sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Toivepostaus: Ranskan Alpeilla

Juuri lukiosta päässeenä tytönhuitukkana, välivuotta viettävänä ja pahanoloista kaukokaipuuta kokevana elämä tuntui olevan seikkailua vailla. Johonkin oli päästävä, jotain oli tehtävä, jonkinlainen seikkailu oli kehitettävä. Vanhempien nurkissa pyöriminen, ja urheiluvälinekaupassa työmarkkinatuella työskentely ei ollut sitä mitä halusin välivuodeltani ja pikkuhiljaa mieleni sopukoissa alkoi kypsyä ajatus lähteä tekemään jotain repäisevää. Lähteä vain jonnekin uuteen paikkaan ja rakentaa elämäni sinne alusta alkaen itse.



Tarkoituksenani oli aluksi lähteä jonnekin Euroopan rannikoille kesäksi ja opetella surffaamaan. Kohtalo, ja rahanpuute puuttui suunnitelmiini ja tarpeellinen selviytymiskassa oli kasassa vasta marraskuussa, joten suunnitelmia täytyi pakostakin muuttaa. Ajattelin että mikäs siinä, tykkään lautailusta joten miksipä en lähtisi johonkin laskettelukeskukseen. Ranskan kieli kun kiinnosti, päätin lähteä Ranskan Alpeille. Etsin työpaikkaa netistä, ja löysinkin viimeinkin jotain sopivaa Chamonix-kylästä, sovin aloituspäivän ja varasin lennot Geneveen.



Kaikki vaikutti aivan mahtavalta muutaman ensimmäisen päivän ajan. Upeat maisemat, mahtavat laskettelurinteet, kivat työtoverit. Asuintiloissa ei ollut kehumista ja työpaikka oli korkeintaankin menettelevä, mutta ajattelin että kyllä se siitä luonnistuu. Kunnes eräänä aamuna työpaikan johtaja kutsui minut takahuoneeseen ja antoi minulle potkut. Shokki! En kuulemma sopinut työpaikalle. Sain kaksi vaihtoehtoa; joko he maksaisivat minulle lentolipun takaisin kotiin tai hostellin joksikin aikaa, että voisin etsiä uusia töitä. Päätin että jos vain suinkaan pystyn sen välttämään, en lähde maitojunalla kotiin, varsinkaan kun kausilippu laskettelurinteisiin oli jo ostettu. Painelin suorilta käsin nettikahvilaan työstämään (lyhyttä) CV:täni, printtasin parisenkymmentä kopiota, ja kävelin sisään kauppoihin, ravintoloihin, hotelleihin, baareihin, ihan minne vain kyselemään töitä. Monet sanoivat että kaikki työpaikat olivat jo täytetty, jotkut ottivat CV:ni vastaan ja sanoivat ilmoittelevansa myöhemmin jos paikkoja olisi. Lopulta eräs hotelli toivotti minut tervetulleeksi. Muutin samana iltana paikalliseen hostelliin, aamulla aloitin uudessa paikassa kerrossiivoojana.



Työ oli todella rankkaa. Siivoaminen on väsyttävää fyysistä työtä, pitkiä päiviä ja hulluja työmääriä. Tein sitä muutaman viikon ajan, kunnes sain uuden työn japanilaisesta ravintolasta ja sen kautta työsuhdekämpästä kivan huoneen. Työpäivät olivat keskittyneet iltoihin, joten pääsin useammin mäkeen, ja elämä hymyili. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin sekä työajalla että viihteellä, ja paikka alkoi tuntua oikealta kodilta.  Työ oli joskus melko väsyttävää, mutta myös niin sosiaalista että sitä jaksoi hyvin. Chamonix alkoi vihdoin tuntumaan omalta kotikaupungilta kun kymmenisen minuutin kävely kotoa työpaikalle venyi usein puolituntiseksi - matkalla tuli niin monia tuttuja vastaan että sitä jäi aina suustaan kiinni turisemaan ja poskipusuttelemaan. Oli myös mahtavaa että Chamonix on, monista muista laskettelukeskuksista poiketen, ihan oikea, ympärivuotinen kaupunki jossa asuu myös paikallisia ranskalaisia. Vaikka kaupunki onkin melko englantilainen talvisin, englantilaisten turistien ja kausityöläisten valloittaessa paikat, myös ranskalaista kulttuuria löytyy paikan päältä.



