Curry Lane

Lontoonvinkkiä pesee - yksi minun lempialueistani Lontoossa on Brick Lane, Lontoon Curry Laneksikin kutsuttu kadunpätkä, jolla intialaista ravintolaa löytyy intialaisen ravintolan perään. Kadun varrelta, ja sen sivukaduilta löytyy kymmenittäin ravintoloita, pienistä suurempiin. Ihan autenttisen kokemuksen halutessa kannattaa vain kävellä katua pitkin ja kilpailuttaa sisäänheittäjiä vähän, ja valita hyvänkuuloinen ja hyvännäköinen paikka ja nauttia tarjotut ilmaiset juomat siihen päälle. Kadulla on nimittäin niin monia ravintoloita ja sisäänheittäjiä asiakkaista kilpailemassa ettei siellä voi parhaimpaan täkyaikaan liikkua lähes askeltakaan etteikö joku olisi tarjoamassa intialaista, ja kaupan päälle ilmaisia oluita ja 10-20% alennusta listahinnoista.

Harmi sinänsä että kadulta löytyy suunnilleen samoissa määrin sekä älyttömän hyviä ja älyttömän huonoja intialaisia. On tuuripeliä kumpaan päätyy. Sisäänheittäjiin jos olisi uskomista jokainen paikka on kadun paras paikka. Jos on tärkeämpää löytää todella hyvä ruokapaikka, kuin kinata sisäänheittäjien kanssa niin voin suositella Meraz ravintolaa (56 Hanbury Street), joka löytyy eräältä sivukadulta. Todella maukasta ja autenttista. Itse valitsin viimeksi Lamb Ghost-curryn, joka oli aivan nappivalinta. Muita hyviä voi katsoa täältä.

Erityisen kivaksi tämän alueen tekee sen yleinen tunnelma, ja monet muutkin mahdollisuudet viettää iltaa kuin intialaisen safkan syöminen. Bongailla voi mielenkiintoisia graffiteja ja oivaltavia katutaideteoksia, tai käydä baarissa tai taidegalleriassa. Vibe Bar Old Truman Brewery -panimotalossa on muuten suuressa suosiossa paikallisten kesken kesäaikaan varsinkin. Jos intialainen ei maistu kadulta löytyy myös superherkullisia burgereita ja hyviä bagel-kahviloita.

Kannattaa poiketa!

Tuokiokuvia viime viikon iltaseikkailuista

Viime viikko oli melkoista menoa. Onneksi tällä viikolla ehtii vähän rauhoittumaan ja viettämään aikaa kotonakin. Menoa ja meininkiä ei kuitenkaan liikaa jaksa. 

Työpäivän jälkeen mentiin työkaverin ja sen vierailevan kanukkikaverin kanssa istumaan iltaa puistoon aarioita kuuntelemaan. Ryöstettiin työpaikan kanttiinista vähän keksejä sun muita tuomaan piknikkifiilistä. Ihan hauskaa, harmi vain että piti lähteä aika aikaisin tallustelemaan kotio päin, nukkumaankin kun piti päästä. Olen ehkä ihan pikkaisen vain väsyneen näköinen tuossa kuvassa! Oli aika mielenkiintoinen paikka muuten puistolle. Keskellä tämän kaupungin isoa finanssialuetta, korkeiden pilvenpiirtäjien ympäröimänä istuttiin putipuhtaassa puistossa niin räikeän vihreällä ja rehevällä ruoholla, että se näytti melkein tekaistulta. Kyllä huomasi että kerrankin oli käytetty rahaa puiston ylläpitämiseen, yleensä kun puistot ovat luonnontilassaan melko kaljuja ja sottaisia.

Nämä musiikkitapahtumat ovat muuten jokatorstainen juttu tässä puistossa. Ei pelkkää oopperaa, kaikennäköisiä konsertteja, joten täytyypi käydä uudestaankin katsastamassa mitä sieltä löytyy.

Nämä toiset tuokiokuvat ovatkin Trafalgar Squarelta. Tilapäinen installaatio - pensaslabyrintti! Aika random juttu, mutta samalla myös todella hauska. Olen aina halunnut käydä kunnon puutarhalabyrintissa, ja vaikka tämä nyt ei mikään älyttömän laaja ollutkaan, kyllä se umpikujineen ja korkeine pensasaitoineen täytti vaaditut kriteerit. Sisällä oli katukylttejä Lontoon eri kaduista ja pieniä tietoiskutauluja myös katujen historiasta. Opin taas jotain uuttakin kaupungilla hengailemalla.

Peace! Huono tapa opittu muinoin Japanissa. Olen jo melkein siitä päässyt eroon, mutta aina joskus relapse.

Kolmen tähden edestä

Minusta olisi kovin kiva kirjoitella täällä päivittäin jotain, mutta mitäpä tähän voi muuta sanoa kuin että elämä. Ja Elämä oikein isolla eellä :)

Tämän viikon aikana olen:

• Ollut töissä 50 tuntia
• Syönyt viiden ruokalajin illallisen kolmen Michelin-tähden ravintolassa
• Käynyt kummituskävelyllä Cityn alueella
• Kuunnellut ooppera-aarioita puistossa
• Seikkaillut pensas-labyrintissa Trafalgar Squarella
• Ihaillut Rembranteja ja taideväärennöksiä National Art Gallery -taidemuseossa

Aikamoista. Nyt kanukkikaveri on saateltu juna-asemalle ja paluu arkipäivään alkaa. Vähän vielä olisi kirjoiteltavaa meidän seikkailuista, mutta niistä sitten enemmän ensi viikolla. 

Viikon kohokohta oli tosiaankin tuo Ramsayn ravintolassa (Restaurant Gordon Ramsay) syöminen. En olisi voinut uskoa että ruoka voi olla niin hyvää... Vaikka minulla oli silloin melkoinen nuha päällä ja kävin niistämässä onteloja tyhjiksi joka ruokalajin välillä vessassa, ja olin polttanut kieleni kuumaa teetä juodessa ruoka oli aivan mieletöntä. Jokainen ruokalaji oli oikea makujen ilotulitus - yllätyksellinen ja rohkea makujen yhdisteleminen, tekninen osaaminen ja vain parhaista parhaiden ruoka-aineiden käyttäminen oli aivan uskomatonta. Varsinainen makuelämys. En osaa edes kuvitella kuinka hyvää ruoka olisi ollut jos makuhermostoni olisi ollut tavallisessa kunnossaan. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin se että kaikki syömäni ruoka tämän illan jälkeen on maistunut vain täydellisen lattealta ja mauttomalta.

Itse otin seasonal menun, jota tarjoilija suositteli erityisesti siitä syystä että siinä kokit pääsivät irroittelemaan ja näyttämään taitojaan sesonkiruoka-aineilla. Olin jo etukäteen vaklaillut ravintolamenuuta netistä, eikä kauaa tarvinnut miettiä siitä että tämä oli se paras valinta. Kaveri otti Prestige-menun. Tässä kuitenkin mitä muistan ruokalajeista - en ole mikään ruokakriitikko ja olen unohtanut vähän mitä kaikkea ruoissa olikaan sisällä. Mutta näin sitä syödään kolmen tähden edestä.

• Amouche bouche alkupalat. Pieni kevätrullatötterö, jossa oli sisällä rapua ja avokadositruunapyrettä, ja sen kaveriksi perunapestolastuja. Sen jälkeen saatiin toinen amouche bouche alkupala - hummeria, kaviaaria, parsaa, herneitä ja härkäpapuja tomaatticonsommen kera.
• Alkupala. Grillattu munakoiso black puddingin (mustamakkaran tyyppinen) kera. Lisänä superohuita omenanpaloja, kirsikkatomaatteja ja manteleita. Tämä oli aivan täydellistä - munakoiso ja black pudding olivat suussasulavia, omena ja kirsikkatomaatti toivat kaivattua kirpeyttä ja makeutta, ja mantelit herkullisen rapeita.

 

• Kakkosalkupala. Hummeria, ohueksi siivutetun porsaanläskin, parsan ja muiden sesonkivihannesten kanssa tomaattivinaigretten kera. Tämä taisi olla ehdoton suosikkini ja jotenkin kaikki toimi keskenään. Porsaanläski aluksi vähän kummastutti, mutta se oikein suli suussa ja maistui ilmakuivatulta kinkulta.
• Pääruoka. Jäniksen medaljonkeja sienimuhennoksen kera, lisänä jäniksen maksaa, jotain muuta jäniksenlihaa ja paahdettu minisipuli ja täytetty minitomaatti. Hyvää, mutta alkuruoat olivat niin huimia ettei tämä ihan pärjännyt vertailussa.

