Vauva 11kk

"Tämä on pieni askel vauvalle, mutta suuri perheelle."

 

 

 

 

14.4 vauva otti ensimmäisen askeleensa. Pieni horjuva askel, keskellä olohuonetta, koko suvun keskellä. Itse kuulin tästä suuresta askeleesta vasta muutaman päivän kuluttua. Minua oltiin huudeltu, turhaan, ja yhteistuumin päätetty olla kertomatta tästä suuresta askeleesta äidille joka ei sitä päässyt ihailemaan. Huonosti ajoitettu vessareissu siirsi ensimmäistä äidille esitettyä kävelykertaa muutaman päivän päähän, jolloin vauva, ehkä sitten äidin kunniaksi, otti kaksi askelta. Samalla kuulin myös siitä ensimmäisestä kävelykerrasta. Nyt vauvan ennätys on kolme askelta. Nopea konttaaja ei malta harjoitella jalkoilua paljoakaan, pääseehän sitä niin nopsasti paikkaan jos toiseenkin nelinjaloin. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, ehkä ensi kuukauden lopulla päästään jo kävelemään ulkosalla.

 

 

 

 

Kaksi uutta hammasta, yksi ylös ja yksi alas, on aiheuttanut monia ikäviä öitä (ja äidille kahvinhuuruisia työpäiviä). Nyt vauvalla on jo kahdeksan hammasta, joista kuusi tullut viimeisten kahden kuukauden aikana. Seuraavia, eli niitä poskihampaita odotellessa... Luulemme että ne tulevat piakkoin, sen verran sormi käy siellä poskessa järsittävänä jo nyt.

 

 

 

 

Vauva ymmärtää yllättävän paljon puhetta. Hän osaa taputtaa ja heiluttaa käskystä. Ja ihan pelkästä käskystä, ilman avustavia eleitä. Joskus onnistuu myös "anna pusu" ja "anna läpy" käskyt, mutta näihin vielä, vähän pakostakin liittyvät ne auttavat eleet. Ihana pusuttelija, jonka pusut ovat enemmänkin märkiä suu-auki tökkäyksiä. Mutta yritys hyvä, se on märkä ja suu osuu sinne äidin suuhun päin (ja joskus haukataan lisämausteena vähän nenää, poskea tai leukaa).

 

 

 

Erityisiä lempileikkejä ovat tällä hetkellä tyynyjen ja huivien alle piiloutuminen ja sieltä kurkkailu. Erityisnaurut kirvoittaa äidin tai isän piiloutuminen ja/tai hyökkäys piilopaikkaan. Laatikoitten tyhjentäminen on toinen lempileikki ja ehkä paras lelu on äidin lompakko, josta on erityisen hauskaa ottaa jokaikinen kortti pois kolostaan ja heittää lattialle.  

 

 

 

 

Mitäs muuta... Vauva on oppinut kiipeämään portaita ylös. Ja on sanonut daddy, isän suureksi riemuksi, ja pitkän ja useasti toistuvan maanittelun jälkeenkään ei ole ollut suostuvainen sanomaan sitä uudestaan. Vielä hän ei toki mitään sanoilla tarkoita, mutta innolla odotellaan mikä se ensimmäinen tarkoituksenmukainen sana on. Mamamaa, mam, mama, ja muita versioita mammasta toistellaan usein. Ehkä siis mamma tulee olemaan ensimmäinen sana. Vai ehkä sittenkin daddy, miehen kotonaolon kunniaksi... Vaikkei sanoja löydykään vauva osaa kommunikoida tärkeimmät - maitoa halutessaan hän kuuluvasti maiskuttaa suutaan.

 

Minkäikäisinä teidän pienet ovat ottaneet ensimmäiset askeleensa tai sanoneet ensimmäiset sanansa?