Parhainta Chamonixissa oli tietenkin laskettelu. Isot pitkät rinteet, mielettömät offarit, ja isot jäätiköt. Tullessani luulin olevani hyvä laskettelija, mutta aika pian lähtivät luulot pois ja tajusin olevani paikalliseen tasoon suhteutettuna korkeintaankin keskiverto aloittelija. Mutta nopeastihan siellä oppi ja paransi tasoaan. Mahtavinta taisi olla se että vihdoinkin pääsi maistamaan oikeaa kunnon puuteria. Valitettavasti iso laskettelukeskus kun oli täynnä muitakin puuterihaukkoja, rinteeseen piti hyvän sään sattuessa lähteä superaikaisin jonottamaan hiihtohissejä että pääsi laskemaan kunnon lunta. Aika mielettömiä laskettelukokemuksia tarttui mukaan tältä reissulta, ja myös joitain kokemuksia jotka olisi voinut jättää väliin. Aika uskomaton kokemus oli myös käydä laskettelemassa melkein kesäkuussa, kun kylässä olivat jo shortsikelit.




Jos näin jälkikäteen voisin ohjeita antaa muille lähteville niin sanoisin:
1) Ole rohkea ja reipas, ja etsi työpaikkoja ahkerasti. Jotain sitä aina löytyy hyville tyypeille. Jos työpaikkaa metsästää paikan päältä, kannattaa tulla kauden alussa paikalle (eli joulukuussa)
2) Asuminen on todella kallista, joten omaa kämppää on turha haikailla. Työpaikoilla on usein omia kämppiä joita vuokrataan halvempaan hintaan työntekijöille.
3) Työt ja laskettelu eivät sovi yhteen. Parasta on jos löytää osa-aikatöitä illaksi, muuten saattaa tulla itku puuteripäivän osuessa oman työpäivän kohdalle. Harvalla on varaa vain lasketella. Oma lempparityöpaikkani (laskettelun ja sosiaalielämän kannalta) oli yökerhon viikonloppuinen narikkatyttö.
4) Laskettele hyvien tyyppien kanssa, jotka jaksavat pitää huolta laskukavereistaan.  Joukosta valitettavasti löytyy kaikennäköistä cowboyta. Offareille lähtiessä muista oikeat vehkeet, ja se että kaikkien tulisi niitä osata käyttää. Kattava vakuutus on myös kova juttu, ja parhaimman tarjoaa CAF
5) Vältä typeryyksiä. Virheistä voi huonolla tuurilla joutua maksamaan hengellään.



Tykkäsin muuten talvikokemuksestani niin paljon, että jäin Chamonixiin vielä kesäksi ja toiseksi talveksi. Jos tulee nyt mieleen jotain kysymyksiä minun Ranskan kokemuksistani, tai jotain käytännön juttuja joihin haluaisit vastauksen niin kommenttiboksi on vapaata riistaa ja lupaan vastata mahdollisimman kattavasti.

16 kommenttia:

  1. Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus. Juuri tuollaiset kokemukset kasvattavat ihmistä, mutta moni jää kotiin, koska rohkeus ei riitä.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa mahtavalta<3

    Mä oon niin jotenkin ..en tiedä onko ujo oikea sana, mutta ainakaan en oo tarpeeksi rohkea tollasiin juttuihin. Vaikka vaihtoon lähteminen olisikin varmaan ollut kivaa. Ehkä sitä toisaalta vois lähteä joskus töihin ulkomaille. Vaikka tuskin päädyn Ruotsia tai Brittejä eksoottisempaan paikkaan :)

    VastaaPoista
  3. Löysin blogisi vastoittain. Kirjoitat ihanasti!

    Itse elelen tällä hetkellä Ranskassa ja koin juuri tuon "pomo soittaa, uhuh paha enne, seuraavana päivänä pomon toimistoon ja tadam, potkut" -kuvion, ottaa päähän. Mutta kuten totesit, hyvät tyypit löytävät aina jotain eli pitää vain yrittää uusiksi. :) Kiitos ihanasta postauksesta!

    VastaaPoista
  4. Bisquits, tämä kokemus varsinkin kasvatti minua. Yksin piti selvitä ja hoitaa kaikki, ja muutuinkin ihmisenä paljon päättäväisemmäksi ja uskaliaammaksi.

    twilight, Ei siihen musta rohkeutta tarvita. Helpostihan sieltä pääsee takaisin, jos on ihan kauheeta, joten täytyy vain uskaltaa ottaa se eka askel. Sen jälkeen kaikki on helpompaa :) Ihan kunnon töihin lähteminen voi muuten olla paljon kivempaa, kun on sit sitä rahaa millä mällätä eikä tarvii asua missään rotanloukoissa (niinkuin minä jouduin...)

    Kiitti irmeli kauniista sanoista. Jeps toi on aika järkyttävää. Sielläpäin helposti erotetaan (kun pystytään) mut kääntöpuolena on toisaalta se että töitäkin on enemmän tarjolla. Onnea työnhakuun!

