Ulkosuomalaisen pieniä iloja

Suomesta kaipaa usein niitä ihan pieniä arkipäivän asioita. Luettavaa omalla äidinkielellä, lapsuuden herkkuja, ruisleipää, suklaata... Aina kun käyn Suomessa otan aina tavoitteeksi tuoda edes jotain pientä toivottua sen pienen kymmenkiloisen käsimatkapakaasin uumenissa. 

Naistenlehdistä Olivia on mielestäni suomalaisista paras. Lentokentällä arvoin pitkään Olivian, Trendin ja Glorian välillä. Muista suomenkielisistä naistenlehdistä en niin perusta (tosin, naistenlehdistä Glamour on ehdoton suosikkini, mutta vaihtelu virkistää). Trendin ollessa vähän turhan teinityttö, ja Glorian ollessa liikaa hienostorouva, mukaan tarttui tavallinen suomalainen nuori nainen Olivia.

Suklaata toin yhteensä kilon, ihan vain itselleni (kuvassa ei ihan koko määrää). Kihlatulle sanoin että hän saa raahata omat suklaansa, minun suklaisiini ei kosketa. Harmi muuten ettei joulusuklaata saa kuin jouluna, se on nimittäin ehdoton suklaalempparini, mutta onhan tuo marjainen, että tavallinen sininen myös aikamoista herkkua. Reissumiestä ei harmin paikka mahtunut mukaan kuin vaivainen yksi piskuinen paketti.

Arvaattekin varmaan mitä aina pyydän tuliaisiksi? :)

Takaisin taas

Aika surrealistiselta muuten tuntui sunnuntaina - aamulla oltiin raikkaan sinitaivaan alla rannikkomökillä Turun lähistöllä, illalla oltiin jo takaisin tukahduttavan kuuman savuisessa Lontoossa. Ollaan siis jo takaisin kotona. Kun laskeuduttiin Stansteadiin oli kuin oltaisiin tultu Dubaihin - täällä on aivan järkyttävän kuuma ja painostava ilma! Aika haikeaa oli siis jättää Suomi, ja palata takaisin kämppään joka on vuoden sisään toisessa isossa kylppäriremontissa kosteusvaurioiden takia. Söin jo suruuni yhden Fazerina-suklaalevyn.

Tänään oli vaikea oikein päästä mihinkään kiinni. Pitäisi niitä kesätöitäkin hommata jostain, mutta päivä meni lähinnä kuumuudesta nuokkuessa, ja sitten ulkosalla. Shakkia pelaten (minä voitin tottakai) ja frisbeetä heitellen. Ehkä huomenna voisi mennä vaikka uimaan.

K

Paita H&M / Shortsit H&M / koru H&M / läpsyt Uganda / laukku Primark / lasit Chanel ♥ 

Superkätevä matkapeli - suosittelen!

Juhannusjuttuja laitan kunhan saan kihlatun kamerasta juhannuskuvat. Toivottavasti eivät juhannusjutut nyt tule vielä ihan korvista ulos!

Hyvää Juhannusta!

Minulle juhannus on aivan selkeä perhejuhla - hyvän juhannuksen viettoon ei tarvita muuta kuin lähisuku, grilli ja mökki. Mistään muusta ei niin väliksi.  Puitteet ovat lapsuusajoista hieman muuttuneet, ja porukka kasvanut uusilla tulokkailla mutta sama hyvä tunnelma jatkuu edelleenkin. Juuri nämä hetket ovat minulle tärkeimpiä Suomessa käydessä - ei niinkään ne pyhät, vaan niiden vietto oikeassa porukassa.

 Juhannus 1987

Ehkäpä voitaisiin tutustuttaa kihlattu erilaisiin juhannustaikoihin tänä vuonna - käydä keräämässä seitsemältä eri niityltä seitsemän eri kukkaa, piilottaa ne tyynyn alle ja uneksia toisistamme. Makkara ja olut ovat ainakin suunnitelmissa, ja ehkä jopa meressä pulahtaminen jos säät suosivat. Varmaa on että viikonloppu tulee olemaan kovin täynnä ohjelmaa, joten seuraavat kuulumiset tulevat varmaankin vasta viikonlopun jälkeen Lontoosta.

Pohtimassa makkaran syvintä olemusta

Hyvää juhannusta, missä tahansa ja kenen tahansa kanssa sen vietätte!

Surkujen surku

Kävin tosiaankin siellä esitarkastuksessa, silmien laserointia varten. Tarkoitus olisi ollut käydä sitten seuraavana päivänä korjauttamassa simmut siihen malliin että silmälaseilla olisi voinut heittää vesilintua. No, siellä sitten havaittiin alkava verkkopohjan rappeuma toisessa silmässä, joka tosiaankin pisti stopin tälle leikkaukselle. Skipaten lääketieteelliset jargonit tämä rappeuma periaatteessa tarkoittaa sitä että verkkopohja on liian löyhästi silmässä kiinni, ja vaarana on laserleikkauksessa tai jossain muussa silmään kohdistuvassa liikeessä (esim. laskuvarjohyppääminen tms.) sen irtoaminen ja silmän sokeutuminen. Ei mikään kiva juttu!

