Hassuja huomioita Suomesta

Kun asuu ulkomailla pitemmän aikaa alkaa kiinnittämään huomioita niihin hassuihin ja omituisiin asioihin vanhassa kotimaassaan. Asioihin joita ei välttämättä muuten pitäisi ollenkaan kummallisina mutta jotka nyt vaan tuntuvat melko erikoislaatuisilta.

Kuten doubledecker-juniin, eli ne kaksikerroksiset junat. Aivan loistava keksintö, ja sai minut hymyilemään rautatieasemalla. Näitä en ole Englannissa nähnyt.

Tai erilaisten kakku- ja keksivalikoimien huimaan laajuuteen jopa aivan tavallisissa lähikaupoissa. Suomalaisten kahvittelukulttuuri taitaa olla tämän takana - ainakin meidän perheessä kahvipöydässä pitää aina olla useampaa eri (makeaa) tarjottavaa. Tätä muuten tuo mies aina nauraa, että pitää aina olla älyttömän paljon makeita tarjottavia koko ajan.

Myrtsiin perusilmeeseen. Jostain syystä monilla suomalaisilla tuntuu olevan ilmeestä päätellen todella huono päivä. Lisäksi suomalaisten joukkoon mahtuu tavallista enemmän turhan huutelijoita. Siis näitä jotka yrittää joko muka-vitsikkäästi tai vaan rehellisen töykeästi saada omaa mielipahaansa ihmisten ilmoille ja muitten niskoille. Mikäköhän siinä elämässä mättää niin paljon? Aidosti kohteliaita tai huomaavaisia ihmisiä on melko vähän.

Ruoan kalleuteen - ei huh huh mitä hintoja safkasta Suomessa maksetaan!! Verraten siihen mitä samalla rahalla saa Englannissa, jopa Lontoossa, niin ei kyllä paljoa tee mieli ruokailla ravintoloissa Suomen päässä.

Lisäksi kauneuteen panostamiseen. Suomessa hiuksia värjätään melkoisesti ja Suomessa jos missä löytyy huimia visioita, ja erityisen vähän naturelli-hiuksia. Olisikohan tuo perinteinen maantienharmaus turhauttavaa perussuomalaisille? Melkoisen erikoisia kynsijuttuja glittereineen ja muine koristelulakkauksineen näkyy paljon, ja myöskin tekoripsiä. Aika mielenkiintoista, kun yleensähän tuntuu että se vaalea Eloveena-tyttö on se suomalaisen naisen tavallinen stereotypia.

Ja tätä en itse huomannut, mutta monet englantilaiset häävieraat ihmetteli että miksi ne suomalaiset syö koko ajan herneitä kadulla ja kyselivät minulta mikä tämä juttu oikein on. No tietty siksi että ne ovat vaan niin makoisia! (eivätkä tahri sormia niinkuin marjat)

Mites te muut? Huomanneet samoja vain ihan eri asioita?

Geelikynnet, ah!

Laitatin häitä varten geelikynnet maltillisilla tipeillä. En asiaa ollut ajatellut lainkaan ennenkuin kampaajani niitä suositteli laitattamaan, olisivat kuvissa kuulemma niin kivat. Ja nyt olen mielettömän ihastunut näihin!

Minulla ei ole ikinä ollut näin pitkiä kynsiä. Yleensä pari milliä kasvaessaan omat kynteni alkavat käpristyä, ja helposti lohkeilevat, näyttäen aika karuilta joten minulla on aina ollut todella lyhyet kynnet. Harrastukset ovat myöskin aina vaatineet lyhyitä kynsiä.

Nyt näitten geelikynsien avulla kynteni näyttävät ensimmäistä kertaa todella hyviltä. Ne ovat nyt kiiltävät, eivät ole kellastuneet, eivätkä lohkeilleet lainkaan. Näyttävät myös kovin luonnollisilta, ikäänkuin kynnellä olisi vain paksu kerros kynsilakkaa. Kynnet ovat olleet minulla nyt vähän päälle kaksi viikkoa ja pienen ekstralakkailun jälkeen näyttävät lähes uusilta vieläkin, kasvuraja näkyy vain läheltä katsoessa. Geelin alla omat kynnet ovat ottaneet mukavan kasvuspurtin. Lisäksi olen todella ihastunut ranskalaiseen manikyyriin - näyttää vaan todella tyylikkäiltä. Näillä on mukava naputella pöytää odotellessa ja osoitella ja pitää esillä. Huolitellut kädet vaan tuovat sen pienen ekstran ulkonäköön. 

Harmittava juttu vaan että nyt taitaa olla niin että näistä on pakko luopua. Tietokoneen näpytteleminen on oikeasti aika hankalaa tälläisillä kynsillä, vaikka näihin kovasti olen yrittänyt tottua. Kynnen päällä naputteleminen tuntuu ikävältä, ja sormenpäillä naputteleminen tarkoittaa kymmensormijärjestelmän muuttumista kovasti suppeampaan näpyttelemiseen. Tosi harmittavaa sillä nämä vaan ovat niin ihanat. Ja muissa jutuissa nämä eivät oikeastaan häiritse minua enää ollenkaan.

Ehkä yritän vielä tämän päivän näillä näpytellä... En haluaisi näistä meinaan millään luopua! 

Ja muuten, morsiamille voisin ehdottomasti suositella näitä, vaikka vaan häitten ajaksi. Kuvissa näyttävät tosi kivoilta, ja sormusta pitää näyttää ihmisille usein, ja käsiä kuvataankin melko paljon. Kovasti sain kehuja kivoista kynsistä :)

Home sweet London

Ei se Suomen loma ihan pelkkää häähumua ollut. Yllättävän paljon mahtui tekemistä noihin muutamaan viikkoon.

Tuli käytyä Porin Jazzeilla katsomassa Tom Jonesia ja Martha Reevesiä ja mutustamassa katukojuissa.

Tuli vierailtua veljen luona armeijassa.

Tuli vietettyä polttareita. Täysin yllätyksenä tulivat - minä olin nimittäin jo päättänyt että polttareita ei tule ja mennään vaan istumaan iltaa ravintolaan kaveriporukalla. Joka baarissa jossa käytiin jouduin sitten keräilemään ohjeita rakkauteen ja avioliittoon pieneen vihkoon. Hauskaa oli! Ja yllättävän innokkaasti sitä vihkoa täytettiin - melkoisia runoilijoita löytyy kansan joukosta. Tässä pari otosta alusta - mitä myöhäisemmäksi meni, sitä rivompaa ja sekaisempaa ohjetta alkoi tulla...

Tuli käytyä koemeikissä, koekampauksessa, laittamassa kynnet ja etsimässä kuumeisesti vihkisormusta, joka sitten ostettiin alle 24h ennen häitä.

Tuli etsittyä ympäri Tamperetta sopivaa mestaa ottaa hääpotretteja. Lopuksi ajanpuutteen vuoksi päädyttiin vaan hotellin läheisyyteen. 

Tuli istuttua toriaamiaisella.

Ja muuten vaan syötyä ihan loistavissa ravintoloissa.

Nyt on kiva olla kotona ja vähän rauhoittua! Ja paneutua vähän työntekoon...

Making of... THE dress!

Hääpuvun ompeleminen oli aika jättimäinen urakka. Sovittelemisessa ja kokeilussa ja säätämisessä kesti puolitoista kuukautta, ja viikonloput menivät pitkälti ihan vain mekkopuuhissa.

Aluksi etsiskelin inspiraatiokuvia ja liimailiin niitä mood boardiini. Tästä luonnoksesta lähdettiin liikkeelle. Tärkeää oli että mekossa olisi pitsiä, eikä missään nimessä laahusta.

Kaavojen ja materiaalien löytämisessä kesti oma aikansa, ja ne myös muokkasivat pukusuunnitelmia vähän eri suuntaan kuin mitä aluksi oli tarkoitus. Luonnonvalkoista polyesterisatiinia alusmekoksi, päälle silkki-organzaa ja guipure-pitsiä. Teemasanana oli ethereal.

Sitten ei vaan kuin leikkelemään kangasta ja sovittelemaan. Aluksi alusmekko.

Sitten se varsinainen koristelu aloitettiin pitsimiehustasta. Yritin kokeilla mikä olisi paras pituus pitsille, ja jos vaikka jättäisi pitsin pitkäksi. Aika pelottavaa oli leikata tätä järkyttävän kallista guipure-pitsiä (£60/m) ja aluksi leikattiin se liian lyhyeksi ja sitä jouduttiin korjailemaan. Ups.

Ja viimeisenä silkkiorganza-hame saatiin paikoilleen. Meni muuten pitkän aikaa ennenkuin sain päätettyä tuleeko rypytys, vai vekit, ja sitten kuinka suuret vekit. Liukas ja vaikea ommella kuulemma, kovasti se anoppi tätä materiaalivalintaa kiroili. Mutta nättihän se on kuin mikä ja saatiin vekitettyä nätisti. Pelottavan herkkää materiaalia joten täytyy toivoa ettei se vahingossa tartu mihinkään terävään kiinni!

Värjäsin kirkkaanvalkoisen vintage-pitsipätkän teessä. Sen oli tarkoitus sopia paremmin luonnonvalkoiseen pitsiin näin. 

Valitettavasti minun visioni ei ihan kohdannut todellisuutta - tee antaa nimittäin punarusehtavan värin, ei kullankeltaisen - ja tämän ymmärsin vasta kun pitsi oli kiinnitetty mekkoon. Väriero on hivenen voimakkaampi kuin kuvassa. Vähän harmitti, itseasiassa aika paljonkin, mutta ei kai kaikki voi olla aina nappiin.

Minähän en oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin suunnittelin ja ostin kankaat ja toimin sovitusnukkena. Silittelin saumoja ja muutaman kerran ompelin ihan vaan suoraa ommelta. Ja taisin aiheuttaa anopille useamman uuden harmaan hiuksen tämän prosessin aikana keksimällä kaikkea uutta kivaa kesken ompelujen! Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen helmaan ei tullut mitään pitsiä, se näytti minusta kivemmalta ilman, ja pienten irtohihojen sijaan tehtiin loppupitsistä ja organzasta huivi. Monikäyttöisempi ja nopeampi tehdä.

Mutta valmiiksi tuli, ihan ajallaan, kaikesta huolimatta, ja olen niin kovin tyytyväinen - en kauniimpaa mekkoa olisi voinut löytää mistään!

P.S. Pieni onni onnettomuudessa kävi myös ihan loppumetreillä. Mekko ihan valmis, ja meinattiin se silittää, kunhan sain kankaat häälaukkuani varten silitettyä. No eikös se rauta roiskaissut ruosteista vettä valkoiselle kankaalle... Onneksi vahingon sattuessa raudan alla sentään oli jämäpaloja laukkua varten, ei varsinainen häämekko. Kauhistuttaa ajatellakin mitäs jos oltaisiin oltu silittämässä häämekkoa!

Muutamia kuvia haapaivasta

Tassa ihan muutama napsaytys kaverin kamerasta. Varsinaisen kuvaajan ottamat kuvat saamme varmaan parin viikon kuluttua, joten niita odotellessa. Aivan mahtava paiva muuten! Ainahan jotain pienta unohtuu (mm. kukkakimppu alttarille kavellessa ja kakunkoriste jaakaappiin) ja haviaa (mm. hopearaha kengan sisalta) tai tapahtuu (pieni serkkutyttonen pyortyi kirkossa), mutta pikkuisista vastoinkaymisista huolimatta ihanaa oli!

Harmi etta kampauksesta ei ehditty ottamaan kuvia ennen kuin se vahan suoristui ja lassahti kirkon kuumuudessa. Oli uskomattoman hieno. Teidan taytyy nyt vain luottaa minun sanaani :)

Onkos taalla muuten tulevia morsiamia? Ei kannata turhaan jannittaa eika hermoilla vaan nauttia taysilla siemauksilla koko paivasta - kaikkea aina sattuu, eika sille voi mitaan. Ihanat muistot siita silti jaa!

Häämatkalle!

Parisen viikkoa sitten varattiin muuten häämatka. Kun tiedettiin ettei aika riitä mihinkään pitkään matkaan kauas lämpimään, päätettiin mennä jonnekin Suomen lähelle lyhyelle viikonloppumatkalle ja kohteeksi valikoitu ihanan romanttinen Pietari. Ah. Minähän tykkään kaupungista kovin, ja olen siellä viettänyt muutaman kuukauden työharjoittelussa. Miehelle tämä tulee olemaan ensimmäinen kerta. Oikein odotan että pääsen näyttämään kaikkia kivoja lempipaikkojani sieltä!

Tässä vähän fiilistelykuvia omalta kesältäni siellä. 

Menemme siis näille viisumittomille risteilylomille viikonlopuksi. Kaksi yötä (meno ja paluu) laivalla, kaksi yötä kylpylähotellissa. Saa nähdä miten risteily menee - miehellä on nimittäin pieniä antipatioita purtiloita vastaan. Toivottavasti antipatiat saadaan parilla shampanjalasilla rauhoitettua niin ettei jouduta istumaan kannella pelastusveneen vieressä koko yötä!

Tiedän itse monia kivoja paikkoja, joissa ehdottomasti tulemme käymään. Olisiko teillä mitään lisävinkkejä tai omia lempipaikkoja Pietarissa? Jotain uuttakin olisi kiva keksiä!