    VastaaPoista
  5. Heippa,
    eksyin blogiisi etsiessä tietoa juurikin Ranskassa laskettelukeskuksissa työskentelystä! Haluaisin lähteä parin viikon sisällä sinne töihin, Pyreneille tai Alpeille.. Tuli mieleen, että lähetitkö vaan perinteisesti lettre de motivationin ja cv:n sähköpostilla niiden hotellien osoitteisiin mitä löysit vai millainen prosessi se oikeastaan oli?

    Kalli

    VastaaPoista
  6. Kalli,

    Ei, vaan printtasin pinon CV:itä ja kävelin paikasta paikkaan kyselemässä töitä. Kävin siis ihan kaikissa paikoissa - baareissa, kaupoissa, ravintoloissa ja hotelleissa.

    Onnea etsintään. Tähän aikaan voi olla vähän hankala löytää töitä, season kun on kuumimmillaan ja yleensä työt jaetaan jo joulukuun alussa. Mutta tietty aina jotkut lopettaa, loukkaantuu, kyllästyy jne ja paikkoja avautuu.

    VastaaPoista
  7. Jep, tällä hetkellä on hankalaa löytää töitä ihan mistä vaan... Mutta kiitos rohkaisusta.

    Mutta siis, tarkoitin kysymyksellä ensimmäistä työpaikkaasi jonka sanoit löytäneesi netistä. Mitä kautta? Ja miten silloin hait sinne, pelkällä cv:lläkö? Ongelmana on nimenomaan että paikan päällä voisin jakaa cv:itä mielinmäärin ja viedä lettre de motivationin vain paikkoihin joissa kyselevät sitä erikseen...

    Kalli

    VastaaPoista
  8. Mä en enää muista mitä kautta sen löysin. Sori. Saattoi olla gumtree, muistan sen olleen vihreäkeltainen sivusto, mutta siinäpä se :) Henkilökohtaisesti oon kyllä sitä mieltä että helpompi ja nopeampi löytää duunia paikan päältä, mutta kannattaahan niitä yrittää netistäkin metsästää ennenkuin menee. Jos vaikka kävisi hyvä tuuri! Tiedätkö jo mihin kaupunkiin haluat mennä?

    VastaaPoista
  9. Hienoa kuulla tämmösiä tarinoita. Täällä yksi joka kerää rohkeutta lähteä. Etsin parasta aikaa netistä kuumeisesti töitä mutta tosiaa pelottaa tuo että menee sitten koko homma töiden tekoon eikä niinkään laskemiseen.. Ei vaan rohkeus riitä ottaa ja lähteä etsimään paikan päältä töitä.:)

    VastaaPoista
  10. Ainahan sieltä takaisin pääsee, jos on kauheeta tai töitä liikaa ;) Jos yrittää voi epäonnistua, jos ei yritä ei voi onnistua!

    VastaaPoista
  11. Hieno tarina! Itselläkin välivuosi eessä ja sain kipinän että jos sen lähtis ranskan alpeille viettämään. Nyt oon töitä ja eri paikkoja netistä selannu. Epäilyttää ku en mikään himo laskija (sellanen perus, joka hiihtoloma vietetty lapissa ja rakastan kyllä laskea mut en sen kummosempi) oo mutta näkispä maailmaa ja oppis uuden mahtavan lajin ja kieltäki varmasti...Itelläki ku meinaa rohkeus välillä pettää nii kiitos tästä, niin rohkasevaa!! Juha Tapiota lainaten "pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
    onnen saavuttaa.
    Tyttö naapurin, silmin palavin, suuren maailmaan,
    Käytkö vieläkin?" t. tyttö joka viettää toivottavasti talven 2012/2013 alpeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tunsin Chamonixissa useamman aloittelijan - nopeestihan siellä laskiessa oppii! En mäkään ollut mikään ihmeellinen laskettelija :) Enkä oo kyllä vieläkään, vaikka petrasinkin siellä taitoja tosi paljon.

