Olen ollut äiti nyt 11. kuukautta. Se on samanaikaisesti vähän ja kauan. Suomalaisen äitienpäivän koittaessa mieleen kohosi mietteitä siitä mitä olenkaan näiden monien ja vähien kuukausien aikana oppinut. Olenko muuttunut ihmisenä, olenko tullut jotenkin erilaiseksi, olenko nyt äiti isollä Äällä... ?
 |
| 08/2013 |
Olen oppinut...
että mikä tahansa esine on potentiaalinen viihdyke hädän iskiessä.
että laukkuun kannattaa aina pakata keksejä.
että aikaisin nukkumaan meno on ehkäpä päivän älykkäin teko.
että viidessä vapaassa minuutissa ehtii tekemään vaikka mitä.
että aamukahdeksaan nukkuminen lasketaan myöhäiseksi aamuksi.
että kahvi pelastaa kaiken. Kaiken.
että mikä tahansa esine on potentiaalinen viihdyke hädän iskiessä.
että laukkuun kannattaa aina pakata keksejä.
että aikaisin nukkumaan meno on ehkäpä päivän älykkäin teko.
että viidessä vapaassa minuutissa ehtii tekemään vaikka mitä.
että aamukahdeksaan nukkuminen lasketaan myöhäiseksi aamuksi.
että kahvi pelastaa kaiken. Kaiken.
Olen ymmärtänyt...
kuinka yksinkertaisesti hauskaa on olla vanhempi.
kuinka paljon iloa ja naurua jokapäiväiseen arkeen vauva tuo.
kuinka pienet asiat ovat niitä tärkeimpiä.
kuinka olla läsnä.
kuinka keveältä tuntuu raskas taakka.
kuinka pieni tuhiseva hengitys poskella voi tuntua niin vahvalta.
kuinka paljon iloa ja naurua jokapäiväiseen arkeen vauva tuo.
kuinka pienet asiat ovat niitä tärkeimpiä.
kuinka olla läsnä.
kuinka keveältä tuntuu raskas taakka.
kuinka pieni tuhiseva hengitys poskella voi tuntua niin vahvalta.
 |
| 03/2014 |
Odotan innolla...
että pääsen kuulemaan mitä vauvallani on sanottavaa.
että pääsen juoksemaan kirmailevan lapseni perässä.
että pääsen kävelemään käsi kädessä tien yli.
että pääsen tekemään hiekkakakkuja, rakentamaan majaa, lukemaan satuja ja leikkimään prinsessaa.
että pääsen näkemään iloa onnistumisista ja pyyhkimään kyyneleitä epäonnistumista.
Ja ehkä tärkeimpänä, nyt vihdoinkin ymmärrän mitä tarkoittaa se että olisi valmis antamaan elämänsä jonkun toisen puolesta. Silmänräpäyksessä, hetkeäkään empimättä.
Raskauden aikana tuttavat usein mainitsivat siitä kuinka erilaiseksi elämä muuttuu vauvan myötä. Ja kuinka sitä muuttuu itse niin erilaiseksi. Pelkäsin, puolitosissani, sitä äitiyden mustaa aukkoa, johon kadottaa itsensä ja muuttuu vain äidiksi. Ei siinä että pelkkänä äitinä olossa olisi mitään pahaa, ei suinkaan, jos se on sitä mitä nainen haluaa. Itse halusin säilyttää silti itseni itsenäni.
Kaiken sen miettimisen ja varoittelun kuulemisen jälkeen ehkä vähän ihmeissäni totean että vauvan tulo ei kuitenkaan muuttanut sitä elämää sen ihmeellisemmin. Sama ihminen olen edelleenkin. Samoja asioita teen edelleenkin. Hyvässä ja valitettavasti myös pahassa. Toki, vauva asettaa omat rajoitteensa, esimerkiksi iltamenoihin ja aikatauluihin, mutta noin periaatteessa. Sen jälkeen kun menimme naimisiin monet kaverit kysyivät puolitosissaan että miltäs nyt tuntuu, miltä tuntuu olla vaimo/aviomies. No, samalta tuntui kuin ennen häitäkin. Ihan tismalleen samalta. Ja samalta tuntuu myös vauvan tulon jälkeen vaikka luulisi että se jos jokin muuttaa ihmistä.
Mites teillä, oletteko edelleen samoja ihmisiä? Vai muutuitteko äitiyden myötä?
että pääsen kuulemaan mitä vauvallani on sanottavaa.
että pääsen juoksemaan kirmailevan lapseni perässä.
että pääsen kävelemään käsi kädessä tien yli.
että pääsen tekemään hiekkakakkuja, rakentamaan majaa, lukemaan satuja ja leikkimään prinsessaa.
että pääsen näkemään iloa onnistumisista ja pyyhkimään kyyneleitä epäonnistumista.
