Jos mulla ois instagram - ja nythän on!

Hei, ensiksi kiitoksia teille kaikille jotka ovat äänestäneet tuossa kyselyssä (löytyy oikeasta yläkulmasta jos ette sitä ole vielä bonganneet). Mahtava juttu että niinkin moni teistä on kertonut mitä toivoisitte lukevanne täällä enemmän. Tosin, täytyy sanoa että minulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen näihin kyselyihin ja siihen mitä niitten vastauksilla kannattaa tehdä. On mielenkiintoista tietää mistä te haluaisitte lukea, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä että minun blogini, minun hiekkalaatikkoni ja minun kiinnostuksenkohteeni. Lupailin sitä teemaviikkoa kaikista suosituimmalle kategorialle (joka on aika kirkkaasti Brittimeiningin esittely), mutta nyt tulevan työhönpaluun vuoksi enpä tiedä onnistuukohan se. Ehkä parempi olisi siis vaikka joka viikko kuukauden ajan Britti-kategoria postaus.

 

Äänestyksestä vielä sen verran että arvasin jo etukäteen että suosituin kategoria olisi joko Britteihin tai sitten kulttuurieroihin keskittynyt kategoria. Se yllätti että arkikuulumisetkin kiinnostivat (kolmanneksi suosituin). Olen joskus aikaisemminkin laittanut tälläisen äänestyksen blogiin, ja silloinkin arkikuulumiset kiinnostivat. Jotenkin vain yllättävää että ketään muuta kuin vanhempia, tätiä, ja isoisää (siinä ne viisi ääntä joita odotin kategoriaan) kiinnostaisi tälläisen peruspulliaisen arki, olkoonkin se sitten ulkomailla tapahtuvaa. Minun mielestäni vauvajuttujen olisi pitänyt saada suurin ääniryntäys, mutta se nyt olenkin minä... Vielä ehtii äänestää vauvajuttuja ennenkuin suljen äänestyksen! vinkvink.

 

 

 

 

No mutta, mähän mainitsin sen instagrammin tuossa otsikossa, joten ehkä olisi aika painua itse asiaan. Päätin siis vihdoinkin tehdä itselleni IG-tilin. Olen vältellyt sen tekemistä, sillä se vaikuttaa koukuttavalta ja vietän jo ihan tarpeeksi aikaa netissä, mutta nytten voinut enää vastustaa. Sinne tulee jakoon pikakuvia tekemisistä, kuulumisista ja sen sellaisista pienistä jutuista, joista en halua vääntää erikseen jutunjuurta tänne blogiin. Just sitä arkielämää kuvien kautta. Ja nyt muutaman päivän kokemuksella, voin sanoa että joo, se on tosi koukuttava. Muutaman blogitutun ja kaverin olenkin sieltä jo löytänyt, ja mua saa seurailla myöskin.  

 

Minut löytää suklaatajakahvia nimellä, ylläriylläri. Mun oli tarkoitus keksiä joku nasevampi nimi, mutta tenkkapoo iski ja päätin jatkaa tutulla linjalla. Mutta siellä ollaan ja se on tärkeintä!

Päivä meidän matkassa Lontoon vilinässä

Enpä tainnut täällä blogissa vielä kertoa, mutta tänä viikonloppuna vanhempani tulivat täällä meilläpäin käymään. Pitkästä aikaa päästiin siis käymään keskustassa ihailemassa maisemia, ja voi vau, mitä maisemia tosiaan ihailtiin. Tehtiin iso kiekka Towerista Westminsterin ja Covent Gardenin kautta takaisin Cityyn, ja ihailtiin vaikka mitä siinä matkan varrella. Ja poikettiinpa Borough Marketissa myös lounaalla.

 

 

 

 

Rakastan Cityn maisemia. Tuolla oli aina kiva käydä töissä, tuntui aika hienolta. Canary Wharf oli toinen lemppari, vaikka commute olikin pitkä, rakastin ottaa DLR-junan Bankista Canary Wharfille, ja ihailla maisemia Shadwellin jälkeen. Puoli seitsemän DLR-junassa ei vielä ollut niin paljon tungosta, että joskus jopa pääsin ensimmäiseen vaunuun etupenkeille. Ah. Pienet ilot ovat tärkeitä, varsinkin yli kymmentuntisina työpäivinä... Seuraava työpaikka onkin ihan eri maisemissa!

 

 

 

 

Borough Market on lempparipaikka käydä viikonloppubrunssilla tahi lounaalla. Okei, lounaan saannista täytyy taistella muutaman muun tuhannen ihmisen kanssa, eikä kannata kuvitella saavansa mitään alle vitosella, rupuisemmastakaan kojusta, mutta silti. Siellä kannattaa pistäytyä maistelemassa.

 

 

 

 

Sitten napattiin laiva London Bridgestä Westminsteriin. Vauva nakerteli riisikakkua, minä ihailin maisemia vaunujen vierestä keskikäytävältä. Ja kuulin ensimmäistä kertaa BigBenin äänet. Mies ihmetteli että olenhan jo asunut täällä kuusi vuotta, vai enemmänkin, että kai siitä ajassa olisi jo kuullut ne useamman kerran... Voi hyvinkin olla että olen kuullut kellojen lyövän jo aikaisemmin, mutta ei vain muistu mieleen.

 

 

Ihan viimeiseksi käveltiin Trafalgar Squaren ja parin pubin kautta Covent Gardeniin etsimään istumapaikkaa. Kuten muutama tuhat muutakin lauantaikävijää. Löydettiin vihdoin priimapaikat kitaransoittajan edestä. Ja kuuma kaakao. Ja hetkeksi istahtaminen tuntui niin hyvältä useamman kilometrin kävelyn jälkeen.

 

On ihana päästä näyttämään Lontoota omalle perheelle. Joskin, täytyy myöntää, että minun keskustapäivistäni on sen verran aikaa, että paljon saa viettää aikaa nenä iPhonen ruudussa sinistä palleroa seuraillen että tietää minne mennä. Vaikka niinpä se taitaa olla melkeinpä kaikilla. Sitä tietää yhden alueen kuin omat taskunsa (minulle se alue on Bloomsbury, minun suuri Lontoo-rakkauteni), ja muut ovat vähän tuntemattomampia ja vieraampia.

 

Mitäs tykkäsitte maisemista? Ja mistäs alueesta te muuten tykkäätte täällä eniten?

Toivepostaus: Meidän lastenhoitokuviot ja kylmiä faktoja rahasta

Suomeen verrattuna täällä Briteissä lapset laitetaan todella aikaisin tarhaan. Kun Suomessa päin on vanhempainvapaat, ja sitten hoitovapaat, ja kotona voi valtion tuella olla kolmisen vuotta (ainakin), Briteissä äitiysloma on tasan vuoden, jonka jälkeen työpaikka laitetaan kiertoon. Äitiyslomatuet loppuvat yhdeksän kuukauden tienoilla.

 

Eipä liene yllättävää että suurin osa vauvoista laitetaan tarhaan alle vuoden ikäisenä.  Oman empiirisen kokemuksen perusteella tarhaanmeno ajoittuu sen yhdeksän ikäkuukauden tienoille, joillain vähän aiemmin, joillain myöhemmin.
 

 

Lontoossa päiväkotipaikat maksavat lapsen iästä ja asuinpaikasta riippuen £800-1200 / kk. Se on noin €1000-1500 / kk. Meidän alueella alle kolmivuotiaan lapsen täysipäiväinen päiväkotihoito maksaa £1200/kk (€1500/kk). Vuodessa se on jo pienehkön asunnon käsiraha. Vaihtoehtoisesti ajatellen, päivähoitoon menee kuukaudessa enemmän rahaa kuin useimmilla ihmisillä asunnon lainanlyhennykseen.

