Britannia: Kohteliaat britit

Ehkä yksi parhaimpia asioita Briteissä asumisesta on arkipäiväinen kohteliaisuus. Britit ovat (halutessaan) erittäin kohteliaita, ja ne käytöstavat ovat iskostettu selkäytimiin ihan pienestä pitäen. Niitä käytöstapoja opetellaan jo ihan vauvana, ja jatketaan varsin tiukkaan tahtiin koulussa. Joitain näistä tavoista on tarttunut jo minuunkin vuosien varrella.

 

Kuvat St James's Park puistosta

 

 

Käytöstavat ovat tärkeitä - kiitos, anteeksi ja ole hyvä kuuluvat jatkuvasti, kaikkialla. Niitä sanotaan joka väliin, ja suomalaisen korvaan (vaikka täällä jo vuosikausia olenkin asunut) edelleenkin aivan turhan usein. Ne tekevät toki kanssakäymisestä mukavampaa, ja joskus jopa pääsee naureskelemaan, kun sorry kuuluu jokaisen suusta, vaikka mitä tekisi. Sorry sanotaan kaikenlaisessa kanssakäymisessä, se tulee automaattisesti vaikka itse ei olisi ollenkaan syypää mihinkään. Seuraavan kerran kun olette täälläpäin, törmätkääpä brittiin tai astukaapa hänen kengilleen ja katsokaa mitä hän sanoo. Sorry, niinpä. Samaa teen itsekin.

 

 

 

Small talk on tavallista, eli sellainen jutustelu tuntemattomien ja puolituttujen kanssa, jota suomalaiset ehkä nimittäisivät tyhjänpuhumiseksi. Sää, urheilu, junaliikenne, ja kaikenlaiset arkiset asiat ovat parhaita aiheita aivan tuntemattomien kanssa. Kaupan kassojen kanssa jutellaan myös mukavia, ja heitetään huulta kun sille päälle satutaan. Usein kassahenkilöstö tuituilee vauvalle, ja usein tulee juteltua heidän lapsistaan ja vauvan kehityksestä ja muusta lapsiin liittyvästä siinä pakkailun ja maksamisen lomassa. Vähän tutumpien, esimerkiksi naapureitten kanssa pääsee juttelemaan henkilökohtaisemmistakin asioista. Vuosien varrella olen oppinut melkoiseksi läpättäjäksi, ja saan juttua aikaan jos jonkinmoisesta aiheesta, päihiten joskus jopa brititkin. Suomessahan jutustelun yrittäjät vaietaan hiljaisiksi hyvinkin nopeasti, toisen kuumeisesti miettien onkohan kyseessä juoppo vai muuten vain vähän hassu ihminen, mitä se nyt yrittää, olisi jo hiljaa, katselenpa tässä muualle ja hymisen joo.

 

 

 

Jonottaminen on Briteissä pyhä asia - on tietty järjestys, jonka jokainen britti sisäisesti ymmärtää. Muiden edelle ei saa yrittää hyppiä, ja sellaista röyhkimystä ojennetaan hyvin nopeasti. Jos ei muuten, niin supisemalla ja kihisemällä ja huokaisemalla oh the nerve! etuilijan selän takana niin että tyhmempikin huomaa. Bussiin, junaan, kassalle, kaikkialle jonotetaan.

 

Sitten sellaisia pienempiä asioita, kuten oven pitäminen auki takanaolijalle. Suomessa valitettavan usein ovi läväytetään kiinni perään edes vilkaisematta. Kadulla tietä annetaan lapsille, ja vaunuille aivan itsestäänselvästi ja autetaan vaunujen nostamisessa nopeasti. Sydäntä oikein lämmittää kuin pienet teinipojat suurielkeisesti tarjoavat tietä - koulussa näihin käytöstapoihin kiinnitetään paljon huomiota, ja lapset opetetaan pienestä pitäen siihen että muitten edelle ei saa rynniä. Ja mielellään vielä pidetään ovea muille auki siinä samalla. Yksi ehkä pieniä asioita joita ei välttämättä huomaa, on se että miehet usein tietä antaessaan tai naisten kanssa kävellessään asettuvat sille autotien puolelle - sillä se on kohteliasta. Ja miksikö? Että he ovat siinä vaarallisemmalla puolella.

 

 

 

 

Kyllä tämän kaiken kohteliaisuuden joukkoon mahtuu myös roima määrä riitelyä (joka sekin toteutetaan usein sanallisesti hyvin kohteliaasti mutta pippurisesti) ja ulkokultaisuutta, jolloin vain noudatetaan kohteliaisuussääntöjä sen takia että näytettäisiin paremmalta / kuulostettaisiin paremmalta. Mutta yleisesti ottaen britit ovat aivan hurjan kohteliaita, ja se tekee arkielämästä paljon miellyttävämpää kuin esimerkiksi Suomessa. Suomessa käydessä usein hämmästyn kuinka töykeitä ja epäkohteliaita monet ihmiset ovat. Eivät toki kaikki - ihania ja ystävällisiä ihmisiä mahtuu mukaan sielläkin, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

 

Millaisia käsityksiä teillä on brittien ja suomalaisten kohteliaisuuskäytännöistä? Samaa mieltä / eri mieltä?

P.S. Tsekatkaapa huominen maanantai-postaus, jossa on pieni yllätys blogin lukijoille!