Poppies Fish&Chips

Instagrammista jo joku saattoi ehkä bongata meidän viimeviikkoisen reissun fish&chips ravintolaan. Sen verran kiva visiitti, että vinkkaan tästä teille muillekin lontoolaisille/Lontoon-kävijöille. Paikka on siis Poppies, joka löytyy Spitalfieldsistä (Liverpool Street Station) ja Camdenistä. Perinteistä fish&chips mättöä, mutta oikein ekstrahyvää ja hauskoissa puitteissa.

 

 

 

Jukeboksissa raikaa 50-luvun musiikki, ja punahuuliset tarjoilijat ovat pukeutuneet pikkumekkoihin. Hauskana kuriositeettina heillä oli myös pula-ajan tyyliin tehdyt "sukkahousut" - eli teellä värjätyt sääret ja eyelinerillä taakse vedetyt saumat. Takeaway-annokset tarjoillaan "sanomalehtiin" käärittynä perinteiseen tapaan. Vähän niinkuin pieni maistiainen menneisyydestä - minäkin olen joskus viitisentoista vuotta sitten syönyt sanomalehteen käärittyjä ranskiksia täällä Lontoossa.

 

 

 

 

Ruoka oli hyvää, sitä oli paljon, ja sieltä löytyi kaikkea perinteistä mitä noissa vanhoissa fish&chips rafloissa löytyisi. Itse tykkään ottaa perinteisesti joko cod tai haddock -kalan (taisivat olla turskia, haddock on vähän voimakkaamman makuista), ottaa kyytipojaksi mushy peas (muussattuja herneitä) ja valella koko annos etikalla ja kuorruttaa sitten suolalla (tärkeä järjestys, muuten etikkaa huuhtoo suolan pois). Piiraat näyttivät myös herkullisilta, sellaisia ehkä seuraavaksi jos sinne ehditään.

 

 

 

 

Oletteko käyneet tai innostuitteko käymään tulevaisuudessa?

St. John Bread & Wine

Kuulin tästä St. John Bread & Wine ravintolasta jo puolitoista vuotta sitten, ja olen suunnitellut sinne menoa siitä saakka. Vihdoinkin pääsin, eivätkä Lontoon tarjontaa tuntevat kokit olleet vinkkeineen väärässä. Tänne kannattaa tulla. Ravintola jossa minä kävin löytyy Spitalfieldsistä, ja toinen samanmoinen löytyy Clerkenwellistä.
 

 

Minuun vetosi erityisesti idea Nose to Tail keittiöstä. Eli ravintolasta jossa valmistetaan ruokaa kokonaisuudessaan koko eläimestä, ei vain niistä "parhaista" filet mignon paloista. Jotain uutta, tai ehkäpä parempi olisi sanoa vanhaa. Paluuta viisikymmentäluvun keittiöön, sinne missä mitään ei heitetty pois, ja kaikki käytettiin. Ja jossa ruokalista vaihtuu päivittäin, juuri sen mukaan mitä silloinkin saadaan parhaiten.

 

 

Nose to tail ruokailu on yhä suositumpaa ja suositumpaa täällä. Trendikästä jopa sanoisin, ainakin Lontoossa. Onko sitten kyse siitä että talouskriisien jälkijunassa lama-aikoina yritetään tehdä maittavaa ruokaa niistä nykyään epäsuosituista mutta halvemmista raaka-aineista, vai siitä että rankan työmaailman vastapainoksi etsitään paluuta nostalgiseen menneisyyteen, vai ihanko vain siitä että on mielenkiintoista kokeilla jotain uutta (tai tässä tapauksessa vanhaa), mutta selkeästi tämä ruokasuuntaus on nousussa. 

 

Mutta itse asiaan, eli ruokaan. Söimme alkupalaksi nokkoskeittoa. En ole koskaan maistanut nokkosta, joten se oli ehdottomasti kokeiltava. Maistui pinaatin ja parsakaalin risteytykseltä, ja mielelläni maistaisin nokkosruokia uudestaankin.

 

 

Pääruoaksi otin porsaan poskea sikurin kera, ja kumppani naudanlihaa paahtoleivällä. Porsaan poski oli todella herkullista, kuin porsaan mahaa, mutta rasvaisempaa ja suussasulavampaa. Paahtoleipäannoskin oli kuulemma todella hyvää.

 

Jälkiruokaa ei otettu, vaikka Bread pudding, ja Honey & brandy ice cream houkuttelivatkin, vaan keväisen ilman kunniaksi otettiin jätskit läheisestä gelateriasta. Mutta listaa selaillessa silmille pomppivat monta perinteistä englantilaista jälkiruokaa, joita ehdottomasti kannattaa kokeilla jos tänne ehditte.

 

Kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti!

Ravintolavinkki: Loch Fyne

Käytiin tässä popsimassa lounasta arkipäivänä - äitiyslomalaiset ja eläkeläiset sulassa sovussa, eihän ravintoloissa oikein kukaan muu siihen aikaa käy. Mutta on tämä skottilainen kalaravintola-ketju Loch Fyne käymisen arvoinen muillekin. Ajattelin siis vinkata siitä teillekin näin oman postauksen muodossa, muista ketjuravintoloista olen kirjoitellut täällä.

 

 

 

 

Näitä Loch Fyne ravintoloita löytyy ympäri Brittejä monta, Lontoossa Covent Gardenilla ja Cityssä. Ruokalista on lähes pelkästään kalaa ja muita mereneläviä, simpukoita, oistereita, rapuja, hummereita ja niin edelleen, eikä siellä nyt tietenkään muuta kannata ottaakaan. Vaikka tottahan toki ravintolaan uskaltautuneille kalakammoisille löytyy se pakollinen burgeri ja kanapihvi.

 

 

 

 

Me syötiin risottoja tällä kertaa - oli muuten hyvää. Monta monituista vuotta olin vastaan kaikkea riisiruokia, ei vaan Japaninvuoden ja hienoisen riisiyliannostuksen jälkeen maittanut, mutta onneksi uskaltauduin maistamaan risottoja. Aikasen monesta hienosta makuelämyksestä ja helposta arkiruokareseptistä olisin jäänyt paitsi. Mutta pointtina nyt tässä oli kuitenkin että ruoka oli hyvää Loch Fynessä, vaikka olikin risottoa.

 

 

 

 

Kannattaa aina kysäistä myös päivän erikoisannokset, niistä löytyy usein melkoisia helmiä. Niitä mekin tällä kertaa otettiin. Lisäannoksena voi myös pyytää samphireä (brittiläinen rannikkokasvi) - erikoisen hyvää paistetun kalan kanssa!

 

Oletteko muuten käyneet Loch Fynessä? Tai osaatteko suositella jotain muuta hyvää kalaravintolaa Lontoossa?  

Ketjuravintola-lempparini Lontoossa

Tykkäilen käydä aina sillointällöin syömässä ulkona, lounaalla kavereitten kanssa tai sitten miehen kanssa. Aika usein tulee valittua joku ketjuravintola, ihan vain helppouden takia. Ruoan laadussa tai hintaluokassa ei tule yllätyksiä, ja kun on jo annoksia maistellut, tietää jo vähän mitä viitsii tilata.
 

 

Pizzapaikoista omia lemppareitani ovat Pizza Express ja Prezzo. Molemmat ovat perinteisiä "italialaisia" joista saa pizzaa, pastaa, risottoa sun muuta sellaista, pizzat mielestäni menuun parhaimmistoa. Näitä löytyy melkeinpä kaikkialta Lontoosta, ja muualtakin maasta. Prezzon menuusta löytyy myös minijälkkäreitä jonka yhteyteen saa kupin kuumaa - olen käynyt Prezzossa useamman kerran nappaamassa vain laten ja minijuustokakun kahvihammasta kolottaessa.

Mies on erityisesti meksikolaisten raflojen perään. Näistä Wahaca on aivan mahtava, ja suosittelen siellä poikkeamaan sopivan tilaisuuden tullessa. Benitos Hat on meksikolainen pikaruokala, konseptina samanlainen sämpylän (tässä tapauksessa burriton) kokoaminen kuin Subwayssa.

Muista "etnisistä" ruokaloista Wagamama ihastuttaa aasialaisine fuusioruokineen. Sanovat itse sen olevan japanilaista ruokaa, itse näen ruoassa paljon muitakin vaikutteita. Varsinaisia sushi-paikkoja, jos sellainen japanilainen innostaa, on nykyään useita Lontoossa. Itse pidän erityisesti Wasabista, joka on enemmänkin sushi-takeaway, tai sushi-pikaruokala, josta saa muutamia lämpimiä japanilaisia ruokiakin. Itsu on samanlainen konsepti, mutta jos Wasabi on perinteisiä reseptejä, Itsussa löytää mielenkiintoisia ja kokeileviakin yrityksiä. Jos sushia haluaa syödä paikan päällä, Yo-Sushia suosittelen. Siinä saa napata ohikulkevalta liukuhihnalta houkuttelevat annokset, jotka maksetaan lautasen värin mukaan.