Ja ehkä tärkeimpänä, nyt vihdoinkin ymmärrän mitä tarkoittaa se että olisi valmis antamaan elämänsä jonkun toisen puolesta. Silmänräpäyksessä, hetkeäkään empimättä.
Raskauden aikana tuttavat usein mainitsivat siitä kuinka erilaiseksi elämä muuttuu vauvan myötä. Ja kuinka sitä muuttuu itse niin erilaiseksi. Pelkäsin, puolitosissani, sitä äitiyden mustaa aukkoa, johon kadottaa itsensä ja muuttuu vain äidiksi. Ei siinä että pelkkänä äitinä olossa olisi mitään pahaa, ei suinkaan, jos se on sitä mitä nainen haluaa. Itse halusin säilyttää silti itseni itsenäni.
Kaiken sen miettimisen ja varoittelun kuulemisen jälkeen ehkä vähän ihmeissäni totean että vauvan tulo ei kuitenkaan muuttanut sitä elämää sen ihmeellisemmin. Sama ihminen olen edelleenkin. Samoja asioita teen edelleenkin. Hyvässä ja valitettavasti myös pahassa. Toki, vauva asettaa omat rajoitteensa, esimerkiksi iltamenoihin ja aikatauluihin, mutta noin periaatteessa. Sen jälkeen kun menimme naimisiin monet kaverit kysyivät puolitosissaan että miltäs nyt tuntuu, miltä tuntuu olla vaimo/aviomies. No, samalta tuntui kuin ennen häitäkin. Ihan tismalleen samalta. Ja samalta tuntuu myös vauvan tulon jälkeen vaikka luulisi että se jos jokin muuttaa ihmistä.
Mites teillä, oletteko edelleen samoja ihmisiä? Vai muutuitteko äitiyden myötä?
Minulla äitiyttä on takana nyt himppasen reilu 8 kk ja sillä, niinkuin sanoit, samaan aikaan pitkällä ja lyhyellä kokemuksella vastaan kysymykseesi. Ja vastaan monitulkintaisesti kyllä ja ei. Kyllä, olen edelleen sama ihminen. Paitsi että ei, koska olen myös äiti. Pysyin omana itsenäni, mutta muutuin. Se minuus on pysynyt, innostun ja pidän samoista asioista kuin ennenkin. (Niille vain on vähemmän aikaa kuin ennen...) ja samaan aikaan olen saanut uuden asian elämääni, joka on rikastuttanut sitä niin valtavasti, että vaikea edes tajuta. Olen hurahtanut täysin lapseeni. Minä olen minä, mutta suureksi siunauksekseni olen saanut liittää identiteettiini myös määreen äiti. Ja sen myötä oppinut ja ymmärtänyt noita samoja asioita, joita sinä listasit.
VastaaPoistaSe on niin totta että lapsen saaminen rikastuttaa elämää. Paljon enemmän kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Täällä on kans toinen hurahtaja :)
PoistaÄitiys on just siitä hassua että sitä on sama ihminen kuin aikaisemminkin, mutta myös enemmän. Sen uuden roolin myötä, ainakin minä, olen kasvanut ihmisenä, vaikka toisaalta samanlainen kuin aikaisemmin olen edelleenkin.
Näitä muita kommentteja lukiessa totesin myös, että tosiaan, tehokkuus on lisääntynyt ja lyhyessäkin ajassa voi saada paljon aikaiseksi. Ehkä tosiaan onkin niin että elämä, sen rytmi, on muuttunut kuitenkin enemmän kuin ihminen. Tai sitten on muuttunut niin huomaamattomasti, sitä ajattelematta, kun kaikki se käytännön säätäminen ja uuden oppiminen on vienyt kaiken huomion, ettei ole ehtinyt tutkailla itseään. Ehkä siis pitäisikin kysyä joltain, joka katselee tilannetta jollain lailla sivusta, mieheltä tai joltain muulta läheiseltä, että huomaako hän eroa minussa, voisi havaita se muutoksen objektiivisemmin kuin minä itse.
PoistaJoo, tuo tehokkuus on tosiaan ehkä yksi suurin asia mikä on itellä muuttunut. Jotenkin vaikea edes tajuta mihin sitä AEV ("aikana ennen vauvaa") kulutti sen ajan...
