Viikonloppujuhlintoja

Tänään täällä oli äitienpäivä, joten lähdimme miehen äidillä käymään. Vietiin mukanamme lahjuksiksi pullo Chiantia, ja herkuteltiin sunnuntailounaalla (jonka äitiparka kokkasi itse - ihan omasta halustaan tosin). 

Päivänasukuva - tuosta H&M:n Versace-vyöstä on tullut uusi lempparini. New Lookin läpikuultava paita on toinen nykyinen lemppari - näitä kahta on tullut käytettyä yhdessä melko paljon. 

Mies pelleili ja antoi näkökulmansa minun päivänasuposeerauksiin ja nappasin tottakai hänestä kuvan :)

Lauantaina vietimme vain rauhallista koti-iltaa - viinin, viskin, herkkujuustojen, Thornton suklaan ja The Rite elokuvan parissa. Mukava vähän rauhoittua pitkän työviikon päätteeksi kotosalla napostellen.  

Eli tälläinen rauhallinen viikonloppujuhlinta oli meillä. Toivottavasti teilläkin oli kiva viikonloppu!

Musiikkilöytö: Seasick Steve

Viimeisin musiikkilöytö tuli miehen suosituksesta, joka on kuunnellut häntä useamman vuoden. Kunnon bluesia, suoraan Amerikan syvästä etelästä. Seasick Steve on soitellut bluesia kolmikielisellä kitarallaan 1960-luvulta saakka, minkä on ehtinyt tien kiertämiseltään ja vankilatuomioiltaan. Hänen on elämäänsä kuvaillut näin:

Hobos are people who move around looking for work, tramps are people who move around but don't look for work, and bums are people who don't move and don't work. I've been all three.

... started out with nothin, got most of it left...

Upposi ja kovaa! Blues on muuten yksi suosikkimusiikkilajejani. Mitäs te tykkäsitte? Tai oletteko koskaan miehestä kuullut aikaisemmin? Englannissa hän on melkoisen suosittu. 

Häämatkamuistoja Vol. 2

... jatkuu ...

Hyvin nukutun yön jälkeen olimme valmiita uusiin seikkailuihin. Kävimme tottakai Talvipalatsissa - eihän sitä voi missata jos käy Pietarissa. Mielenkiintoisimmat alueet ovat minun mielestäni entisöidyt palatsihuoneet ja salit, sekä taidenäyttelyt yläkerrassa. Palatsihuoneissa oli todella mielenkiintoista käyskennellä ja yrittää kuvitella millaista siellä olisi ollut asua. Melkoisen hulppeaita kultahuoneita sieltä löytyikin.

Sen jälkeen lähdimme taas Nevskille kävelemään, käytiin syömässä ja kahvilassa ja ostoksilla. Käytiin katsomassa Kirkkoa Veren Päällä ulkoa, se kun oli siinä sopivasti matkan varrella ja käveltiin Cat Cafeen iltapalalle. Ihanan pieni, perhevetoinen ravintola joka on täynnä erilaisia kissakoristeita. Cat Cafe on muuten ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, sieltä saa Pietarin parasta georgialaista ruokaa. Varaus melkeinpä pakollinen, se on niin suosittu paikka.

Viimeisenä päivänä otimme ihan rennosti, iltapäivästä meidän tuli jo lähteä takaisin laivalle. Päätimme vain käydä hotellin läheisyydessä olevassa Petropavlovskin linnoituksessa, siellä kun on mukava istuskella Nevan rannalla, ihailla kaupunkisilhuettia, syödä jäätelöä ja rentoutua. Hääseurueita näkyi muuten useampia, on todella suosittua ottaa hääkuvia siinä rantaviivalla. Iltapäivästä olikin jo aika lähteä takaisin laivalle ja takaisin Suomeen. Eli sellainen pikahäämatka meillä.

Häämatkamuistoja Vol. 1

Meidän häämatkamme suuntautui Pietariin - ihan pikainen viikonloppumatka vain. Silloin ei kiireitten vuoksi ehtinyt kirjoitella paljoakaan, joten nyt oli ihan mukava muistella mennyttä ja katsella kuvia taas uudestaan. Pietari on kyllä aivan mahtava paikka, asustelin siellä parisen kuukautta pari vuotta sitten ja rakastuin kaupunkiin.

Saavuimme aamulla Pietariin. Mies ei laivassa huonosti nukutun yön jälkeen ollut ollenkaan innostunut Pietarista joten jäimme pienille nokkaunille hotelliin. Kaikenlisäksi satamaan saavuttua menimme bussilla hotellille, ja se matka tehdää suoraan tavallisten ja melko rähjäisten asuinalueiden läpi. Mies järkyttyi niin paljon että sanoi hotelliin päästyämme jäävänsä huoneeseen seuraaviksi kolmeksi päiväksi. Nokkaunien jälkeen mieli oli sen verran parempi että sain vakuuteltua keskustan olevan paljon mukavamman näköistä ja pääsimme tutustumaan kaupunkiin.

Asuimme muuten Sokos Hotel Palace Bridgessä joka oli loistava. Hotellista löytyi kylpylä, jossa seitsemisen erilaista saunaa. Ah ja ah. Lisäksi hotelliaamiainen oli paras mitä olen ikinä saanut - ja oli muuten melko luksusta aloittaa aamiainen kuohuvalla ja mädillä.

Nokkaunien jälkeen lähdimme Iisakin kirkkoon, se kun on aivan välttämätön turistinähtävyys. Sieltä on aivan mielettömät maisemat ja paras linnunsilmänäkymä Pietarissa. Käytiin sisällä ja ulkona, jonka jälkeen lähdimme Nevskille kävelemään, poikkesimme Kazanin katedraalissa vilkaisemassa ihmeitätekevää ikonia ja sille jonottavia ihmisiä ja lähdimme sen jälkeen kanaaliajelulle Anichkovin sillalta.

Suosittelen muuten kanaaliajelua - selostus on venäjäksi, mutta näkymistä nauttii muutenkin.

Kanaaliajelun jälkeen päätimme poiketa omassa suosikkiravintolassani Cat Cafessa. Alkoi sataa ja saavuimme paikalle kuin uitetut rotat, ja kahvila oli juuri menossa kiinni. Surkeannäköisinä kun siinä seisoimme lupasi ravintolan omistaja meidän saavan tilata jotain nopeaa - tilasimme hinkalit ja varasimme pöydän seuraavaksi illaksi samaan paikkaan. Jonka jälkeen taidettiin vielä käydä yöpalalla hotellin läheisyydessä ennenkuin vihdoinkin päästiin lepäilemään.

... Seuraavassa postauksessa sitten lisää - muuten tästä postauksesta tulee turhan raskas avata kuvapaljouden vuoksi ...

Marni sandaalit

Kävin tosiaankin H&M:ssä sitten torstai-illalla, töitten jälkeen rääppiäisissä. Ja heh, löysin juuri ne sandaalit joihin olin tykästynyt! 

Kieltämättä nämä ovat aika erikoiset.Olen huomannut että aika usein tykkään kaikenlaisista naruhässäköistä, joten siihen asustehimotukseen nämä ovat mainiot. Nämä eivät tainneet kovassa suosiossa olla - ovatko teidän mielestänne ihan pöhköt?

Harmittavaa kyllä rannekoruja ei enää ollut ollenkaan. Ikkunassa olleeseen oranssihkoon laatikkomaiseen nahkalaukkuun ihastuin nähtyäni sen livenä. Jos se uskomattomalla tuurilla sattuisi palaamaan H&M:n nettikauppaan vielä olisin aivan onnessani!

Englantilainen rakentamislogiikka

Viimeisten viiden vuoden vuokra-asumisen aikana olen saanut nauttia englantilaisesta rakentamislogiikasta yllinkyllin, muunmuassa homeesta, lahoavista ikkunanpielistä, rei'istä katossa ja seinissä, roikkuvista sähköjohdoista, ihanista mattolattioista... Heh, pikkuhiljaa tähän alkaa tottua, vaikka monta kertaa olen suutuksissani uhannut muuttavani tästä surkeasta kehitysmaasta takaisin paratiisi-Suomeen. Suomalaiseen rakentamislogiikkaan verrattuna englantilainen on melko järkyttävää. Voi kuinka odotankin kun ostetaan oma asunto ja saan ihan itse päättää (ja britti-aviomieheltäni ei kysytä!) miten meillä rempataan...

Hometta asuintiloissa

Suomalainen: Kuivatetaan, myrkytetään ja jos ei lähde niin puretaan koko paska pois.

Englantilainen: Valkoista maalia päälle.

Asunnossa on kylmä

Suomalainen: Laitetaan lämmitys päälle, hoidetaan triplalasitus ja tilkitään raot.

Englantilainen: Lämmitys pois päältä ja kuumavesipullo kainaloon. Jos on tosi kylmä niin talvitakki päälle.

Sähköt remppaa

Suomalainen: Hoidetaan sähköasentaja paikalle tarkastamaan johdotus.

