Suklaata ja Kahvia - in English

Hei - innostuin tekemään tänne teille videon. Viime videopostauksesta onkin aikaa jo yli vuosi - katsoin sen juuri ja voi kuinka vauva siinä olikaan niin pikkuinen. Tällä kertaa vauva ei sulostuta videota, vaan saatte kuulla vain minun höpötystäni. Mutta englanniksi!

 

 

 

Päätin tehdä pikaisen videon minun englanninkielen taidostani. No, se venyi kahdeksaan minuuttiin (eli ei siis mikään pikainen), sillä juttua riitti reippaasti minun englanninkielestäni, miten olen sen oppinut, millaiseksi sen koen ja mitä koen englannissa vaikeaksi. Lopussa on myös teille muille bloggaajille pieni kutsu, jos sinne saakka jaksatte kuunnella (tai skrollata sinne loppuun saakka heti ensimmäisen minuutin jälkeen...).

 

No mutta, miltäs minun englantini kuulosti? Ja jaksoitko katsoa koko kahdeksan minuuttia?

Synttäreillä ja vauvan asu

En tainnutkaan täällä mainita mutta jälleen viime viikolla paukkuivat ikävuodet. En sen ihmeellisemmin asiaa juhlistanut, söin aamulla suklaakakkua, olin normaalisti töissä, mutta jätin sen sentään ilta-networkingit väliin ja painuin aikaisin kotiin syömään lisää kakkua. Mies teki hampurilaisia meille, niitä kun pyysin. Sain mieheltä muutamia kivoja lahjoja, muunmuassa maailman söpöimmän hiirimaton joka sulostuttaa nyt työpöytääni työpaikalla.

 

 

 

 

En niin välitä synttärien juhlinnasta, tai isoista juhlista niinkään, ja tänä vuonna kun syntymäpäivä sattui keskelle viikkoa oli vielä vähemmän juhlafiilis. Viikonloppuna käytiin anoppilassa lounaalla, ja sain vähän lisää lahjoja, ja siinäpä se. Leikittiin vauvan kanssa ja syötiin suklaita - rentouttava sunnuntai. Maanantaina pääsinkin takaisin työhön ja ihastelin uutta hiirimattoani. Se pääsikin jopa Instagrammiini kuvattavaksi.

 

 

 

Vauvan päivänasuja on muuten kiva kuvailla - ja niitä on tänne joskus pyydeltykin. Vauva muuten vieläkin mahtuu joihinkin 6-12kk ikäisille tarkoitettuihin vaatteisiin, kuten tuohon takkiin ja liiviin - en valita, ne ovat yksiä lemppareitani, joten kiva että hän voi pitää niitä vähän pitempään. Pompom-hattu on myös yksi lemppareistani, ja minulla on yksi tismalleen samanlainen. Viime talvena laitettiin aina silloin tällöin samat pipot... Äiti ja vauva, matchy matchy :)



Miten minusta tuli ulkosuomalainen / From London by Sanna

Tällä viikolla Miten minusta tuli ulkosuomalainen -sarjassa Sanna, joka kirjoittaa blogia From London.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Näin Sanna kertoo itsestään ja blogistaan

Olen parikymppinen ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija Lontoosta. Pyrin käyttämään vapaa-aikani tehokkaasti mm. mallin töihin, lähipubissa istumiseen, kavereiden näkemiseen ja toinen toistaan hauskempien brittikomedioiden seuraamiseen. Kuulumisten ja Lontoo-vinkkien ohella blogistani löytyy muun muassa juttua kulttuurieroista, ja omia kokemuksia kaksikulttuurisesta parisuhteesta.

 

 

 1.      Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen? 

Kävin vaahtosammuttimen kokoisena Kanarialla. Reissusta en siis aivan hirveästi muista, mutta kuuleman mukaan olin huutanut palosireenin lailla, kun minua yritettiin saada pois hotellin uima-altailta. 

2.      Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä? 

Olen kiitollinen siitä, kuinka paljon olen saanut matkustaa. Olen käynyt muutaman kerran Aasian suunnalla, ja Eurooppaakin on tullut koluttua läpi. Muistan ensimmäisen ulkomaanreissuni ilman vanhempia – olin silloin vielä alaikäinen ja tuntui niin hienolta reissata yksin! 

3.      Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi? 

En ole ehtinyt asumaan muualla kuin Suomessa ja täällä Englannissa. 

4.      Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi? 

Muutin Lontooseen muutama päivä ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Olin aina haaveillut ulkomailla asumisesta, enkä oikein Suomessa tiennyt mitä haluaisin opiskella, joten välivuoden vietto kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. Onneksi lähdin!

5.      Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi? 

Tarkoituksenani oli asua Briteissä vuosi, muuttaa takaisin Suomeen ja lukea kevään pääsykokeisiin. En edes ihan tarkkaan tiedä, missä vaiheessa tarkkaan harkittu suunnitelmani muuttui, mutta havahduin tänä keväänä siihen, että minulla olikin opiskelupaikka ja täkäläinen poikaystävä. Jotenkin ajatus Suomeen palaamisesta vain jäi.

6.      Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea? 

Hankala kysymys, Lontoossa kun on jokaiselle jotain. Jos Big Benit, London Eyet ja kiireinen Oxford Street on jo nähty, suosittelisin musikaaleja, joihin voi löytää hyvinkin halpoja lippuja, Euroopan korkeinta pilvenpiirtäjää The Shardia ja Natural History Museumia. 

 

7.      Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi? 

Parhaita asioita ovat pubikulttuuri, ihmisten suvaitsevaisuus ja varsinkin Lontoon suomat mahdollisuudet. Jos lähipubiin kipaisee pikaiselle lasilliselle verkkarit päällä ja crocsit jalassa, kukaan ei katso kieroon, sillä kreisimpi tapaus löytyy aina nurkan takaa. Joskus juttelu tuntemattomien kanssa voi johtaa mitä uskomattomimpiin tilaisuuksiin. Huonoimpia asioita ovat kauppojen puutteelliset maito- ja karkkihyllyt, Lontoon kalleus ja vaihteleva sää.

8.      Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi? 

Asuntojen huono kunto (home, yksinkertaiset ikkunalasit, erilliset hanat, sisäänpäin aukeavat ovet) ja lukukausimaksujen kalleus ahdistavat ilmaiseen koulutussysteemiin ja tasokkaisiin asuntoihin tottunutta suomalaista. Toisaalta täällä ihmiset ovat hyvin kohteliaita ja ystävällisiä, ja TV:stä tulee päivittäin loistavaa komediaa!
 9.      Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?

 Käyn Suomessa kolmisen kertaa vuodessa. Haluaisin matkustaa enemmän, mutta jotenkin päädyn aina bookkaamaan lennot Suomeen jonkun muun kohteen sijaan. Tämä harmittaa, sillä Lontoosta lähtee paljon halpoja lentoja ympäri maailmaa.

 10.  Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

 En osaa sanoa. Tällä hetkellä elämä on täällä Briteissä, mutta tavallaan minua stressaa, etten tiedä missä asun vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Helpointa on mennä päivä kerrallaan.

 11.  Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?

 On helppoa vertailla Suomea ja uutta asuinmaata, mutta varsinkin alussa vertailu voi olla hyvinkin kuluttavaa. Kannattaa mahdollisimman nopeasti hyväksyä, että uudessa maassa toimitaan eri tavoin. Asioiden hoitaminen toisella lailla ei kuitenkaan tarkoita tavan olevan automaattisesti väärä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Minä olen tietty vähän jäävi näissä Lontoo-blogeissa, rakastan niitä kaikkia, mutta ehdottomasti kannattaa käydä tutustumaan Sannan menevään blogiin. Sieltä on hauska myös bongailla behind the scenes kuvia mallinkeikoilta.

 

Jos haluaisit mukaan haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com

 

 

Minun lokakuuni 2014

1. Vihdoinkin alkoi syksy, ruska ja saappaat. Syksy tuntuu saapuvan aina Pumpkin Spice Laten aikoihin...

2. Tein pehmeää omenakakkua, oikein kunnon suomalaista herkkua, ja vein sitä töihinkin. Sai hyvän vastaanoton.

3. Löysin Starbucksista uuden mukin ja työpaikalta hiljaisen kirjastohuoneen. Tarpeen meluisassa työympäristössä.
4. Saatiin uusi keittokirja - intialaista ruokaa vauvoille ja taaperoille. Ihan huippuhyvä kirja!

5. Lisää kahvia... Vauva on tämän kuukauden aikana nukkunut huonosti, hampaitten takia varmaan, ja kahvia on mennyt aivan liikaa.

6. ... mutta on hän silti aivan ihana hymytyttö.

7. Työpaikalla oli aktiivisuusviikot ja lounastunnilla kävin puistokävelyillä St James's Parkissa.

8. Kanelikierrepullapäivänä käytiin IKEAssa syömässä pullat.

9. Halloween-päivänä oli niin lämmintä että ulkona pärjäsi vielä kesämekolla.

10. Ja meidän pikkukisu oli Halloween-asun voittaja. Sitähän pohdittiin, kolme vaihtoehtoa oli.

11. Tein pikkuisia kummituksia - valkosuklaa-leipätikkuja jotka olivat melko herkkuja.

12. Harvoin saan nauttia aivan tyhjästä ja hiljaisesta talosta - mies oli kavereitten kanssa, vauva nukkumassa, ja minä hemmottelin itseäni vapaavalintaisella leffalla, oluella ja pizzalla. Ah. Joskus näitä iltoja vain tarvitaa.

 

Kuvina Instagrammi-otoksia - sieltä sivupalkista löytyy linkki :)

 

Mites teidän lokakuu meni?

 

 

Täytetyt paahdetut kurpitsat / bataatti-cheddar-puree

Nyt tässä Halloweenin jälkeen piti syödä koristekurpitsat pois meiltä kuljeksimasta, ja tässä viikonloppuna kehittelemäni resepti. Superhyvää!

 

 

 

 

Tarvitaan:

6 pientä kurpitsaa, noin kahden nyrkin kokoluokkaa (tai 1-2 isoa kurpitsaa)

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä, kuorittu ja hienonnettu

1 purjosipuli, hienonnettu

3 keski-isokokoista bataattia, pieninä lohkoina

200g vahvaa cheddar juustoa (mature cheddar), raastettuna

tuoretta persiljaa (myös kuiva käy hätätapauksessa)

suolaa ja mustapippuria

 

 

 

 

Tekotapa:

Esilämmitä uuni 200 °C. Leikkaa kurpitsoista kansi pois, kuovi sisältä siemenet ja "langat" pois, ja hiero oliiviöljyä, suolaa ja pippuria kurpitsanlihaan. Älä unohta myös niitä kansia, ne kannattaa myös paahtaa ja käyttää koristeina, ja niissä useimmiten on kohtuusuuri määrä kurpitsanlihaa. Laita uuniin 45 minuutiksi. Tämä on hyvä aika pienille kurpitsoille, mutta suuret voivat vaatia enemmän aikaa pehmetäkseen sisältä tarpeeksi.

 

Kurpitsansiemenet voi valmistaa tällä tavalla makupaloiksi, älä siis heitä niitä pois.

 

Valmista bataattimuussi tällä välin. Kattilassa lämmitä oliiviöljyä, paista valkosipulinkynnet, ja lisää purjosipuli, ja kuullota. Lisää bataatti ja kiehuvaa vettä, ja annan kiehua kunnes bataatti on pehmeää. Valuta vesi, muussaa bataatit ja sekoita mukaan cheddar ja persilja, mausta suolalla ja mustapippurilla.

 

Ota kurpitsat uunista, täytä bataattiseoksella, ja laita uuniin vielä 15 minuutiksi. Ota ulos, laita kans päälle ja tarjoile. Nam!

 

 

 

 

Itse söin nämä itsetehdyn omenachutneyn ja free range possumakkaroiden kera. Toimi hyvin.

 

Kertokaahan jos meinaatte kokeilla, tai jos kokeilitte niin mitä tykkäsitte :)

Miten minusta tuli ulkosuomalainen / Globe Called Home

Tällä viikolla Miten minusta tuli ulkosuomalainen -sarjassa Jenni, joka kirjoittaa blogia Globe Called Home Yhdysvalloissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Näin Jenni kertoo itsestään ja blogistaan

 

Olen Jenni ja asun tällä hetkellä Boulderin kaupungissa, Coloradon osavaltiossa keskellä Yhdysvaltoja, Kalliovuorten ja preerian yhtymäkohdassa. Olen töissä IT-alalla, mutta tällä hetkellä vietän pidempää vapaata ja keskityn uusien paikkojen näkemiseen, uusien ihmisten tapaamiseen ja patikointiin. Olen kirjoittanut blogiani vuodesta 2012, kun viimeisimmän kerran jätin Suomen taakseni. Blogissani kerron kulttuurieroista, joihin törmään päivittäisessä arjessani, elämästäni ulkosuomalaisena sekä matkoista ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa.

...ja blogihan oli Globe Called Home (http://globecalledhome.fi/).

1. Minne menit ensimmäisellä ulkomaanmatkallasi ja mitä siitä jäi mieleen?

 

Ensimmäistä kertaa olin ulkomailla, kun vanhempani muuttivat Floridaan minun ollessani puolivuotias, eikä siitä reilun vuoden keikasta jäänyt mieleen yhtään mitään. Paljon kuvia on kuitenkin säilynyt tuolta ajalta minusta poseeraamassa ympäri Disney Worldia ja rantoja värikkäät aurinkolasit päässä ja vähän höhlä ilme kasvoilla, ja pääsinpä peräti uimapukumalliksi erääseen Suomalaiseen naistenlehteen.

 

 

2. Matkustelitko paljon lapsena ja teini-ikäisenä?

 

Matkustimme perheen kanssa ulkomaille lomailemaan noin kerran vuodessa, ja ensimmäisen oman ulkomaan reissuni tein 16-vuotiaana, kun lähdin Ruotsin kautta Saksaan tapaamaan paikallisia nettituttujani. Ruotsista on jäänyt mieleen Grännan kylä, jossa popsimme polkagrisiä eli piparminttukarkkeja kaikissa mahdollisissa väreissä ja mauissa. Saksassa mässäily jatkui Kölnin suklaamuseossa, jonka sulkaaputouksesta santsasimme niin monta kertaa kuin kehtasimme.

3. Oletko asunut missään muussa maassa kuin Suomessa ja nykyisessä asuinmaassasi?

 

Floridan keikan jälkeen isäni työ vei perheeni toiseen otteeseen Yhdysvaltoihin, tällä kertaa Massachusettsiin, kun olin 10-12-vuotias. En ollut ehtinyt opiskella englantia koulussa ennen muuttoa, joten aloittaessani paikallisessa koulussa luokan ainoana ulkomaalaisena toistin lausetta “I do not speak English”. Kielimuurin takia nuo pari vuotta olivat välillä todella raastavia, mutta kahden vuoden ankaran kielikylvyn jälkeen sain stipendin yhtenä luokkani parhaista englanninkirjoittajista, ja nykyään olen kiitollinen noista vuosista, jotka takasivat erinomaisen kielitaitoni.

Yliopistosta lähdin Erasmus-vaihtoon Tsekkeihin Brnon kaupunkiin. Opintojen taso yliopistossa ei vakuuttanut, joten puoli vuotta meni matkustaen halvoilla bussi- ja junayhteyksillä milloin minnekin – kauimmillaan Venetsiaan ja Itävaltojen Alpeille – ja tutustumalla opiskelutovereihin Euroopan eri laidoilta. Jälkikäteen arvioituna juuri tuo tutustuminen oli arvokkainta, mitä vaihdolla oli tarjota, ja moneen kaveriin on tullut pidettyä yhteyttä vuosienkin jälkeen.

