Toivepostaus: Vieraskielisyyden haasteita

Minulta kysyttiin tässä taannoin että mitä haasteita vieraskielisyydessä on, ja miten pärjään sen kanssa. Ihan mielenkiintoinen kysymys, sitä kun joskus työmaailmassa pohdin, varsinkin tällä hetkellä. Kuvituksena on muutamia unohtuneita kuvia British Museumin reissulta - se vähän niinkuin liitty aiheeseen kielien ja kulttuurien varjolla, Rosettan kivestä lähtien.
 

 

Mielestäni ehkä kaikista haastavin asia on se, että kun vierasta kieltä ei täydellisesti osaa, tai vaikkapa jos siinä käytetyssä vieraassa kielessä on vain aksentti, niin jotkut natiivit ihmiset pitävät tätä vieraskielistä ihmistä vähän tyhmempänä. Psykologinen juttu, kun kommunikointi takkuaa kielen takia, sitä muun kielistä pidetään typeränä, koska se vaan ei ymmärrä näitä perusjuttuja tai tajua tätä perussanaa, tyhmä mikä tyhmä. Tästä varoiteltiin meitä vaihto-oppilasvuoden aikana - huomasin kyllä sen ihan käytännössä sekä Japanissa ja Ranskassa, kun en osannut maan kieltä oikein ollenkaan, ainakaan alussa.

No, nyt englanninkielisessä maassa, liikun itse vähän jo eri sfääreissä. Täällä suoritettu koko yliopisto-opiskelu, sekä muutaman vuoden työnteko, no kyllähän se kehittää sitä kielitaitoa, uskaltaisinpa väittää ihan natiivitasolle. Kielen käytössä siis. Minulla on edelleenkin kielessäni aksentti, joskin se ei ole kovinkaan voimakas. Ymmärrän kieltä natiivitasolla, osaan tuottaa sitä natiivitasolla, mutta kuulostan ulkomaalaiselta. Joskus sekoan sanoissani tai aivokatkoksen aikana en osaa lausua jotain tiettyä sanaa. Tätähän tapahtuu ihan natiiveillekin usein, mutta minusta siihen ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin ulkomaalaisen tekemiin virheisiin - koska nehän on vain siitä syystä että on ulkomaalainen, ei siitä syystä että sekosi sanoissaan.

 

Joskus pohdin sitä pitävätköhän muut minua hivenen yksinkertasena sen aksenttini takia, tai sanoissa sekoamisen takia (jota ei kyllä tapahdu sen useammin kuin natiiveillekaan mutta kun olen ulkomaalainen se kiinnittää enemmän huomiota...). Ehkä. Tai sitten ei. Lontoossa ainakin täällä on niin paljon ulkomaalaisia työelämässä, että täällä on totuttu jos jonkinlaisiin aksentteihin, eikä se menoa haittaa. Päinvastoin, useamman kielen osaamista pidetään vaikuttavana asiana. Aksentilleni en nyt voi mitään, se pehmenee toivottavasti ajan myötä, mutta eiköhän se ole siellä vielä tulevaisuudessakin.
 

 

Toinen haaste mielestäni on se lukunopeus. Suomeksi luen todella nopeasti ja saan pikaluettua kohtalaisen helposti. Englanniksi pikalukeminen ei noin vain onnistukaan, ja lukeminen ylipäätänsä kestää kauemmin kuin suomeksi. En tiedä miksi, sillä olenhan lukenut ihan hervottoman paljon englanniksi, mutta jokin pieni viivästys siihen tulee. Varsinaisesti, tämä ei vaikuta työntekoon mitenkään tai ole vaikuttanut opiskeluihin, sillä luen englanniksikin rivakasti. Lukisin vain nopeammin jos se olisi suomeksi ja saisin enemmän tehtyä. Tosin tarkemmin ajateltuna ehkäpä asia ei menisikään niin. Englanniksi luen asiatekstejä, ja suomeksi viihdetekstejä. Jos lukisin suomeksi samaa huttua mitä töissä luen englanniksi, niin lukemisnopeus olisi luultavasti jurnuttavaa silloinkin. Kirjoittamisessa olen varmaankin parempi englanniksi, sitä on tullut tehtyä niin paljon opiskellessa ja töitä tehdessä, se ei niinkään ole ollut minulle haasteena.
 

 

Kolmas haaste jonka huomaan aivan käytännössä on keskustelun seuraaminen. Meluisassa ympäristössä, tai muussa hälinässä, minun on vaikea kuulla englantia. Jos vaikka ollaan baarissa, tai vaikka työpaikan taukotilassa, minun täytyy pinnistellä pysyäkseni keskustelussa kärryillä. On pakko keskittyä mitä kukin ihminen sanoo, enkä voi kiinnittää huomiotani mihinkään muuhun kuin juuri siinä käytävään keskusteluun. Suomeksi homma hoituisi aivan eri tavalla - voisin keskustella vierustoverini kanssa samaan aikaan kun sivukorvalla kuulisin porukan muun keskustelun, ja voisinpa kommentoida siihenkin satunnaisesti. Ylimääräinen melu tai hälinä ei häiritse suomenkielistä keskustelua, sen kuulee selkeästi hälynkin päällä. Englanninkielinen keskustelu taas uppoaa siihen ylimääräiseen meluun. Jos olette meluisassa paikassa, ja yhtäkkiä joku sanoo huoneen toisessa päässä nimenne, se kuuluu selkeästi hälinän yli. Samalla tavalla minä kuulen suomenkielen hälinässä, mutta englanninkieli on kuin sanottaisiin jonkun toisen nimi.
 

 

Sen enempää haasteita minulle ei tule mieleen. Ei ehkä mitään mittavia, mutta olen asunut englanninkielisessä ympäristössä jo seitsemisen vuotta, ja käynyt täällä yliopistoni, ja nainut engelsmannin kaiken lisäksi. Tässä vaiheessa olisin melko huolissani jos vieraskielisyys tuottaisi edelleen paljon haasteita. Eipä se tuottanut erityisesti vaikeuksia alussakaan, vaikka kielitaitoni on toki petraantunut vuosien varrella paljon.
 

 

Mitäs haasteita teillä on ollut jos olette asuneet tai työskennelleet vieraskielisessä ympäristössä? Tuntuuko teistä koskaan siltä että teitä pidetään vähän tyhmempänä sen takia ettette puhu kieltä täydellisesti? Muitakin heränneitä ajatuksia saa laittaa kommenttiboksiin :)