Kaksikielisen kasvattaminen? Onnistuuko vai ei?

Tätä kaksikielisen kasvattamista olen mietiskellyt aika paljon viimeaikoina. Toiveenamme on siis kasvattaa vauvasta kaksikielinen - mieheltä englanti ja minulta suomi. Tämän onnistuminen on minulle erityisen tärkeää, sillä (tätä en varmaankaan ole koskaan paljastanut) itse olin kaksikielinen taaperona. Kielen hävitin tarhaan mennessä - suomesta tuli sitten se ensimmäinen ja ainoa kieli. Toista kieltä osaan edelleen, mutta hyvin välttävästi, sellaisella taapero-tasolla se taitaa edelleenkin olla vaikka olen sitä opiskellut aikuisempana. Nyt aikuisena asia harmittaa minua todella paljon ja haluan omalle lapselle taata kaksikielisyyden.

 

Meidän pikku suomalainen - montako suomalaista juttua bongaatte?

 

Ongelmia kaksikielisyydessä

Netistä lukemalla ja tuttavien kokemuksia kuuntelemalla olen ymmärtänyt että hankalinta kieli on säilyttää tilanteissa jossa vain yksi vanhemmista puhuu toista kieltä maassa jossa puhutaan muuta kieltä. Eli siis juuri meidän tilanne, jossa minä ainoana puhun suomea, ja kotikielenä ja muun maan kielenä on englanti. Yksi ongelmista on se että jos lapsi kuulee vain toisen vanhemman puhuvan kieltä (ja ymmärtääpä tämän vielä osaavan sitä toista kieltä), lapsipa voi päättää lopettaa toisen kielen opettelemisen täysin ajatellen sen olevan turhaa.

 

Omalla kohdallani sen toisen kielen kuolinisku oli tarhaan meno. Muistan että minua harmitti kun en puhunut niin hyvää suomea kuin toiset lapset, ja päätin lopettaa toisen kielen puhumisen. Äitini sanoo että jossain vaiheessa vain aloin vastaamaan suomeksi, eikä hän vaatinut minua vastaamaan omalla kielellään ja pikkuhiljaa se toinen kieli katosi. He kuulemma myös pelkäsivät että minusta tulisi puolikielinen, joku sen ajan teoria kaksikielisistä lapsista, ja päättivät olla pakottamatta kaksikielisyyttä sen enempää. 

 

Meidän strategiamietintöjä

Eräältä tuttavalta sain paljon hyviä vinkkejä. Hämmästellessäni kuinka hienosti koko elämänsä Unkarissa asunut tyttö osasi suomea, kuulin hänen perheensä strategiasta. Tyttö oli oppinut kieltä äitiltään, heillä oli usein ollut au paireja Suomesta, ja hän oli käynyt Suomessa usein ja ollut isovanhemmillaan pitkiäkin aikoja, ilman vanhempiaan. Ja käynyt Suomessa lasten leireillä ja kirjoitteli suomalaisten kirjekavereitten kanssa.

 

Kaverin kokemuksista, omasta lapsuudestani ja internetin vinkeistä olen miettinyt omia strategioitani. Meidän strategiamme on se että minä puhun vauvalle systemaattisesti suomea. Ja mies englantia. Mies joskus yrittää sanoa joitain juttuja suomeksi vauvalle, mutta olen kieltänyt tämän ettei vauva saa huonoja vaikutteita ja opi sanomaan sanoja väärin. Kotikielenä meillä on tietenkin englanti, sillä mies ei puhu suomea, ymmärtää vain joitain sanoja (esim. maito, ruisleipä, tutti, tyhmä ja sen sellaisia). Vauva siis tulee kuulemaan minun puhuvan englantia aika paljonkin, mutta hänelle suoraan jutellessa yritän aina puhua suomeksi. Ja hänen oppiessaan puhumaan, suomen puhumista tulee myös vaatia.

 

Suomessa pääsemme toivottavasti käymään usein. Vauvan ollessa jo isompi koululainen, ehkäpä hän haluaisi käydä Suomessa itsekseen isovanhempia ilostuttamassa. Ja idea siitä että lapsi voisi käydä leireillä Suomessa on mielestäni todella hyvä, sillä on tärkeää että saa jutella myös omien ikäistensä kanssa suomeksi, niinhän sitä kieltä oppii lapsetkin.

 

Mistä suomenkieltä Briteissä?

Yksi hyvä vinkki mielestäni on myös käydä suomalaisessa lastenkerhossa siinä omassa maassa. Lontoossa on suomalainen merimieskirkko, missä käsittääkseni monet suomalaiset vauvataaperot käyvät kerhoilemassa, mutta meiltä on sinne sen verran hankala mennä että tuskinpa tulee siellä käytyä. Ehkä sitten lapsen ollessa vähän vanhempi. Toinen hyvä vinkki mielestäni on myös se että olisi hyvä tapailla muita suomalaisia äitejä ja lapsia siellä omassa maassa. Itse olen tutustunut täällä Lontoossa kahteen suomalaiseen äitiin, joilla on suunnilleen samanikäinen ipana jaloissa pyörimässä, eli toivottavasti heidän kanssa satunnaisesti kahvittelu ja vauvojen yhdessä hengailu voisi suomenkieltä vahvistaa.

 

Nykyteknologiaan aiomme turvautua ja Skypetellä mahdollisimman paljon suomalaisten isovanhempien ja isoisovanhempien kanssa. Ja vauvan vähän kasvaessa, haluaisin että hän katsoisi vain suomalaisia videoita, esim. Muumeja. Nauhoitettuja satuja suomeksi olisi myös hyvä hommata (tai vaikka itse lukea ja nauhoittaa) ja antaa lapselle CD-soitin huoneeseen. Mahdollisimman paljon suomalaisia lastenkirjoja ja isompana sitten nuorisokirjoja meille kotiin, eli täytyy roudata Suomesta aina siellä käydessä.

 

Tulipas tekstipitoista juttua taas. Mutta tälläisiä mietteitä on minulla asiasta.

 

Olisiko teillä mitään vinkkejä? Tai kokemuksia siitä miten kaksikielisyys on hoitunut teillä päin?