Kesällä 2012 muutin Georgian osavaltioon Yhdysvaltoihin, kun avomieheni sai sieltä töitä. Oli jännä saada vähän erilaista perspektiiviä periaatteessa tuttuun maahan, koska on aivan eri asia asua ulkomailla lapsena ja aikuisena, ja on myös aivan eri asia asua Pohjois-Yhdysvalloissa kuin Etelä-Yhdysvalloissa, ja tuolloin myös ensimmäistä kertaa aloitin blogini. Arkipäivät kuluivat pitkälti urheillessa ja uima-altaalla helteestä nauttiessa, koska olin tuolloin jo rekrytointiprosessin loppusuoralla tulevaan työpaikkaani, jonka perässä muutin keväällä 2013 Luxemburgiin.

Luxemburgissa asumisessa kaikki tuntui haastavalta: täysin uusi maa, kieli tai oikeastaan kielet joita en osannut, ei miestä mukana johon olisi voinut tukeutua, jatkuva Beneluxin sadesää, ja tietenkin se etäsuhde. Panostin kuitenkin ranskan opiskeluun, ja noin vuoden asumisen jälkeen pystyin jo lukemaan sanomalehtiä ja ymmärtämään jonkin verran ympärilläni käytäviä keskusteluita. Viikonloppuisin otin ilon irti halvoista junalipuista eri puolille Ranskaa ja Belgiaa.

4. Milloin ja miksi muutit nykyiseen asuinmaahasi?

 

Muutin Coloradoon elokuussa 2014. Avomieheni työt olivat Luxemburgissa asuessani siirtyneet tänne, etäsuhde alkoi käydä hermoille ja olin ehtinyt parin käyntikerran jälkeen ihastua Coloradon vuoriin, auringonpaisteeseen, preeriaan ja hivenen hipihtävään kulttuuriin, joten otin virkavapaata töistä nyt syksyksi.

 

5. Oliko sinun tarkoitus muuttaa pysyvästi? Miksi jäit asumaan nykyiseen asuinmaahasi?

 

Kun lähdimme ulkomaille kesällä 2012, tarkoitus oli tulla takaisin kesällä 2014. Toisin kävi, sillä kummankin meidän työkuviot veivät mennessään. Asuinpaikat ovat valikoituneet pitkälti mielenkiintoisten työtehtävien takia.

 

6. Jos joku tulisi asuinpaikkakunnallesi 48. tunniksi, mitä heidän kannattaisi tehdä ja kokea?

 

Vuodenajasta riippuen kannattaa lähteä ihailemaan vuoria joko Kalliovuorten kansallispuistoon tai johonkin Coloradon lukuisista maailmanluokkaa olevista laskettelukeskuksista. Kotikaupungissamme Boulderissa kannattaa kuljeskella pitkin Pearl Street Mallia, ostoskatua, joka voisi aivan hyvin sijaita jossain eurooppalaisessa kaupungisa, ja pysähtyä oluelle johonkin lukuisista pienpanimoista.

 

7. Mitkä ovat kolme parasta ja kolme huonointa asiaa asuinmaastasi?

 

Kolme parasta:

• Luonto, joka on käsittämättömän upeaa, jota riittää, ja joka on helposti saavutettavissa erinomaisen kansallispuisto- ja osavaltiopuistoverkoston kautta.


• Avoimuus, jolla amerikkalaiset lähtevät tutustumaan uusiin ihmisiin. Ihmissuhteita syntyy kuin itsestään.
  
  
• Amerikkalaisten yrittelijäisyys ja positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen.

   

Kolme huonointa:

• Eriarvoisuus, joka näkyy kaduilla kerjäläisinä, mutta myös uusia ihmisiä tavatessa, kun mukavan oloinen 17-vuotias poika kertoo asuvansa kodittomien suojassa, tai työssäkäyvä nuori nainen pohtii vakavissaan, mistä hän saisi tarpeeksi rahaa seuraavaan vuokraan.
• Jossain määrin kieroutunut suhtautuminen aseisiin, joita osa kansasta omistaa pelkästään itsepuolustukseksi, ja esimerkiksi Georgiassa tuntui olevan täysin normaalia pitää käsiasetta autossa.
• Yleinen tietämättömyys ja välillä myös suora kiinnostuksen puute muuta maailmaa kohtaan.

8. Jos vertaisit asuinmaatasi Suomeen, millä tavalla se on parempi ja millä huonompi kuin Suomi?

 

Tykkään siitä, että täällä on tarjontaa kaikessa enemmän kuin Suomessa. Amerikkalaiset syövät enemmän ulkona, kuluttavat enemmän palveluita (ja muutenkin) ja väkeä on kuin pipoa, joten kaikelle on tilausta, ja moni asia on lisäksi edellä mainituista syistä sekä verotuksesta johtuen keskimäärin Suomea halvempi. Huonompi juttu on julkinen liikenne, jota tuntuu olevan joko vähän tai se on huonomaineista, mikä kahlitsee minut monessa paikkaa autooni, ja toisaalta humalassa ajamista ei pidetä kovinkaan isona juttuna, mikä viikonloppuiltaisin tekee autoilusta epämiellyttävää.

 

9. Käytkö Suomessa usein? Matkusteletko muuten paljon?

 

 Pyrin käymään Suomessa noin kolme kertaa vuodessa sukulaisia ja ystäviä moikkaamassa. Muuten matkoja tuntuu olevan lähes joka kuukausi, koska läheltäkin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja pelkkä viikonloppu riittää usein matkan pituudeksi.

 

 

10. Aiotko/uskotko palaavasi Suomeen asumaan vielä joskus? Miksi?

 

Aion ehdottomasti. Suomi on kotimaani, siellä on sukulaiset ja monta hyvää ystävää, ja mielestäni se on pitkällä tähtäimellä parhaimpia paikkoja maailmassa asua ja olla. Lyhyellä tähtäimellä uuden näkeminen vaan kiehtoo enemmän.

11. Minkä ohjeen antaisit ulkomaille muuttavalle ja uudelle ulkosuomalaiselle?

 

Hyväksy se jo etukäteen, että alku on aina hankalaa. Varaudu henkisesti kulttuurishokkiin, niin se ei tule yllätyksenä, ja varaa ylimääräistä aikaa (ja rahaa) muutosta ja byrokratiasta selviytymiseen, koska kumpaakin menee aina enemmän kuin olisi olettanut.

 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Sellaisia ajatuksia Jenniltä. Hän kirjoittaa blogissaan monipuolisesti matkoistaan ja Yhdysvaltojen kummallisuuksista, ja vau, mitä maisemia sieltä hänen kotikonnuiltaan löytyykään. Tsekatkaa siis Globe Called Home.

 

Jos haluaisit mukaan haastateltavaksi, mailaile osoitteeseen suklaatajakahvia (a) gmail.com

Meidän Halloween 2014

Ja miten meidän Halloween sitten tänä vuonna...

 

 

 

 

Hyvin pikaisesti, kymmenessä minuutissa kaiversin meille minikurpitsan ikkunanlaudalle lyhdyksi näyttämään että meille saa tulla koputtelemaan. Noin kymmenisen juhlijaa kävi meillä - joskus tulee jopa 50. Tiedä häntä miksi nyt on ollut vähän huonompi sato - meille jäi paljon karkkia (joka ei välttämättä ole huono asia ollenkaan... mmm).

 

 

 

Napattiin päivällä mukaan myös muutama munkki - nam!

 

Ja sitten puvusta. Viime vuonna meillä oli pieni luuranko kylässä, ja tänä vuonna mietittiin kolmen eri pukuvaihtoehdon väliltä. Päädyttiin sitten loppujen lopuksi pieneen mustaan kissaan - se oli vaan niin söpö... Mies liputti jedin puolesta, mutta päätyi lopuksi kannattamaan kisua ihan vain sen takia että hän ei uskonut kenenkään muun meillä vierailevan tajuavan pukua. Ja minä liputin aluksi lepakon puolesta, mutta tuntui vähän hassulta iskeä lähes parikymppiä pukuun (joskin ihanaan) vain yhtä päivää varten. Eli kisu meille.

 

 

 

Huono äiti tosin unohti ottaa yhtään kuvaa varsinaisena Halloween-iltana, muutamaa iPhone näpäytystä facebookkia varten lukuunottamatta.

 

Mites teidän Halloween meni - juhlistitteko ollenkaan?