009

Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvää Uutta Vuotta! Nyt saarille palattuani olen viettänyt hiljaiseloa poikaystävän kämpillä lepäillen, telkkaria katsellen ja kirjoja lueskellen. Uudenvuodenaatto sujui mainiosti. Oltiin kotosalla kihlatun kanssa, syötiin ja juotiin hyvin ja käytiin ampumassa pari pikkurakettia läheisessä puistossa. Tänään vihdoinkin olen palannut periferiasta takaisin Lontooseen ja loma on nyt virallisesti päättynyt. On aika ottaa härkää sarvista ja aloittaa joululomalla laiminlyötyjä töitä... Ihan kohta.

Jotkut sanovat että uudenvuodenlupaukset ovat tehty rikottaviksi enkä muista niitä enää vuosiin tehneenikään. Tänä vuonna haluan kuitenkin muutaman pienen lupauksen tehdä itselleni. Ja näitä ei rikota! Nämä lupaukset ovat jo pitempään kiertäneet mielen taka-alalla mutta "kiireisiin" sun muihin vedoten olen jättänyt ne odottamaan parempaa päivää ja mikäpä olisi parempi päivä kuin vuoden ensimmäinen. Tavoitteiden konkreettisuus toivottavasti auttaa niiden saavuttamisessa.

Lupaukset 2009:

1. Laihdutan 10 kiloa. Tähän kiinteästi liittyy tietenkin ruokavalion tervehtyminen ja säännöllinen liikkuminen. Nyt loppui suklaan puputus ja liikuntaharrastuksissa käyn sen kaksi kertaa viikossa, olipa mitä kiireitä tahansa.

2. Parannan kielitaitoani. Venäjä takaisin lukioaikojen tasolle (L lyhyestä), japani JPTL:n kolmostasolle ja ranska kohtuulliselle kommunikointitasolle.

3. Aloitan joogan (taas uudestaan) ja tietokoneen ääressä jäykistyneet jäsenet kiittävät.

4. Olen ahkera opiskelija, teen kandintyöni kunnialla päätökseen ja yleisarvosanaksi saan yli 2.1 (toisiksi parhain). Tällä hetkellä kandintyö surkeassa tilassa mutta yleisarvosana melkeinpä hallussa ellei mitään kummempia katastrofeja tapahdu. Tilanne siis vaatii lähinnä vain lisää työlle omistettuja tunteja.

5. Etsin ja löydän sekä hyvän kesätyön että maisteriohjelman ensi vuodeksi.


Siinä mielestäni työsarkaa tarpeeksi tälle vuodelle. Onnea kaikille muillekin omien uudenvuodenlupausten saavuttamiseen!
Related Posts with Thumbnails