keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Miten minusta tuli ulkosuomalainen? Osa 1: Japani


 
Lukiolaisena päätin lähteä vaihto-oppilaaksi. Vuosi toisessa maassa, kulttuuriin paneutuen ja kieltä oppien kuulosti niin mielettömältä kokemukselta ettei sitä tehnyt mieli sivuuttaa olankohautuksella. En enää muista mitä kautta kuulin mahdollisuudesta - hyvinkin mahdollista että sysäyksen sain joltain vaihto-oppilasvuodelta palaavalta lukiotutulta, tai ehkäpä koulun käytävillä oli vaihto-oppilasjärjestön juliste. Mutta palava halu minulla oli lähteä jonnekin. Hain vaihto-oppilasjärjestöön, kävin haastattelussa, sain hyväksynnän ja sitten minun tuli valita maa. 
 



 
Olin jo hakiessani mietiskellyt sopivaa maata itselleni. Suurin osa vaihto-oppilaista meni USA:an tai Australiaan. Minä halusin johonkin mahdollisimman erilaiseen ja kaukaiseen maahan - johonkin täysin länsimaista poikkeavaan paikkaan. Silloin kun minä lähdin Japaniin se oli yksi epäsuosituimpia kohteita - silloin kukaan ei ollut vielä kuullutkaat animesta, jPopista tai lolitapukeutumisesta. Jos USA:an tai Australiaan halusi, piti valita kakkosvaihtoehto, jos ei sinne suuren tungun takia pääsisikään. Japaniin pääsivät kaikki. Mutta se ei minua haitannut - halusinhan kokeilla jotain erilaista, ja olinhan tavannut aikaisemmilla matkoillani paljon japanilaisia, ja he tuntuivat kivoilta tyypeiltä. Erilainen maa, jossa paljon kivoja tyyppejä - kuulosti täydelliseltä minulle. Ja uusi kielikin kaiken lisäksi.
 
Ja sinne pääsin. Lopetin lukion toisen vuoden keväällä kesken, vanhojentanssien jälkeen, ja lähdin Japaniin.





Vuoteen mahtui jos jonkinmoista - onnistumisia, iloja, suruja, kriisejä. Ehkä suurimpana asiana kasvoin ihmisenä paljon. Ymmärsin uusia asioita, opin itsestäni, kansallisuudestani, kulttuureista, ja ihmisten välisistä suhteista paljon. Vieraassa maassa, täysin ummikkona asuminen, vieraassa perheessä, tavallaan vieraana ja tavallaan perheen jäsenenä, ja oudossa kulttuurissa asuminen kasvatti. Toisessa perheessä asuminen sai minut arvostamaan omaa perhettäni uudella tavalla. Toisessa kulttuurissa asuminen sai minut käsittämään kuinka ihmiset käyttäytyvät ja kuinka kulttuuritausta heihin vaikuttaa. Toisessa maassa asuminen sai minut ymmärtämään että maiden väliset erot ovat todellakin niitä, eroja, eikä maita voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Ne ovat vain erilaisia.
 
Suomeen palatessani tunsin itseni tavallaan ulkopuoliseksi. Ymmärsin suomalaisuuteni ja kansallisuuteni eri tavalla kuin aikaisemmin. Suomi ei enää ollutkaan se ainoa oikea paikka, jossa kaikki on hyvin. Se oli vain erilainen maa, maa muiden joukossa. Kotimaa, muttei parempi tai sen huonompi kuin Japani. Vietin aikaani enemmän ja enemmän muiden palanneiden vaihto-oppilaiden kanssa, sillä he tuntuivat ymmärtävän tätä erilaisuutta, maailmankansalaiseksi kasvamista, paljon paremmin. Maailmankansalainen... Kuulostaapa kornilta, mutta se kuvaa parhaiten sitä sen hetkistä olotilaani. Ja itseasiassa minkälaisena koen itseni nykyäänkin.
 
Palattuani aloitin kolmannen vuoden lukiossa, jatkaen siitä mihin sen vuotta aikaisemmin jätin. Mutta takaraivossa kutkutti, minne sitä lukion jälkeen... Seuraavassa osassa sitten minne sitä päädyinkin ja miksi.


9 kommenttia:

  1. Moikka! Löysin joskus muutama vuosi sitten sun blogin kun olin lähdössä Englantiin au pairiksi ja oon ollut lukijana siitä asti! En vaan ole tainnut kertaakaan kommentoida... Musta on aina hirveen mielenkiintoista kuulla, miten eri ihmiset on päätyneet maailmalle, joten innolla odottelen seuraavia osia (: Itselläni on viikon päästä pysyvä muutto britteihin ja oon kyllä lukenut loppuun kaikki sun postaukset ulkosuomalaisuudesta ja kulttuuri-vinkeistä :p

    Hyvää syksyn alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo onnea muuttoon! Mun on ollut pitkän aikaa tarkoitus tehdä valmiiksi muutto Britteihin postaus, ehkäpä mä ehtisin sen tehdä tässä piakkoin :) Se voi olla sulle vaikka avuksi :)

      Tosi kiva että oot jaksanut käydä täällä mun tontillani jo niinkin pitkään ja kiva kun kommentoit!

      Poista
  2. Hei! Näin se taitaa mennä, että kun kerran lähtee niin vaikea on olla lähtemättä toisenkin kerran :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... niin, tai kolmannen ;) Toisinsanoen, Englanti ei ole vielä Part 2 tätä postaussarjaa :D

      Poista
  3. Aika tuttuja ajatuksia. Minua vähän ihmetyttää, miten jotkut ihmiset eivät ole ollenkaan kiinnostuneita kokemaan tällaista. Maailma tuntuu jotenkin paljon turvallisemmalta ja mukavammalta paikalta, kun sitä ymmärtää paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, muakin ihmetyttää, mutta toisaalta meitä mahtuu monia maailmaan ja niin on ihan hyväkin. Jotkut on enemmän kotihiiriä ja toiset enemmän seikkailijoita :)

      Mut kyl täytyy sanoa että matkailu on minua ainakin avartanut, ja olen todella kiitollinen siitä että minulle on suotu se mahdollisuus lähteä ja kokea erilaisia asioita eri maissa.

      Poista
  4. Kiva lukea näitä ihmisten tarinoita, jotka on toisaalta aika lähellä omaani myös. Tavallaan lukion vaihto-oppilasajasta se kaikki lähti. Itse ainakin koin silloin ja toisaalta vieläkin, että ne kuukaudet vaihto-oppilaana teininä oli oikea käännekohta elämässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehdottomasti, se vaihto-oppilasaika oli suuri käännekohta. Se on kyllä melkoinen kokemus, en tiedä miten sellaisen voisi mennä läpi ilman todella suurta muutosta ihmisenä. Olis kiva kuulla joskus sunkin tarinasi - ootkohan laittanut sellaista omaan blogiisi?

      Poista
    2. No pikkasen vastaavaa tarinaa on läpikäyty mm. täällä :)

      Poista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails