Melkein kaikenkattava sushinteko-opas osa 2

Noniin, ja sit jatkoa tuolle edelliselle sushipostaukselle, joka keskittyi riisinkeittoon ja sen maustamiseen. Sinne tästä.

 

Nyt siis oletetaan että edessä on keitetyt ja etikkaseoksella maustetus ja jäähdytetyt riisit. Lisäksi tarvitaan toki merilevälituskoja, wasabia, eri täytteitä ja päällysiä, ja sushimatto (mikä lie oikealta nimeltään, siis tuo matto jolla makit eli sushirullat kääritään).
 

 

Merileväliuska asetetaan matolle niin että karhea kiilloton puoli on ylöspäin. Riisiä mätkäistään sopiva annos ja se varovaisesti levitellään merileväliuskalle. Itseä lähimpään reunaan jätetään n. sormenlevyinen osa riisittä, ja itsestä kauimmaisempana olevaan reunaan jätetään n. 5cm riisittä. Kannattaa käyttää apuna puista tai muovista lusikkaa tai lastaa jota aina silloin tällöin kastellaan kylmässä vedessä. Riisi ei tartu levittimeen kiinni ja sitä on helpompi levittää.

 

Hifistelijät voivat laittaa riisiä vähän paksummalti sinne yläreunaan (ihan kuin siellä olisi ylösalasoleva kolmio), ideana on että makeja kääriessä se auttaa siihen että täyte on nätisti siinä keskellä. Jokatapauksessa, makit rullaillaan kiinni niin että yritetään saada se itseä lähinnä oleva merileväsiivu kiinni riisilevyn yllä olevaan merileväpalaan.  Kotikeittiössä se nyt on aika sama onko täyte vähän sivussa, tai onko sisällä peräti merilevää spiraalimaisesti, samalta se kaikki kuitenkin maistuu ja tärkeämpää on saada rullat tehtyä ja syötyä. Ja kuten noista minun kuvistani näkee, taidot olivat täälläkin ruosteessa. Hyviä silti!

 

Makit kannattaa jättää lepäilemään taitekohta alaspäin vähintään kymmeneksi minuutiksi että merilevä kiinnittyy. Kun rulla leikellään palasiksi, kannattaa kastella veitsi usein kylmään veteen, auttaa siinä ettei riisi takerru veitseen ja palasista tulee siistimpiä.

 

Jos tykkäätte mielummin tehdä makeja ilman merilevää, matolle kannattaa levittää muovikelmu, ja sen päälle riisiä, ja sitten täyttää se maki ja rullata se muovikelmun avulla. Itse en noista uramakeista (merilevättömät rullat) välitä, mutta jotkut pitävät niitä parhaina versioina.

 

Täytteistä... Mielikuvitus on rajana, sisälle toki kannattaa sipaista vähän wasabia. Itse tykkään kalifornia makista, jossa on raputikkua, majoneesia, avokadoa, ja salaatinlehtiä. Tosi helppo ja hyvä on myös kappamaki, jonne laitetaan kurkkua (josta on leikattu se vetinen osa pois) ja sesaminsiemeniä.

 

Nigirit eli riisipallot tehdään sen kokoisiksi että ne saa suuhun kokonaisina. Näitä tehdessä kannattaa kastella käsiä jatkuvasti kylmään veteen että riisi ei takerru sormiin. Niitä ei tulisi puristella liikaa että ne pysyvät pehmeinä. Päälle sipaistaan wasabia ja sitten laitetaan mitä nyt sattuu tekemään mieli. Itse käytin kylmäsavulohta tällä kertaa. Raaka lohi on mielestäni parasta, mutta siitä täytyy sitten olla varma että se on merilohta (järvilohissa voi olla loisia).

 

Yksi hyvä päällyke nigireille on tamagoyaki, eli tuollainen japanilainen munakas. Se on helppo tehdä ja paljon parempaa itsetehtynä ja tuoreena kuin ravintoloissa useimmiten käytetyt valmismunakkaat. Minun versiossani oli neljä kananmunaa, tilkka vettä, loraus soijaa, neljä rkl sokeria (oikeassa ohjeessa on dashia ja miriniä myös). Kananmunaseos vatkataan tasaiseksi. Pannulle laitetaan 1/4 seoksesta, annetaan hyytyä niin että se on vielä hivenen kostea päältä, ja sitten se käännellään varovasti rullalle. Sitten pannulle taas 1/4 seoksesta, ja rullaa nostetaan sen verran että sen allekin pääsee munaseosta. Sitten rullaillaan ja toistetaan prosessia kunnes kananmunat loppuvat. Taloupaperin avulla kananmunarullaa voi vähän puristella ja jättää jäähtymään kunnes se leikataan palasiksi ja merileväsiivujen avulla kiinnitetään nigirien päälle.

