No nyt se kuuluisa takapakki sitten vihdoinkin tapahtui... Facebookissa muutama viikko sitten hehkutin kuinka vauva vihdoinkin alkoi nukkumaan yöt läpeensä. Nukkui peräti iltakymmenestä aamuseitsemään ja minä tunsin itseni jälleen kerran ihmiskunnan jäseneksi.
No ei nuku enää! Nyt vauva herää kahden tai kolmen maissa, ja sitten uudestaan viideltä. Hyvinä päivinä vauva herää vain kerran yöllä, aamuneljältä. Nyt vaan toivon että tämä on niitä kuuluisia kasvukausia kun pitää tankata yölläkin. Päiväunet ovatkin sitten ihan oma asiansa. Vaikka kovasti nukuttaisi ja kiukkupuuska iskee, on kaikki niin jännittävää ja mielenkiintoista ei tohdi sulkea silmiään sekuntiksikaan. Äidin sylissä heijaillen joskus onnistuu (no okei, nyt simahti poikkeuksellisesti itse iltaunille leikkimatolleen pienen kitinän jälkeen, siksipä tänne ehdin kirjoittelemaankin).
Unenpuutteesta kärsii nyt siis myös äiti.
Aika harmittavaa sillä nyt juuri pitäisi ja tekisi mieli etsiskellä uutta työpaikkaa etten joudu palaamaan samaan mestaan takaisin. Kotona olisi jos jonkinmoista siivottavaa, romunraivausta ja sisustamista. Sitten haluaisin vihdoinkin aloittaa ja lopettaa joitain ikuisuusprojektejani. Esimerkiksi vuonna 2008 miehelle joululahjaksi lupaamani kaulahuivi olisi kiva saada päätökseen... Niinjoo, ja minulla olisi kauheasti tännekin kirjoiteltavaa, hömpänpömpästä ja kuulumisista ihan niihin toivepostauksiin ja muihin asiapostauksiin, mutta aika ei vain tahdo riittää.
Jos nyt jotain tässä väsymyksessä on ehtinyt, niin saatiin tänään vihdoinkin seinille taulut. Eipä siinäkään kestänyt kuin kolme kuukautta. Mutta sellaisia meille kuuluu.
No, nyt herättiin iltaunilta! Josko ehtisin kirjoitella tännekin jotain järkevämpää vaikka huomenna meidän mammaryhmän treffien jälkeen! Toivotaan, tämmöistä tämä pikkuvauva-arki taitaapi olla :)
Unenpuutteesta kärsii nyt siis myös äiti.
Aika harmittavaa sillä nyt juuri pitäisi ja tekisi mieli etsiskellä uutta työpaikkaa etten joudu palaamaan samaan mestaan takaisin. Kotona olisi jos jonkinmoista siivottavaa, romunraivausta ja sisustamista. Sitten haluaisin vihdoinkin aloittaa ja lopettaa joitain ikuisuusprojektejani. Esimerkiksi vuonna 2008 miehelle joululahjaksi lupaamani kaulahuivi olisi kiva saada päätökseen... Niinjoo, ja minulla olisi kauheasti tännekin kirjoiteltavaa, hömpänpömpästä ja kuulumisista ihan niihin toivepostauksiin ja muihin asiapostauksiin, mutta aika ei vain tahdo riittää.
Jos nyt jotain tässä väsymyksessä on ehtinyt, niin saatiin tänään vihdoinkin seinille taulut. Eipä siinäkään kestänyt kuin kolme kuukautta. Mutta sellaisia meille kuuluu.
No, nyt herättiin iltaunilta! Josko ehtisin kirjoitella tännekin jotain järkevämpää vaikka huomenna meidän mammaryhmän treffien jälkeen! Toivotaan, tämmöistä tämä pikkuvauva-arki taitaapi olla :)
Kyllä se siitä =)
VastaaPoistaKahden lapsen äitinä voin sanoa ett lapsen kehitys menee kaks askelta eteenpäin ja askeleen taaksepäin. Välillä tuntuu kun kehun miten hyvin meidän pieni syö, niin se sitt lakkaa syömästä :) ja kun aloitettiin kiinteät niin se rupesi heräilemään tunnin välein, vaikka siihen asti heräsi kaksi kerta yöllä.
Ja äiti saa olla väsynyt! Ja pahalla päällä!
Kiitti tsempeista! Täytyy vaan toivoa että se seuraava kas askelta eteenpäin tulis kohtuullisen pian :D Ja joskus tuntuu että kun yhden taidon oppii niin se edellinen unohtuu mielestä taas vähäksi aikaa.
Poista