Englantilainen: Kummin serkun kaiman mummon koiran hoitajan veli aloitti teki pari sähköasentajakurssia muutama vuosi sitten. Halvalla päästään! 

Kummin serkun kaiman mummon koiran hoitajan veli: Ööööö, mitäköhän tämä punainen johto tekee.... 

Ikkunoista vetää

Suomalainen: Taitaapa olla uusien ikkunanpielien aika.

Englantilainen: Teippiä päälle, ja paksut verhot. Nehän juuri uusittiin 40 vuotta sitten, ihan hyvät vielä!

Mikä tahansa kodin pikkujuttu hajonnut

Suomalainen: Käydään K-Raudasta hakemassa jokin järkevän hintainen vaihtoehto.

Englantilainen: Löysin design-tuotteen Ebaysta murto-osalla hinnasta. Mikä löytö, suoraan Kiinasta! Halvalla päästään!

Englantilainen (kahden viikon kuluttua): Oho, se hajosi, mutta ei se mitään sillä löysin design-tuotteen Ebaysta murto-osalla hinnasta. Mikä löytö, suoraan Kiinasta! Halvalla päästään! 

(ja kierre jatkuu...)

Katossa reikä

Suomalainen: Sehän pitää tilkitä

Englantilainen: Sataako sisälle? Laita alle kattila.

Lattian rakentaminen

Suomalainen: Laitetaan parketti, ja jos köyhäillään menee linoleumikin.

Englantilainen: Kokolattimatto on niin mukava, lämpöinen, ja ennenkaikkea kaikista halvin vaihtoehto. Ja jos se pitää puhdistaa, kymmenen vuoden kuluttua voimme vuokrata teollisuuspesurin pariksi tunniksi!

P.S. En viitsinyt tähän lisätä mitään omaa kuvamateriaalia, kiukuttaisi liikaa, heh. Ja heh, kaikella tällä on jonkinlainen todellisuuspohja omissa kokemuksissa. Brittiaviomies on jo pikkuhiljaa koulutettu asumisen skanditasoon. Onkos teillä omia kauhutarinoita täällä asumisesta? Tai muuten ihmetyksiä englantilaisesta logiikasta asumisen kannalta?

Viisi tutustumisen arvoista blogia

Sain tälläisen haasteen Lizalta, eli viisi mukavaa pientä (=alle 200 lukijaa) tulisi nimetä. Suosittelen tutustumaan tottakai kaikkiin!

Kotirouva Lontoossa - Tämä blogi löytyi jonkun toisen blogin linkkauksen kautta viikko pari sitten. Minusta on aina hauska tutustua muitten Lontoossa asuvien elämään, mutten odottanut että kertaheitolla tästä tulisi yksiä lemppareita. Hauskoja postauksia, kivoja päivänasuja ja menoa riittää tässä blogissa, ja Vauva myöskin vaikuttaa yhtä suloiselta kuin äitinsä.

Britannika - Annikaan tutustuin joskus oman blogin kommenttiboksissa ja tykästyin häneen blogiinsa heti. Hän on ollut vähän kaikkialla(muistaakseni mm. Californiassa, Ranskassa, Uudessa Seelannissa...), mutta viimeisin osoite löytyy täältä Lontoosta, ja hän on täällä opiskelemassa maisteriksi. Hauskoja päivityksiä elämästä Lontoossa ja muualla.

My University Life - Laura siirtyi Skotlannista Lontooseen maisteriopiskeluihin. Päivänmenoa, opiskelukiireitä, Lontoolaista elämää ja mukavia pikku päivityksiä elämän pienistä mukavista asioista löytyy täältä. Hauska lueskella kuin noin vuosi sitten olin suunnilleen samoissa jamoissa.
 

Reetta S - Reetta on ihanan hupsu ja hyväntuulinen neito Jyväskylästä, joka kertoo rehellisesti omasta elämästä ja hauskoista hömpötyksistään. Täällä minua viehättää mukavan monipuoliset päivitykset, joista aina löytyy jotain uutta.Hän on myös tuleva morsian vuosimallia 2012.

Lucky Liisa - Tykästyin tähän blogiin sillä minusta oli mukava lukea elämästä Dubaissa, itse kun en ole siellä koskaan käynyt vaikka Lähi-Itä jollain tavalla houkuttaisikin. Kauniita kuvia ja letkeää kerrontaa elämästä, ja nyt Liisa on siirtymässä takaisin Suomeen, joten toivottavasti blogi jatkuilee sielläkin.