Miten minusta tuli ulkosuomalainen? Osa 2: Ranska

Vaihto-oppilasvuoden (Miten minusta tuli ulkosuomalainen? Osa 1: Japani) jälkeen palasin takaisin lukion kolmannelle vuodelle. Kaukokaipuu oli kova, jonnekin piti päästä lakituksen jälkeen. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen aloitin työskentelyn urheiluvälinekaupassa ja aloin säästämään rahaa lähtöä varten.

 

Matkakassa oli kasassa puolisen vuotta tarkoitettua myöhemmin, ja Biarritzin surffielämän sijasta päätin lähteä lautailemaan Chamonixiin. Ei sen niin väliä ollut minne, jonnekin vain seikkailemaan. Ranska tuntui kivalta paikalta, se ei olisi liian kaukana, mutta tarpeeksi erilainen, ja ehkäpä sitä oppisi uuden kielenkin. Olen kirjoittanut aikaisemminkin ajastani Ranskassa. Tässä postauksessa enemmän alkushokista ja mitä siellä tulikaan puuhasteltua, tässä ulkosuomalaispostauksessa keskityn enemmän näihin fiiliksiin ja ulkosuomalaisuuteen.

 Pidin ajastani Chamonixissa. Se oli erikoinen ranskalaiseksi kaupungiksi - siellä oli paljon englantilaisia asukkeja ja kausityöläisiä, ja jotkut ranskalaiset kausityöläiset tulivat sinne vartavasten harjoittelemaan englantia, töihin englantilaisten kanssa. Minä yritin parhaani mukaan päästä töihin ranskalaisiin paikkoihin että pääsisin harjoittelemaan ranskaani - opin tilaamaan patonkeja ja olutta, ja ymmärtämään pieniä keskusteluja, mutta en voi taidoillani enää erityisemmin kehuskella. Ranskassa asuessani suomalaista aksenttiani ranskankielessä kyllä kehuttiin todella söpöksi (englantilaisten aksentti ranskaa puhuessa kun kuulemma kuulostaa vain ärsyttävältä).

Viihdyin Chamonixissa. Minulla oli siellä ystäviä, ja pienessä kaupungissa tapasi aina tuttuja, heti kuin vain astui ulko-ovelleen. Mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että elämä siellä olisi mukavaa, hauskaa, mutta junnaisi paikoillaan. Iltaisin töissä baarissa, päivisin mäessä, vuodesta toiseen. Eikä siinä mitään, mukavaahan se oli, mutta halusin jotain enemmän, jotain älyllisesti mielenkiintoisempaa. Edetä yliopistoon päin, ja se ei ollut mahdollista alppikaupungissa. Oli siis aika palata Suomeen ja miettiä seuraavaa askelta. Varasin lentolipun kesäkuulle, kävin viimeisellä laskulla toukokuun viimeisillä päivillä, ja nautin olusen laskun jälkeen terassilla, katsellen jäätikköä jolla muutama hetki aikaisemmin vielä viiletin. Haikeus.

 

Palattuani Suomeen takaisin katselin horisonttia ja ihmettelin kuinka avaralta maisema näytti. Enää ympärillä ei ollutkaan vuoria, nyt oli silmänkantamattomiin metsiä ja peltoja. Ei enää majesteettisia lumipeitteisiä huippuja joita saattoi katsoa, suunnitellen seuraavaa laskureissua... Nyt oli aika palata normaaliin elämään, käydä töissä, ja valmistautua yliopistohakuun.

 

Jatketaan piakkoin seuraavalla osalla - jossa päädytään Britteihin!