 

Sekään ei liene yllättävää että päivähoidon maksaessa näin paljon, aika monille töissäkäynti ei ole järkevää. Minun palkkani on jonkunverran Brittien keskivertopalkkaa yläpuolella. Jos olisin yksinhuoltaja, minun tulisi jättää urani sikseen sillä minulla ei päivähoitomaksujen ja vuokran jälkeen jäisi tarpeeksi rahaa ruokaan eikä työmatkoihin. Ja jos on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta? Täytyy olla todella kova palkka että on järkeä jättää heitä päivähoitoon, jopa kahden aikuisen taloudessa.

 

En ole yksinhuoltaja, mutta kahden ihmisen taloudessakin päiväkotihoitomaksut tekevät melkoisen loven kukkaroon. Jos yhden ihmisen palkka menee lähes kokonaisuudessaan pelkkään päivähoitoon, eikä lasta näe kuin pikaisesti aamulla ja illalla (Lontoossa on pitkät työmatkat ja työpäivät) ja viikonloppuisin, tulee väkisinkin mieleen mitä järkeä siinä on. Onko siinä järkeä? Yleensä äiti jää näissä tapauksissa kotiin. En nyt viitsi aloittaa paasaamaan mielipiteitäni tästä sivuavasta aiheesta (tai ylipäätänsä naisten asemasta työelämässä tai muussa elämässä täällä), mutta sen sanon, että tämä tottakai vaikuttaa naisten työmahdollisuuksiin ja etenemismahdollisuuksiin kansallisella tasolla.
 

 

Pitkän pohjustuksen jälkeen päästäänkin meidän lastenhoitokuvioihin. Ehkä arvaattekin jo. Meistä jää toinen kotiin, sillä siinä nyt ei ole mitään järkeä maksaa oma palkkansa päiväkotiin, eikä nähdä lastaan viikolla ollenkaan. Tavallisuudesta poiketen, minä tuon leivän pöytään ja mies jää kotiin hoitamaan vauvaa. Aika harvinaista Briteissä. Varmaan Suomessakin.

 

Ehkä suurimmista syistä tähän meidän jokseenkin epätavalliseen ratkaisuun on se että minulla on parempi palkka, mahdollisuus parempaan palkkakehitykseen ja mielekkäämpi työ kuin miehellä. Mies taas haluaisi alkaa rakentamaan omaa toiminimeään, ja tehdä free lance hommia. Paljoa hänen ei edes tarvitsisi tehdä töitä, että hänen kotiin jäämisensä olisi meille taloudellisesti kannattavampaa kuin hänen töissäkäyntinsä. Laskeskeltiin että jopa yksi tai kaksi pienehköä projektia kuukaudessa olisi tarpeeksi.

 

 

Toinen suuri syy meille on se että emme halua laittaa vauvaa hoitoon. Meistä kotihoito näin pienelle on parempi. Ehkä n. kaksi- kolmivuotiaaksi asti haluamme pitää hänet kotona, ja sen jälkeen hän voisi mennä tarhaan osa-aikaisesti. Ja kun se taloudellisesti olisi jokseenkin sama onko hän kotihoidossa vai tarhassa, haluamme tämän tottakai toteuttaa.

 

Hassua miten asiat ja asenteet muuttuvat. Ennen vauvan syntymää olin mietteissäni jo menossa töihin muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä. Rakentamaan uraa, mitäs muutakaan Lontoon vilinässä tekisi. Heippa vaan vauva, tarhantädit kyllä pitävät sinusta huolen. Vauvan synnyttyä ajatusrakennelma kupsahti keikahti täysin. Kotona on paras olla, ja mahdollisimman pitkään äidin kanssa. Työelämään minulla ei tosiaan ollut mitään kiirettä, ja kotona olen viihtynyt oikein hyvin. Olisin viihtynyt varmasti pitempäänkin jos se olisi ollut mahdollista.

 

Mitäs ajatuksia teille heräsi lastenhoitokuvioista täällä? Ja miten olette järjestäneet omat lastenhoitokuvionne?



Maustetut lohkoperunat

Halusin jakaa tämän täällä teillekin, sillä tämä on yksi lempireseptejäni. Kopsattu Rachel Allenin keittokirjasta (suosittelen muuten, helppoja ja nopeita reseptejä), ja tätä tehdään varmaan kerran viikossa meillä. Ihan superhyvää, ja todella helppo tehdä, jopa väsyttävän päivän tai viikon jälkeen. Loistavaa perjantaimässyä siis!
 

 

1tl sokeria

1tl suolaa

1tl paprikajauhetta (cajun-mausteseos toimii myös mainiosti)

10tl (=50ml) oliiviöljyä

6 keskikokoista perunaa

 

Lohko perunat. Sekoita sokeri, suola, paprikajauhe ja oliiviöljy kulhossa. Laita perunat kulhoon ja kääntele perunoita niin että ne peittyvät tasaisesti mausteseokseen.

 

Lämmitä uuni 230 asteeseen (210 kiertoilmauunissa), ja laita perunat uuniin 25-30 minuutiksi.

 

Herkuttele!

 

Tervetuloa kylään: Meidän keittiö

Noniin, jatketaan kotiesittelypostauksilla. Nämähän eivät ole mitään sisustuksen riemuvoittoja, mutta tavallista elämää täällä meillä päin.

 

Sisään pääsee olohuoneen kaariovesta. Siellä on kaikki keittiön perustavarat, uunit, mikrot, jääkaapit sun muut. Meillä on myös astianpesukone, jota ilman en elä. En ikinä. Suomesta poiketen sieltä löytyy myös pyykkikone, täällä ei saa asentaa sähkölaitteita märkätiloihin. 

 

Sisääntullessa on tuollaiset näkymät. Kuten näkyy, keittiö on aika pieni, siellä on melko vähän vapaata keittiötilaa. Muistan että tätä suunnitellessa tässä oli kaikenlaisia kommervenkkejä mihin laittaa sähköt ja vesihanat, tämä oli paras kompromissi, sillä vapaita seiniä oli vain kaksi, toisessa päässä ovi kylpyhuoneeseen ja toisessa ovi olohuoneeseen.

 

 

 

Pienehkön tilan takia ollaan jouduttu ottamaan keittiökaappien yläpuolikin käyttöön. Visuaalisesti vähän sekalaisen näköistä, mutta tälläistä tämä joskus on. Tuttipullot sun muut vauvatarvikkeet vievät myös reippaasti tilaa.

 

Pienestä keittiöstä johtuen ollaan kehitetty muutama kätevä ratkaisu tänne, josta alla tarkempia kuvia.

 

 

Jääkaapin seinässä on meidän maustevalikoima. Nuo toimivat magneeteilla, ja aluksi mietittiin teräslevyn asettamista seinään, mutta onneksi jääkaapin seinä toimi myös. Mausteitten nimet on laitetty dymo-tarroilla, musta kivan graafisen näköistä. Tämä on yksi pieniä lemppariasioitani keittiössä, näyttää tosi kivalta ja on todella käytännöllinen (heti kaasuhellan vieressä).

Keittiöhyllyksi ostettiin IKEAn perushylly, johon saa ripustettua kaikenlaista, tosiaan tilaa säästävää. Kätevintä on tuo lautashylly, sekä teemukien ripustaminen. Tuossa on minun homage to Finland, Taika-mukeja kolmessa eri värissä. Hyllyllä on IKEA-purkeissa muroja ja pastoja ja sen sellaista, ja riippuupa sieltä perunasäkkikin. Erikoishuomio - tuo keltainen muoviastia on eväsrasia banaaneille. En mitään inhoa niin paljon kuin (okei, inhoan, mutta tämä on yksi niistä iki-inhokkiaiheista) banaanin ottamista mukaan evääksi ja sen muussaantumista pehmeäksi laukun pohjalla... Banaanirasia auttaa!

Tämä magneetti-raidan asentaminen oli tosi kätevää. Näyttää tosi sekalaiselta, mutta käytännössä toimii sillä monet keittiötarvikkeet saa tuonne ylös pois tilaa viemästä. Toiveissa olisi samanlainen systeemi veitsille, että saisi sen veitsitelineen pois pöydältä tilaa viemästä, mutta sopivaa tilaa ei oikein ole.

 

 



 

 

Ja muovipussisäiliö. Ei siitä sen enempää kuin että kaikki vapaat tilat kaappien kyljissä on hyvä käyttää hyväksi pikkukeittiöissä.

 

 

En tykkää avohyllyistä ollenkaan, mutta tässä keittiössä ne ovat vähänniinkuin pakkorako sen muodosta johtuen. Yhdelle hyllylle sain sentään kaikki meidän keittokirjat, ja kahteen koloseen mahtuivat roskis ja kori kierrätysroskille.

Kivoin asia meidän keittiössä on sen korkeus ja avara tila ylhäällä. Tuo puupuomi on ikuisuusprojekti, jossain vaiheessa maalataan se valkoiseksi.

 

 

Ja bonuksena uunikinnas - tämä oli käsintehty lahja kaverilta. Kala asustelee uunin alla vakituisesti.

 

Mitäs tykkäsitte?

Vauva 10kk

Neljä uutta hammasta. Miettikääpäs sitä. Vauva on saanut neljä uutta hammasta muutaman viikon sisällä. Kymmenennen ikäkuukauden aikana vauva oli siis usein melko ärtynyt ja huonolla päällä, ja öisiä huutokeikkojakin tuli muutamia, mutta siitä selvittiin ja nyt vauvalla on yhteensä kuusi hammasta. Alaetuhampaat vauvalla jo olivat ennestään, ja nyt on myöskin yksi sivuhammas alhaalla, ja kolme ylähammasta. Ja kyllä kelpaa nyt järsiä keksejä, riisikakkuja, omenanpaloja, kaikenlaista mukavan rauskuvaa jota aikaisemmin vain nuoleskeltiin.

 

Taidoista seisominen on kehittynyt huimasti. Vauva pysyy seisoma-asennossa pitkiäkin aikoja, ilman tukea. Uusia taitoja ovat heiluttaminen ja taputtaminen. Taputtamisesta on tullut myös hauska leikki - vauva taputtaa, katsoo silmiin ja odottaa. Ja taputtaa lisää. Ja odottaa. Ja sitten kun vanhemmat (tai kuka tahansa tuijotuksen kohteena oleva) taputtaa takaisin, niin siitäkös vasta riemu repeää.

Toinen hauska leikki on piiloutuminen. Vauva piiloutuu paidan helman, peiton, viltin, unirätin, tai minkä tahansa taakse nostamalla sen kasvoilleen muutamaksi sekunniksi. Ja repäisee sen alas ja nauraa, tässä minä olen. Hauska leikki. Vähän väsyttävää tosin kun sitä aletaan leikkiä kolmelta yöllä vanhempien sängyssä, kuten tässä taannoin. Vaikka väsytti niin pirusti, oli pakko nauraa hassuttelijalle.

Syöminen menee ihan hyvin. Vauva vetelee nykyään melko isoja annoksia. Itseä tosin vähän mietityttää se että vauva auliisti nakertelee keksejä, riisikakkuja ja maissinaksuja, mutta vihannes- ja hedelmäpalat useimmiten heitetään suurieleisesti lattialle, tai muussataan käsissä ja levitetään ympäriinsä. Suuhun ne löytävät tiensä harvoin (keksit taas aina...). Toinen asia joka mietityttää on se että valmisruokapurkit kyllä uppoavat vauvaan, yksi iso purkki (n. 200g) on hetkessä tuhottu. Äidin rakkaudella ja suurella vaivalla väsätyt tekeleet menevät alas kyllä, mutta huomattavasti pienemmin suosionosoituksin. Okei, en ole mikään keittiön kuningatar, mutta ne maistuvat ihan yhtä hyviltä kuin purkkiruoatkin! Mieskin usein pyytää että tekisin meille samaa ruokaa kuin vauvalle, on kuulemma paljon parempaa ja huolellisemmin tehty kuin mun pöperöt meille kahdelle aikuiselle vain...

Yks uusi taito on muuten Darth Vader hengitys. Vauva laittaa suunsa suppuun, ja hengittää kohisten sen kautta, sillä samalla tavalla kuin Darth Vader hengittää. Me repeillään täällä sille, ei hajuakaan miksi vauva on alkanut tätä tekemään.

Darth Vader naama

Mä muuten yritän kirjoittaa nämä vauvakehityspostaukset vauvan "kuukausisynttäreiden" aikaan ja nimikoin sen mukaan postauksen. Vauva on siis juuri täyttänyt kymmenen kuukautta, mutta nuo kehitysvaiheet ja tavat joita kuvaan ovat tapahtuneet edellisen kuukauden aikana, eli kun vauva oli yhdeksän kuukautta (tai vaihtoehtoisesti kymmenennellä ikäkuullaan). En nyt tiedä kuinka loogista tämä on, mutta tuli vain mieleen että ehkä se on vähän hämmentävää. Mut nyt ei enää voi mitään vaan näin edetään. 

Kiitoksia vastauksista kyselyyn! Jos et ole vielä ehtinyt antamaan mielipidettäsi siitä mitä tähän blogiin pitäisi kirjoitella enemmän, suunnistathan oikeaan yläkulmaan klikkailemaan. Suosituin kategoria saa vaikka teemaviikon, jos se vaikka innostaisi teitä loppuja äänestämään!

Lauantai mummolassa

Arvatkaas mitä tässä tehdään...

No syntymäpäiväkorttia, huulipunan avustuksella. Lauantai siis aloitettiin kotoa korttipajalta. Anoppila osoitteena.

Ikiliikkujatypy, yritin ottaa kuvia 10kk postaukseen, mutta koko ajan oli vaan pylly etsimessä... Konttailtiin sinne sun tänne, vähän käännyttiin ja kiipeiltiin. Sain mä niitä kuviakin, sitten piakkoin tulee vauvan kehityspostausta tännekin niin pääsevät isovanhemmat ja isoisovanhemmat lukemaan typyn uusista taidoista.

 

 

Syntymäpäivää juhlistaessa treenailtiin kävelyä. Ei ihan vielä suju tuo yhdessä kävely mutta hauskaa oli kokeilla. Taaperokärrykin, vai mikä lie baby walker meiltä löytyy kanssa, mutta sitä harvemmin käytetään.

Mekko H&M, kengät Massimo Dutti - Vauvan mekko John Lewis

 

Tuo mekko oli muuten minulla päällä tarkalleen vuosi sitten, mutta vauva oli silloin vielä masussa. Nyt tuossa masun päällä omassa mekossaan. On tuo pitsimekko edelleenkin muumimammamainen, raskausmasuttakin, mutta edelleen ah-niin-mukava ja pitsi ihastuttaa noin niinkuin ideana. Joten kyllä sitä tulee käytettyä, vaikkei se minun päälläni paras mahdollinen yhdistelmä olekaan.

Kortti muuten onnistui mainiosti!

 

 

Tuolla oikeassa ylälaidassa on pieni kysely. Olisi tosi kiva jos viitsisitte klikata sieltä ne aiheet joista haluaisitte lukea tässä blogissa enemmän!