 

Giraffessa on vähän kaikille jotain, ja luulisi että nirsommatkin ruokailijat löytävät aika laajasta ruokavalikoimasta jotain houkuttelevaa. Cafe Rougessa tykkään itse käydä jos haluan simpukoita, ne ovat tämän ranskalaisteemaisen raflan ykkösruokaa. Kahviloista Pret a Manger tarjoaa parhaimmat sämpylät ja muut ruoat - lisäbonuksena kaikki on samana päivänä tehtyä ja iltaisin ylimääräiset leivät jaetaan kaupungin kodittomille.

 

Sitten hampurilaispaikoista, olen kuullut paljon hyvää Byronista ja Gourmet Burger Kitchenistä. Harmittaa oikein etten ole ikinä ehtinyt näissä käymään - aina kun ollaan näitten ohi kävelty ollaankin päädytty johonkin muuhun ravintolaan. Jos olette itse käyneet näissä, kertokaas, ovatko ne niin mahtavia mitä väitetään?

Noniin, jäikö jokin ihan ehdoton lempparipaikka mainitsematta? Onko teillä mitään suosikkeja täällä?

Wahaca - meksikolainen rafla

Tämä on miehen suuria suosikkeja Lontoon ketjuravintoloista, ja kun tuossa toissapäivänä poikettiin ostoksilla ja mies bongasi Wahacan, ei tullut kuuloonkaan että mentäisiin minnekään muualle. Meksikolainen herkkupaikka kyseessä.
 

Ja mikäs siinä. Ihan hyvä rafla ja suosittelen teillekin! Löytyy South Bankista, Covent Gardenista, Sohosta, Fitzroviasta, Canary Wharfista, Stratfordista ja muutamasta muustakin paikasta. Me käytiin Bluewaterin ostoskeskuksessa.

Itse tykkäsin, ruoka tuli nopeasti, oli maittavaa, eikä kovinkaan kallista - kahteen pekkaan tälläinen lounas kustansi n. £25 yhteensä. Sieltä saa annoksia sekä pienempään nälkään (ns. tapas-annoksia) että isompaan.

 

Me naposteltiin menemään sitten tätä meksikolaista pikaruokaa - miehelle burrito ja minulle kaksi pienempää maisteluannosta, porsas-tacoja ja papu-quesadilloja. Ja quacamolea tortilla-sipseillä. Namskis.
 

 

Ja jälkkäriksi churroksia suklaakastikkeella! Maiskis!

Suosittelen kokeilemaan!

Burger & Lobster

Tuli poikettua tänään melkoisessa herkkuravintolassa jota halusin suositella täälläkin. Alunperin bongasin ravintolavinkin Annikan blogista, ja se jäi mieleen ja käytiin treffeillä siellä vanhan työkaverin kanssa töitten jälkeen.

Burger & Lobster, löytyy Sohosta, Mayfairista, Farringdonista (jossa me kävimme) ja Citystä. Menuvalikoimasta löytyy hampurilainen, hummerileipänen ja kokonainen hummeri voilla, ja annokset tulevat ranskisten ja pikkusalaatin kera. Mmm-m. Kaikki samalla hinnalla, eli £20.

Me söimme molemmat hummerit, tottakai, ja minua puolet pienempi kaveri sankaroi vielä pienen juustokakun ja espresson kitusiinsa. Itse en hummerin jälkeen kyennyt syömään en yhtikäs mitään ja tuntui siltä että minut voisi pyörittää ulos ravintolasta - tämän seitsemän kuukauden raskausmasun sisään ei kauheasti mahdu ruokaa näemmä.
 

Ruoka tuli todella nopeasti ja heh, vähän liukuhihnameiningillä, mutta näillä hummerihinnoilla ei kyllä auta valittaa tippaakaan. Täytyy käydä vielä joskus uudestaan herkuttelemassa!

Macaron-kahveilla

Lauantaina näin erästä vanhaa tuttavaa pitkästä aikaa - viimeksi nähtiin puolitoista vuotta sitten. Ja vaikka olemme asuneet täällä samassa kaupungissa koko ajan, ja useamman kerran maininneet että pitäisi tavata, elämän kiireet ovat joka kerta ennättäneet tielle. 

No nyt tänä viikonloppuna sitten nähtiin, ja viihdyttiinkin kahvilassa useampi tunti. Kyllä ääntä tosiaan pakotti sen turinatuokion jälkeen!

Kävimme Ladurée kahvilassa Harrodsilla. Aikaisemmin olen sieltä ostanut vain macaroneja mukaan ja miettinyt että kivalta istumispaikalta vaikuttaa.

Me pääsimme vähän hiljaisempaan takahuoneeseen istuskelemaan ja naureskelemaan melko ylitseampuvalle huoneelle. 

Maisteltiin tottakai mitäs muutakaan kuin niitä macaroneja. Annoskateutta en tällä kertaa saanut, sillä molemmat otimme tismalleen samanlaiset ruusu-vadelma-kerma-macaronleivokset ja ylimääräisen pikku macaronin, minulle pistaasi ja kaverille kahvi. Minä kyllä tykkäsin annoksestani, mutta kaveri nyrpisteli nenäänsä ja kehui miehensä tekevän parempia macaroneja. 

Käytiin vielä kävelyllä ja nautiskeltiin maisemista - kyllä South Kensingtonin lähistöllä on nättiä! Maanantaina on kyllä tylsä palata takaisin töihin taas.

Curry Lane

Lontoonvinkkiä pesee - yksi minun lempialueistani Lontoossa on Brick Lane, Lontoon Curry Laneksikin kutsuttu kadunpätkä, jolla intialaista ravintolaa löytyy intialaisen ravintolan perään. Kadun varrelta, ja sen sivukaduilta löytyy kymmenittäin ravintoloita, pienistä suurempiin. Ihan autenttisen kokemuksen halutessa kannattaa vain kävellä katua pitkin ja kilpailuttaa sisäänheittäjiä vähän, ja valita hyvänkuuloinen ja hyvännäköinen paikka ja nauttia tarjotut ilmaiset juomat siihen päälle. Kadulla on nimittäin niin monia ravintoloita ja sisäänheittäjiä asiakkaista kilpailemassa ettei siellä voi parhaimpaan täkyaikaan liikkua lähes askeltakaan etteikö joku olisi tarjoamassa intialaista, ja kaupan päälle ilmaisia oluita ja 10-20% alennusta listahinnoista.

Harmi sinänsä että kadulta löytyy suunnilleen samoissa määrin sekä älyttömän hyviä ja älyttömän huonoja intialaisia. On tuuripeliä kumpaan päätyy. Sisäänheittäjiin jos olisi uskomista jokainen paikka on kadun paras paikka. Jos on tärkeämpää löytää todella hyvä ruokapaikka, kuin kinata sisäänheittäjien kanssa niin voin suositella Meraz ravintolaa (56 Hanbury Street), joka löytyy eräältä sivukadulta. Todella maukasta ja autenttista. Itse valitsin viimeksi Lamb Ghost-curryn, joka oli aivan nappivalinta. Muita hyviä voi katsoa täältä.

Erityisen kivaksi tämän alueen tekee sen yleinen tunnelma, ja monet muutkin mahdollisuudet viettää iltaa kuin intialaisen safkan syöminen. Bongailla voi mielenkiintoisia graffiteja ja oivaltavia katutaideteoksia, tai käydä baarissa tai taidegalleriassa. Vibe Bar Old Truman Brewery -panimotalossa on muuten suuressa suosiossa paikallisten kesken kesäaikaan varsinkin. Jos intialainen ei maistu kadulta löytyy myös superherkullisia burgereita ja hyviä bagel-kahviloita.

Kannattaa poiketa!

Kolmen tähden edestä

Minusta olisi kovin kiva kirjoitella täällä päivittäin jotain, mutta mitäpä tähän voi muuta sanoa kuin että elämä. Ja Elämä oikein isolla eellä :)

Tämän viikon aikana olen:

• Ollut töissä 50 tuntia
• Syönyt viiden ruokalajin illallisen kolmen Michelin-tähden ravintolassa
• Käynyt kummituskävelyllä Cityn alueella
• Kuunnellut ooppera-aarioita puistossa
• Seikkaillut pensas-labyrintissa Trafalgar Squarella
• Ihaillut Rembranteja ja taideväärennöksiä National Art Gallery -taidemuseossa

Aikamoista. Nyt kanukkikaveri on saateltu juna-asemalle ja paluu arkipäivään alkaa. Vähän vielä olisi kirjoiteltavaa meidän seikkailuista, mutta niistä sitten enemmän ensi viikolla. 

Viikon kohokohta oli tosiaankin tuo Ramsayn ravintolassa (Restaurant Gordon Ramsay) syöminen. En olisi voinut uskoa että ruoka voi olla niin hyvää... Vaikka minulla oli silloin melkoinen nuha päällä ja kävin niistämässä onteloja tyhjiksi joka ruokalajin välillä vessassa, ja olin polttanut kieleni kuumaa teetä juodessa ruoka oli aivan mieletöntä. Jokainen ruokalaji oli oikea makujen ilotulitus - yllätyksellinen ja rohkea makujen yhdisteleminen, tekninen osaaminen ja vain parhaista parhaiden ruoka-aineiden käyttäminen oli aivan uskomatonta. Varsinainen makuelämys. En osaa edes kuvitella kuinka hyvää ruoka olisi ollut jos makuhermostoni olisi ollut tavallisessa kunnossaan. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin se että kaikki syömäni ruoka tämän illan jälkeen on maistunut vain täydellisen lattealta ja mauttomalta.

Itse otin seasonal menun, jota tarjoilija suositteli erityisesti siitä syystä että siinä kokit pääsivät irroittelemaan ja näyttämään taitojaan sesonkiruoka-aineilla. Olin jo etukäteen vaklaillut ravintolamenuuta netistä, eikä kauaa tarvinnut miettiä siitä että tämä oli se paras valinta. Kaveri otti Prestige-menun. Tässä kuitenkin mitä muistan ruokalajeista - en ole mikään ruokakriitikko ja olen unohtanut vähän mitä kaikkea ruoissa olikaan sisällä. Mutta näin sitä syödään kolmen tähden edestä.

• Amouche bouche alkupalat. Pieni kevätrullatötterö, jossa oli sisällä rapua ja avokadositruunapyrettä, ja sen kaveriksi perunapestolastuja. Sen jälkeen saatiin toinen amouche bouche alkupala - hummeria, kaviaaria, parsaa, herneitä ja härkäpapuja tomaatticonsommen kera.
• Alkupala. Grillattu munakoiso black puddingin (mustamakkaran tyyppinen) kera. Lisänä superohuita omenanpaloja, kirsikkatomaatteja ja manteleita. Tämä oli aivan täydellistä - munakoiso ja black pudding olivat suussasulavia, omena ja kirsikkatomaatti toivat kaivattua kirpeyttä ja makeutta, ja mantelit herkullisen rapeita.

 

• Kakkosalkupala. Hummeria, ohueksi siivutetun porsaanläskin, parsan ja muiden sesonkivihannesten kanssa tomaattivinaigretten kera. Tämä taisi olla ehdoton suosikkini ja jotenkin kaikki toimi keskenään. Porsaanläski aluksi vähän kummastutti, mutta se oikein suli suussa ja maistui ilmakuivatulta kinkulta.
• Pääruoka. Jäniksen medaljonkeja sienimuhennoksen kera, lisänä jäniksen maksaa, jotain muuta jäniksenlihaa ja paahdettu minisipuli ja täytetty minitomaatti. Hyvää, mutta alkuruoat olivat niin huimia ettei tämä ihan pärjännyt vertailussa.

• Alku-jälkiruoka. Mansikkaa ja mansikkapyreetä, taisi olla sitruunatahnaa myös, kerman, marengin , jäätelökeksin ja pehmeän tuoreen marenkiomaisen vaahdon kera. Raikasta ja maistui kesältä.
• Jälkiruoka. Suklaasouflee, tummasuklaajäätelön, karamellisoitujen pistaasipähkinöiden ja säilöttyjen kirsikoiden kera. Souflee oli kuin suklaista ilmaa olisi syönyt... Keittiölle muuten syntyi pieni moka minun kohdallani. Pienen makupalasoufleen sijasta he tekivätkin vahingossa minulle jättisuuren soufleen, taisi olla pari kertaa nyrkin kokoinen. Arvaatte varmaan että en valittanut ollenkaan!
• Makeiset. Hopeisia suklaatryffeleitä hopeapuussa, ruusu-sitruuna Turkish Delight -namusia, ja savuavan jään päällä tarjoiltuja valkosuklaalla kuorrutettuja mansikkasorbetpallosia. Tässä vaiheessa potutti olla niin täynnä ettei enää tosiaankaan suklaita jaksanut, muuta kuin maistaa jokaista lajia edes yhden.

Jokainen ruokalaji oli myös kauniisti aseteltu ja nistä näki niiden eteen asetetun vaivan ja taidon, eli elämys ei ollut vain makua. Tahdon takaisin! Todella ihana ele vanhalta kaverilta tarjota minulle tälläinen elämys.

Kuvat ovat muuten kaikki ravintolan nettisivuilta. Se ei ollut ihan sellainen paikka jossa viitsisi nähtävästi bloggarimaailmassa kovin suosittuun tapaan kuvailla eteen tuotuja lautasia :) Ja kertana kiellon päälle, vielä yksi (jälki)ruokapornokuva :)