Hamstead Heath ja päivänasu

Hamstead Heath on meiltä aika kaukana, mutta kun kerran olimme paikan lähellä puutarhanäyttelyä katsomassa (josta lisää myöhemmin) käytiin jälkeenpäin pienellä kävelyllä muitten auringonpalvojien seassa.

 

 

Melkeinpä vuosi sitten oltiin samoissa maisemissa, silloinkin vauvan kanssa, kun vietiin vauva kielijänneleikkaukseen Royal Free sairaalaan. Tällä kertaa käytiin vain puutarhanäyttelyssä (josta lisää vähän myöhemmin) ja ainoa pieni kriisinpoikanen tuli miehen siitepölyallergiasta, johon saatiin onneksi auttavat tropit ensiaputeltasta.

Kävimme kärryilemässä ohjatulla lääkeyrttikävelyllä ja ennen siitepölysaagaa ehdittiin kuulemaan sen verran että tuon kuvassa olevan puun nimi on limetree, ja sen kukista voi uuttaa hunajanmakuista teetä. Nuppuja voi myös syödä, ne maistuvat kurkulta (maistoin).

 

Maksimekko Linea, aurinkolasit Rayban, sandaalit Ugandasta

Maatalaahaava maksimekko, varvastossut, aurinko ja hymyilevä vauva - mitäpä muutakaan sitä tarvitsee täydellisen rentouttavaan viikonloppuun. Ehkä pulahtamista Heathin lampeen... No, se jätettiin ensi kerraksi, kun muistetaan uikkarit. Tällä kertaa nautimme vain Heathin vihreistä poluista ja villistä ruohikosta ja rempseästä luonnosta siinä meidän ympärillä.

Mites te, nautitteko auringosta vai hytisittekö kylmässä viime viikonloppuna?

11 kysymystä ja päivänasu viikonlopulta

Sain taannoin haasteen Meriannelta. Okei, onhan tässä mennyt jo vähän aikaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai mitä. Kuvituksena päivänasu vauvan yksivuotissynttäreiltä.

 

 

1. Mikä kirja on sinulle merkinnyt paljon, ja miksi? Hmm. Vaikea kysymys. Olen lukenut monia hyviä kirjoja, ja monia vaikuttavia kirjoja. Ehkä eniten merkitsevä kirja(sarja) on ollut Jean Auel-Untisen Maan Lapset kirjasarja. Ei sen takia että se olisi erityinen kirjallisuuden riemuvoitto (mitä se ei ole), tai ettäkö se olisi erityisen elämäämuuttava (mitä se ei ole), mutta olen lukenut sen useampaan otteeseen teini-ikäisenä, ja se edelleenkin jaksaa viihdyttää. Tässä kysymyksessä selkeästi nyt haettiin jotain vähän syvällisempää vastausta...
 
 
2. Mikä sinulle tekee kodista kodin? Minulle kodista kodin tekee sen että siellä asutaan. Minun kotini on siellä missä matkalaukkukin, ja minulla on ollut monta kotia. Matkoilla kutsun hotellia kodiksi, Suomessa ollessa vanhempien mökkiä/asuntoa kodiksi, ja niin edelleen. Omaan kotikotiin on tottakai aina ihan erilaista tulla, sillä siellä on kaikki omat mukavuudet.
 
 

 
 
3. Jos voittaisit lotossa, miten luulet rahan muuttavan elämääsi? Meillä olisi omistusasunto jostain kivalta alueelta, ottaisin sijoittamisen harrastukseksi ja vaatekaapista löytyisi muutama luksuslaukku enemmän. Tekisin mahdollisesti vähemmän työtunteja, ja perustaisin yrityksen. Antaisin miehelle rahaa että hän voisi toteuttaa yritysideansa. Ottaisin rennommin, ja toteuttaisin enemmän omia kiinnostuksenkohteitani.
 
 
4. Kun bloggaamisen aikanaan aloitit, mitä halusit blogillasi saavuttaa? Ovatko tavoitteesi muuttuneet ajan kuluessa? Tykkäsin kauheasti blogeista, ja ajattelin että olisi tosi kiva itsekin kirjoitella. Halusin ottaa tyylikuvia että saisin pukeutumista kehitettyä ja harjoittaa kirjoitettua suomenkieltäni. Suomenkieleni on kehittynyt, ja harrastuksesta on tullut todella rakas. Tämä on vähän niinkuin päiväkirja johon on kiva aina silloin tällöin palata lueskelemaan. Ehkä se on muuttunut että olen tavannut muutamia ihmisiä blogin kautta, ja blogikaveruus on ollut todella kiva lisä tähän harrastukseen, ja niitä saisi tulla enemmänkin. Ehkä siis se yhteisöllisyyden hakeminen on jotain mikä on tullut lisätavoitteeksi pelkän kirjoittelun ja kuvailun lisäksi.
 
 

 
 
5. Mikä on bravuurisi keittiössä? Ööö, mulla ei ole bravuureja keittiössä. Olen aika surkea kokkailija. Feta-tomaatti-basilika-pasta oli aikaisempi bravuurini, nyt sitä on tehty niin paljon että mies ei enää suostu sitä syömään.
 
 
6. Mikä on unelmiesi lomakohde? Joku aurinkoinen rantalomakohde. Tällä hetkellä juuri se kelpaisi! Olen itsesiassa unelmoinut kunnon löhölomasta jo useamman vuoden.
 
 
7. Oletko siisti vai sotkuinen ihminen? Onko se iän karttuessa muuttunut? Sotkuinen, valitettavasti. Ehkä nyt kun alan käymään töissä voisin palkata siivoojan tekemään osan hommista, korpeaa sielua jynssätä keittiötä ja vessan lattioita.
 
 

 
 
8. Oletko kaupunki-ihminen vai maalaissielu? Kaupunki-ihminen ehdottomasti. Maaseudulla on kiva käydä, mutta pitkään oleskelu tylsistyttää.
 
 
9. Kuka on lempinäyttelijäsi? Miksi? James McAvoy, koska skottiaksentti ja naama. Ewan McGregor toimii myös.
 
 
10. Mikä on tärkeintä, mitä olet oppinut vanhemmiltasi? Ehkä se että aina kannattaa yrittää, olipa kuinka epätodennäköistä että se onnistuisi eikä maahan saa jäädä makaamaan. Ja se että serendipity (elämän yllätyksellisyys) usein muokkaa elämää enemmän kuin omat valinnat.
 
 



Jakku Hobbs, paita Malene Birger, farkut H&M, vyö Michael Kors, kengät Massimo Dutti

 
 
11. Missä toivot olevasi kahdenkymmenen vuoden päässä? Terveenä, urani huipulla, kahden tai kolmen lapsen äitinä. Menestyksellinen sivuyritys myöskin handussa.

Ihan hauskoja kysymyksiä. Näihin on ihan kiva vastata vaikken yleensä jaksakaan tehdä koko haastetta 11. asian ja 11. haasteen kera. Kävisi melkein työstä sellainen, omalla ajalla en ihan niin koviin panoksiin pysty!

Viikon työasut

Tästähän on muodostunut tälläinen viikonloppublogi... Heh, tykkäisin kyllä kovasti kirjoitella täällä useammin viikollakin, ja tuolla postausideoissa olisi vaikka kuinka monta kivaa luonnosta, mutta ymmärrätte varmaan että työssäkäyvällä äidillä ei sitä ylimääräistä aikaa kauheasti ole muuten kuin viikonloppuisin. Tai siis, olisi varmaan jos ei lähtisi ennen aamukahdeksaa ja tulisi iltaseiskalta takaisin kotio. Vauvaa olisi kiva nähdä ja ruokaakin syödä, ja jopa tehdä vähän evästä seuraavaksi päiväksi. Kaikkeen kivaan ei valitettavasti aina ehdi, kun on niitä arkipäivän hommiakin tehtävänä. Mutta nyt on taas pitkä viikonloppu täällä Englannissa - maanantai on Bank Holiday, eli kansallinen vapaapäivä. Sitä juhlistaessa enköhän ehdi tänne päivitellä vähän viikollekin juttuja.