      Poista
    2. Heippa!
      Oli ihan pakko tulla kommentoimaan, sillä itselläni on NIIN samat suunnitelmat! Välivuosi lukion jälkeen tuntui oikealta ratkaisulta, ja etsin itsekin tällä hetkellä töitä Ranskan Alpeilta. Vielä ei ole tärpännyt, mutta joitain lupaavilta vaikuttavia sivustoja olen löytänyt: mm. ifyouski.com ja seasonworkers.com. Joihinkin paikkoihin edellytyksenä on brittiläinen osoite/pankkitili, ja ne voikin suosiolla ruksia yli, mutta kaikkiin hommiin (ainakin toivottavasti) tätä ei vaadita.
      Mutta Suklaasydän, koit siis, että työpaikan saaminen paikan päältä voisi olla toimiva ratkaisu? Olen harkinnut Ranskaan lähtöä jo lokakuussa ja työskentelyä muutamissa vapaaehtoistyöprojekteissa. Voisin siis vierailla alppiseudulla ja yrittää sitä kautta saada jalkaa oven väliin. Luottaminen siihen, että kaikki järjestyisi paikan päällä vaan tuntuu tooosi pelottavalta ja vaikealtakin ajatukselta, ja jotenkin turvallisemmalta vaikuttaisi työpaikkojen etsiminen etukäteen netistä. Jos homma kuitenkin noin ex tempore voi myös onnistua, voisin ehkä itsekin harkita..
      Asiasta toiseen, kuinka ``ranskalaiseksi`` Chamonix'n koit? Kylähän on tietysti täynnä turisteja, mutta pääsitkö esimerkiksi puhumaan ranskaa, vai hoidettiinko asiat ennemmin englannilla? Kielitaidon parantaminen on yksi syistäni lähteä, ja pohdinkin, pääseekö laskettelukeskuksissa ranskaa oikeastaan treenaamaan.
      Mutta hei kiitos paljon tästä postauksesta ja jo etukäteen vastauksestasi, olen vielä aika hukassa tämän välivuoteni kanssa ja tästä on varmasti paljon apua:) Jaa sinä viimeksi kommentoinut anonyymi, sattuisikohan sinua kiinnostamaan jonkinlainen tiimityö asian suhteen? Voisimme jakaa vinkkejä mahdollisista työpaikoista tai ainakin tsempata toisiamme etsinnässä!
      - Salla

      Poista
    3. Hei mahtavaa että tää postaus on auttanut miettimään eri juttuja välivuodesta, ja siellä Ranskassa käymisestä. Chamonix on tavallaan hassu paikka että siellä on todella paljon turisteja, Englannista talvisin ja Ranskasta kesäisin. Ranskaa pääsee käyttämään kaupoissa, mutta monissa baareissa työntekijät ovat englantilaisia eivätkä välttämättä kaikki puhu muuta kuin auttavaa ranskaa. Heh, tutustuin itseasiassa yhteen ranskalaiseen tyttöön joka kertoi minulle tulleensa Chamiin töihin sen takia että pääsisi käyttämään englantia :)

      Mutta kyllä siellä siis pääsee käyttämään ranskaakin, ja ihan hyvä osata. Itse en osannut, ja opin auttavaa ranskaa siellä työskennellessä. Se niin riippuu siitä missä on töissä - ekan talven olin töissä paikassa jossa oli paljon englantilaisia turisteja, ja sit kesän ja seuraavan talven olin töissä täysranskalaisissa paikoissa joissa olin ainoa ulkkari ja joissa kävivät lähinnä paikalliset ranskalaiset. Mun kielitaidon takia hengasin lähinnä vaan englantilaisten ja hyvin englantia puhuvien ranskalaisten kanssa, mutta kyllä siellä tutustuu ranskalaisiin kanssa jos osaa kieltä kunnolla.

      En rupea väittämään että työpaikain löytäminen paikan päältä olisi helppoa - ei se ole. Mutta mulla ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa joten sen oli pakko toimia. En osaa sanoa milloin sinne kannattaisi mennä kyselemään töitä - joulukuun alussa tai ehkä jo marraskuussa. Joten ihan fiksua mennä sinne jo lokakuussa kyselemään, parhaat paikat menee aikaiseen. Mut josset löydä mitään netin kautta niin eihän siinä mitään menetä kuin lentoliput ja muutaman viikon hostelliasumisen kulut yrittämällä löytää työpaikkaa paikan päältä.

      Onnea matkaan!

      Poista
  12. Hmm totta, työpaikastahan se varmaan on kiinni. Työpaikkailmoituksia selaillessani olen eniten törmännyt tosiaan juuri noihin selkeästi englantilaisille suunnattuihin paikkoihin, mutta pitää yrittää vielä metsästää myös niitä paikallisemmilta vaikuttavia paikkoja. Kiitos!
    - Salla

    VastaaPoista
  13. Kiitoksia tosiaan tästä avartavasta postauksesta! Suunnittelen myös töitä Ranskan Alpeilla. Ranskan kielen taito on vielä hyvin hutera, mutta kovasti haluan oppia :) Ja muutenkin lähteä taas hakemaan uusia kokemuksia ja pitää hauskaa! Hei Salla, jos nyt vielä tätä luet niin mielelläni jakaisin vähän vinkkejä työnhakuun liittyen (jos niitä vinkkejä siis tulee :D) ja muutenkin olis kiva jutella jonkun kanssa jolla on samat suunnitelmat. Jos haluat, laita mailia: haluanreissuun@gmail.com. :)

    VastaaPoista

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails