Käytäntöä kaksikulttuurisessa suhteessa

Kaksikulttuurisessa parisuhteessa, kulttuurieroista johtuvien ristiriitojen lisäksi, on erilaisia käytännön ongelmia. Missä sitä asuisi, lomailisi, viettäisi joulua, menisi naimisiin, kasvattaisi lapsia, menisi töihin...

Asumismaan valinta taitaa olla kaikista suurin käytännön ongelma. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että molempien tulee asumisasioissa joustaa. Ei ole reilua jos toinen yksipuolisesti päättää että hänen kotimaahansa jäädään/muutetaan, olivat ne syyt sitten mitä tahansa. Tässä tietenkin käytännöllisyys on ehkä tärkein asumismaan valintaan vaikuttava asia - työmahdollisuudet toiselle osapuolelle voivat olla saavuttamattomissa jos ei maan kieltä puhu, tai muuten omalle ammatille ei ole kysyntää. Siinä tapauksessa kannattaa valita järjellä, ja mennä sinne missä on parhaimmat työmahdollisuudet. Meille molemmille mahdollisuudet ovat parhaimmat täällä Lontoossa, joten tänne nähtävästi jäämme. Jos töitä löytyisi Suomesta, olisi se yhtä potentiaalinen tuleva asuinmaa.

Juhlaperinteitten valinta taas on hauskempi käytännön ongelma. Kahdesta kulttuurista voi valita mieleisensä perinteet tai jopa muodostaa omia yhteisiä perinteitä. Missä maassa ollaan tekee oman vaikutuksensa siihen mitä haluaa juhlia ja miten, mutta mikään ei estä tuomasta mukaan jotain toisestakin kulttuurista. Meillä esimerkiksi joulu vietetään joko Suomessa suomalaiseen tyyliin, jos sinne satumme jouluksi menemään. Jos jäämme taas Englantiin, niin vietämme suomalaista joulua kaksistaan aattona, ja joulupäivänä vietämme joulua brittiläiseen tyyliin. Muuten juhlimme varsin brittiläiseen tyyliin, täällä kun asumme. Jos asuisimme Suomessa juhlisimme taas suomalaiseen tyyliin.



Juhlistamisesta puheenollen, nämä elämän suuret juhlat kuten häät, tai vaikka yhteiset kolmikymppiset (meilläkin parin vuoden kuluttua ajankohtaiset) asettavat kysymyksiä pitopaikasta - asuinmaassa, toisen kotimaassa, jossain kolmannessa maassa... Esimerkiksi meidän kohdallamme minä ehdottomasti halusin pitää häät Suomessa, ja perustelin asian käytännön seikoilla (mm. ilmainen kirkko, halvemmat paikkavuokrat, vähemmän sukulaisia) ja myönnyin siihen kompromissiin että pitäisimme erilliset hääjuhlat Englannissa niille sukulaisille jotka eivät Suomeen päässeet reissaamaan. Molemmista meistä oli ihan reilua pitää häät Suomessa, sillä minä en sukuani voi nähdä paljoakaan. Toisen osapuolen on pakko jossain joustaa, sillä jompikumpi puoli suvusta jää välttämättä vähän paitsioon näissä juhla-asioissa. Täytyy vain valita kaikista eri mahdollisuuksista ja variaatioista se järkevin itselle. Meille se oli Suomi, vaikka yleensä häät taidetaan pitää omassa asuimaassa.

Mitenkäs sitten lomat vietetään? Hankaluuksia saattaa aiheuttaa se että loma-ajat ajoittuvat juuri jouluun ja kesään, ja ovat yleensä ne ainoat kunnon mahdollisuudet toiselle käydä kotimaassaan. Siitäpä seuraa tietenkin se ettei paljoa aikaa muille lomille välttämättä jää. Itse käyn pari kertaa vuodessa Suomessa ja yleensä nämä käynnit ajoittuvat juhlapyhiin, eli niihin aikoihin jolloin sitä lomaa saa. Miehelle tämä taas useimmiten tarkoittaa sitä että me joko lomailemme Suomessa tai sitten emme lainkaan. Joustamista tarvitaan... Onneksi mies tykkää Suomesta kovasti!

Ja mites sitten lasten kasvatus ja muut isot asiat? No, meille ei vielä ole lapsia suotu, joten mitään omakohtaista kokemusta näistä asioista ei ole, mutta eivätköhän nekin sitten järjesty ajallaan. Jos on hyvin erilaisista kulttuureista lähtöisin voi mahdollisesti olla hankala sopia ihan perusasioita kuten miten lapsia kuritetaan, mihin uskontoon vai eikö mihinkään lapsi kasvatetaan, millaiseen kouluun lapset laitetaan, mitä kieltä niille puhutaan... Keskustelu ja kompromissien teko on tärkeää, että voi tasapainoisesti ottaa molemmat kulttuurit mukaan perheeseen, sitten kun on sen aika.

Tärkein asia taitaa olla suvaitsevaisuus puolin toisin. Jos on sen ihmisen ulkomailta valinnut, niin täytyy myös voida joustaa toiselle tärkeiden asioiden kohdalla, ja täytyy voida luottaa kumppanin myös joustavan jos tarve näin vaatii. Kaikkea ei voi tehdä niinkuin tekisi kotimaassaan, eikä tarvitsekaan. Uusien asioiden kokeilu tuo paljon rikkautta elämää ja sen varjolla jaksaa tehdä kompromisseja.

** kiitoksia juttuvinkistä, sinä joka sen annoit!