PoistaPitäis joskus muuten kysyä mieheltä tosiaan, ja ehkä julkaista sit sekin versio :)
Ihana postaus! Luen tätä yövuoron jälkeisessä herkkyystilassa kakskerrosbussin peräpenkillä ja tuli parit kyyneleetkin tirautettua ;-)
VastaaPoistaAww :) Nukkumattomuus herkistää aika pahasti, kokemuksesta tiedän :D
PoistaTyttareni on pian 3v. ja kylla vaan minakin olen mina, lopulta en muuttunut ihmisena mutta se lisa siihen minuuteen tuli etta minusta tuli aiti, peloista huolimatta elama on muuttunut mutta ei rajoittuneemmaksi, kaikkea kivaa voi tehda lapsenkin kanssa ja lapsiperheen elamakin on hauskaa.
VastaaPoistaSe musta joskus vähän ärsyttää kun jotkut olettavat että se elämä loppuu lastentulon myötä. No okei, baarissa ei enää juosta, mutta se ei kiinnostanut minua muutenkaan vuosiin. Nyt vauvan kanssa tehdään kaikkea paljon hauskempaa, mun mielestä ainakin :)
PoistaHyvin olet pukenut sanoiksi pohdintasi, ihanaa lukemista. MInä olen ollut äiti kolme vuotta ja neljä kuukautta ja mietin asiaa aina silloin tällöin...olenko oikeasti muuttunut muuten kuin että käsilaukkuni sisältö on aina keksinmurujen peitossa ja että ensimmäistä kertaa elämässäni olisin valmis tosiaan jonkun puolesta tekemään kaikkeni. Ja teenkin. Tai ainakin yritän.
VastaaPoistaEhkä noiden asioiden väliin mahtuu muutama muukin muutos...
Keksinmurut, heh. Niitä löytyy!
PoistaJos jonkun muutoksen sanoisin, niin musta on tullut tehokkaampi. Ja rennompi, nyt ei kaiken tarvitse enää olla niin justiinsa, kunhan tulee jotenkuten (vaikka vasemmalla kädellä) tehdyksi :)
Ilman muuta äitiys muuttaa naista. Minusta tuli silloin heti kypsempi ja jotenkin tasapainoisempi. Onnellisempi. Olette vauvan kanssa tosi kauniita! Upeat hiukset sulla :D
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMä olen ehdottomasti onnellisempi. Sitä ei oikeasti voi kuvitella kuinka paljon onnea lapsi tuo omaan elämään, ihan käsittämätöntä.
Ihana postaus!
VastaaPoistaVähän samansuuntaisia fiiliksiä mulla, en mä koe kauheasti muuttuneeni mihinkään.
Elämä on varmaan muuttunut, mutta sitä ei jotenkin tajua, kun osasihan sitä odottaa. Suurin muutos on varmaan elämän säännöllisyys, nukkumaan mennään ja herätään päivästä riippumatta tosi samaan aikaan.
T.inka
Hah, joo toi samaan aikaan herääminen... Korpeaa viikonloppuisin kun kiljuva herätyskello läppäisee naamaan just tasan samaan aikaan kuin viikollakin. No, on se silti ihana :)
PoistaSiis aivan mielettömän upea postaus, herkistyin tätä lukiessa! Minuakin pelotti tuo "äitiyden musta aukko", mutta äitiys on kyllä antanut minulle enemmän kuin mitä ottanut, jos edes mitään on veloittanutkaan! Vaikka edelleen olen se ihan sama ihminen kuin ennenkin, se sama persoona, mutta kivasti .. väritettynä. Hyvällä tavalla. Vaikea selittää, mutta tiedät varmasti. :)
VastaaPoistaTiedän :) Ehdottomasti äitiys on antanut enemmän kuin mitä ottanut. Okei, mulla on nyt muutama harmaa hius (tuli muuten synnytyksen jälkeen pirulaiset, vauvasta siis johtuu tietty eikä iästä), ja tummemmat silmänaluset, mutta se kaikki ilo mitä olen saanut korvaa sen miljoonakertaisesti :)
PoistaTosi kiinnostava postaus taas! Olet upea äiti! Luen kyllä jatkuvasti Sun ihanaa blogia , ku vaan ei tule kommentoidu joka kertaa.Muuten, minä lukisin mielellään kaikenlaisista vauvan tarvikkeista , vaateista ym, kun minusta on aika pian tulossa...mummi. Ja muuten, ylihuomenna Lontooseen, :) toivottavasti ei sataa ja saa nauttia täydellä.
VastaaPoistaOi, suuret onnittelut mummiudesta! Mahtavaa! :) Mulla on kyllä tuolla luonnoksissa useampia noita vauvatarvikepostauksia, pitäis saada pikkuhiljaa julkaistua täällä. Toivottavasti sieltä löytyy jotain kivoja vinkkeja sit sinulle mitä ostella tulevalle nyytille :)
PoistaKiitoksia kauniista sanoista :) Lontooseen tosin taisit tulla just helteitten jälkeen? No mut toivottavasti oli silti kivaa :)