 

Mutta nyt tällä kertaa halusin pikaisesti julkaista täällä työviikon asut kuvina. Ne tuli räpsittyä tuonna instagrammiin, pahoittelut teille IG-seuraajille toistosta. En aio ottaa jokaviikkoiseksi tavaksi! Tämä olisi joskus kiva tehdä ihan kunnon kameraa käyttäen, näistä kun valitettavasti ei näe kauhean hyvin yksityiskohtia tai värejä. Tuli vaan otettua pikaräpsäisyt tällä kertaa sillä vauva hoputti leikkimään ja syöttämään ;)

 

 

 

 

Maanantaina FennWrightManson mekko, edellisenä päivänä ostettu, kiireaamuna otettu käyttöön. Laura mulle vinkkasikin jossain aikaisemmassa työvaatepostauksessa mekkojen kätevyydestä. Nyt kokemuksella, allekirjoitan täysin! Keräsi kovin kehuja työpaikalla.

 

Tiistaina tummanharmaa M&S kynähame ja musta DKNY Cozy kietaisuneulehärpäke. Ihan loistava härpäke toimistoon ja muutenkin. Silkkikashmirsekoitus, joten lämmin ja samanaikaisesti hengittävä. Sen saa vaikka miten, tuossa se on minulla cardigan-asetuksena. Sen saa myös kiedottua tiukaksi, tai aseteltua "waterfall"-neuletakiksi. Sille on muistaakseni ainakin kahdeksan erilaista tapaa käyttää sitä. Voisinkin joskus tehdä siitä postauksen itsessään.

 

Keskiviikkona By Malene Birgerin paituli ja tummansininen kynähame, jossa pieniä valkoisia palloja. Joo, näyttää samalta hameelta kuin tiistaina kuvassa, iPhone... Tästä syystä olisi kiva tehdä tämä postaus joskus vielä kunnon kameralla. Tämä ei ehkä paras yhdistelmä ollut, paituli on kermanvalkoinen ja ehkä vähän riiteli kylmän tummansinisen kanssa. Kiireaamut...

 

 

 

 

Torstaina silkkipaita Massimo Dutista, tämäkin edellisen viikonlopun hankintoja, ja korkeavyötäröiset M&S beigeharmaan housut. Tämä oli yllättävän hauska yhdistelmä, vaikkei ehkä olekaan kaikista imartelevin minun kropalleni. Paita keräsi kanssa kehuja toimistolla.

 

Perjantaina meillä on casual Friday, eli töihin voi tulla farkuissa sun muissa rennoissa vaatteissa. Miehillä on usein t-paitoja ja farkkuja, naisilla kivoja mekkoja ja farkkuja rentojen paitojen kera. Jakku on Jigsawin, yksi lempparimerkkejäni toimistopukeutumisessa. Tämä yhdistelmä onkin täällä jo nähty monta kertaa, ei siitä sen enempää.

 

 

 

 

Ja sitten viimeisenä yksityiskohtana nuo kengät (perjantain, Massimo Dutti) ja perinteiset mustat toimistoballerinat (Clarks). Laukku on muistaakseni Capaccione, joskus samle salesta ostettu. Italialainen, jota ei käsittääkseni valmisteta enää. Tykkään kovasti, toimii toimistolaukkuna mainiosti.

 

Mikä teidän mielestä oli muuten paras asu? Ja mites te muuten pukeudutte toimistolle/töihin? Rennosti, muodollisesti, jakkupukuihin vai villatakkiin ja farkkuihin? Itse tykkään ehkä vähän muodollisemmasta pukeutumisesta, tämä tän viikkoinen on minusta jo aika rentoa pukeutumista. Mun mies tosin sanoo että minulla on tosi "stuck-up" tyyli toimistopukeutumisessa... Musta vaan tyylikäs, tietty ;) Eri aloilla eri jutut pätee.

Lauantai mummolassa

Arvatkaas mitä tässä tehdään...

No syntymäpäiväkorttia, huulipunan avustuksella. Lauantai siis aloitettiin kotoa korttipajalta. Anoppila osoitteena.

Ikiliikkujatypy, yritin ottaa kuvia 10kk postaukseen, mutta koko ajan oli vaan pylly etsimessä... Konttailtiin sinne sun tänne, vähän käännyttiin ja kiipeiltiin. Sain mä niitä kuviakin, sitten piakkoin tulee vauvan kehityspostausta tännekin niin pääsevät isovanhemmat ja isoisovanhemmat lukemaan typyn uusista taidoista.

 

 

Syntymäpäivää juhlistaessa treenailtiin kävelyä. Ei ihan vielä suju tuo yhdessä kävely mutta hauskaa oli kokeilla. Taaperokärrykin, vai mikä lie baby walker meiltä löytyy kanssa, mutta sitä harvemmin käytetään.

Mekko H&M, kengät Massimo Dutti - Vauvan mekko John Lewis

 

Tuo mekko oli muuten minulla päällä tarkalleen vuosi sitten, mutta vauva oli silloin vielä masussa. Nyt tuossa masun päällä omassa mekossaan. On tuo pitsimekko edelleenkin muumimammamainen, raskausmasuttakin, mutta edelleen ah-niin-mukava ja pitsi ihastuttaa noin niinkuin ideana. Joten kyllä sitä tulee käytettyä, vaikkei se minun päälläni paras mahdollinen yhdistelmä olekaan.

Kortti muuten onnistui mainiosti!

 

 

Tuolla oikeassa ylälaidassa on pieni kysely. Olisi tosi kiva jos viitsisitte klikata sieltä ne aiheet joista haluaisitte lukea tässä blogissa enemmän!

Päivänasu ja turinoita äitiyslomafiiliksistä

Tiedättekös, jotkut puhellessaan näistä äitiysajoista painottavat sitä että se on äitiysvapaa, ei äitiysloma. Että se on äidin työtä, eikä mitään lomaa. No, eihän se äitiysvapaa ole jokahetkistä auringonpaistetta tai ruusuilla tanssimista, mutta lomalta se tuntuu, ja on tuntunut koko viimeisen kymmenen kuukauden ajan. Tuntuu ihan hyvältä että on saanut olla oravanpyörästä vähän aikaa pois. Kahdeksan vuotta ennen äitiyslomaa kului juurikin siellä, pyörimässä ja puurtamassa. Ennen opiskeluja tein paljon töitä rahaa säästöön kerätessä, opiskelujen lomat kuluivat joko lukiessa, esseitä puurtaessa, tai työharjoitteluissa (tai niiden etsimisessä), ja viimeiset pari vuotta työelämää aika monet vapaat tuli käytettyä työhaastatteluissa käynteihin. Nyt kymmenen kuukautta olen saanut levätä, viettää aikaa maailman parhaan pienen henkilön kanssa, ja aamulla herätä ja miettiä mitä sitä tänään tekisikään, kun olisi vaikka mitä kivaa tehtävää.

 

Tiistaipäivällä oltiin piknikillä äitikavereiden kanssa, siinä viinilasi kourassa, mansikoita syöden, tyttöjen kanssa turisten naurettiin että kyllähän me aina sanotaan että rankkaa rankkaa, yöherätyksiä, vauvanitkuja, ja niin edelleen, mutta on tässä omat ihanat puolensa. Eikä tätä aikaa vaihdettaisi pois, ei sitten millään.

 



Takki Jigsaw, paita ja farkut H&M, saappaat Clarks, vyö Michael Kors, hoitolaukku Storksak

Tässä lomaillessa on kiva kun on päässyt näkemään kavereita paljon tiiviimmin kuin työelämässä sitä ennättää. Annika kävi täällä viikonloppuna tutustumassa vauvaan, ja vauva vaan halaili häntä koko ajan. Eikä suostunut enää tulemaan tylsän äidin syliin.

 

Kiva muuten tavata bloggailijakavereita kun ei tarvitse selitellä miksi kaivetaan kameraa esiin, ja sitä saa ilman ihmettelyä kuvan itsestäänkin. Joten sen tapaamisen satoa tässä, kaikki Annikan kamerasta.

Vauva on muuten siinä ikävaiheessa että pipo pysyy päässä minuutin, ei sen enempää. Hanskat kädessä sitä ei pääse kiskomaan pois, joten silloin päätä käännellään ja väännellään niin kauan että pipo tipahtaa. Joten, englantilaiseen tapaan, me kuljetaan pää paljaana. Onneksi nyt pikkuhiljaa ovat säät lämmenneet! 

Myrtsi vauva. Viime kuukauden aikana hälle on puhjennut neljä hammasta, ja viides näkyy jo kuullastuksena ikenen läpi. Voitte varmaan kuvitella mitä huutokonsertteja täällä on pidetty.

 

Tänään oli taas, huutokonserteista huolimatta, oikein lomamainen fiilis. Heräsin aamuseitsemältä, mutta loisin sängyssä kahdeksaan vauvan pomppiessa ympäriinsä. Myöhäisen aamiaisen jälkeen käytiin vauvamuskarissa ja sen jälkeen vauva nukahti vaunuihin ja kotiin päästyä on nukkunut päiväunia. Tässäpä blogatessa ja kahvikupposen ääressä se pieni hiljainen hetki äkkiä kuluukin. 

 

Onkos täällä muuten muita äitiyslomailijoita (vai ootteko äitiysvapaalla, heh)? Tai hoitovapaalla olijoita? Onko se sit äitiysloma vai äitiysvapaa?

Ensimmäinen äitienpäivä ja tietty se päivänasukin

Sunnuntaina täällä Briteissä oli äitienpäivä. Monta sellaista on täällä tullut vietettyä anoppia ja miehen siskoa onnitellessa, mutta nyt sitten oli ensimmäinen sellainen onnittelupäivä omalla kohdalla. Pyysin saada äitienpäivälahjaksi nukkua aamulla ja aamiaisen sänkyyn. Ja sitten tietty kukkia. No, nousta ehdin jo ennen aamiaisen valmistamista, mutta juhla-aamiaisella (smoked salmon with scrambled eggs) olin vain kahvivastaavana, joten turhia ei tämän äidin tarvinnut huhkia. 

 

Vauvan asuna oli tuo joululahjaksi saatu juhlamekkoasu Marks & Spencersiltä. Päädyin tähän mekkoon lähinnä sen takia että olisi kiva käyttää näitä juhlavempiakin vermeitä ennenkuin ne jäävät täysin pieneksi, ja sitäpaitsi, mekon oli ostanut anoppi, joka oli muuten hyvillä mielin tämän nähdessään.

Minulla oli oikea mangomainen asu. Kaikki Mangosta, paitsi kengät (Massimo Dutti) joita ei kuvissa maksihameen alta näy. Vauva lantehilla (ja napituksen unohtaneena) paita asettuu vähän hassusti, mutta livenä oli minusta paljon kivemman näköinen. Mikäköhän siinä on että joskus livenä vaatteet näyttävät paljon kivemmalta kuin kuvissa... Valehteleeko siinä sitten kamera vai peili?

 

Päivään kuului tottakai kukkia. Kukkia ja kukkia vähän lisää. Nämä eivät tosin ole kukkia minulle, vaan anopille.

 

 

 

Sain minäkin kukkia vauvalta (okei okei, ehkä hän sai vähän apua..). Kuulemma kaupassa mies kysyi vauvalta mitäs otetaan äidille. Ja näitä kukkia hän vilkaisi. Eli ihan itse valittu äidille! 

 

Esimmäinen äitienpäivä. Hauska ajatus. Päivänä ei kai mikään sen ihmeellisempi kuin muutkaan päivät, mutta veikkaan että tähän tulee rutkasti lisää tenhoa kun tarhaikäiseltä ja vanhemmaltakin pieneltä alkaa tulla itsetehtyjä kortteja, ja niitä kivoja pieniä sukkahousuista tehtyjä koristeita, tai käden muotoon tehtyjä astioita. Ah. Koulussa tehtiin niitä ainakin. Muistan kaksi tekelettä vieläkin. Yksi oli äidille. Sukkahousukankaasta tehtiin pallo, sisään pumpulia, ja se liimattiin minikokoiseen kukkapurkkiin. Avot, siinäpä sulle neulatyyny. Ja isänpäiväksi tein kerran muistitaulun. Puupala, johon kirjoitettiin itsetekemä runo (en muista mikä runo se oli, mutta sen muistan että se oli tosi hieno... tottakai!) ja sitten siihen liimattiin pyykkipoika. Mahtavia aarteita, mitäköhän minä saan sitten muutaman vuoden kuluttua... Oletteko te saaneet mitään hyviä itsetehtyjä lahjoja lapsilta?

A blast from the past: koulutyttönä Japanissa

Viime Suomen reissulla kävin läpi romulaatikkoani, eli vanhempien vintillä viihtyvää isoa pahvilaatikkoa täynnä kaikenlaista tavaroitani ennen ulkomaille muuttoa. Siellä ne ovat muhinoineet ja marinoituneet melkeinpä kymmenisen vuotta ja voi vitsit mitä kaikkea sieltä löytyikään. Eniten riemastusta aiheuttivat vanhat valokuvat. En edes muistanut että nämä oli otettu.

 

17v, ranteessa sukelluskello, nahkanauhoja ja Provinssin ranneke

Kun tulin Japaniin, eräs ensimmäisiä host-perheen kanssa tehtyjä asioita oli koulupukukaupassa käynti. Siellä sitä sitten kokeiltiin oikeita kokoja, myyjän tuskastellessa niin "isoa jalkaa" ettei sille löytyisi tyttöjen kokoa (löytyi sille lopulta nippanappa oikea koko).

 

Koulupuku oli, sanalla sanoen, vanhanaikainen. Tummansininen jakku, polvipituinen vekkihame, tiukka tummansininen kangasliivi (samanlainen kuin kolmiosaisen jakkupuvun), pikkuinen punainen rusetti, valkoiset nilkkasukat, mustat nahkakengät. Sisätiloissa käytettiin muovisia sandaaleja. Liikuntatunnilla oli liikuntakoulupuku (valkosiniset verkkarit ja punaraidalliset lenkkarit).

 

 

Kouluun ensimmäisenä päivänä mennessä puin koulupuvun päälle. Hirveän näköinenhän se oli, mutta maassa maan tavalla ajattelin. Hirveältä se näytti muidenkin mielestä - ensimmäisen kouluviikkoni jälkeen pari luokkalaista tulivat salamyhkäisinä supattamaan koulupäivän jälkeen minulle. He veisivät minut ostoksille ja tekisivät minusta muodikkaan.

 

Siinäpä sitten mentiin paikalliseen tavarataloon kuuntelemaan ohjeistusta. Piti ostaa loosesocks-sukat, eli tuollaiset nilkanlämmitinsukat. Koska ne ovat kawaii. Ne liimattiin pohkeen paksuimmalle kohdalle sukkaliimalla, jalka näyttäisi näin kapeammalta. Kangasliiviä ei missään nimessä saisi käyttää, se oli ihan nörtti. Liiviksi ostettiin löysähkö neuleliivi, koska se on cool. Paidan ylimmät napit jätettiin auki, koska se on cool. Rusetti oli optional, mutta siihen laitettiin kumilenksu pidentämään se sopivaksi avonaisemmalle kaula-aukolle. Kesällä paitaa ei tungettu hameen sisään, sillä se ei ollut cool (ja melko epämukavaakin). Helmaan asennettiin kuminauha, joka kiristettiin, ja paita jätettiin pussittamaan sen päälle. Näin se melkeinkuin näytti siltä että se oli hameen sisällä (muttei ollut), näytti hyvältä, eivätkä opettajat päässeet valittamaan.

 

Ja ehkä tärkeimpänä - hame käärittiin (tai rohkeammilla leikattiin) minihameeksi. Koska se on kawaii. Ja se oli niin lyhyt että portaita ylösnoustessa pidettiin kämmenselät takamuksen hameenhelman kohdalla.

 

"Näetkös, tuolta minä tulen"

Kävin englannin kielen puhetunneilla (kuvissa englannin kielen puheen opettaja). Ei liene yllättävää että oli luokan tähtioppilas, japanilaisethan tunnetusti ovat huonoja puhumaan mitään muuta kieltä. Opettaja antoi usein jotain pientä hauskaa, hajukumeja tai kyniä palkinnoksi niille jotka saivat parhaimmat pisteet kuuntelukokeissa. Sen jälkeen kun putsasin pöydän tyhjäksi parin viikon ajan, ja muita oppilaita närkästytti, opettaja poisti minut kilpailusta, että muutkin saisivat mahdollisuuden. Hajukumit oli ihan kivoja, mutta soin ihan mielelläni muille nämä mahtavat palkinnot.

 

Sellaisia muistoja kouluelämästä Japanissa. Tulipa nostalginen olo! 

11 kysymyksen haaste ja päivänasu

Ollaan vauvan kanssa nyt remonttipakolaisina anoppilassa miehen tehdessä siellä viikonlopun yli hommia. On ollut taas mielettömän kiireinen viikko kaiken raivaamisen, makkarin tyhjentämisen ja sen sellaisen kivan pikkupuuhan parissa, joten mitään erityisempiä ei olla edes ehditty tekemään. Ajattelinkin tässä aikani kuluksi käydä luonnoksia läpi (josta löytyy useampia kymmeniä puolivalmiita tekeleitä...) ja löysin asukuvien höysteeksi tämän haasteen Annina Joanna blogista. Tämä tuli ennen joulua, siksi keväiseen ajankohtaan verrattuna pari vähän hassua kysymystä.  

 

 

Farkut ja silkkipaita Zara, saappaat Clarks, vyö H&M

 

1. Miten vietät joulua tänä vuonna? Viime vuoden vietin joulupäivän anoppilassa Englannissa, ja jouluaattona pidettiin omat juhlat meillä suomalaisine tarjottavineen apen ja miehen sisaren perheen kera. Yleensä yritetään viettää joulut vuorovuosin eri maissa, eli tänä vuonna toivottavasti päästään Suomeen viettämään joulua.

 

2. Lempi drinkkisi? Hmm. En erityisemmin juo alkoholia. Yleensä tuoppiin ilmaantuu alea. Drinkeistä lemppari on varmaan Rasberry Collins, jäävadelmilla.

 

3. Ikimuistoisin lomakohde? Näitä on niin monta. Japani, Uganda, Thaimaa, Disneyworld. Lähiaikoina ehkäpä Rwandalla oli suurin vaikutus, alle viikon aikana ehdin näkeä ja kokea niin monta asiaa.

 

4. Koska aloitit bloggaamisen? Taisi olla 2008 Halloweenin aikoihin. Mutta ensimmäiset postaukset poistin sillä ne oli niin noloja, hah.

 

5. Lempi kappale? Ed Sheeranin Small Bump.

 

 

 

6. Ihanne työpaikka? Jotain opiskeluihin liittyvää missä saa painia yhteiskunnallisten asioiden ja ihmisten auttamisen kanssa. Jotain missä saa olla ihmisten kanssa(kin) tekemisissä eikä työ ole pelkkää paperinpyörittelyä. Jotain jossa pääsee etenemään ja jossain vaiheessa toivottavasti johtamaan.

 

7. Eniten itseäsi kuvaava sana? Tenacious.

 

8. Kirja vai elokuva? Ei varmaan kumpikaan vaan tietokone! Hah, mun on tosi vaikea keskittyä elokuviin, yleensä katson alun ja lopun, ja keskiosan hommailen kaikenlaista muuta. Kirjassa kestää niin kauan että niitä harvoin tulee avattua, valitettavasti.

 

9. Lempi herkku? Suklaa, ylläripylläri!

 

Pakollinen vauvakuva loppuun - Vauva maistoi jätskiä eikä näköjään maittanut...

 

 

10. Lempi bändi? Ed Sheeranista oon tykännyt paljon viimeaikoina.

 

11. Mitä rakastat joulussa? Kaikkia suomalaisia jouluruokia, suklaata, pitempää lomaa töistä ja lahjojen ostamista.

 

Okei, ja sitten enää 47 luonnosta jäljellä...

Vauvan päivänasuja viime viikolta ja lastenvaatepohdintaa

Hah, päivänasukuvia luvassa, mutta tällä kertaa kuvissa ei komeilekaan meikäläinen vaan mini-me.

 

Lemppari villatakki ja lempparimekko

 

 

Tykkään pukea vauvan pikkuaikuistyyliin, silloin kun siis lähdetään ulos jonnekin. Kotosalla, kuten vanhempasakin, hän käyttää jotain mukavia verkkareita tai muita paituleita, mutta kylällä käydessä pitää olla vähän siistimmän oloinen. Kotosalla saa olla vähän kotikutoisen näköinen ja silmiin sattuva printtisekamelska hyväksytään, mutta muuten yritän laittaa vauvalle jotain nättiä ja tyttömäistä.

 

 

 

 

Ennen synnytystä ajattelin että vauva käyttää kaikenlaista käytännöllistä ja unisexiä joka menee sitten mahdollisille pikkuveljillekin, että tästä äidistä ei ainakaan tule sellaista vauvanvaatehömppäilijää. Tositilanteessa tämä tyttömäinen vauvanvaatetus onkin yllättävän hauskaa. Ja arvatkaa mikä on parasta tässä vauvavaateharrastuksessa? Joka kolmas kuukausi pitää ostaa uusi vaatevarasto! Eipä pääse kyllästymään!

 

 

 

Eniten tykkäillään Benettonin, Nextin, Monsoonin ja Marks&Spencersin vaatteista. Määrällisesti eniten on varmaan Benettonia. Muuten vaatevalikoimista löytyy kaikenlaista Sainsburyn (paikallisen Cittarin) lastenvaatteista Bonpointtiin. Suomalaisista lastenvaatteista Marimekko on ollut suosikki.

 

Kotirönttövaatteita

 

Olen muuten satunnaisesti lueskellut suomalaisia lapsiperhe/lastenvaateblogeja, enkä oikein ymmärrä miksi Pop ja MiniRodin sun muut trikoovermeet (huomaatte varmaan kirjoitusasusta etten ole ihan kauhean perehtynyt tähän Suomessa suosittuun lastenvaatemaailmaan) ovat niin suosittuja. Vaikuttavat todella kalliilta, ja kuosit, nojoo, ei minun makuuni. Suomessa (tai ehkä tämä on vain näissä lastenvaateblogeissa) tuntuu olevan kova kilpavarustelu sillä kuka löytää kalleimmat ja räikeimmät trikoovermeet. Mutta niinpä se taitaa olla kaikissa harrastuksissa että äitimaailmassa muutenkin, kellä on parasta ja kalleinta voittaa.

 

Jos teillä on vauvoja/lapsia, millaiseen vaatetyyliin heitä puette?

Päivän vaatekuulumisia

Myrskyisän viikon jälkeen aurinko vihdoin palasi maisemiin ja päästiin ulos neljän seinän sisältä raikkaaseen ilmaan. Puhurin ja vinkuvan tuulen korvasi pitkästä aikaa päivänsäteet, eikä yhtään liian aikaisin. Ystävänpäivän aattona kun kuuntelin tuulen vinkunaa ei kyllä lähdetty vauvan kanssa yhtään minnekään, sen verran hasardilta tuntui ulkona liikkuminen. 

 

Tänään oli niin lämmin että ulkona tarkeni jopa bleiserissä. Kätevää, sillä aamulla kiidettiin kirkkoon viettämään kaverivauvan ristiäisiä. Oli kiva vähästä aikaa päästä eroon farkkujen ja kotihousujen suosta ja laittaa päälle vähän skarpimpaa vermettä. Vauva pääsi pukeutumaan toisen kerran juhlalliseen joulumekkoonsa. Nuo sukkahousut joihin on printattu piskuiset ballerinat herättivät ihastusta mummelin jos toisenkin sydämmessä noissa ristiäisissä.

 

 

 

Vauva: Mekko, sukkikset ja neulepaita Marks & Spencers

 

Itselle valikoitui päälle kesällä löydetty luottomekko. Kymmenessä minuutissa piti meikata ja keksiä vaatetusta - enpä siis ehtinyt miettimään sen kummempaa. Käyhän tämä näinkin, mutta se operaatio vaatekaappi (siis sen siivoaminen) josta joskus puhuin alkaa olla edellistä tarpeellisempi. Joka-aamuinen pukeutumisinspiraationi on nimittäin niinkin proosallinen kuin se että mikä on vaatepinossa helpoiten käsien ulottuvilla. Luoja tietää mitä siellä pinon alimmaisena on. Löytöretkeilyä parhaimmillaan/pahimmillaan?

 

Mekko H&M, jakku H&M saappaat Clarks

Henkarissa käsien ulottuvilla oli tosiaan tämä mekko, joka viimeksi taisi olla päällä häissä. Kätevä mekko, menee kesällä ja talvella. Siihen päälle vaan jakku tuomaan skarppiutta ja mustat asusteen,ristiäisiin sopiva asu valmiina muutamassa minuutissa.

 

Vois kyllä alkaa opettelemaan näitten juhliin valmistautumisen vaikka edellisenä päivänä. Ettei aina tulisi laitettua samoja vaatteita. Mutta tuskinpa olen ainoa joka toimii näin pöhkösti? Löytyisköhän täältä kohtalotovereita...? :)