Melkein kaikenkattava sushinteko-opas osa 2

Noniin, ja sit jatkoa tuolle edelliselle sushipostaukselle, joka keskittyi riisinkeittoon ja sen maustamiseen. Sinne tästä.

 

Nyt siis oletetaan että edessä on keitetyt ja etikkaseoksella maustetus ja jäähdytetyt riisit. Lisäksi tarvitaan toki merilevälituskoja, wasabia, eri täytteitä ja päällysiä, ja sushimatto (mikä lie oikealta nimeltään, siis tuo matto jolla makit eli sushirullat kääritään).
 

 

Merileväliuska asetetaan matolle niin että karhea kiilloton puoli on ylöspäin. Riisiä mätkäistään sopiva annos ja se varovaisesti levitellään merileväliuskalle. Itseä lähimpään reunaan jätetään n. sormenlevyinen osa riisittä, ja itsestä kauimmaisempana olevaan reunaan jätetään n. 5cm riisittä. Kannattaa käyttää apuna puista tai muovista lusikkaa tai lastaa jota aina silloin tällöin kastellaan kylmässä vedessä. Riisi ei tartu levittimeen kiinni ja sitä on helpompi levittää.

 

Hifistelijät voivat laittaa riisiä vähän paksummalti sinne yläreunaan (ihan kuin siellä olisi ylösalasoleva kolmio), ideana on että makeja kääriessä se auttaa siihen että täyte on nätisti siinä keskellä. Jokatapauksessa, makit rullaillaan kiinni niin että yritetään saada se itseä lähinnä oleva merileväsiivu kiinni riisilevyn yllä olevaan merileväpalaan.  Kotikeittiössä se nyt on aika sama onko täyte vähän sivussa, tai onko sisällä peräti merilevää spiraalimaisesti, samalta se kaikki kuitenkin maistuu ja tärkeämpää on saada rullat tehtyä ja syötyä. Ja kuten noista minun kuvistani näkee, taidot olivat täälläkin ruosteessa. Hyviä silti!

 

Makit kannattaa jättää lepäilemään taitekohta alaspäin vähintään kymmeneksi minuutiksi että merilevä kiinnittyy. Kun rulla leikellään palasiksi, kannattaa kastella veitsi usein kylmään veteen, auttaa siinä ettei riisi takerru veitseen ja palasista tulee siistimpiä.

 

Jos tykkäätte mielummin tehdä makeja ilman merilevää, matolle kannattaa levittää muovikelmu, ja sen päälle riisiä, ja sitten täyttää se maki ja rullata se muovikelmun avulla. Itse en noista uramakeista (merilevättömät rullat) välitä, mutta jotkut pitävät niitä parhaina versioina.

 

Täytteistä... Mielikuvitus on rajana, sisälle toki kannattaa sipaista vähän wasabia. Itse tykkään kalifornia makista, jossa on raputikkua, majoneesia, avokadoa, ja salaatinlehtiä. Tosi helppo ja hyvä on myös kappamaki, jonne laitetaan kurkkua (josta on leikattu se vetinen osa pois) ja sesaminsiemeniä.

 

Nigirit eli riisipallot tehdään sen kokoisiksi että ne saa suuhun kokonaisina. Näitä tehdessä kannattaa kastella käsiä jatkuvasti kylmään veteen että riisi ei takerru sormiin. Niitä ei tulisi puristella liikaa että ne pysyvät pehmeinä. Päälle sipaistaan wasabia ja sitten laitetaan mitä nyt sattuu tekemään mieli. Itse käytin kylmäsavulohta tällä kertaa. Raaka lohi on mielestäni parasta, mutta siitä täytyy sitten olla varma että se on merilohta (järvilohissa voi olla loisia).

 

Yksi hyvä päällyke nigireille on tamagoyaki, eli tuollainen japanilainen munakas. Se on helppo tehdä ja paljon parempaa itsetehtynä ja tuoreena kuin ravintoloissa useimmiten käytetyt valmismunakkaat. Minun versiossani oli neljä kananmunaa, tilkka vettä, loraus soijaa, neljä rkl sokeria (oikeassa ohjeessa on dashia ja miriniä myös). Kananmunaseos vatkataan tasaiseksi. Pannulle laitetaan 1/4 seoksesta, annetaan hyytyä niin että se on vielä hivenen kostea päältä, ja sitten se käännellään varovasti rullalle. Sitten pannulle taas 1/4 seoksesta, ja rullaa nostetaan sen verran että sen allekin pääsee munaseosta. Sitten rullaillaan ja toistetaan prosessia kunnes kananmunat loppuvat. Taloupaperin avulla kananmunarullaa voi vähän puristella ja jättää jäähtymään kunnes se leikataan palasiksi ja merileväsiivujen avulla kiinnitetään nigirien päälle.

 

Tämä sushinteko on todella helppoa, mutta aikaavievää näpertelyä. Jos haluaa päästä helpolla ja pitää sushibileet, niin hyvä idea on tehdä riisit ja täytteet valmiiksi, asetella pöytään kaikkien muitten tilpehöörien kanssa, ja käskeä vieraita rullailemaan omat sushinsa. Näitä kutsutaan temakeiksi, eli käsirulliksi. Perinteinen juttu, ja isännälle varmaankin helpoin ratkaisu.

 

Vähän sanastoa: sushi = maustettu riisi jonka kanssa voi olla mitä tahansa täytteitä tai päällisiä, nigiri = sushiriisipallo jonka päällä jotain, maki = täytetty sushirulla jonka ympärillä merilevää, uramaki = täytetty sushirulla ilman merilevää ympärillä, wasabi = piparjuuritahna

 

Ja miten sitä sushia sitten syödään? No miten vaan, pari pientä sääntöä on jos niitä haluaa noudattaa. Misokeittoa yleensä hörpitään veden sijasta. Soijaan sekoitetaan halutessa wasabia maun mukaan. Nigireitä soijaan dipatessa ei suinkaan dipata sitä riisiosaa, vaan se käännetään ja vain kalaa (tai muuta päällistä) dipataan soijaan. Sushit tulisi syödä yhtenä suupalana, eikä haukata niistä. Ihan käytännön puolesta, ne muuten hajoavat helposti. Ja aina eri sushien välillä napataan pala säilöttyä inkivääriä joka puhdistaa makuhermot ja auttaa nauttimaan uudesta sushipalasta puhtain suin.

Avecille annettiin raputikku sushimaistiaisiksi... Upposi!

 

Tämä nyt oli vähän enemmänkin tälläistä ajatuksenjuoksua sushista ja sen teosta, mutta toivottavasti tämä innosti jotakuta kokeilemaan. toivottavasti ei unohtunut mitään järisyttävän tärkeää. Jos innostutte kokeilemaan näitten ohjeitten perusteella olisi kiva jos viitsisitte huikata siitä kommenttiboksin puolella :)