No se on nyt sitten hoidettu kuntoon ja operaatiosta toivuttu, mikä on jees juttu, mutta laserleikkaus joutuu odottelemaan silmän kunnolla parantumista, jossa kestää vähintään kaksi viikkoa. Eli käyn sitten laserissa joskus toiste. Seuraavalla Suomen lomalla. Ajatellaan positiivisesti - ongelmat on nyt hoidettu alta pois, pääsen käymään hyvällä tekosyyllä uudestaan Suomessa piakkoin ja pääsen juhannussaunaankin (laserin jälkeen siis pitää vältellä saunaa ja hikoamista viikon pari) :) 

Laserraportit siirtyvät nyt siis hamaan tulevaisuuteen.

Mutta hei, nyt mua on alkaneet kiinnostamaan uudet aurinkolasit - vanhat on jo varmaan viiden vuoden vanhat. Ainaskin. Ehkä jopa enemmän. Tykkään kyllä niistä, mutta ne ovat ehkä vähänkin turhan virtaviivaiset. Mitäs ootte mieltä tälläisistä? Toi helmijuttu on aika kiva mielestäni :)

Tälläiset ovat ne minun nykyiseni. Tykkään kyllä, mutta onhan ne vähän kärpäset :) Kuva on muuten parin vuoden takaiselta Pariisin reissulta, josta täällä ja täällä löytyy juttua. Himottaisi vähän muuten mennä uudestaan käymään, se kun on niin kätevän lähelläkin Lontoota. Muutaman hassun tunnin mittainen junamatka vaan ali kanaalin.

Suomen parhailla munkkikahveilla

Täällä Tampereella usein mainostetaan että Pyynikin näkötornin kahvilasta saa koko maan parhaat munkit. Kävimme (toistamiseen) tarkastamassa väitteen ja jos ihmismassojen määrästä ja kahvijonon pituudesta voisi jotain päätellä, niin kyllä ehdottomasti kyseessä on vähintäänkin Suomen halutuimmat munkit. Olivat ne helkutin hyviäkin. Teki melkein mieli ottaa toinen heti perään.

Aikamoiset maisemat näkyvät tornista. Korkean harjun päällä kelpaa seisoskella, ja sieltä tiirailtiinkin kaikkia tuttuja maamerkkejä. Kova tuuli!

Ostin muuten aivan älyttömän kivan huivin. Olen pitänyt silmäni avoinna sinivalkoraidallisen huivin varalta jo pitemmän aikaa. Tämä löytyi Stockmannista, tälläinen Globalin huivi, nappasin sen mukaani mallinuken kaulasta. Aivan nappiostos! Neliömäinen ja iso, ja sen saa kiepautettua joko lyhyeksi tai pitkäksi versioksi kaulan ympärille. 80-20 puuvilla-silkkisekoitetta, eli laadukasta matskua, eikä maksanut kuin 12 euroa. Ihana! Vähän muuten pelotti että tuulessa olisi ote kirvonnut ja huivi menetetty Pyhäjärven vesille. Puristin niin kovaa että kynnenjäljet löytyvät varmaan vieläkin kämmenpohjistani.

Tiedätte varmaan sen tunteen kun löytää jotain kauan etsimäänsä, ja täydellisen version omasta unelmasta, ja vielä todella halvalla. Olen ollut fiiliksissä jo pari päivää tässä ja aina kun silmä osuu tuohon huiviin sitä tulee lämmin tunne sydänalaan :) Mun uusi rakas :)

Silmälasikäärme

Tuntuu erikoiselta ajatella että huomisesta lähtien minun ei enää ikinä tarvitse käyttää silmälaseja. Todella kummallinen fiilis. Olen käyttänyt silmälaseja kahdeksanvuotiaasta lähtien, ja näköni on aina ollut sen verran huono etten ole ilman laseja pärjännyt. Tänään käyn esitutkimuksessa, ja jos mitään erikoista ei löydy niin huomiseksi minulle on jo varattu leikkausaika silmien laserointiin.

 1992

Olen toisaalta todella innoissani siitä etten enää joudu vekslaamaan lasien ja piilareiden kanssa. Liikunta  ja harrastaminen tulee olemaan helpompaa. Minun ei enää tarvitse kärsiä piilareiden epämukavuudesta, tai niiden kuivattamista silmistä. Minun ei enää ikinä tarvitse käsikopelolla etsiä väärään paikkaan unohtamiani laseja. Saan herätä aamulla kirkkaaseen ja selkeään päivään. Minun ei enää tarvitse kärsiä tilapäisestä sokeudesta aina talvisaikaan sisätiloihin siirtyessä. Minun ei enää tarvitse hinkata alituisesti likastuvia linssejä. Tulen näkemään selkeästi myös sivulle ja ylös ja alas joutumatta kääntämään päätäni katseen mukana.

1992

Toisaalta minua harmittaa luopua laseista. Olen käyttänyt laseja jo niin pitkään, että ne ovat lähes muodostuneet osaksi identiteettiäni. Olin koulussa just se muiden lasten haukkuma rillipää ja silmälasikäärme, ja vaikka silloin teini-ikäisenä piilolinssejä käyttämällä visusti piilotin tämän puolen itsestäni, näin aikuistuessa olen itseasiassa käyttänyt laseja mielelläni. Ne sopivat minulle, ovat hyvännäköisiä ja tyylikkään näköisiä. Jotkut toverit ovat myös väittäneet minun olevan paljon fiksumman näköinen ne päässäni. Ja haukkukaa vain materialistiksi, mutta minusta on ollut kiva pitää aina pientä luksusta arkipäivässä Chanelien, Dolce & Gabbanoiden tai muiden luksusmerkkien lasien muodossa. Tällä hetkellä nenänpäältä löytyvät melkoisen näpsäkät Bvlgari-kehykset.

 1997

Pienestä turhamaisesta jutusta tosin pääsen mielelläni eroon.  Silmälasieni kuparinen metalli on aika tiukasti rajannut koruvalintojani , ja tätä on kestänyt jo vuosia sillä edelliset lasini olivat myös kupariset. En käytä piilolinssejä lähes ollenkaan silmien kuivumisen takia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt jättää kaikki kauniit hopeiset korut joko korulippaaseen tai ostopäätöksen hetkillä kauppaan. Nytpä pääsen käyttämään muitakin metallivärejä!

 1999

Melkoista haikailua. Viimeisiä silmälasikäärmepäiviä viedään... Ehkä voin silti pitää aina joskus imagolaseja sitten tulevaisuudessakin :)

2

2010

Lukiomuistoja verestämässä

Pitihän siellä vanhassa opinahjossa poiketa töllistelemässä, kun niin sopivasti kuljettiin siitä ohi. Oli myös hauska näyttää kihlatulle millaisessa vanhassa, historiallisessa rakennuksessa sitä tulikaan "opiskeltua" (eli lintsattua tunneilta) silloin teini-ikäisenä. Hauskoja muistoja minulle jäi niistä lukioajoista ja paljon muistoja tulikin mieleen porttien läpi kuljettua. Opiskelin siis Tykissä (Tampereen yhteiskoulu), jos se siis kenellekään sanoo mitään. Kyseessä on ilmaisutaitolukio, vaikka itse pitkän matikan ja monen kielen opiskelijana en paljoa ehtinytkään ilmaisutaitoihin perehtyä. Elokuva- valokuvaus- ja puhetaitokursseja tuli ainakin käytyä, teatterit sun muut jäivät valitettavasti väliin.

Aika historiallinen paikka muuten. Rakennus toimi sisällissodassa eräänä punaisten viimeisenä linnoituksena, ja Wikipedian mukaan nykyistä ruokalaa käytettiin vankityrmänä. Koulussa liikkui myös tieto siitä, että heti sisäpihan sisäänkäyntiovien vieressä oli teloitettu punaiset häviön jälkeen. Ulkoseinissä on vieläkin melkoisen paljon luodinreikiä. Eipä sitä silloin hirveästi ajatellut, kunpahan vain kävi koulua, mutta aika hurja juttu näin jälkikäteen mietittynä. Sisäpihalla oli myös kaakinpuu, jossa raipattiin kaikenmoisia rettelöitsijäitä 1800-luvulla. Aika hauska.

 jeggings Zara / t-paita H&M / cardy Zara / huivi H&M / laukku Primark / ballerinat Bianco

Hauskoja muistoja tuli heti kun tupakkapaikan kautta oikaistiin sisäpihalle. Siinä tupakkapaikalla meikä vietti kavereiden kanssa jutustellessa monet hetket. Vanhojentansseista muistui myöskin mieleen hassu pieni väläys. Siinä tansseja odotellessa ja hermosauhuja vedellessä onnistuin jotenkin kietomaan sormeni edestänyöritettävän korsettini naruihin, ja vetäisemään koko höskän näyttävästi poikaporukan edessä auki. Arvaatte varmaan että korsetin alle ei tietenkään ollut mahtunut rintaliivejä ja tisuset ponnahtivat sieltä pontevasti esille... Siinä valahtivat teinipoikien leuat auki apposelleen. Itseä ei nauraa räkättäessä edes ehtinyt nolottamaan. Tälle naurettiin minun kaveriporukassa pitkään :)

Hauskoja aikoja. Hauskoja muistoja :)