sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Isi tyylituomarina

Silloin kun olin äitiyslomalla, vauvan vaatteet olivat minun juttuni. Tyypillisen päivän aikana vauvalla oli kotosalla kotivaatteet, sitten muskari/leikkikerhoon laitettiin nätit vaatteet, ja sitten käytiin kotona kääntymässä ennen kaupungille menoa, jolloin valittiin vielä kolmas vaatekerta. Jep. Sentään niin hulluksi en mennyt että vauvalla olisi ollut vielä erikseen yövaatteet.
 
En tiedä miten Suomessa, mutta Englannissa on tyypillisempää pitää vauva samoissa vaatteissa koko päivä, ja ne vaatteet ovat yleensä nepparillinen t-paita ja päällä potkupuku. Ihan virallinen lastenvaatesuositus vastasyntyneille on juuri tälläinen kombinaatio ja sellaisessa vauvat pitkän aikaa pysyvät. Monet potkupukuäidit kovasti kehuivat meidän tytön söpöjä vaatteita, ja jotkut kaverit naureskelivat että meidän vauva on varsinainen trendivauva, aina jotain uutta päällä. Annettakoon tälläinen pikku hurahtaminen anteeksi...
 
No nyt minä en enää mitään valitsekaan, vaan se on tosiaan tuo miekkonen. Ja tässä, tuon edellisen vaatepostauksen jatkoksi, miehen valitsemia asukomboja. 
 
 


 
 
Ihan samanlaisia komboja en itse olisi tosiaankaan tehnyt, mutta hyvä näinkin. Mies selkeästi valitsee useammin mukavia vaatteita, ja värejä/printtejä jotka riitelevät keskenään. Hän kutsuu tyyliä "London chic" -tyyliksi...
 
Mites täällä, onko teitä muita lastenvaatehurahtaneita äitejä ja kuinka paljon miekkosenne lapsia pukevat?
 

torstai 27. marraskuuta 2014

Vauvan vaatekuvia Instagrammista



Instagram on vaan niin kätevä - sieltä on kiva aina silloin tällöin kaivella näitä vanhoja muistoja, ja miettiä kuinka se vauva olikaan niin pieni joskus. Kuinka hän oikeasti oli vauva, eikä tälläinen taapero jota äiti vain sinnikkäästi (ja vähän epätoivoisesti) kutsuu omaksi pikku vauvakseen...
 
 Osa kuvista on ihan mun IG-tili alkuajoilta, varmaan silloin kun vauva oli 8-9 kuukauden ikäinen. Ja voi kuinka pieneltä, ja pulleaposkiselta ja lyhythiuksiseltä hän näyttääkin nykyiseen verrattuna. Osa vaatteista on nykyään auttamattoman pieniä, snif. Ja osaa vaatteista hän käyttää edelleenkin - esimerkiksi tuo vaaleanpunainen liivi, se oli hällä yllään pari viikkoa sitten. Tuo beige takki myös. Oikean yläkulman villatakki oli meidän erityinen lemppari - nykyään se on niin tiukka että vauva näyttää 70-luvulta karanneelta se päällään. Keskellä vasemmalla vauvalla on toinen suursuosikki päällään - nallemekko. Se on siellä jossain kaapin perukoilla, odottelemassa uudelleen käyttöön ottoa. Pinaforemekkona se mennee jälleen päälle, toivottavasti. On se vaan niin ihana :)
 
Oih, pieniä muistoja...

maanantai 24. marraskuuta 2014

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Niina in Belfast

Tällä viikolla esittelyssä ja haastattelussa on Pohjois-Irlannissa kirjoitteleva Niina, Niina in Belfast blogista.
 
Näin Niina kertoo itsestään ja blogistaan
 
Moi, olen Niina ja kirjoitan blogia Pohjois-Irlannista! Asun ihan Pohjois-Irlannin pääkaupungin, Belfastin, kupeessa ja käyn Belfastissa töissä. Töissä olen Call centerissä, joka ei mitenkään järin mielenkiintoista ole, mutta kyllähän sillä elää. Kirjoitan Niina in Belfast nimistä blogia, jossa kirjoitelen mitä mieleeni juolahtaa, aika isossa osassa on laihdutusprojektini, mutta toki muitakin aiheita löytyy. Blogini oli tauolla suurimman osan tästä vuodesta, mutta nyt se on jälleen herätelty henkiin.
 
  1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?
Matkustin itseasiassa ekalla kerralla Englantiin ja tämä oli vain muutama vuosi sitten. Olin silloin kaukosuhteessa englantilaisenmiehen kanssa ja matkustin häntä tapaamaan Yorkshireen. Olin kauhuissani lentomatkustuksesta, joten koko matka meni melkoisessa paniikissa. Paikanpäällä oli kuitenkin oikein mukavaa ja kaikki oli niin erilaista, ihmisiä oli paljon! Pääasiassa jäi mieleen ihmisten lämminhenkisyys ja auttavaisuus.

  1. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?
En laisinkaan! Perheeni ei koskaan käynnyt ulkomailla ja olinkin ensimmäinen joka lähti matkaan. Myöhemmin perheeni on käynnyt minua tapaamassa sekä Englannissa että Pohjois-Irlannissa, mutta matkustaminen ei kuulu perheeni tapoihin. Suomessa tuli käytyä joskus lapissa ja siinä se. Matkustaminen ei ikinä oikein kiinnostanut, joten ei koe jääneeni mistään paitsi.

  1. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?
Asuin hetken aikaa Englannissa, noin puoli vuotta. Eihän se Pohjois-Irlannista eroa juuri mitenkään, täällä tosin on enemmän kitkaa paikallisten välillä. Muutin Englantiin tammikuussa 2011 ja muutin pois saman vuoden elokuussa, kun sain töitä Belfastista. Muutin Englantiin, sillä olin aina halunnut siellä asua ja mulla oli siellä silloin poikaystävä. Englannissa asuessani etsin töitä ja katselin nähtävyyksiä. Kova ikävä jäi Englantia kohtaan ja haluaisin mennä siellä pian käymään!
  1. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?
Muutin Pohjois-Irlantiin elokuussa 2011, kun sain täältä töitä. Olin etsinyt töitä Englannista jo kuukausia, mutta mitään ei löytynyt. Täällä on useita Call centereitä jotka palkkaavat suomenkielenpuhujia, joten töitä löytyi helposti, vaikka työ ei ehkä mitään hienointa olekkaan. Muutto tänne oli jännittävää, sillä en tuntenut entuudestaan ketään, Englantiin muuttaessa mulla oli sentään silloinen poikaystävä siellä odottamassa, mutta Belfastissa ei ollut ketään. Onneksi kaikki meni kuitenkin parhainpäin ja löysin nopeasti asunnon ja sain ystäviä.

  1. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?
Alusta lähtien oli jo selvää, että tulen tänne jäämään. Elämäni Suomessa ei koskaan ollut mitenkään miellyttävää ja siellä oli monia asioita joista en pitänyt, joten UK tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Olen sopeutunut tänne hyvin, eikä minulla ollut missään vaiheessa varsinaista kulttuurishokkia.

  1. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?
Hmmm, Belfastissa ei ehkä ole ihan hirveästi nähtävää, joten menisin vähän kauemmas. Giants causeway on ainakin yksi ihan ehdoton vierailukohde, sillä ne kivimuodostelmat on nähtävä! Sinne pääsee helposti Belfastista bussilla, kaupungilta saat ostettua lipun ja matkaa kestää noin kaksi tuntia (ne ihanat maisemat matkan varrella). Game of Thrones faneille täällä on paljon vierailukohteita ja sitä varten onkin järjestetty bussikiertueita. En ole kyseisellä kiertueella käynnyt, mutta siihen saa koko päivän varata, sillä niitä kuvauspaikkoja on paljon. Belfast on legendaarisen Titanicin valmistuspaikka ja Titanic museo sijaitsee ihan Belfastin keskustassa, siellä saa helposti kulutettua pari tuntia.

  1. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?
Parhaita asioita on hintataso, kaikki on täällä halvempaa verrattuna Suomeen. Täällä pärjää paljon helpommin pienelläkin palkalla, eikä joudu aina ostamaan halvinta mahdollista. Täällä on myös paljon upeita maisemia ja nähtävää löytyy paljon. Vielä kolmenkin asuinvuoden jälkeen löytää uusia upeita maisemia. Ilmastosta tykkään myöskin, vaikka monet valittavatkin jatkuvasta sateesta. Ei täällä edes sada niin usein.

Huonoina puolina voisin mainita asumisentason, talot ovat melko huonokuntoisia ja hometta löytyy. Talot ovat myös talvella melkoisen kylmiä, joten täytyy toivoa ettei tuleva talvi ole kylmä. Paikallisiin tutustuminen on todella vaikeaa, jutteleminen on helppoa, mutta ystävystyminen on melkein mahdotonta. Olen asunut täällä yli kolme vuotta, eikä mulla ole yhtäkään paikallista kaveria.

  1. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?
Parempaa on halvempi hintataso, paremmat ostosmahdollisuudet, enemmän töitä. Myös ilmainen terveydenhuolto on mahtavaa ja täällä pääsee nopeasti lääkärin juttusille. Huonoja puolia on jo aiemmin mainittu talojen kunto sekä paikalliset nuoret. Tuttavissani on muutamia ikäisiäni paikallisia ja ihmettelen välillä suuresti heidän käytöstään. Nuoret tuntuvat kypsyvän täällä paljon myöhemmin kuin Suomessa, kotona asutaan vielä lähemmäs kolmekymppisiksi. Paikalliset teinit ovat myös hyvin arvaamattomia touhuissaan ja jos illalla näen teinilauman tulevan vastaan, tulee hieman hermostunut olo. Turvallisuus on täällä myöskin hieman heikompaa, sillä pommeja löytyy vähän väliä. Onneksi täällä on niihin kuitenkin totuttu, joten harvemmin pääsevät räjähtämään tai aiheuttamaan vaaratilanteita. Vaikka näyttääkin että huonoja puolia olisi enemmän, kyllä ne paremmat puolet voittavat, niihin vaan tottuu kun täällä viettää aikaa

  1. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?
Käyn Suomessa kerran tai kaksi vuodessa, eli en kovin usein. Muita matkoja ei tule juurikaan tehtyä, sillä lomia ei kovin paljon vuodessa kerry, enkä muutenkaan pidä matkustelusta kovinkaan paljon. Paikallisia nähtävyyksiä on kuitenkin kiva käydä kiertelemässä, mutta pidempiä reissuja ei tule juurikaan tehtyä.

  1. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?
En usko, sillä elämäni on täällä, eikä Suomi vaikuta lainkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.

  1. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?
Ota selvää uudesta asuinmaastasi etukäteen, kätevintä olisi etsiä sieltä muita suomalaisia, jotta voit kysellä pahanpaikan tullen neuvoja. Ole rohkea ja älä pelkää kysellä. Älä keskity negatiivisiin puoliin, äläkä vertaile uutta asuinmaatasi jatkuvasti Suomeen.
 
 
 
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Niinan blogiin pääsee tästä. Sieltä löytyy arkielämää Pohjois-Irlannissa, mielettömiä maisemia ja laihdutusjuttujakin joskus.
 
Jos haluat mukaan haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com

torstai 20. marraskuuta 2014

Vauva - 17kk, melkein 18kk

Jotenkin aika tuntuu kiitävän eteenpäin huimaa vauhtia. Päivät punoutuvat toisiinsa, maanantaista seuraavaan maanantaihin kuljetaan silmänräpäyksessä, eikä aikaa tunnu olevan vain olla. Vauvan kuukausittaisia kehityspostauksia ei ole tullut kirjoitettua, vaikka aina oli tarkoitus, aikaa ei tuntunut löytyvän, ja sitten se hetki menikin jo ohi ja oli seuraava kuukausi. Ja seuraava kuukausi. Viimeksi kirjoitin kehityspostauksen silloin kun vauva oli täyttänyt 14 kk, eli melkein neljä kuukautta sitten.  
 
 
 
Vauvasta on nyt tullut iso tyttö, oikea kunnon taapero. Hän näyttää tahtonsa. Suuttuu jos häntä torutaan, ja katsoo kulmiensa alta äitiä ja isiä vihaisesti. Hän osoittaa haluamaansa tavaraa (useimmiten isän tai äidin iPhonea) ja huutaa kunnes saa sen käsiinsä. Polkee jalkaa kun suututtaa. Pahinta kaikessa on ehkä se että tätä näyttelyä on vaikea katsella räjähtämättä nauruun. Sitä vain yrittää olla huomioimatta uhmaa, ja rauhoittaa typykkää puhumalla rauhallisesti takaisin. Kun tekee vain mieli hihittää.
 
 
 
Itsenäisyys on kehittynyt myös syömisessä. Sormin hän ei tykkää syödä, ja lusikalla tulee saada syödä ihan itse. Ruokailut ovatkin menneet varsinaiseksi temppuiluksi, mutta toivotaan että meidän hoikka typy ei hoikennu turhan paljoa tässä opetellessa.
 
Vaatteita on nyt kiva laittaa päälle, että ottaa pois päältä. Voi kuinka monta kertaa olemmekaan tulleet pinnasängyssään hihkuvan vauvan luo laittamaan hänet takaisin unille, nostaneeni vauvan ja napanneeni alastomasta pepusta kiinni. Mutta hyvin avuliaasti autetaan vaatteiden takaisinlaitossa, ja vauva on alkanut oppimaan miten laittaa takki päälle ja housut jalkaan. Kengätkin laitetaan omatoimisesti.
 

 
 
Kaksikieliselle varmaankin tyypillisesti, sanoja on edelleen hyvin vähän. Tyttö tuntuu ymmärtävän molempia kieliä hyvin, mutta sanoja ei tule lähes mitään. Äiti, daddy, mama, cat, book, siinäpä ne. Samoja sanoja mitä tuli jo nelisen kuukautta sitten. Mutta hyvin hän tuntuu ymmärtävän yksinkertaisia käskyjä molemmilla kielillä, ja osaa tuoda joko äidille tai isälle tavaroita.
 
Paras leikkikalu tällä hetkellä on äidin laukku. Vetoketju on kiva avata, ja sisältä noukkia tavara toisensa jälkeen. Yksi toisensa perään. Paras leikki!
 
 
 
 
Sellainen typykkä meillä tällä hetkellä.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Barcelonan koti

Tällä kertaa vuorossa on Ansku Barcelonan koti -blogista.
 
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Näin Ansku kertoo itsestään ja blogistaan
 
Olen Ansku ja asun Barcelonassa, Espanjassa suomalaisen mieheni ja kahden lapseni kanssa.
Blogini on nimeltään Barcelonan koti (http://barcelonankoti.blogspot.com). Vanhemmat jutut löytyvät vanhan blogin puolelta (http://barcelonani.blogspot.com). Blogannut olen vuodesta 2004, alkuvuosien tekstitkin ovat tallessa, mutta salasanan takana :). 

Blogissani kerron lähinnä tekemistämme reissuista ja jonkin verran myös arkisesta elämästämme. Minusta piti tulla matkailun ammattilainen, mutta tulikin harrastelija, ja matkustelu on aina läsnä elämässämme, tavalla tai toisella. Olemme koko perhe innokkaita vuorilla kulkijoita ja niinpä blogistani löytyy paljon kuvia luonnosta ja maisemista.  Muutenkin olemme aktiivinen porukka, tykkäämme touhuta ja rymytä uusissa paikoissa. Rakastan ruokaa ja elämän pieniä nautintoja, ja blogissani on myös toisinaan gluteenittomia ruokaohjeita ja ravintolavinkkejä. Kuljen lähes aina kameran kanssa ja yritän panostaa kauniisiin ja hyvälaatuisiin kuviin. Kuvat kertovat aina enemmän kuin tuhat sanaa :)




 
Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?
Me emme matkustelleet paljon, kun olin lapsi. Olimme pienituloinen, nelilapsinen perhe pienessä lappilaisessa kylässä ja jo reissut mummolaan olivat iso juttu. Etelä-Suomessa kävimme vuosittain sukulaisten luona, sekä tietysti 80-luvun tapaan autoreissuilla Pohjois-Norjassa ja ”rasvareissuilla” Ruotsissa. Ensimmäinen ulkomaan matka siis tehtiin varmaan Datsunilla Norjaan ja joltain näistä reissuista jäi mieleen valtava lammaslauma, joka tukki tien.

 
Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?
En todellakaan, mutta tiesin koko ajan, että vielä joskus minä matkustan, ja paljon. Kylässämme oli tehdas, jossa kävi paljon taiteilijoita ympäri maailmaa, ja sitä kautta kiinnostus maailmaa kohtaan kasvoi suureksi. Karttakirjoista etsin, että missä on Etelä-Korea ja missä Englanti. Teini-iässä teimme muutaman luokkaretken, Tukholmassa taisimme käydä.

Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?
Ensimmäinen pidempi ulkomaan reissu suuntautui Keniaan, jonne lähdin muutamaksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon. Keräsimme siellä kaverin kanssa materiaalia opinnäytetyöhön ja tutustuimme Kenian maaseudun sosiaalisiin ongelmiin. Tämä reissu oli rankka sekä fyysisesti että henkisesti, mutta silloin puri matkakärpänen ihan kunnolla (muiden ötököiden ohella :)).
 
Kun palasin Suomeen lopettelemaan opinnot, tiesin jo, että en jää Suomeen. Heti valmistuttuani lähdin Brysseliin au pairiksi. Siellä asuin vuoden, jonka jälkeen palasin vuodeksi Suomeen töitä tekemään ja miettimään jatkoa.
 
Vuonna 2002 poikaystäväni, nykyinen mieheni, sai töitä Genevestä, ja muutimme sinne, tarkemmin sanoen Ranskan puolelle pieneen kylään. Tarkoitus oli olla tällä reissulla kolme vuotta, mutta nyt on menossa jo 13. vuosi… Koska tarkoitus oli tosiaan olla vain maksimissaan kolme vuotta ulkomailla ja palata sitten Suomeen, aloitin matkailututkimuksen opinnot Lapin yliopistossa. No, ne ovat edelleen kesken, koska en sinne Suomeen palannut, ja tämä on ainoa asia, jota suuresti ulkomaan vuosissani kadun. Olisi pitänyt käydä opinnot loppuun, matkailu ja etenkin sen kulttuurinen vaikutus ovat kuitenkin suuria kiinnostuksenkohteitani. Lapsetkin syntyivät pian opiskelujen aloittamisen jälkeen, toinen 2004 Ranskassa ja toinen 2006 Sveitsissä eli sekin toki teki opiskelun melko mahdottomaksi. Töitäkin tein, joten aika kiireistä oli elämä silloinkin.


  
Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?
Barcelonaan muutimme Ranskasta 2009 miehen työn perässä. Olin niin onnellinen, kun pääsin tänne asumaan!

 Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?
Olemme täällä nyt semi-pysyvästi. Muutaman vuoden olemme vielä täällä varmasti, sen jälkeinen jatko riippuu työkuvioista. Viihdymme täällä hyvin, mutta elämästä ei koskaan tiedä. Periaatteessa voisimme muuttaa mihin päin maapalloa tahansa, työmahdollisuudet ovat ainoa rajaava seikka. 
 
Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?
Barcelonassahan on vaikka mitä nähtävää! Jos on ensimmäistä kertaa käymässä niin pakolliset nähtävyydet lienevät Sagrada Familia, muut Gaudin rakennukset, vanha kaupunki ja ranta. Jalkapallofaneille Camp Nou on varmasti kiinnostava. Barcelona on turistikaupunki, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin ja josta löytyy valtavasti vinkkejä netistä. Lämpimästi suosittelen kaikille reissukohteeksi!

Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi? 
Asuinmaasta en oikein osaa sanoa, sillä Barcelona ei ole ihan tyypillistä Espanjaa, olemmehan Kataloniassa. Barcelonassa parhaat asiat ovat mielestäni aurinko ja sää. Täällä myös tapahtuu aina jotain, jatkuvasti on jotain fiestaa, tapahtumaa tai näyttelyä jossain päin meneillään. Isossa kaupungissa tekemistä riittää. Kuitenkin kaikkein paras asia Barcelonassa on mielestäni se, että tässä on lähellä aivan huimaavan kaunis luonto, vuoret ja monenlaista merenrantaa. Päiväretkien teko on erittäin helppoa.
 
Huonointa Barcelonassa tällä hetkellä on talouskriisi. Työtilanne on tosi huono. Kesäisin täällä on myös hieman rasittava elää, kun turistit tukkivat kadut ja helle saa kadut haisemaan pahalle. Kolmas huono puoli, no, ehkä täällä on samat ongelmat kuin missä tahansa isossa kaupungissa: on likaista, on ruuhkia, on meteliä. Minua nuo ei niin haittaa, olen jo tottunut, mutta mielelläni aina viikonlopuiksi poistun kaupungista raittiimpaan ilmaan.

Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?
Minulla taitaa olla aika epärealistinen kuva Suomesta, koska siitä on aikaa kun siellä olen asunut ja silloinkin lähinnä opiskelijana… Parempaa täällä on ehdottomasti sää, huonompaa täällä on taloustilanne. Huonoa on ehkä myös se, että asiat eivät aina hoidu suunnitellussa aikataulussa, mutta kaltaiselleni perfektionistille tämä on ollut hyvää koulua ja osaan itsekin olla rennompi. En osaa oikein vertailla maita keskenään, enkä haluakaan. Molemmat ovat hyviä maita omalla tavallaan.


  
Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?
Käyn Suomessa vähintään kerran vuodessa, tänä vuonna olen käynyt kahdesti. Käynnit ja Suomessa vietetyt päivät ovat vähentyneet kovasti alkuvuosista, jolloin saatoin olla Suomessa yli kuukaudenkin kerrallaan. Muuten kyllä matkustelemme perheen kanssa aina kun mahdollista, välillä teen myös ihan omia reissuja ilman perhettä. Teemme sekä pikkureissuja lähiympäristöön että pidempiä matkoja. Matkustelu on se ”meidän juttu”, se, mikä rytmittää meidän elämäämme. Tänä vuonna olen käynyt mm. Andaluciassa, Lontoossa, Brysselissä, Andorrassa, Puolassa, Unkarissa, Tsekeissä ja Slovakiassa, ja sitten on näitä pienempiä parin yön tai yhden päivän reissuja.

Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?
Never say never, mutta en usko, että palaamme Suomeen. Tai siis se riippuu töistä. Suunnitelmissa ei ole palata Suomeen, mutta ei sitä koskaan tiedä. 

Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?
Opiskele paikallista kieltä. Kielikursseilta olen saanut kivoja kavereita ja kielitaidosta on vain hyötyä. Ole oma itsesi, mutta ole avoin uusille tavoille ja ajatuksille. Ulkosuomalaisten lasten äitinä olen halunnut pitää kotimme hyvin suomalaisena ja pitää lasten siteet Suomeen vahvoina. Minusta on tärkeää, että lapset ovat ylpeitä omista juuristaan, puhuvat hyvää suomea ja kokevat olevansa suomalaisia, vaikka eivät siellä ole päivääkään asuneet.
 
 
 
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Anskun Barcelonan koti -blogiin pääsee tutustumaan tästä - sieltä löytyy kaunista valokuvausta, elämää Espanjassa, vinkkejä Barcelonaan  ja reissujuttuja muualtakin.

Jos haluaisit mukaan haastateltavaksi, lähetä mailia suklaatajakahvia (a) gmail.com

lauantai 15. marraskuuta 2014

Suklaata ja Kahvia - in English

Hei - innostuin tekemään tänne teille videon. Viime videopostauksesta onkin aikaa jo yli vuosi - katsoin sen juuri ja voi kuinka vauva siinä olikaan niin pikkuinen. Tällä kertaa vauva ei sulostuta videota, vaan saatte kuulla vain minun höpötystäni. Mutta englanniksi!
 

 
 
Päätin tehdä pikaisen videon minun englanninkielen taidostani. No, se venyi kahdeksaan minuuttiin (eli ei siis mikään pikainen), sillä juttua riitti reippaasti minun englanninkielestäni, miten olen sen oppinut, millaiseksi sen koen ja mitä koen englannissa vaikeaksi. Lopussa on myös teille muille bloggaajille pieni kutsu, jos sinne saakka jaksatte kuunnella (tai skrollata sinne loppuun saakka heti ensimmäisen minuutin jälkeen...).
 
No mutta, miltäs minun englantini kuulosti? Ja jaksoitko katsoa koko kahdeksan minuuttia?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Synttäreillä ja vauvan asu

En tainnutkaan täällä mainita mutta jälleen viime viikolla paukkuivat ikävuodet. En sen ihmeellisemmin asiaa juhlistanut, söin aamulla suklaakakkua, olin normaalisti töissä, mutta jätin sen sentään ilta-networkingit väliin ja painuin aikaisin kotiin syömään lisää kakkua. Mies teki hampurilaisia meille, niitä kun pyysin. Sain mieheltä muutamia kivoja lahjoja, muunmuassa maailman söpöimmän hiirimaton joka sulostuttaa nyt työpöytääni työpaikalla.
 
 

 
 
En niin välitä synttärien juhlinnasta, tai isoista juhlista niinkään, ja tänä vuonna kun syntymäpäivä sattui keskelle viikkoa oli vielä vähemmän juhlafiilis. Viikonloppuna käytiin anoppilassa lounaalla, ja sain vähän lisää lahjoja, ja siinäpä se. Leikittiin vauvan kanssa ja syötiin suklaita - rentouttava sunnuntai. Maanantaina pääsinkin takaisin työhön ja ihastelin uutta hiirimattoani. Se pääsikin jopa Instagrammiini kuvattavaksi.
 

 
 
Vauvan päivänasuja on muuten kiva kuvailla - ja niitä on tänne joskus pyydeltykin. Vauva muuten vieläkin mahtuu joihinkin 6-12kk ikäisille tarkoitettuihin vaatteisiin, kuten tuohon takkiin ja liiviin - en valita, ne ovat yksiä lemppareitani, joten kiva että hän voi pitää niitä vähän pitempään. Pompom-hattu on myös yksi lemppareistani, ja minulla on yksi tismalleen samanlainen. Viime talvena laitettiin aina silloin tällöin samat pipot... Äiti ja vauva, matchy matchy :)


maanantai 10. marraskuuta 2014

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / From London by Sanna

Tällä viikolla Miten minusta tuli ulkosuomalainen -sarjassa Sanna, joka kirjoittaa blogia From London.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Näin Sanna kertoo itsestään ja blogistaan


Olen parikymppinen ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija Lontoosta. Pyrin käyttämään vapaa-aikani tehokkaasti mm. mallin töihin, lähipubissa istumiseen, kavereiden näkemiseen ja toinen toistaan hauskempien brittikomedioiden seuraamiseen. Kuulumisten ja Lontoo-vinkkien ohella blogistani löytyy muun muassa juttua kulttuurieroista, ja omia kokemuksia kaksikulttuurisesta parisuhteesta.
 
 

 1.      Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen? 

Kävin vaahtosammuttimen kokoisena Kanarialla. Reissusta en siis aivan hirveästi muista, mutta kuuleman mukaan olin huutanut palosireenin lailla, kun minua yritettiin saada pois hotellin uima-altailta. 


2.      Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä? 


Olen kiitollinen siitä, kuinka paljon olen saanut matkustaa. Olen käynyt muutaman kerran Aasian suunnalla, ja Eurooppaakin on tullut koluttua läpi. Muistan ensimmäisen ulkomaanreissuni ilman vanhempia – olin silloin vielä alaikäinen ja tuntui niin hienolta reissata yksin! 


3.      Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi? 

En ole ehtinyt asumaan muualla kuin Suomessa ja täällä Englannissa. 



4.      Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi? 


Muutin Lontooseen muutama päivä ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Olin aina haaveillut ulkomailla asumisesta, enkä oikein Suomessa tiennyt mitä haluaisin opiskella, joten välivuoden vietto kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. Onneksi lähdin!

5.      Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi? 

Tarkoituksenani oli asua Briteissä vuosi, muuttaa takaisin Suomeen ja lukea kevään pääsykokeisiin. En edes ihan tarkkaan tiedä, missä vaiheessa tarkkaan harkittu suunnitelmani muuttui, mutta havahduin tänä keväänä siihen, että minulla olikin opiskelupaikka ja täkäläinen poikaystävä. Jotenkin ajatus Suomeen palaamisesta vain jäi.

6.      Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea? 

Hankala kysymys, Lontoossa kun on jokaiselle jotain. Jos Big Benit, London Eyet ja kiireinen Oxford Street on jo nähty, suosittelisin musikaaleja, joihin voi löytää hyvinkin halpoja lippuja, Euroopan korkeinta pilvenpiirtäjää The Shardia ja Natural History Museumia. 
 




7.      Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi? 

Parhaita asioita ovat pubikulttuuri, ihmisten suvaitsevaisuus ja varsinkin Lontoon suomat mahdollisuudet. Jos lähipubiin kipaisee pikaiselle lasilliselle verkkarit päällä ja crocsit jalassa, kukaan ei katso kieroon, sillä kreisimpi tapaus löytyy aina nurkan takaa. Joskus juttelu tuntemattomien kanssa voi johtaa mitä uskomattomimpiin tilaisuuksiin. Huonoimpia asioita ovat kauppojen puutteelliset maito- ja karkkihyllyt, Lontoon kalleus ja vaihteleva sää.

8.      Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi? 

Asuntojen huono kunto (home, yksinkertaiset ikkunalasit, erilliset hanat, sisäänpäin aukeavat ovet) ja lukukausimaksujen kalleus ahdistavat ilmaiseen koulutussysteemiin ja tasokkaisiin asuntoihin tottunutta suomalaista. Toisaalta täällä ihmiset ovat hyvin kohteliaita ja ystävällisiä, ja TV:stä tulee päivittäin loistavaa komediaa!

 9.      Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?


 Käyn Suomessa kolmisen kertaa vuodessa. Haluaisin matkustaa enemmän, mutta jotenkin päädyn aina bookkaamaan lennot Suomeen jonkun muun kohteen sijaan. Tämä harmittaa, sillä Lontoosta lähtee paljon halpoja lentoja ympäri maailmaa.

 10.  Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?


 En osaa sanoa. Tällä hetkellä elämä on täällä Briteissä, mutta tavallaan minua stressaa, etten tiedä missä asun vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Helpointa on mennä päivä kerrallaan.




 11.  Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?

 On helppoa vertailla Suomea ja uutta asuinmaata, mutta varsinkin alussa vertailu voi olla hyvinkin kuluttavaa. Kannattaa mahdollisimman nopeasti hyväksyä, että uudessa maassa toimitaan eri tavoin. Asioiden hoitaminen toisella lailla ei kuitenkaan tarkoita tavan olevan automaattisesti väärä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Minä olen tietty vähän jäävi näissä Lontoo-blogeissa, rakastan niitä kaikkia, mutta ehdottomasti kannattaa käydä tutustumaan Sannan menevään blogiin. Sieltä on hauska myös bongailla behind the scenes kuvia mallinkeikoilta.
 
Jos haluaisit mukaan haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com
 
 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Minun lokakuuni 2014





1. Vihdoinkin alkoi syksy, ruska ja saappaat. Syksy tuntuu saapuvan aina Pumpkin Spice Laten aikoihin...
2. Tein pehmeää omenakakkua, oikein kunnon suomalaista herkkua, ja vein sitä töihinkin. Sai hyvän vastaanoton.
3. Löysin Starbucksista uuden mukin ja työpaikalta hiljaisen kirjastohuoneen. Tarpeen meluisassa työympäristössä.
4. Saatiin uusi keittokirja - intialaista ruokaa vauvoille ja taaperoille. Ihan huippuhyvä kirja!
5. Lisää kahvia... Vauva on tämän kuukauden aikana nukkunut huonosti, hampaitten takia varmaan, ja kahvia on mennyt aivan liikaa.
6. ... mutta on hän silti aivan ihana hymytyttö.
7. Työpaikalla oli aktiivisuusviikot ja lounastunnilla kävin puistokävelyillä St James's Parkissa.
8. Kanelikierrepullapäivänä käytiin IKEAssa syömässä pullat.
9. Halloween-päivänä oli niin lämmintä että ulkona pärjäsi vielä kesämekolla.
10. Ja meidän pikkukisu oli Halloween-asun voittaja. Sitähän pohdittiin, kolme vaihtoehtoa oli.
11. Tein pikkuisia kummituksia - valkosuklaa-leipätikkuja jotka olivat melko herkkuja.
12. Harvoin saan nauttia aivan tyhjästä ja hiljaisesta talosta - mies oli kavereitten kanssa, vauva nukkumassa, ja minä hemmottelin itseäni vapaavalintaisella leffalla, oluella ja pizzalla. Ah. Joskus näitä iltoja vain tarvitaa.
 
Kuvina Instagrammi-otoksia - sieltä sivupalkista löytyy linkki :)
 
Mites teidän lokakuu meni?
 
 



tiistai 4. marraskuuta 2014

Täytetyt paahdetut kurpitsat / bataatti-cheddar-puree

Nyt tässä Halloweenin jälkeen piti syödä koristekurpitsat pois meiltä kuljeksimasta, ja tässä viikonloppuna kehittelemäni resepti. Superhyvää!
 
 
 
 
Tarvitaan:
6 pientä kurpitsaa, noin kahden nyrkin kokoluokkaa (tai 1-2 isoa kurpitsaa)
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä, kuorittu ja hienonnettu
1 purjosipuli, hienonnettu
3 keski-isokokoista bataattia, pieninä lohkoina
200g vahvaa cheddar juustoa (mature cheddar), raastettuna
tuoretta persiljaa (myös kuiva käy hätätapauksessa)
suolaa ja mustapippuria
 
 
 
 
Tekotapa:
Esilämmitä uuni 200 °C. Leikkaa kurpitsoista kansi pois, kuovi sisältä siemenet ja "langat" pois, ja hiero oliiviöljyä, suolaa ja pippuria kurpitsanlihaan. Älä unohta myös niitä kansia, ne kannattaa myös paahtaa ja käyttää koristeina, ja niissä useimmiten on kohtuusuuri määrä kurpitsanlihaa. Laita uuniin 45 minuutiksi. Tämä on hyvä aika pienille kurpitsoille, mutta suuret voivat vaatia enemmän aikaa pehmetäkseen sisältä tarpeeksi.
 
Kurpitsansiemenet voi valmistaa tällä tavalla makupaloiksi, älä siis heitä niitä pois.
 
Valmista bataattimuussi tällä välin. Kattilassa lämmitä oliiviöljyä, paista valkosipulinkynnet, ja lisää purjosipuli, ja kuullota. Lisää bataatti ja kiehuvaa vettä, ja annan kiehua kunnes bataatti on pehmeää. Valuta vesi, muussaa bataatit ja sekoita mukaan cheddar ja persilja, mausta suolalla ja mustapippurilla.
 
Ota kurpitsat uunista, täytä bataattiseoksella, ja laita uuniin vielä 15 minuutiksi. Ota ulos, laita kans päälle ja tarjoile. Nam!
 
 
 
 
Itse söin nämä itsetehdyn omenachutneyn ja free range possumakkaroiden kera. Toimi hyvin.
 
Kertokaahan jos meinaatte kokeilla, tai jos kokeilitte niin mitä tykkäsitte :)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Globe Called Home


Tällä viikolla Miten minusta tuli ulkosuomalainen -sarjassa Jenni, joka kirjoittaa blogia Globe Called Home Yhdysvalloissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Näin Jenni kertoo itsestään ja blogistaan
 
Olen Jenni ja asun tällä hetkellä Boulderin kaupungissa, Coloradon osavaltiossa keskellä Yhdysvaltoja, Kalliovuorten ja preerian yhtymäkohdassa. Olen töissä IT-alalla, mutta tällä hetkellä vietän pidempää vapaata ja keskityn uusien paikkojen näkemiseen, uusien ihmisten tapaamiseen ja patikointiin. Olen kirjoittanut blogiani vuodesta 2012, kun viimeisimmän kerran jätin Suomen taakseni. Blogissani kerron kulttuurieroista, joihin törmään päivittäisessä arjessani, elämästäni ulkosuomalaisena sekä matkoista ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa.



...ja blogihan oli Globe Called Home (http://globecalledhome.fi/).





1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?
 
Ensimmäistä kertaa olin ulkomailla, kun vanhempani muuttivat Floridaan minun ollessani puolivuotias, eikä siitä reilun vuoden keikasta jäänyt mieleen yhtään mitään. Paljon kuvia on kuitenkin säilynyt tuolta ajalta minusta poseeraamassa ympäri Disney Worldia ja rantoja värikkäät aurinkolasit päässä ja vähän höhlä ilme kasvoilla, ja pääsinpä peräti uimapukumalliksi erääseen Suomalaiseen naistenlehteen.
 
 
2. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?
     
Matkustimme perheen kanssa ulkomaille lomailemaan noin kerran vuodessa, ja ensimmäisen oman ulkomaan reissuni tein 16-vuotiaana, kun lähdin Ruotsin kautta Saksaan tapaamaan paikallisia nettituttujani. Ruotsista on jäänyt mieleen Grännan kylä, jossa popsimme polkagrisiä eli piparminttukarkkeja kaikissa mahdollisissa väreissä ja mauissa. Saksassa mässäily jatkui Kölnin suklaamuseossa, jonka sulkaaputouksesta santsasimme niin monta kertaa kuin kehtasimme.




3. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?
     
Floridan keikan jälkeen isäni työ vei perheeni toiseen otteeseen Yhdysvaltoihin, tällä kertaa Massachusettsiin, kun olin 10-12-vuotias. En ollut ehtinyt opiskella englantia koulussa ennen muuttoa, joten aloittaessani paikallisessa koulussa luokan ainoana ulkomaalaisena toistin lausetta “I do not speak English”. Kielimuurin takia nuo pari vuotta olivat välillä todella raastavia, mutta kahden vuoden ankaran kielikylvyn jälkeen sain stipendin yhtenä luokkani parhaista englanninkirjoittajista, ja nykyään olen kiitollinen noista vuosista, jotka takasivat erinomaisen kielitaitoni.

Yliopistosta lähdin Erasmus-vaihtoon Tsekkeihin Brnon kaupunkiin. Opintojen taso yliopistossa ei vakuuttanut, joten puoli vuotta meni matkustaen halvoilla bussi- ja junayhteyksillä milloin minnekin – kauimmillaan Venetsiaan ja Itävaltojen Alpeille – ja tutustumalla opiskelutovereihin Euroopan eri laidoilta. Jälkikäteen arvioituna juuri tuo tutustuminen oli arvokkainta, mitä vaihdolla oli tarjota, ja moneen kaveriin on tullut pidettyä yhteyttä vuosienkin jälkeen.

Kesällä 2012 muutin Georgian osavaltioon Yhdysvaltoihin, kun avomieheni sai sieltä töitä. Oli jännä saada vähän erilaista perspektiiviä periaatteessa tuttuun maahan, koska on aivan eri asia asua ulkomailla lapsena ja aikuisena, ja on myös aivan eri asia asua Pohjois-Yhdysvalloissa kuin Etelä-Yhdysvalloissa, ja tuolloin myös ensimmäistä kertaa aloitin blogini. Arkipäivät kuluivat pitkälti urheillessa ja uima-altaalla helteestä nauttiessa, koska olin tuolloin jo rekrytointiprosessin loppusuoralla tulevaan työpaikkaani, jonka perässä muutin keväällä 2013 Luxemburgiin.

Luxemburgissa asumisessa kaikki tuntui haastavalta: täysin uusi maa, kieli tai oikeastaan kielet joita en osannut, ei miestä mukana johon olisi voinut tukeutua, jatkuva Beneluxin sadesää, ja tietenkin se etäsuhde. Panostin kuitenkin ranskan opiskeluun, ja noin vuoden asumisen jälkeen pystyin jo lukemaan sanomalehtiä ja ymmärtämään jonkin verran ympärilläni käytäviä keskusteluita. Viikonloppuisin otin ilon irti halvoista junalipuista eri puolille Ranskaa ja Belgiaa.




4. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?
     
Muutin Coloradoon elokuussa 2014. Avomieheni työt olivat Luxemburgissa asuessani siirtyneet tänne, etäsuhde alkoi käydä hermoille ja olin ehtinyt parin käyntikerran jälkeen ihastua Coloradon vuoriin, auringonpaisteeseen, preeriaan ja hivenen hipihtävään kulttuuriin, joten otin virkavapaata töistä nyt syksyksi.
 
5. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?
 
Kun lähdimme ulkomaille kesällä 2012, tarkoitus oli tulla takaisin kesällä 2014. Toisin kävi, sillä kummankin meidän työkuviot veivät mennessään. Asuinpaikat ovat valikoituneet pitkälti mielenkiintoisten työtehtävien takia.
 
6. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?
 
Vuodenajasta riippuen kannattaa lähteä ihailemaan vuoria joko Kalliovuorten kansallispuistoon tai johonkin Coloradon lukuisista maailmanluokkaa olevista laskettelukeskuksista. Kotikaupungissamme Boulderissa kannattaa kuljeskella pitkin Pearl Street Mallia, ostoskatua, joka voisi aivan hyvin sijaita jossain eurooppalaisessa kaupungisa, ja pysähtyä oluelle johonkin lukuisista pienpanimoista.

     
7. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?
 
Kolme parasta:
  • Luonto, joka on käsittämättömän upeaa, jota riittää, ja joka on helposti saavutettavissa erinomaisen kansallispuisto- ja osavaltiopuistoverkoston kautta.

  • Avoimuus, jolla amerikkalaiset lähtevät tutustumaan uusiin ihmisiin. Ihmissuhteita syntyy kuin itsestään.

  • Amerikkalaisten yrittelijäisyys ja positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen.
     
Kolme huonointa:
  • Eriarvoisuus, joka näkyy kaduilla kerjäläisinä, mutta myös uusia ihmisiä tavatessa, kun mukavan oloinen 17-vuotias poika kertoo asuvansa kodittomien suojassa, tai työssäkäyvä nuori nainen pohtii vakavissaan, mistä hän saisi tarpeeksi rahaa seuraavaan vuokraan.
  • Jossain määrin kieroutunut suhtautuminen aseisiin, joita osa kansasta omistaa pelkästään itsepuolustukseksi, ja esimerkiksi Georgiassa tuntui olevan täysin normaalia pitää käsiasetta autossa.
  • Yleinen tietämättömyys ja välillä myös suora kiinnostuksen puute muuta maailmaa kohtaan.
8. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?
 
Tykkään siitä, että täällä on tarjontaa kaikessa enemmän kuin Suomessa. Amerikkalaiset syövät enemmän ulkona, kuluttavat enemmän palveluita (ja muutenkin) ja väkeä on kuin pipoa, joten kaikelle on tilausta, ja moni asia on lisäksi edellä mainituista syistä sekä verotuksesta johtuen keskimäärin Suomea halvempi. Huonompi juttu on julkinen liikenne, jota tuntuu olevan joko vähän tai se on huonomaineista, mikä kahlitsee minut monessa paikkaa autooni, ja toisaalta humalassa ajamista ei pidetä kovinkaan isona juttuna, mikä viikonloppuiltaisin tekee autoilusta epämiellyttävää.
 
9. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?
 
 Pyrin käymään Suomessa noin kolme kertaa vuodessa sukulaisia ja ystäviä moikkaamassa. Muuten matkoja tuntuu olevan lähes joka kuukausi, koska läheltäkin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja pelkkä viikonloppu riittää usein matkan pituudeksi.
 
 
10. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?
 
Aion ehdottomasti. Suomi on kotimaani, siellä on sukulaiset ja monta hyvää ystävää, ja mielestäni se on pitkällä tähtäimellä parhaimpia paikkoja maailmassa asua ja olla. Lyhyellä tähtäimellä uuden näkeminen vaan kiehtoo enemmän.




11. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?
 
Hyväksy se jo etukäteen, että alku on aina hankalaa. Varaudu henkisesti kulttuurishokkiin, niin se ei tule yllätyksenä, ja varaa ylimääräistä aikaa (ja rahaa) muutosta ja byrokratiasta selviytymiseen, koska kumpaakin menee aina enemmän kuin olisi olettanut.
 
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Sellaisia ajatuksia Jenniltä. Hän kirjoittaa blogissaan monipuolisesti matkoistaan ja Yhdysvaltojen kummallisuuksista, ja vau, mitä maisemia sieltä hänen kotikonnuiltaan löytyykään. Tsekatkaa siis Globe Called Home.
 
Jos haluaisit mukaan haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com
Related Posts with Thumbnails