 

Tämä sushinteko on todella helppoa, mutta aikaavievää näpertelyä. Jos haluaa päästä helpolla ja pitää sushibileet, niin hyvä idea on tehdä riisit ja täytteet valmiiksi, asetella pöytään kaikkien muitten tilpehöörien kanssa, ja käskeä vieraita rullailemaan omat sushinsa. Näitä kutsutaan temakeiksi, eli käsirulliksi. Perinteinen juttu, ja isännälle varmaankin helpoin ratkaisu.

 

Vähän sanastoa: sushi = maustettu riisi jonka kanssa voi olla mitä tahansa täytteitä tai päällisiä, nigiri = sushiriisipallo jonka päällä jotain, maki = täytetty sushirulla jonka ympärillä merilevää, uramaki = täytetty sushirulla ilman merilevää ympärillä, wasabi = piparjuuritahna

 

Ja miten sitä sushia sitten syödään? No miten vaan, pari pientä sääntöä on jos niitä haluaa noudattaa. Misokeittoa yleensä hörpitään veden sijasta. Soijaan sekoitetaan halutessa wasabia maun mukaan. Nigireitä soijaan dipatessa ei suinkaan dipata sitä riisiosaa, vaan se käännetään ja vain kalaa (tai muuta päällistä) dipataan soijaan. Sushit tulisi syödä yhtenä suupalana, eikä haukata niistä. Ihan käytännön puolesta, ne muuten hajoavat helposti. Ja aina eri sushien välillä napataan pala säilöttyä inkivääriä joka puhdistaa makuhermot ja auttaa nauttimaan uudesta sushipalasta puhtain suin.

Avecille annettiin raputikku sushimaistiaisiksi... Upposi!

 

Tämä nyt oli vähän enemmänkin tälläistä ajatuksenjuoksua sushista ja sen teosta, mutta toivottavasti tämä innosti jotakuta kokeilemaan. toivottavasti ei unohtunut mitään järisyttävän tärkeää. Jos innostutte kokeilemaan näitten ohjeitten perusteella olisi kiva jos viitsisitte huikata siitä kommenttiboksin puolella :)

Hengailua Lontoon lempitorillani - Spitalfields

Kävin moikkaamassa sunnuntaina kaveria kaupungissa, tarkemmin sanottuna Spitalfields market torilla. Meiltä on vaunujen kanssa todella helppo mennä Liverpool St asemalle, joten yleensä jos käyn näkemässä kavereita pienen avecin kera, mennään sinne liepeille. Spitalfields on lempitorejani täällä Lontoossa, olen siitä varmasti aikaisemmin maininnutkin, ja mahdollisesti tehnyt jopa postauksen. Mutta kertaus ei kai ole pahasta, ainakaan kun on näin kivasta paikasta kyse.

 

 

 

 

Tykkään Spitalfieldsistä erityisesti sen takia että alue on vähän rosoisaa. Vanhoja tehdasrakennuksia uutuudenkiiltävien toimistorakennusten ja pilvenpiirtäjien seassa, vintage-innostujia pukumiesten lomassa, intialaisia ja bangladeshilaisia keittoloita huippukalliiden haute cuisine ravintoloiden lähistöllä, ja ripaus sitä itä-Lontoon paljonpuhuttua trendikkyyttä, siitä on Spitalfields tehty.  

 

 

 

 

 

Tori on parhaimmillaan sunnuntaina, mutta kuulemma nykyään siellä on menoa myös lauantaina. Viikolla, muistaakseni torstaina ja perjantaina, paikalla on enemmänkin antiikkikojuja ja muuta sisustustavaraa. Erityisesti tykkään että täältä löytää aina silloin tällöin nuoria suunnittelijoita ja mielenkiintoista vintagea. Huomasitteko ylläolevasta kuvasta erään sarjakuvamaisen laukun? Noita oli Voguessa taannoin - tosin nämä torilaukut ovat varmaan joitain Kiina-kopioita. Sunday Up Market torilla kannattaa myös käydä (se on Spitalfields torilta Brick Lanelle päin). Lempikauppojani siellä on erään todella symppiksen kiinalaistytön pitämä helmikorukoju, siellä hän on niitä myynyt jo viitisen vuotta joka sunnuntai. Mukaan tarttui itselle tänään korvikset ja rannekoru, kympillä, ei ikään paha. Sieltä löytyy myös hyviä vintagekojuja, sekä herkullista ruokaa.

 

 

 

Ja mitäpä olisi Spitalfields ja Brick Lane ilman kaupunkitaidetta. Banksyja en tällä kertaa bongannut, mutta niitäkin täällä pitäisi olla. Satuin sivukorvalla kuulemaan erään kaupunkitaidekiertueen tiedotuksen - tuon haikaran maalaaja on nykyään kovankin luokan taiteilija jolla on näyttelyitä isoissa taidemuseoissa ympäri maailmaa.

 

 

 

 

Eikö olekin aika hurmaavan rosoista. Juuri tuota pilvenpiirtäjiä ja kiiltolasisia toimistorakennuksia ripoteltuna kapeiden kujien ja tehdasrakennusten joukkoon. Old meets new.

 

 

 

Tuo pubi on alueen kuuluisin, ehkä jopa Lontoon. Se on juuri siinä takana, ja sieltä lähti eräs Jack the Ripperin uhreista viimeiselle lantinhakumatkalleen. Johnny Depp kävi siellä kuulemma imemässä tunnelmia ennen elokuvansa filmausta.

 

 

Minun pieni aveccini uinui koko torireissun. Kahvilassa toki keimaili jos yhdelle ja toiselle tarjoilijalle, mutta uinahti pian vaunuihin. Lounasta en ehtinyt syödy niin nappasin kotio mukaan peanut butter cup whoopie pie tortun. Sanokaa minun sanoneen, nämä ovat niitä uusia kuppikakkuja joista pian kohkataan kotikeittiöissä Suomessakin ;)

Vauva 11kk

"Tämä on pieni askel vauvalle, mutta suuri perheelle."

 

 

 

 

14.4 vauva otti ensimmäisen askeleensa. Pieni horjuva askel, keskellä olohuonetta, koko suvun keskellä. Itse kuulin tästä suuresta askeleesta vasta muutaman päivän kuluttua. Minua oltiin huudeltu, turhaan, ja yhteistuumin päätetty olla kertomatta tästä suuresta askeleesta äidille joka ei sitä päässyt ihailemaan. Huonosti ajoitettu vessareissu siirsi ensimmäistä äidille esitettyä kävelykertaa muutaman päivän päähän, jolloin vauva, ehkä sitten äidin kunniaksi, otti kaksi askelta. Samalla kuulin myös siitä ensimmäisestä kävelykerrasta. Nyt vauvan ennätys on kolme askelta. Nopea konttaaja ei malta harjoitella jalkoilua paljoakaan, pääseehän sitä niin nopsasti paikkaan jos toiseenkin nelinjaloin. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, ehkä ensi kuukauden lopulla päästään jo kävelemään ulkosalla.

 

 

 

 

Kaksi uutta hammasta, yksi ylös ja yksi alas, on aiheuttanut monia ikäviä öitä (ja äidille kahvinhuuruisia työpäiviä). Nyt vauvalla on jo kahdeksan hammasta, joista kuusi tullut viimeisten kahden kuukauden aikana. Seuraavia, eli niitä poskihampaita odotellessa... Luulemme että ne tulevat piakkoin, sen verran sormi käy siellä poskessa järsittävänä jo nyt.

 

 

 

 

Vauva ymmärtää yllättävän paljon puhetta. Hän osaa taputtaa ja heiluttaa käskystä. Ja ihan pelkästä käskystä, ilman avustavia eleitä. Joskus onnistuu myös "anna pusu" ja "anna läpy" käskyt, mutta näihin vielä, vähän pakostakin liittyvät ne auttavat eleet. Ihana pusuttelija, jonka pusut ovat enemmänkin märkiä suu-auki tökkäyksiä. Mutta yritys hyvä, se on märkä ja suu osuu sinne äidin suuhun päin (ja joskus haukataan lisämausteena vähän nenää, poskea tai leukaa).

 

 

 

Erityisiä lempileikkejä ovat tällä hetkellä tyynyjen ja huivien alle piiloutuminen ja sieltä kurkkailu. Erityisnaurut kirvoittaa äidin tai isän piiloutuminen ja/tai hyökkäys piilopaikkaan. Laatikoitten tyhjentäminen on toinen lempileikki ja ehkä paras lelu on äidin lompakko, josta on erityisen hauskaa ottaa jokaikinen kortti pois kolostaan ja heittää lattialle.  

 

 

 

 

Mitäs muuta... Vauva on oppinut kiipeämään portaita ylös. Ja on sanonut daddy, isän suureksi riemuksi, ja pitkän ja useasti toistuvan maanittelun jälkeenkään ei ole ollut suostuvainen sanomaan sitä uudestaan. Vielä hän ei toki mitään sanoilla tarkoita, mutta innolla odotellaan mikä se ensimmäinen tarkoituksenmukainen sana on. Mamamaa, mam, mama, ja muita versioita mammasta toistellaan usein. Ehkä siis mamma tulee olemaan ensimmäinen sana. Vai ehkä sittenkin daddy, miehen kotonaolon kunniaksi... Vaikkei sanoja löydykään vauva osaa kommunikoida tärkeimmät - maitoa halutessaan hän kuuluvasti maiskuttaa suutaan.

 

Minkäikäisinä teidän pienet ovat ottaneet ensimmäiset askeleensa tai sanoneet ensimmäiset sanansa?

Meidän sushilounas ja aika täydellinen opas sushin tekemiseen osa 1

Olenkohan koskaan kertonut täällä että olen ollut töissä japanilaisissa ravintoloissa muutaman vuoden, josta vuoden omistin pelkälle sushinpyörittelylle? No nyt olen. Olen lupaillut miehelle seitsemisen vuotta että tekisin meille kotona sushia, ja olen tainnut sitä yhden kerran tehdä. Nyt sit bank holiday-viikonloppuna urheilin sushipötköt meille pöytään toisen kerran ja tällä kertaa kuvamateriaalin kera. Ajattelin että jakaisin täällä teillekin vähän sushitietouttani, mutta jaan tämän ihan suosiolla kahteen osaan, sen verran pitkäksi tämä tulee muuten...



Before



After

Sushinteko on muuten helppoa kuin heinänteko. Aikaahan näissä valmisteluissa palaa, mutta helppousaste on varmaan jossain siellä yhden tai kahden tähden tienoilla. Eli ei kannata pelätä vaikka keittiössä olisikin peukalo keskellä kämmentä - siellä se peukku minultakin löytyy.

Aloitetaan ihan perusjutuista. Sushiriisi on medium grain rice, eli keskipitkä(?)-jyväistä riisiä. Tähän ei siis käy tavallinen riisi, kuten basmatin riisi, joka on pitkäjyväistä, sillä se ei paakkunnu. Lyhytjyväinen riisi, kuten puuroriisi tai risottoriisi, taas mössööntyy liikaa. Tärkeä juttu. Aika monet kaupat myyvät nykyään sushiriisiä ihan sillä nimellä, mutta periaatteessa mikä tahansa keskipitkäjyväriisi kelpaa. Auttakaas muuten ulkosuomalaista, onko termit mulla hallussa?

 

Sitten riisin keittoon - supertärkeää sillä huonosta riisistä tulee vain huonoa sushia! Keittoon itse suosisin riisinkeitintä jos meillä sellainen olisi. Mutta kun ei ole niin näillä ohjeilla tulee aina aivan täydellistä riisiä sushiin, tai sitten japanilaisen tai kiinalaisen ruoan kyytipojaksi.

 

1. Otetaan kaksi kuppia riisiä (tai vaikka 2dl).

2. Ensin riisiä täytyy huuhdella muutaman kerrankylmällä vedellä niin että vesi on kohtalaisen kirkasta.

3. Sitten riisi valutetaan, ja laitetaan kattilaan, Tärkeää - kattilalla tulee olla tiukka kansi, jos mahdollista niin lasinen.

4. Kattilaan 2.5 kuppia vettä (tai 2.5dl - suhde on siis 2dl riisiä : 2.5 keitinvettä).

5. Nyt riisin tulisi olla 30 minuuttia rauhassa. Okei, itse yleensä en jaksa tätä vaihetta, mutta perinteisesti se olisi näin.

6. Kiehauta vesiriisit korkealla lämmöllä ilman kantta.

7. Heti kun riisi kiehuu, kansi päälle ja lämpö ihan matalalle. Jätä 15 minuutiksi. Älä nosta kantta! Jos on lasinen kansi, niin sen kautta voi tarkkailla riisiä - siinä vaiheessa kun vesi on imeytynyt ja riisin pintaan on tullut pieniä koloja on aika seuraavalle vaiheelle. Mutta jos riisiä ei voi tavallisen kannen takia nähdä, on tärkeää että luottaa vain kelloon, eikä avaa kantta kertaakaan.

8. Kun ylläoleva 15 minuuttia on mennyt, lämpö laitetaan kokonaan pois, ja otetaan kattila otetaan levyltä pois ja jätetään hautumaan 10 minuutiksi.

9. Viimeinen askel - kansi pois, ja riisi sekoitetaan kevyesti ja se on valmis nautittavaksi.

 

Sit sushiriisiä maustamaan. Etikkaseoksen voi valmistaa itse, tai ostaa valmiina. Edelläolevan reseptin määrä riisiä vaatii seurakseen tälläisen sekoituksen - 4rkl riisiviinietikkaa, 2rkl sokeria ja 2tl suolaa. Seosta voi lämmittää vähän että sokeri ja suola sulaa sinne nopeammin. Jos riisiviinietikkaa ei löydy, valkoviinietikka käy kans. Mausta tätä pientä huijausta ei erota kuin hardcore-sushihifistelijät. Etikkaseos sekoitetaan riisiin varovasti riisiä käännellen, ettei riisi muussaannu liikaa. Makuja on monia (itse esimerkiksi tykkään laittaa etikkaa vähän tavallista enemmän), mutta sushiriisin ei ole tosiaan tarkoitus olla kovin etikkaista. Etikan pitäisi olla vain sivumaku, eikä peittää riisin tai kalan makua. Eli maltti on valttia riisin maustamisessa.

 

Ja sit annetaan riisin jäähtyä. Riisin määrästä riippuen se kestää tunnista pariin. Ravintolassa me aina joko löyhyteltiin riisiä viuhkoilla, tai sitten laitettiin se astiaan, ja astia kylmään veteen ja se nopeutti prosessia.

Koska ihan näistä perusasioista tuli jo paljon asiaa, tästä on tullut jo nyt niin pitkä postaus että ajattelin tämän olevan parempi kahdessa osassa. Seuraavassa osassa sitten varsinainen sushin teko. Coming soon - meikän sushinpyörittelykoulu!

Edit: Ja tästä pääsee sushikoulun seuraavaan osaan - miten tehdä makeja, täytteitä ja nigireitä.

Vauvan vaatekaapissa: 9-12kk / 80cm

Meidän typykkä on sen verran pieni että vasta nyt, 11 ikäkuukauden kolkutellessa portteja olen vihdoinkin siistinyt 6-9kk (eli up to 74cm) vaatteet pois vaatekaapista. Yks näistä vauvojen hauskimmista materialistisemmista puolista on tietty se että uusi vaatevarasto pitää hommata joka kolmas kuukausi - sopii tälläiselle shoppailuinnostuvalle mammalle. Itselle en niin välitä vaatteita hankkia, mutta vauvalle se on hauskaa, sillä ne ovat a) niin söpöjä, b) niitä ei tarvitse sovitella.

 

Sillä lasten vaatekaappiin saa upotettua melkoisia mansikoita, valitsen vaatteita vauvan vaatekaappiin aina pikkuhiljaa, alemyynneistä tai muuten hyviä tarjouksia bongaillen. Olen kohtalaisen perillä mitä sieltä löytyykään, mutta ajan myötä osa ostetuista on päässyt unohtumaan. Ajattelin siis käydä läpi kaikki uudet vaatteet ajatuksella että katsoisin mitä sieltä vielä uupuu ja uupuuko mitään. Olisi itseasiassa kannattanut käydä nämä läpi vähän aikaisemmin, sillä toissapäivänä tuli ostettua muutamalla kympillä aluspaitoja ja unihaalareita. Eipä silti, ihan käteviähän ne ovat, mutta meiltä olisi löytynyt niitä jo melkeinpä tarpeeksi seuraaviksi muutamiksi kuukausiksi. Kyllähän niitä tietenkin tulee käytettyä paljon, mutta silti.

 

Nojoo, mut kuva-asiaan sit.

 

Laskin että  noita hihattomia/lyhyt/pitkähihaisia bodeja olisi lähemmäs 18-20. Hmm. Osa niistä on vielä paketeissa joten ehkäpä ne kannattaisi viedä kauppaan ja vaihtaa seuraavaan kokoon. Unihaalareita on 11, kaikki pesty ja vaatekaapissa jo.

Kahdeksan mekkoa. Heh, ehkä tuli vähän innostuttua liikaa. Puolustukseni, varmaan puolet noista on tullut lahjoituksina, näköjään tytöille tykätään ostaa mekkoja lahjoiksi. Kaksi mekkoa on Ted Bakeriltä, kaksi Lindexiltä, yksi Bogilta, yksi John Lewisilta, ja yksi (tuossa allaolevassa kuvassa vaaleanpunainen vihreä-vaaleanpunaisen haalarin vieressä) minun itseni tekemä noin viitisentoista vuotta sitten.

Paitoja vain kaksi, tuo ihana valkoinen pitsinen Monsoonin paita ja varsinainen söpöys Marimekko-raitapaita. Marimekon tuotteen ovat olleet muuten todella laadukkaita - muutama nyt pieneksi jäänyt body on melkeinpä kuuden kuukauden tiuhan käytön jälkeen edelleen ihan uudenveroinen.

Monsoonin villakangastakki on niin suloinen, sen enempää takkeja ei tarvitakaan. Kaksi toppaliiviä ja yksi verkkariasu, se on tarpeeksi tällä saralla.

Neuletakki taitaa olla juuri nyt sopiva - se saatiin jo joululahjana anopilta. Alemmassa ylläolevassa kuvassa on muutama vaate joka on kyllä merkitty 74cm kokoiseksi, mutta ovat sen verran reiluja että menevät varmasti kokoon 80cm tai ehkä jopa isommaksi. 

 

 

Ja melkoinen kasa kaikenlaisia sukkia, tässä pieni valikoima. Valkoisia sukkia on pieni kasa, ne sopivat asuun kuin asuun.



 

 

Näissä alemmissa kuvissa on miehen siskonpoikien vanhoja vaatteita. Valittiin muutaman parhaat päältä, mutta ihan tottapuhuen, tuskinpa tullaan näitä meidän vauvalla käyttämään. Ne ovat niin poikamaisia, tykätään pukea vauva tosi tyttömäisiin vaatteisiin käytännössä (vaikka ne eivät aina niin käytännöllisiä olisikaan). Ja muutenkin, eivät ihan meidän tyylisiä vaatteita, jos meillä olisi poika, en kyllä olisi valinnut tälläisiä vaatteita kaupasta... Ainoa mitä ehkä tullaan käyttämään on tuo Tiksu-farkkuhaalari. Ehkä.

 

No tälläisiä vaatteita. Yllätyin kyllä siitä kuinka paljon näitä löytyikään, kauhea kasa vaatteita muutaman kuukauden ajaksi. Ainoa minkä voisi vielä ostaa, on yksi tai kaksi trikoolegginsejä kotikäyttöön. Kieltämättä, tuossa pikkuhiljaa shoppailussa on tämä kääntöpuoli, helposti tulee ostettua liikaa, kun ei ole täysin perillä mitä sieltä kaapistosta löytyy. Ostatteko te samaan tapaan vauvoillenne/lapsillenne vaatteita, vai oletteko tiukkoja ja ostatte koko vaatevaraston kerralla edellisen jäädessä pieneksi? Jälkimmäisessä tavassa tulisi varmasti valittua vähän fiksummin vaatekappaleet tarpeeseen, eikä haluun. Mutta tällä minun tavallani toisaalta vaatekaapista tulee vähän uniikimpi, kun kaikilla vauvoilla ei ole samoja vaatteita.

 

Näittekö muuten mitään kivaa?

Aatteita työvaatteista ja ostossuunnitelmia

Pitäis vähän päivittää työvaatekaappia. Pukukoodina on smart casual, eli sellainen vähän Suomen toimistotyyliä siistimpi, mutta brittimeiningeissä melko rento. Suorat housut tai hame, yhdistettynä siisteihin yläosiin, ehkä puvuntakkeihin tai neuletakkeihin, sillä pärjää. Olenkin joskus aikaisemmin kirjoitellut pukukoodeista täällä päin, tämänhetkinen työpaikka on niistä se vähiten muodollinen tai ehkä siinä keskivaiheilla muodollisuusasteikkoa.  

 

Nyt olen vähän tsekkaillut omaa vaatekaappia käytännössä ja havainnut sen, joskin niukinnaukin riittäväksi, melko suppeaksi ja vähäiseksi. Minulta löytyy tummanharmaa jakkupuku, beiget housut, harmaat tweed-housut, muutama valkoinen trikoo/silkkipaita, musta DKNY Cozy villatakki, beige tweed-jakku, ja siinäpä se taitaa ollakin. Niitä yhdistelemällä saa toki useampia eri yhdistelmiä, mutta vähän jo kyllästyttää. Erityisesti tarvetta olisi siisteille paidoille.

 

 

 

Tsekkailinkin jo viikonloppua varten (ollaan menossa taas shoppailemaan, toivottavasti ehditään minunkin kauppoihin tällä kertaa) vähän valikoimia eri kaupoista joista löytyy toimistokelpoista asustetta. Reiss, Karen Millen, Massimo Dutti, Hobbs, Banana Republic, Jigsaw ja Mango taitavat olla suosikkejani tällä saralla. Osa vähän kalliimpaa, osa halvempaa.

 

Massimo Dutilla on ihania vaatteita... Ja kenkiä, ja koruja. Sellaisia tosi perusvaatteita. Erityisesti silkkipaidat tuntuvat laadukkailta. Kengät tuppaavat olemaan hyvänlaatuisia, mutteivät mitään järisyttävän kalliita (£50-90). Banana Republic on aika samantyyppinen kauppa, ja tarjoaa paljon hyviä toimistovaatteita, kohtuuhintaan.

 

   

 

Jigsaw ja Hobbs ovat taas vähän kalliimpia vaatekauppoja, mutta ah niin omaa silmää miellyttäviä. Jigsawiin tutustuin tarkemmin kuullessani että se käyttää samaa tweed-valmistajaa kuten Chanel (vinkkinä siis jos ne Chanel-jakut innostaa, Jigsawin vastaavat ovat alle kymmenesosa hinnasta). Hobbs on vähän aikuisempaan makuun, mutta sieltäkin löytää hyviä vaatekappaleita. Karen Millen tekee hyviä jakkuja ja mekkoja, ja Reissin mekot ja jakkupuvut ovat useimmiten todella hyvännäköisiä.

 

Toimistokengistä muuten, mielestäni Clarks on ihan ykkönen. Mukavia kenkiä, ja järkeviä korkoja, ja vielä kohtuuhintaan. Hyvää laatua ja kestävää. Massimo Dutti on myös hyvä kengissä, mutta valikoima aika suppea ja painottunut enemmän vapaa-ajankenkiin.  

 

Mutta sitten omaan vaatekaappiin... Jonkinlainen vaalea, ehkä hiekanvärinen, tai vaaleanharmaa, jakkupuku tekisi terää omassa vaatekaapissa. Sitä voisi yhdistellä helposti muun vermeen kera. Eri silkkitopit, niitä tarvitsisin. Ja vaikka pari silkkistä spagettiolkatoppia neuletakkien ja jakkujen alle. Ja pari kynähametta neutraaleissa väreissä, niitä on helppo yhdistellä vaikka mihin.

 

Eli, ostoslistalle siis kaksi siistiä silkkitoppia, muutama alustoppi, yksi kynähame vaikka tweedinä, ja kohtuuhintainen vaalea jakkupuku. Katsellaan sit mihin rahat riittävät.

 

Onko teillä muuten mitään hyvää vinkkiä toimistovaatteisiin? Mistä kaupasta saa parhaat toimistovermeet?