Töllöstä seurailtua...

Olen pitkään ollut sitä mieltä että Britanniasta tulevat kaikista parhaimmat komediasarjat. Kuivaakin kuivempi brittihuumori tuntuu sopivan luonnikkaasti suomalaisen suorapuheiseen mentaliteettiin ja samaa taitaapi myös puoltaa brittiohjelmien melko hyvä suosio Suomen televisiossa. Tässä muutamia omia suosikkejani, joihin oikeasti kannattaa tutustua jos ei vielä ole ehtinyt.

Peep Show kertoo kahdesta kolmikymppisestä vanhasta ystävyksestä, jotka asuvat kimppakämpässä Lontoon eteläpuolella ja seikkailevat sekavissa ihmissuhteissa. Toinen kaveruksista on sosiaalisesti erityisen kömpelö pankkitoimihenkilö ja toinen menevämpi, mutta erityisen nenäkäs freelancer-"muusikko", sekä mukana hilluu melkoisesti muitakin erikoisia persoonallisuuksia. Kerronnassa hyväksikäytetään first person -kuvakulmaa, ja ajatusten kuulemista - näihin erikoisuuksiin totuttua se toimii mainiosti. Olin pitkään pimennossa tästä _loistavasta_ ohjelmasta, ennenkuin kihlattu osti meille boksisetin jota onkin tässä tullut seurailtua melko tiuhaan tahtiin. Nyt tämä on ehdoton lempparini brittiohjelmista. Vilkuilkaapa täältä tarkemmin.

Toinen ehdoton lempiohjelmani on Little Britain - tämä taitaakin olla melko tunnettu myös Suomessa nykyään. Aivan hulvattoman hauska sketsisarja, johon ehdottomasti kannattaa tutustua jos ei vielä sitä ole nähnyt. Moninaisista sketseistä omia suosikkejani ovat Vicky Pollard (se ihastuttava chav-neitokainen), "Computer says no" -asiakaspalvelija (jonka tyyppisiin ole myös elävässä elämässä joutunut valitettavasti tutustumaan) ja Fatfighters-vetäjän ymmärtämättömyys mitään muuta kuin täydellistä brittiaksenttia kohtaan (joka naurattaa eniten varmaan sen takia että näin ulkosuomalaisena olen useamman kerran joutunut samantyyppisiin absurdeihin tilanteisiin kun joku väittää ettei tajua mitä sanon vaikka sanon aivan oikein :). 

Näitähän riittää muuten - kuka muistaa vielä Men Behaving Badly sarjan? Se oli myöskin loistava, varsinkin alkuaikoinaan ja sitä tulikin katseltua usein. Muita vanhoja suosikkejani olivat Absolutely Fabulous ja Kyllä Jeeves hoitaa, joka taisi tulla silloin kun olin vielä koulussa.

Mitäs lemppareita teillä on?

Pikkuhuomioita briteistä

Vaikka täällä olenkin jo sen verran asunut että monet asiat eivät minua enää kummastuta, aina silloin tällöin sitä tekee pieniä huomioita briteistä, brittien luonteenlaadusta ja erikoisuuksista. Olkaatte hyvä!

1. Samaan tyyliin kuin suomalaisevat unelmoivat omasta kesämökistä järven rannalla, britit haikailevat oman puutarhan perään. Brittien kanssa asumisjärjestelyistä jutellessa puhe usein kääntyy siihen kuinka mukavaa olisi asua talossa jossa on ikioma puutarha, jossa paistatella aurinkoa ja pitää grillipippaloita. Yleisesti ottaen kerrostaloasuminen täällä yhdistetään "huonoihin asuinalueisiin" joilla asuu vain rettelöijiä - lähiöasuminen on haluttua. Lontoon piireissä toisaalta löytyy varsinaisia luksuskerrostaloalueita, jotka ovat asia erikseen.

2. Kierrätys ei ole brittien veressä. Ei missään nimessä, britit ovat nimittäin harmittavan huonoja kierrättäjiä ja monet heittävät surutta suoraan jääkaapista avaamattomissa pakkauksissa ruokaa roskiin, kun ei tehnyt mieli syödä. Suomalaisiinhan tämä kierrätys on iskoutunut selkäytimeen, ja täytyy myöntää että olen itse muutaman kerran tonkinut kihlatun perästä roskakoristamme tavaroita kierrätyskoriin. Ehkäpä tämän takia kierrätys on täällä muuten tehty todella helpoksi - yhtä helpoksi kuin roskien ulos vieminen. Kunta tarjoaa pienen kodissapidettävän kierrätyslaatikon, johon voi lytätä kaiken mitä nyt sattuukaan kierrättämään (paperi, muovi, ruokapakkaukset ja niin edelleen). Roskienhakupäivänä sen voi vain asettaa kadulle oven vierelle ja kunta tulee sen tyhjentämään.

