From Hell - walking in the footsteps of...

Jack the Ripper! 

Viime viikolla käveltiin sarjamurhaajan jalanjäljissä ympäri Whitechapelia ja Aldgatea, vanhan Lontoon kaupungin alueella. Lontoossa kannattaa osallistua ohjatuille kävelyreissuille, jolloin kaupungista ja sen historiasta saa erityisen paljon irti. Tämä Lontoon suosituin kävelyreissu on tosiaankin kokeilemisen arvoinen, ja vaikka olen kierroksella jo aiemmin käynyt päätin viedä kaverini kierrokselle ja tulla itsekin uudestaan. 

Lähdettiin kierrokselle 19:30 Tower Hillin metroaseman edestä. Matkanvetäjinä toimivat London Walks -opas. Kiinnostuneet voivat tutustua tähän linkkiin, ja jopa löytää muita mielenkiintoisia kävelyreissuja. Valikoimaa löytyy museokierroksista Stonehengeen. Jack the Ripper -kävely taitaa kuitenkin olla ehdottomasti suosituin. 

Sen enempää en lähde kierrosta avaamaan, spoilerit kun ovat niin inhottavia. Pari pientä mielenkiintoista asiaa, jotka opin kävelykierroksella, voisin kuitenkin jakaa.

Vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteessa Lontoo oli hyvin köyhää aluetta. Monet kodittomat etsivät turvaa ja lämpöä paikallisista köyhäinhostelleista, joissa sai neljällä pennillä maata puuarkussa, tai jakaa likaisen ja kirppuisen patjan useamman muun kodittoman kera. Puolihinnalla pääsi jos otti vastaan paikan penkiltä, jonka eteen pingotettiin köysi. Tämän köyden yli kodittomat heittivät kätensä, ikäänkuin heidät olisi ripustettu pyykkinarulle, ja siihen nojaten he saivat nukkua, jos pystyivät. Nykyään jo harvinaisempi sanonta twopence hangover, jolla viitataan pahaan krapulaan, on saanut alkunsa juuri tästä nukkumistavasta. Jack the Ripperin ensimmäinen uhri oli tuhlannut kaikki rahansa uuteen nättiin hattuun, eikä päässyt hostelliin nukkumaan, ja lähti ulos ansaitsemaan rahaa...

 Tämännäköistä sen ajan Lontoossa kuulemma oli

Siihen aikaa Lontoo oli vain City of London - nykyiseltään melkoisen pieni alue Lontoon keskustassa. City of Londonilla oli oma poliisivoimansa (City of London Police), ja Lontoon ulkopuolella oli oma poliisivoimansa (Metropolitan Police). Kummallakaan poliisivoimalla ei ollut asiaa eikä toimivaltaa toisen polisiivoiman alueella. Ja näin asiat ovat edelleenkin. Väkivaltarikokset asia erikseen, mutta jos esimerkiksi Metropolitan-poliisi näkisi jonkun tekevän tuhmuuksia City of Londonin alueella, ei heillä olisi mitään valtuuksia pidättää kyseistä rakkaria. Tai päinvastoin. Tämä eri poliisivaltojen erottelu ja niiden välinen kilpailu oli osatekijä silloin paikallaan junnaavissa tutkimuksissa ja varmasti yksi tekijä siinä ettei Jack the Ripperiä saatu koskaan kiinni. Kadunkylteistä erottaa edelleenkin milloin liikutaan millä alueella - katsokaa alemmat kuvat.

Suosittelen käymään kävelyllä! Itse opin monia mielenkiintoisia asioita, enkä vain Jack the Ripperistä!

Hemmottelu-lauantai

Aamukuuden herätykset, pitkät työpäivät, ja iltaiset kävelysessiot ympäri Lontoon turistikohteita tänne vierailemaan tullutta kanukkikaveria viihdyttäessä imevät naisesta tehokkaasti kaikki mehut. Eikä aikaakaan ole jäänyt iltaisin muuhun kuin pikaiseen suihkuun ja pienen iltapalan valmistamiseen. Rankat työt eivät kuitenkaan välttämättä vaadi rankkoja huveja. Tänään lauantaina olen nukkunut pitkät yöunet (jopa aamu-kahdeksaan), makoillut sohvalla telkkarin edessä vegetatiivisessa tilassa, ja päivälliseksi hakenut fish&chipsit läheisestä todella hyvästä take-away paikasta. Erityisesti olen vain lepäillyt. Ja hyvältä tuntuu!

Iltapuuhiksi olen suunnitellut lisää lepäämistä, kirjojen lukemista ja pientä hemmotteluhetkiä kovaan työhön joutuneille jaloille. Monet kävellyt kilometrit, tietokoneella päiväkausien istuminen ja vähäiset yöunet ja liialliset kahvisessiot ovat saaneet jalkani turpoamaan kuin pullataikinan. Nyt on vihdoinkin aika vähän hoitaa itseä.