• Alku-jälkiruoka. Mansikkaa ja mansikkapyreetä, taisi olla sitruunatahnaa myös, kerman, marengin , jäätelökeksin ja pehmeän tuoreen marenkiomaisen vaahdon kera. Raikasta ja maistui kesältä.
• Jälkiruoka. Suklaasouflee, tummasuklaajäätelön, karamellisoitujen pistaasipähkinöiden ja säilöttyjen kirsikoiden kera. Souflee oli kuin suklaista ilmaa olisi syönyt... Keittiölle muuten syntyi pieni moka minun kohdallani. Pienen makupalasoufleen sijasta he tekivätkin vahingossa minulle jättisuuren soufleen, taisi olla pari kertaa nyrkin kokoinen. Arvaatte varmaan että en valittanut ollenkaan!
• Makeiset. Hopeisia suklaatryffeleitä hopeapuussa, ruusu-sitruuna Turkish Delight -namusia, ja savuavan jään päällä tarjoiltuja valkosuklaalla kuorrutettuja mansikkasorbetpallosia. Tässä vaiheessa potutti olla niin täynnä ettei enää tosiaankaan suklaita jaksanut, muuta kuin maistaa jokaista lajia edes yhden.

Jokainen ruokalaji oli myös kauniisti aseteltu ja nistä näki niiden eteen asetetun vaivan ja taidon, eli elämys ei ollut vain makua. Tahdon takaisin! Todella ihana ele vanhalta kaverilta tarjota minulle tälläinen elämys.

Kuvat ovat muuten kaikki ravintolan nettisivuilta. Se ei ollut ihan sellainen paikka jossa viitsisi nähtävästi bloggarimaailmassa kovin suosittuun tapaan kuvailla eteen tuotuja lautasia :) Ja kertana kiellon päälle, vielä yksi (jälki)ruokapornokuva :)

Työpäivä kuvina

Ajattelin vähän avata tavallista arkipäivääni tällä hetkellä. Kuvien avulla tottakai, niin pitkälle kuin pystyn. 

Herätys aamukuudelta. Itseasiassa, kuvat ovat viime viikolta, nyt tällä viikolla joudun heräämään vieläkin aikaisemmin sillä vaihdoin toimistoa. Tuskaa. En ole yhtään aamuihmisiä. Pesen hampaat, pukeudun ja ovesta ulos - muita aamutoimia en suorita.

Kaunis päivä tuloillaan. Mikä harmi että se pitää viettää neljän seinän sisällä.

 Junassa meikkaan ja luen lehteä - yleensä Economistia. Se sujahtaa kätevästi laukkuun eikä ole liian painava.

Matkalla töihin, melkein jo paikanpäällä. Kauniin päivän missaaminen potuttaa vieläkin. Kirjaudun sisälle työpaikalle n. 7.30 ja menen kanttiiniin syömään aamiaista. Aika hyvät valikoimat, itse valitsen kuten aina Kellogs Fruit&Fibre muroja, lohkon banaanin joukkoon ja nappaan cafe laten. Kahdeksalta menen työpisteelle, loggaudun sisään sormenjäljellä ja vietän aikani neljää screeniä katsellen. Aina välillä haen lisää kahvia ja/tai jotain hedelmiä naposteltavaksi. Nuo biometriset tunnistimet aiheutti kyllä syvää ihmetystä viikon alussa, nyt niihin on jo tottunut. Kuvia minulla ei tietenkään töistä ole, eikä tuhatta sanaakaan niitä korvaamaan, joten ihan muutaman sanan kuvailun tulee riittää.

Lounastunnilla nappaan kanttiinista jätskin mukaan, ja käyn ostamassa japanilaisesta lounaspaikasta (Wasabi) yakisobaa. Jätski oli hyvää, yakisoba ei niinkään. Wasabi on ihan hyvä ketju, mutta taidan pidättäytyä ketjun susheissa tulevaisuudessa. Syön ulkona puistonpenkillä katsellen ihmisiä. Takaisin töihin päätteiden eteen.

Kuuden aikaan lähden töistä, tapaan kanukkikaverin metroasemalla ja lähdetään käymään London Bridgellä. Miksi - en tiedä. Olin vähän väsynyt ja muistin sen olevan mielenkiintoinen paikka. Ei se ole, ellei ole Borough Market meneillään. Napataan paella, ja mennään Tower sillalle kuvailemaan nätimpiä maisemia.

Täällä oli Desiguen (espanjalainen vaatemerkki) promootiotilaisuus meneillään ja paljon nuoria. Kaikilla samat mainospaidat, joita jaettiin ympäriinsä. Itse jätin väliin. Olen mielestäni vähän tyhmän näköinen puvussa ja lenkkareissa mutta korkkareita käytän vain toimistolla. Joudun kävelemään niin paljon päivän aikana julkisia käyttäessä että lenkkarit jalassa kätevintä.

Käydään vielä vähän katsomassa maisemia ja lähdetään kotiin. 

Kotosalla ollaan 9.30. Jo pimeää ja käyn äkkiä suihkussa, katselen telkkaria vähän aikaa ja painun pehkuihin klo 23. Uni tulee todella nopeasti!

Museokierroksilla

Tänään olikin varsinainen supersunnuntai, jos museoiden kiertämisestä puhutaan. Käytiin pikaisella muutaman tunnin kaupunkikierroksella ja kierrettiin läpi kolme museota ja perhostalo. Aika hyvin! No, museot olivat vieri vieressä, ja ehkä yksi neljäsosa nähtiin per museo, eikä se perhostalokaan mikään jättisuuri ollut, mutta silti aika tehokkaasti käytettyä aikaa. Museot siis olivat Natural History of Museum, Science Museum ja V&A.

Tää pieni yksityiskohta museon gargoyleissa oli minusta aika hauska

Perhostalo oli kesän aikainen erikoisnäyttely, ja vaikkei kanukkikaveria perhoset kiinnostaneet ylipuhuin hänetkin poikkeamaan trooppisen kuumassa ja kosteassa teltassa ihastelemassa perhosia. Aika siistejä. Yksi melkein hyökkäsi kimppuun, ja vähän aikaa siinä kiljuin ja pudistelin hiuksiani että jättiperhonen häipyisi. Olivat ne silti aika ihania :)

From Hell - walking in the footsteps of...

Jack the Ripper! 

Viime viikolla käveltiin sarjamurhaajan jalanjäljissä ympäri Whitechapelia ja Aldgatea, vanhan Lontoon kaupungin alueella. Lontoossa kannattaa osallistua ohjatuille kävelyreissuille, jolloin kaupungista ja sen historiasta saa erityisen paljon irti. Tämä Lontoon suosituin kävelyreissu on tosiaankin kokeilemisen arvoinen, ja vaikka olen kierroksella jo aiemmin käynyt päätin viedä kaverini kierrokselle ja tulla itsekin uudestaan. 

Lähdettiin kierrokselle 19:30 Tower Hillin metroaseman edestä. Matkanvetäjinä toimivat London Walks -opas. Kiinnostuneet voivat tutustua tähän linkkiin, ja jopa löytää muita mielenkiintoisia kävelyreissuja. Valikoimaa löytyy museokierroksista Stonehengeen. Jack the Ripper -kävely taitaa kuitenkin olla ehdottomasti suosituin. 

Sen enempää en lähde kierrosta avaamaan, spoilerit kun ovat niin inhottavia. Pari pientä mielenkiintoista asiaa, jotka opin kävelykierroksella, voisin kuitenkin jakaa.

Vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteessa Lontoo oli hyvin köyhää aluetta. Monet kodittomat etsivät turvaa ja lämpöä paikallisista köyhäinhostelleista, joissa sai neljällä pennillä maata puuarkussa, tai jakaa likaisen ja kirppuisen patjan useamman muun kodittoman kera. Puolihinnalla pääsi jos otti vastaan paikan penkiltä, jonka eteen pingotettiin köysi. Tämän köyden yli kodittomat heittivät kätensä, ikäänkuin heidät olisi ripustettu pyykkinarulle, ja siihen nojaten he saivat nukkua, jos pystyivät. Nykyään jo harvinaisempi sanonta twopence hangover, jolla viitataan pahaan krapulaan, on saanut alkunsa juuri tästä nukkumistavasta. Jack the Ripperin ensimmäinen uhri oli tuhlannut kaikki rahansa uuteen nättiin hattuun, eikä päässyt hostelliin nukkumaan, ja lähti ulos ansaitsemaan rahaa...

 Tämännäköistä sen ajan Lontoossa kuulemma oli

Siihen aikaa Lontoo oli vain City of London - nykyiseltään melkoisen pieni alue Lontoon keskustassa. City of Londonilla oli oma poliisivoimansa (City of London Police), ja Lontoon ulkopuolella oli oma poliisivoimansa (Metropolitan Police). Kummallakaan poliisivoimalla ei ollut asiaa eikä toimivaltaa toisen polisiivoiman alueella. Ja näin asiat ovat edelleenkin. Väkivaltarikokset asia erikseen, mutta jos esimerkiksi Metropolitan-poliisi näkisi jonkun tekevän tuhmuuksia City of Londonin alueella, ei heillä olisi mitään valtuuksia pidättää kyseistä rakkaria. Tai päinvastoin. Tämä eri poliisivaltojen erottelu ja niiden välinen kilpailu oli osatekijä silloin paikallaan junnaavissa tutkimuksissa ja varmasti yksi tekijä siinä ettei Jack the Ripperiä saatu koskaan kiinni. Kadunkylteistä erottaa edelleenkin milloin liikutaan millä alueella - katsokaa alemmat kuvat.

Suosittelen käymään kävelyllä! Itse opin monia mielenkiintoisia asioita, enkä vain Jack the Ripperistä!