3.Brittien saaret ovat ebayn luvattu maa. Jos kotoa löytyy mitään arvokasta josta haluaisi päästä eroon se laitetaan ebaylle - mitään itsepalvelukirppareita täällä ei harrasteta. Sen vuoksi hyväntekeväisyyskaupoista täältä harvemmin löytää mitään erikoista. Tässä suhteessa muuten kierrätys on myöskin tehty todella helpoksi - hyväntekeväisyysfirmat (esimerkiksi Cancer Research) jakavat usein ainakin meidän alueellamme muovipusseja joihin voi kerätä kaiken mistä nyt haluaakaan päästä eroon ja firman autot tulevat hakemaan ne muutaman päivän kuluttua ovenpielestä. Aika hyvä palvelu.

4. Lihavuus on täällä varsinainen kansantauti ja todella yleistä. Tavallisin brittinaisen koko taitaa olla 16, joka vastannee noin kokoa 46 Suomessa. Olen itsekin lihonut täällä melkoisesti - noin 15 kiloa ja kaksi vaatekokoa (huh huh). Täällä oikein leijailee kaloreita ilmassa! Kertovaa on kuinka brittikihlattuni aina Suomessa käytäessä ihastelee suomalaisten hoikkia ja hyväkuntoisia varsia - vaikka samaan aikaan Suomessa lehdissä kauhistellaan Suomen liikalihavuusongelmia.

5. Täällä esiintyy pientä kyräilyä eri asuinalueiden välillä. Ihan pieniä hassuja pistoja kuulee erityisesti Thames-joen eteläpuolella asumisesta - ihan tyhmää sakkia kuulemma ja karsea paikka (sieltä löytyy kyllä oikein mukaviakin paikkoja!). Ihan oikeasti tämä nyt on sellaista huulenheittoa lähinnä - paitsi jos on kyse jengeistä joilla on sitten omia jengialueitaan ja välienselvittelyjä jos vieraat sattuvat omille hoodeille.

6. Burberrystä muuten. Jossain vaiheessa chav-kulttuuri pisti merkin imagon koville - kukaan itseään arvostava järkevä ihminen ei taatusti näyttäytynyt ainakaan missään peruskuvioidussa Burberryssä sen jälkeen kun siitä tuli kansakunnan pohjasakan muoti-ilmiö. Mutta itse olen kyllä tykännyt tästä merkistä silti! 

Mitäs muita juttuja te Briteissä asujat/asuneet olette täällä huomioineet?

Aurinkolukemista

Tälläistä helle-elämää täällä vietetään. Ihana paahto jatkuu edelleen ja tänään lueskelin kokeisiin puistossa paistatellen. Itse tosin viihdyn parhaiten varjossa ja lutraan kolmikymppistä suojavoidetta päästä pikkuvarpaisiin, mutta käy se auringon ihailu näin sivummastakin. Ja on terveellisempää. Tervettä rusketusta olisi tietenkin mukava saada, mutta omaan pintaan se ei juurikaan tartu näin varjossa maaten. Itse en tykkää maata auringossa, siitä tulee liian kuuma ja inhottava olo, ja tuntuuhan se typerältä oikein grillata itseään paahteessa. Samaa mieltä olen solariumeista - itsensä paahtaminen uunissa tuntuu hullujen hommalta. Itse käytän rusketuksen saamiseen itseruskettavia vain. Sitäpä olenkin miettinyt että miksei aurinkosuojavoiteisiin voitaisi lisätä itseruskettavaa. Saisi suojaa ja rusketusta samaan aikaan! 

Tässä entisessä lehmihakapuistossa on ihan mukava lukea. Käy pieni tuulenviiri, ja avaruutta on mukava tuijotella sipsejä syöden kirjojen kyllästyttäessä. Sitä vain ihmettelen, kuinka britit voivat oikeasti olla niin pirun äänekkäitä. Kauhea möykkä käy koko ajan monista pallonpotkijaseurueista. Itse vetäydyn vähän kauemmaksi näistä pisteistä, mutta silti. Nykyään olen kyllä tottunut aika hyvin kaikenmoiseen taustameluun, mutta kimeät kirkunat (joissa erityisesti brittiläiset teinitytöt kunnostautuvat) saavat edelleen ihoni kananlihalle. Mutta täytyy sanoa, matikanlaskuja on huiman paljon mukavampaa laskea auringonpaisteessa kuin kirjaston lukusalissa. Eikä ala unettamaankaan niin helposti kuin pöydän ääressä.

Ehkä huomenna uudestaan :)

Hellepäivät

No nyt ovat vihdoinkin tulleet ne helteet tännekin. Eilen juhlittiin vuoden viimeistä luentoa yliopiston baarin kattoterassilla (jeps, meidän koulubaarilla on oma kattoterassi...) paistatellen illan viimeisiä säteitä. Shortsikelejä on nyt pidellyt.

Tänään sitten kotipaikkakunnalla yritin kirjastoon lukemaan, kokeethan minulla alkavat taas kahden viikon kuluttua. No, kirjastossa viihdyin peräti kymmenen minuuttia. Mitään lukusalia (eikä siten lukurauhaa) ollut, kirjasto täynnä höliseviä A-level oppilaita ja kiljuvia kakaroita, ja lainatiskillä soi puhelin jatkuvaa syöttöä. Oikein tuli ikävä  kunnon suomalaista kirjastoa, jossa oli aina rauhallista, melko hiljaista ja yleensä jonkinmoinen lukusoppi käytettävissä. Meluista porukkaa täällä. Asun sen verran kaukana yliopiston lukusalista että mieluusti löytäisin jonkun toisen, paikallisen vaihtoehdon lukupaikakseni.

 Paita H&M / shortsit H&M / ballerinat New Look / rumakassi second-hand

Vähän hassu päätön kuva, mutta tälläinen helleasu. Melkeinpä kaikki kesävaatteeni ovat vielä vintillä, täällä kun on ollut sen verran viileätä ettei niitä ole vielä ehtinyt kaipaamaan. Tummansiniset shortsit sekä paita ovat molemmat kohtalaisen uusia tulokkaita vaatekaapissa, ja taitavat saada kovaa käyttöä kesällä. 

Olen muuten pistänyt merkille että vaikka täällä Briteissä on lukemattomia määriä erilaisia vaateliikkeitä, itse ostan suurimman osan vaatteistani edelleenkin kotoisasta H&M:stä. Ehkä suurin syy tähän on se etteivät minun makuni tahi ruumiinrakenteeni vastaa monenkaan brittiketjun ostajakuvaa. En ole pitkä, mutta täältä ostetut hameet ja mekot ovat auttamatta liian lyhyitä. Brittinaiset ovat melkoisia pygmejä, mutta suurin syy taitaa olla kuitenkin se paikallinen tyylitajuisuus - mitä lähemmäs vesirajaa vilahtaa sitä trendikkäämpää. Erityisesti nuoret tytöt käyttää sellaisia vöitä lantioiden peittoinaan että tälläisiä vanhempia kääkkiä jo heikottaa. Toinen oma ongelma näissä brittiketjuissa on rintatilavuuden puute - omat tisut harvemmin mahtuvat paikallisiin kolttuihin kuin vasta rujosti tunkemalla. Hengittääkin olisi tosin mukavaa. Sama ongelma koskee monia takkeja, jotka jos vyötäröltä ja hartioista istuvat, kinnaavat rinnuksista.

Priimaesimerkki siitä mitä tarkoitan. Aivan älyttömän kaunis mekko - valitettavasti se hädintuskin peitti pikkarit. Tönkkösuorana onkin sitten hyvä liikkua. Rinnat se litisti ihmeellisiksi lätyiksi. Jäipä harmittamaan vähän sillä pitempänä ja vähän tilavempana tuo olisi täysi unelmamekko, ja just mun näköinen. Harmitus suurimus, sillä brittiketjuissa tosiaankin on aivan älyttömän nättejä vaatteita, jos ne vain sopisivat minun päälleni. Onneksi on H&M joka sopii skandinaaviselle kropalle.

Tuuheutta Tigeillä

Itse pidän hiuksissa nykyään erityisesti voluumista. Mitä isompi sen parempi (jos ei nyt sentään mennä niihin kunnon Dallas-kampauksiin...). Olenkin siis etsinyt nyt ahkerasti tuotteita joilla saisin tähän pehkoon kohotusta ja muhkeutta, itsellä kun tuppaa olemaan sen verran raskaat hiukset että ne lätsähtävät vaikka mitä tekisi. Tässä siis muutamia leijonanharjaan vaadittavia tuotteita esittelyssä, eli Tigin Queen for a Day (tuttavallisemmin QFAD), Superstar- föönausneste, ja Big&Bigger -vaahto.

QFAD

Fairyn-tuoksuinen tuuheussuihke toimii tyvikohotuksessa mainiosti. Tällä on helppo suihkia tyveen, ja pullo on kätevä käsissä. Suihketta voi myös käyttää pituuksiin tuuheuttamaan, ja toimii, eli monikäyttöinen. Kaikenkaikkiaan hyvä tuote, joka jää varmasti vakkarivalikoimiin omaan peilikaappiin.

+ Helppo levitys

+ Tuuheuttaa sekä pituuksia että toimii tyvikohotuksessa

+ Helppokäyttöinen - muuta ei tarvita kuin pikainen föönaus

- Tuoksuu Fairylta

Superstar

Ikävin juttu tässä tuotteessa on se, että se haisee Fairylle. Vaikkei tuoksu epämiellyttävä sinällään olekaan, on olo aika erikoinen kun tuntuu että levittelee astianpesuainetta päähän. Tuote on kaikenlisäksi samanlaista litkua kuin astianpesuaineetkin - levitys toimii hyvin, muttei aivan yhtä kätevästi kuin suihkeella. Jää kädet vähän tahmaisiksi. Toimii hyvin ja tekee temppunsa, mutta ei tuuheuta tyveä. Pituuksia tämä tuote taas turvottaa melkoisesti. Kuohkeus myös säilyy pitkään hiuksissa. Ihan hyvä tuote, varsinkin jos sen yhdistää QFAD-suihkeeseen.

+ Turvottaa pituuksia

+ Vaikutus kestää hyvin

- Löysä neste ja levitys jättää kädet tahmaisiksi

- Tuoksuu astianpesuaineelta

- Ei tyvikohotukseen

Big&Bigger

Tästä tuotteesta en ole yhtään innostunut. Parisen kertaa tätä on tullut käytettyä ja tuntuu siltä, että tuote taitaa jäädä pitkälti kaapin perukoille. Monet tykkäävät tätä käyttää tyvikohotukseen Superstar-nesteen kera yhdistettynä. Minulla ongelmana oli Big&Biggerin vaahdon korputtuminen omissa hiuksissa - tätä täytyi harjata kovilla otteilla föönatessa että jäljestä sai hyvää. Muotovaahdoksikaan se ei oikein tästä syystä kelpaa. Joten minun makuuni liian hankalaa ja aikaavievää tämän tuotteen käyttö. Mielummin käytän QFAD-suihketta, sillä se ei korputu ja on monikäyttöisempi.

+ Kohottaa tyveä

- Korputtaa helposti

- Korputtumisen vuoksi käyttö aikaavievää

Jos siis leijonanharja innostaa, niin itse suosittelisin erityisesti QFAD-suihketta monikäyttöisyyden vuoksi, ja varsinkin jos tyvikohotus on se pääjuttu (no pun intended). Jos haluaa vielä lisätuuheutusta pituuksille Superstar-neste toimii hyvin. Big&Bigger-vaahto taas (minun kokemuksieni mukaan) kannattaa jättää kauppaan - Superstareilla tulee parempaa jälkeä ja helpommin!

Oletteko itse jo ehtineet kokeilla mitään näistä?

Dans le Noir

Viimeksi arvuuttelin että mihinköhän me mahtaisimme olla menossa viettämään kihlatun synttäreitä... Tapahtumapaikkana oli tosiaankin se Dans Le Noir, eli "pimeä" ravintola. Eli ravintola, jossa syödään pilkkopimeässä ja tarjoilijat ovat sokeita.

paitis Zara / farkut Zara / trenssi Benetton / tennarit Onitsuka / venkurointi omasta takaa

Oli hauska viedä mies sinne, ja vaikka pelkäsinkin että hän saattaisi yllätyksen jo arvata, sillä olimme pari kuukautta sitten keskustelleet siitä kuinka hauska olisi käydä tässä ravintolassa, mutta hänpä ei osannut yhdistää vihjeenpätkiä ollenkaan. Eikä arvannut siinäkään vaiheessa kun mentiin ravintolaan, vaikka ravintolan nimihän jo paljastaa. Ha ha. Ja voin sanoa, melko pettyneeltä hän näytti vaikkei sitä myöntänytkään, kun kuvitteli minun suuren yllätykseni olevan pelkkä tavallinen ravintola :) Hän ei osannut yhdistää asioita toisiinsa ennenkuin joku  siellä ravintolan aulassa möläytti hänelle mikä oli tosiaankin kyseessä.

Aulasta kuva. Tässä ollaan vielä ihan ihmeissään siitä missä ollaan. Sisällä ei tietenkään voi kuvata - kaikki valoa tuovat laitteet ja laukut ja takit tulee jättää lukollisiin kaappeihin aulaan. Sisällä on tosiaankin aivan pilkkopimeää ja siellä saa kävellä vain tarjoilijan opastuksella. 

Erilaiseen maailmaan astuminen oli todella mielenkiintoista. Pöytä oli ihan tavalliseen tapaan katettu, mutta molemmat päädyimme pienen kokeilun jälkeen syömään sormin - haarukointi oli liian vaikeaa sokkona.  Juomien kaataminen onnistui aika hyvin tosin, vaikkakin hitaasti ja varovaisesti :) Tarjoilija antoi meille hyviä vinkkejä miten kannattaa toimia sokeana.

Me molemmat otimme muuten yllätysmenuun, eli kummallakaan ei ollut pienintäkään aavistusta mitä meille tuotaisiin! Parasta ruokailussa olikin ruokien arvailu, ja aika hyvin osasimme arvata pelkän tuoksun, maun ja rakenteen mukaan, vaikka ei aivan kaikkea. Ruoka oli hyvää - ranskalais-vaikutteista mutta hivenen erikoisemmista raaka-aineista tehtyä, jotka tulivat melkoisena yllätyksenä kun saimme jälkikäteen tietää mitä sitä tulikaan syötyä. Syödessä selkeästi huomasi kuinka sitä kiinnitti enemmän huomiota makuun, ja erityisesti ruoan rakenne tuntui suussa paljon voimakkaammin. Annoksista myös huomasi että erityisesti erilaisten rakenteiden esilletuomiseen oli panostettu - löytyi rapeaa, rouskuvaa, pehmeää, muhennosta ja niin edelleen. Maut olivat myös hyvin selkeitä, ja vahvoja. Todella mielenkiintoinen kokemus!

Harmittavaa oli se, että samaan saliin sattui oikea todellinen idioottipöytä, joka mölysi ja meuhkasi, ja loppujen lopuksi valaisi koko hemmetin salin sinne kuljettamallaan kännykällä, joka pilasi tunnelman, ainakin vähäksi aikaa. Itseä myös harmitti vähän se että lupauduimme antamaan livehaastattelun syönnin aikaan jollekin opiskelijaparille (tekivät siis juttua ravintolasta). Tarkoituksena oli että he juttelisivat meidän kanssa vähän aikaa ja häipyisivät sitten, mutta he eivät sitten lähteneet kuin vasta meidän pääruokien jälkeen... Vaikka yritin ignoorata heitä alkuruokien jälkeen täysin :)

Sen jälkeen käytiin vielä kävelyllä, ja pysähdyttiin baariin olusille loppuillaksi.

Se olen muuten minä, joka juo yleensä meidän pöydän miehisimmät juomat. Minulle ei muut litkut kelpaa kuin kunnon bitterit ja alet - kihlattu, hänen kaverinsa ja minun kaverini juovat raavaimmasta miehestä lähtien yleensä pelkkää sidukkaa ja drinksuja. Mutta tosi hauska ilta tosiaankin :)

Sunnuntaipäivällinen

Tänään käytiin sunnuntaipäivällisellä kihlatun, hänen äitinsä ja isoisänsä kanssa, kihlatun synttäreitä juhlistaaksemme. Oikeasti syntymäpäivä on vasta huomenna, jolloin lähdemme juhlistamaan ihan kaksistaan. Olenkin varannut meille yllätyksen huomisillaksi. En ole kertonut kihlatulle mitään muuta kuin että hänen kannattaa pukeutua tummiin vaatteisiin, eikä pilata ruokahaluaan. Arvaako kukaan mitä mahtaisimme tehdä? Hän ei ole arvannut, eikä toivottavasti arvaakaan!

Trenssi Benetton / paita J.Crew / farkut Zara /laukku Furla / + beiget kultahohtoiset ballerinat Global


Kihlattu on lukenut blogiani taas Google Translatorin avulla, ja muisti heittoni siitä ettei kukaan ota ikinä kuvia minusta. Tällä kertaa hän ihan itse vapaaehtoisesti tarjoutui ottamaan kuvia. Kenkiä ei tällä kertaa saatu mukaan, mutta ehkä ensi kerralla parempi tuuri :)

Käytiin Pizza Expressissä - tämä oli heidän erikois"dieetti" pitsansa, josta keskiosa oli korvattu salaatilla. Aika hassu idea, ja tälle naureskeltiinkin pöydässä. Tämän keveämmän vaihtoehdon tuomat edut kyllä nollaantuivat eturuoaksi tilattujen leivitettyjen kalamarien myötä.

P.S. Virushankaluudet jatkuvat edelleen. Ja joudun mahdollisesti formatoimaan koko koneen... Eipä olisi voinut tulla paskempaan aikaan tämä säätö - huomenna on ison projektin palautuspäivä!