Jalkakylpyyn murentelen vähän Lushin mausteista kylpypalloa, ja annan jalkojen kunnolla liota ja pehmentyä ennen raspausta. Varpaankynnet hoidan kuntoon Essien aprikoosi-kynsinauhaöljyllä, Essien lasiviilalla, ja OPIn ja Sally Hansenin kynsilakoilla. Värinä tomaatinpunainen Monsooner or Later. Lopuksi jalat rasvaan Lushin Pied a Pepper -jalkavoiteella, joka on aivan mahtava väsyneille ja turvonneille jaloille.  Stimuloiva inkivääri, antiseptiset kaneli ja neilikka, ja kontrolloiva sitruunaöljy saavat veren oikein kunnolla kiertämään jaloissa, ja tuoksuvat yhdessä aivan intialaiselta herkkuruoalta. Ja taas jaksaa ensi viikolla tallustaa!

Raparperijuustokakku.

Niihin viime keskiviikon grillibileisiin tein vietäviksi raparperijuustokakkua. Samanlaisen kakun vein myös sunnuntai grillibileisiin ja se sai aivan yhtä hyvän menestyksen molemmissa. Herkullinen resepti kun on niin halusin nyt täälläkin jakaa tämän herkun ohjeet. Se oli nimittäin hemmetin hyvää! Ei ollenkaan liian painavaa, ja raparperin kirpeys teki kakusta raikkaan eikä ollenkaan niin äklömakean kuin juustokakut joskus tuppaavat olemaan. Mansikoiden hieno makeus myös sopi kirpeän raparperin kanssa mainiosti. Todella herkullista.

Tarvitaan

Pohja
1 kuppi (2,5 dl) jauhoja
1/4 kuppia (0,6 dl) sokeria
115 g voita

Raparperiseos
3 kuppia (7,5 dl) paloiteltua raparperia (tuoretta tai pakastettua)
1/2 kuppia (1,25 dl) sokeria
1 rkl jauhoa

Juustokakkutaikina
450 g tuorejuustoa (maustamaton Philadelphia käy mainiosti)
1/2 kuppia (1,25 dl) sokeria
2 kananmunaa

Päällykerros
2 dl hapankermaa (sour cream - kermaviili tai rahka varmaan kelpaa myös)
2 rkl sokeria
1 tl vanilja-essenssiä (vaniljatankoa voi myös käyttää)

Vaiheet

1. Lämmitä uuni 190 C-asteeseen. Yhdistä pohjan ainekset (jauho, sokeri ja voi) ja sekoita kunnes seos on murumainen. Taputtele seos irtopohjavuoan (halkaisijaltaan n. 25 cm) pohjalle.

2. Sekoita raparperiseoksen ainekset yhteen (raparperi, sokeri ja jauho) ja kaada murupohjan päälle. Paista uunissa 15 minuuttia. Ota ulos uunista ja laita syrjään. Vähennä uunin lämpötila 175 asteeseen.

3. Vispaa tuorejuusto ja 1,25 dl sokeria isossa kulhossa kunnes seoksesta on tullut kermaisa. Vältä ylivatkaamista ettei kakusta tule sitkeä. Vatkaa kananmunat yksitellen joukkoon. Kaada kuumien raparperien päälle.

4. Paista n. 30 minuuttia, tai kunnes juustokakku on hyytynyt. Hyytymisen näkee siitä kun kakkua hytisyttää, niin vain keskiosan tulisi hytistä vähän.
5. Sekoita päällykerroksen ainekset (hapankerma, sokeri, vanilja-essenssi) keskenään ja levitä kuuman kakun päälle.

6. Sujauta terävä veitsi juustokakun ja vuoan väliin ja leikkaa varovasti juustokakku irti vuoasta. Näin jäähtyessään juustokakku ei halkea.

7. Koristele jäähtynyt kakku mansikoilla.

Kesän toiset kunnolliset grillibileet

Kihlatun kaveri palasi maailmanvalloitusmatkaltaan takaisin kotiin, joten eilen sunnuntaina kokoonnuttiin grillibileisiin juhlistamaan sankarin paluuta. Syötiin popsittiin herkkua ruokaa, vein viemisiksi taas juustokakun ja juotiin Kambodiasta raijattua supertulista pippurivodkaa, joka sai suurimman osan ihmisistä pahanvointiseksi. Se oli siis näitä kotitekoisia makuvodkia, joissa vodkapulloon on lisätty mausteita maun mukaan - tähän oli tungettu mukaan puoli pulloa mustapippuria ja vodka oli näistä värjäytynyt sysimustaksi. Voin kertoa, että melkoisen tiukkaa tavaraa.

 

t-paita M&S, hame Banana Republic, laukku New Look, vyö H&M

 

 

Tässä kuvaa kotiopalattua meidän ihan vasta maalattua puutarhanaitaa vasten. Melkein samaa väriä kuin hiukset! Nuo kengät, joita kihlattu kutsuu nimellä biscuit shoes, ovat vanhat suosikit jotka ovat olleet ullakolla parisen vuotta. Ihanat edelleen. Ne ovat itseasiassa jo melkein roskiskelpoiset, en ole vain vielä hennonnut heittää niitä pois, niin lempparit ne ovat olleet. Käytin niitä muinoin 9 kuukautta yhtäjaksoiseen lähes joka päivä. 

 

Biscuit shoes

 

 

Maanantai-aamuna mulla alkaakin työt, ainakin joksikin aikaa. On ollut melkoinen sählinki kaiken kanssa, työhön sopivien vaatteiden etsimisestä lähtien huomenna tulevan vieraan tulojärjestelyihin saakka. Täytyykin painua sitten nukkumatin paikkeilla että huomenna jaksaa olla hereillä koulutuksessa!

13 vinkkiä Lontoon matkaajille

Joskus täällä käyvät kaverit ja perheenjäsenet kyselevät minulta vinkkejä mitä tekisi ja mitä välttäisi Lontoossa. Juuri nyt tänne tulevalta kanukkikaverilta tuli samanlaisia kyselyjä, joten ajattelin että voisin vähän miettiä näitä muutenkin. Kauan täällä asuneena sitä melkein turtuu niihin päivänselvyyksiin, jotka kuitenkin tänne matkaaville voivat olla kovinkin tärkeitä asioita tietää. Tässä jokatapauksessa 13 vinkkiä minun kokemukseni pohjalta täällä matkaaville matkan nauttimisen avuksi!

1. Älä matkusta ruuhka-aikana, eli ennen klo 9.30 tai 17-19 välillä. Jos matkustat varaudu olemaan kuin silli suolapurkissa.

2. Rullaportaissa AINA seiso oikealla. Älä ole ärsyttävä turisti, paikallisilla on kiire.

3. Hommaa Pay as you go Oyster-kortti matkustamiseen metroasemilta. Ei kannata säätää paperilippusten kanssa ja tulee samanhintaiseksi.

4. Teattereissa voi käydä päivälläkin. Matinee-näytökset ovat vähemmän täynnä ja halvempia.

5. Ota mukaan helposti kannettava laukku - paljon portaita, vähän toimivia hissejä ja raskas matkalaukku ovat huono yhdistelmä.

6. Oxford Streetin shoppailut kannattaa hoitaa aamulla ja aamupäivällä. Ei iltapäivän tungoksessa.

7. Älä levittele kalliita tavaroita ympäriinsä julkisissa, tai kailota uuteen hienoon puhelimeen kadulla. Ikäviä ihmisiä on turhan monia.

8. Vältä nostalgisten pikkukahviloiden kahvia kuin ruttoa. Starbucksista ja muista ketjuista saa parhaat kahvit.

9. Skippaa Madam Tussauds. Jos sinne on aivan pakko mennä hommaa edes liput etukäteen ettet joudu jonottamaan tuntikausia muiden turistien kera.

10. Ota mukaan kunnolliset kävelykengät. Julkisilla liikkuessa joutuu kävelemään yllättävän paljon.

11. Bussi on metroa kätevämpi lyhyillä matkoilla, ja sitä pääsee näkemäänkin niitä paljonpuhuttuja maisemia.

12. Covent Garden, Camden Town ja Leicester Square ovat yliarvostettuja. Ja täynnä turisteja.

13. Ei kannata langeta kadunvarsikojujen kiinalaisiin sapuskoihin, vaikka ne näyttäisivätkin todella maukkailta. Ne eivät sitä ole.



Mitäs vinkkejä te antaisitte?

Lontoon Japani-tuliaisia

Superkiva ja tuottoisa lomapäivä taaskin. Tällä kertaa matka kävi keskustaan, ja treffasin suomalaisen kaverin teatteriesityksen merkeissä. Käytiin katsomassa Shirley Valentine, joka kuuluu samaan sarjaan näitä Willy Russel näytelmiä kuten Educating Ritakin. Tykkäsin tästäkin todella paljon. Pitäisi päästä käymään teatterissa useamminkin!

Teatterin jälkeen kävin hakemassa vähän tuliaisia kotiin jääneelle kihlatulle, vähän ilahduttamaan häntä. Kotiin kun on niin tylsä jäädä. Toin kaikkea kivaa - osa tosin oli enemmän minun suulleni suunnattuja. Tunnistaako kukaan näistä muuten mitään? En tiedä lueskeleeko täällä kukaan Japanista tai japanilaisesta ruoasta kiinnostunut ihminen.

Jokatapauksessa, gyoza (japanese dumplings) on kihlatun suuuuuuuuri suosikki joten sitä hän aina kinuaa. Nyt sai. Wasabi-herneet ovat molempien mieleen, ja veikkaan että japanilainen curry tulee häntäkin miellyttämään.  Tofu ja riisi nyt ovat melko mauttomia itsessään eli varmaan hänellekin kelpaavat... Mutta suuri osa tästä lastista sai herran nyrpistelemään. Nattoo, uron (oolong) cha ja bonito-kalahiutaleet erityisesti aiheuttivat pitkiä katseita. Uron cha, on kylmää teejuomaa, joka on oikeasti aika katkeraa ja pahaa, mutta todella virkistävää kuumalla kelillä. Nattoo on sitä haisevaa fermentoitua soijapapusekoitusta, joka on sekin oikeasti vähän ällöä, mutta jotenkin koukuttavaa. Kalahiutaleita ostin itseasiassa aivan tiettyä tarkoitusta varten. Minun on tehnyt jo pidemmän aikaa mieli hiyayakkoa. Se on siis tofua, jonka päälle laitetaan kevätsipuleita, raastettua inkivääriä, soijaa ja kalahiutaleita. Virkistävä kesäruoka.

Nyt kun olen näitä tuliaisia tässä selittänyt eivät ne taida kuulostaa ollenkaan houkuttavilta... Ei näitä varmaan kukaan joka ei ole asunut Japanissa voi erityisemmin arvostaa. Ovat ne silti ihan oikeasti hyviä!

Kesän ensimmäiset kunnolliset grillibileet

Olipas tosi tuottoisa keskiviikko! Heräsin aikaisin, leivoin juustokakun, kävin lenkillä, mentiin päiväelokuviin kihlatun ja hänen kavereidensa kanssa ja illaksi vielä grillipippaloihin (juustokakku mukana tietysti). Koko päivä menoa ja meininkiä, parhaissa lomafiiliksissä. Tätä loman pitäisi just olla.

Käytiin katsomassa Toy Story 3, ja se oli aivan mahtava. Loppuvaiheissa oli minulla ainakin melkoisen tunteellinen olo, ja melkein tippa linssissä, niin ihana se loppu oli. Ja jännittävät kohdat olivat todella jänniä, ja sen elokuvateatterin penkin käsinojissa on varmaan vieläkin kynnenjälkiäni. Ihme kuinka sitä voikaan eläytyä animaatio-elokuvaan niinkin paljon. Vähän harmitti että elokuvateatterit täällä ovat täynnä idiootteja, jotka puhuvat elokuvien aikana, ja häiritsevät sitä nautintoa. Olisikohan ongelmana se että koulujen kesälomat ovat juuri alkaneet... Kaikenlisäksi istuttiin näiden kavereiden vaatimuksesta takapenkeillä, jonne ne idiootit myös yleensä kerääntyvät (siis muut idiootit kuin meidän porukka). Itse istun aina keskellä ja keskellä. En tajua miksi kukaan haluaisi istua takana - eihän se screenikään näytä paljoa telkkaria isommalta niistä takapenkeistä.

Jokatapauksessa, illalla syötiin paljon ja hartaudella. Makkaraa, hamppareita ja pihviä. Ja minun omin kätösin tehtyjä juustokakkuja ja Smarties-keksejä päälle. Ei voi muuta sanoa kuin nom. Tykkäsin juustokakusta myös tosi paljon - raparperi-vanilja-juustokakku mansikoilla. Just sopivan kirpeä, pikkaisen makea eikä ollenkaan liian raskas. Voisin vielä jossain vaiheessa lisäillä tänne myös reseptin!

Mekko Banana Republic, ballerinat Global, laukku Furla, huivi ja rannekoru H&M

Kun olin myös tavallista kivemmin pukeutunut pakotin kihlatun ottamaan asu-kuvan kotio päästyä. Uusi, pitkän päivän päätteeksi ryppyinen, pellavamekko on sieltä Banana Republicista - tosi kiva ostos. Söpskä korallinen väri, pellavaa päältä, ja sisus silkkipuuvillasekoitetta, eli aivan täydellinen kesämekko kuumempiinkin päiviin. Kätevät taskutkin löytyivät, ja tarpeeksi tilaa grillimasulle. Hyvä ostos kaikenkaikkiaan.